Lue keskustelun säännöt.
Itsemurhan partaalla
05.11.2012 |
En tiedä enää, miten selviän tästä tuskasta. Lasten tuleva kaipaus ja kärsimys äidin menettämisestä saa minut melkein oksentaaman, mutta en yksinkertaisesti jaksa enää tätä elämää. Oma tuska on suurempi kuin tuska lasten olosta. Minähän en ole täällä sitä enää todistamassa. Itsekästä, tiedän. Mutta ehkä elämässä saa olla yksi kohta, jolloin voi olla täydellisen itsekäs.
Pari viikkoa olen yrittänyt taistella tätä tunnetta vastaan, mutta en enää jaksa.
Lapsille olen jo kirjoittanut kirjeet, joissa yritän selittää että miksi tein mitä tein. Vielä pitäisi saada miehelle aikaiseksi kirje ja käytännön ohjeita arjen sujumiseksi. 12 vuotiaan tytön kanssa eläminen ja ymmärtäminen ei ole ehkä miehen ominta alaa.
Kaikesta tuskasta ja surusta huolimatta sisimmässä tuntuu koko ajan vain helpottuneemmalta ja helpottuneemmalta. Huomaan jopa hymyileväni välillä.
Kommentit (58)
vielä yrittäisit hakea apua...kovasti voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se hymy tulee sieltä vielä useammin. Sano sille miehelles, että vie sut hoitoon.
Onko jotain tapahtunut vai oletko vain masentunut? Oletko kokeillut apua, esim. hoitojaksoja tai lääkitystä tai terapiaa?
ÄLÄ missään tapauksessa tapa itseäsi. Et ikinä pääse takaisin ja tuskasi ei välttämättä lopu kuolemaan. Mitä jos se jatkuukin etkä voi saada sitä loppumaan ja lisäksi vielä tulee taakka lastesi jättämisestä. Voit parantaa asiasi tässä elämässä, älä lähde vapaaehtoisesti, sillä takaisin ei pääse...
Mene mielummin vaikka mielisairaalaan (saatat päästäkin!), sekin on parempi paikka kuin kuolema, ja voit saada hyvää apua tunteisiisi. Häpeää ei tarvitse ajatella jos toinen vaihtoehto olisi ikuinen kuolema.
Lasten elämä voi suistua pysyvästi raiteiltaan tuon takia! Sitäkö haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
autolla suoraan sairaalan lasiovien läpi, että pääsisi lepäämään. Toinen vaihtoehto on ikuinen lepo. On kamalaa huomata, että tämä ajatus on ainoa, joka rauhoittaa. Sitä alkaa kaivata ja se tuntuu olevan oikein. Tämä on varmaan jotain kemiallista epätasapainoa, koska ymmärrän itsekin, ettei tässä ole järkeä. Silti tuntuu, että sisälläni on joku magneetti, joka vetää kuolemaa puoleensa.
tosissasi olet tuollaisella tempulla?
Joka tapauksessa, älä tee sitä. Miksi ihmeessä muka tekisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti lapset on just pitäneet mun pään pinnalla.
Olen varmaan ollut masentunut jo tosi kauan, mutta miehen suhde toiseen naiseen, kiinnijääminen, valehteleminen ja suhteen jatkuminen uudestaan oli varmaan se lopullinen niitti, joka lähti viemään mua tähän suuntaan.
En vain jaksa enää nähdä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen vain, että tämä oli nyt tässä, en jaksa enää yhtään eteenpäin.
että olen ollut yli 10- vuotta psykiatrisella polilla asiakas ja syönyt laajan kirjon erilaisia lääkkeitä. Käynm terapiassa yms. Ei vaan auta.
Masentaa vaan silti. Ihmettelen välillä itsekkin miten olen jaksanut nämä vuodet sinnitellä hengissä. Mies jättänyt jo kolmisen vuotta sitten kun ei jaksanut katsella ja ei tapaa lapsiaan edes. Lapset olleet pari kertaa sijoitettuna kun minulla olleet pahimmat vaiheet päällä.
