Lue keskustelun säännöt.
APUA, MITEN SELVIÄN!?!
01.12.2005 |
Olen pian 20 vuotta täyttävä kahden pienen pojan äiti. Esikko täyttää maaliskuussa 2v. ja tämä kuopukseni on 1.5 kuukautta.
Ensimmäinen oli vahinko ja jätin pari kuukautta ennen vauvan syntymää lukion kesken. Toinen tuli sitten ihan tarkoituksella. Olen ollut pian kaksi vuotta kotona ja vielä pitäisi olla 3 lisää.
Pahinta tässä tilanteessani on se, että erosimme avomieheni kanssa pari viikkoa sitten ja viime viikonloppuna hän tuli hakemaan viimeisetkin tavaransa pois. Olisin halunnut jatkaa suhdettamme, mutta mies ei kuulema enää rakastaminua ja on löytänyt jo uuden...Se paska on varmaan petänyt mua sen eukon kanssa monet kerrat, kun mies on niin monta kertaa joutunut " jäämään ylitöihin"
Nyt olen sitten yksin näiden muksujen kanssa ja ei oo hajuakaan miten selviän taloudellisesti ja henkisesti. Täytyy muuttaa pienempään kämppään, kun nyt asumme ylellisesti kolmiossa.
Kolmen vuoden päästä voin vasta mennä töihin / takaisin opiskelemaan kun kuopus täyttää kolme. Tuleeko minusta mitään? Kasvatanko lapsistani hulttioita? Haluaako kukaan enää koskaan minua.
Miestäni en varmaan takaisin sais vaikka haluaisinkin, hän on varmaan kyllästynyt tälläiseen " pentuun" kun on jo itse 37 vuotias.
Onko mulla kohtalotovereita???
Kertokaa kokemuksia ja neuvokaa / auttakaa pliis!!!
Multa hajoo pää kohta...
Kommentit (8)
Tukea saat asumiseen yms. Kelalta. Miehesi on velvollinen maksamaan elatustukea.
Eihän sinun ole pakko olla kotona niin kauan kuin nuorin on 3v. Voithan jatkaa opintojasi jo aiemminkin ja viedä lapset hoitoon!
Varmasti löydät vielä elämäsi miehen! Olet nuori ja elämällä on paljon sinulle annettavaa. Voimia sinulle ja lapsillesi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin sinun tarvitsee muuttaa pienempään, haet vain kelalta asumistukea nykyiseen asuntoon.
Voisithan hyvinkin palata opiskelemaan vaikkapa 2 vuoden kuluttua? Laittaisit lapset hyvään tarhaan. Opiskelijoilla päivät on kuitenkin lyhyempiä joten ei lapsille tulisi edes pitkiä päiviä siellä tarhassa.Olet vielä todella nuori, kaikki ihanuus on vielä edessä!
Alku ehkä raskasta mutta pian ne lapset kasvavat ja arki helpottuu. Mietinpähän vaan millainen nainen ottaa miehekseen miehen, joka jättää taakseen noin pienet lapset!
En väitä että helppoa tulee olemaan, mutta hengissä selviät poikien kanssa kuitenkin ja teistä kaikista tulee ihan kunnon ihmisiä...=)
Mulla vähän vastaaava tilanne, paitsi olen 24-vee yhen likan yh. Ero tuli kesällä, joten alkuun oomme jo selvinny! Tiukkaa vaan taloudellisesti tekee...=( JOs haluat maili/meseystäväksi, vaihdettais kuulumisia ja selviytymisneuvoja niin voitais vaihtaa mailiosotteet tuolla etsin ystävää palstalla...
T:ystävää tuetaan mäessä...=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua, että lapseni tutustuvat tähän uuteen eukkoon!
Elatusmaksut ovat vielä neuvottelematta. Kelaan riennän huomenna.
Lapsia haluan hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista, en halua heitä kovin nuorina hoitoon. Omat vanhemmat asuvat Oulussa ja minä täällä stadissa, joten heistäkään ei ole apua
-ap
muuttaa lähemmäs vanhempiasi? Onko sulla siellä kavereita jotka auttavat? Kyllä se elämä lähtee rullaamaan kuhan hoidat asiat yksi kerrallaan kuntoon etkä kaikkia yhtaikaa =) Voimia ja pitkää pinnaa!
Suomessa ei kukaan kuole nälkään eikä sinun varmasti tarvitse muuttaa pienempään asuntoon.Eikä kahden tenavan kanssa kannatakaan...yhteiskunta tukee sinua ja lapsiasi sen verran, että elintasosi säilyy melko samana ja asumistuki mahdollistaa jopa isomman asunnon hankinnan sitten kun se on tarpeen.älä unohda, että lastesi isä on edelleen heidän isänsä, myös elatuksen suhteen.Et varmasti ole yksin, apua saat kun vain pyydät!voimia sinulle ja lapsillesi!