Minua on haukuttu ja syyllistetty ja joskus mietinkin olenko edes lapsille arvokas ja pilaanko elämänsä vain olemalla siinä mukana. NO EN! Jos minäkin hylkäisin heidät he varmasti kärsisivät siitä loppuikänsä ja syyttäisivät jopa itseään tapahtuneesta. Kuolema ei ole vaihtoehto!
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti lapset on just pitäneet mun pään pinnalla.
Olen varmaan ollut masentunut jo tosi kauan, mutta miehen suhde toiseen naiseen, kiinnijääminen, valehteleminen ja suhteen jatkuminen uudestaan oli varmaan se lopullinen niitti, joka lähti viemään mua tähän suuntaan.
En vain jaksa enää nähdä eteenpäin.
On todella väärin, että sinua on kohdeltu noin piittaamattomasti ja sinua on syvästi loukattu. Mutta älä tuollaisen äijän takia päiviäsi päätä. Mene psykiatriseen päivystykseen ja hae apua. Pikku hiljaa saat varmasti voimasi ja elämänhalusi takaisin. Sitten otat eron tullaisesta ukosta. Ansaitset parempaa! Sinulla on lapset ja hyvä tulevaisuus edessäsi, kun vain ensin haet itsellesi apua.
Se on varmasti parempi vaihtoehto kuin se mitä nyt pohdit päässäsi! Et varmasti halua pilata lastesi elämää. Vaikka miten olisit selittänyt asiasi paperille, lapset tulevat syyttämään itseänsä tapahtuneesta ja pahimmillaan seuraavat sinua perässä. Nyt haet heti apua! Sinua kuunnellaan varmasti neuvolassa, terveysasemalla tai mielenterveystoimistossa, jos kerrot nämä ajatukset ääneen. Saat lääkityksen, tukea ja lepoa. Ja lopulta kaikki kääntyy hyvin. Hae apua, hyväksy vaikea tilanne ja anna itsellesi mahdollisuus levätä ja parantua masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päättänyt tappaa itseni 9 vuotta sitten. Päivämäärän olin kattonut valmiiksi, ja kerännyt ja hamstrannut lääkkeitä (unilääkkeitä + nukahduslääkkeitä+ kovia särkylääkkeitä). Muistan tuon helpottuneen olon kun oli päätöksen tehnyt, että todella aion itseni ottaa hengiltä.
Kuin ihmeen kaupalla selvisin ja teho-osastolla + sairaalassa yht. 2 kk viettäneenä tajusin että en edes ihan oikeasti tahtonut kuolla. Oli vaan LIIKAA kaikkea. Alkoholismi, "hirveät" velat (alle 10 000 euroa, joista luulin etten koskaan selviä) yms sydän surut saivat uskomaan ettei muuta ratkaisua ole.
Luojan kiitos mä olen tässä tänään. Kun sitten sain väkisin apua, alkoi ongelmat selvitä yksi kerrallaan. Ja 4 vuotta itsemurha yrityksestä olinkin onnellisesti naimisissa ja odotin esikoistani. Miten paljon olisinkaan menettänyt jos olisin onnistunut tuossa epätoivoisessa teossa.
En voi sanoa muuta kuin että hae apua. Itsemurha on äärettömän itsekästä ja muutenkin täysin turha ratkaisu.
taistele oman itsesi vuoksi ! Katso peiliin ja näe kuinka sinä itse olet se minkä vuoksi sinun pitää taistella. Olet tärkeä ja arvokas ihminen, vaikka puolisosi tekisi mitä. Kipu ja tuska menee ohi, niihin saat vertaistukea ja apua kun vaan nyt jaksat varata lääkärin ja hieman etsiä ihmisiä jotka auttavat. Lapsillesi olet aivan taatusti tärkein ihminen maan päällä. Älä luovuta, vaikka juuri nyt siltä tuntuisikin. Voimia rakas ystävä.
Se on aivan varmaa, että lapsesi tulevat kärsimään vanhemman itsemurhasta enemmän kuin ns. ei niin täydellisestä vanhemmasta... kukapa meistä täydellinen onkaan.
Siinä ei mitkään kirjeet auta. Ole heille vaan läsnä, nauti luonnosta, kivoista ilmoista, ihan pienistä asioista ja se riittää kaikille.
Ole lapsillesi läsnä. Muuta ei tarvita. Itsemurha on täysin turha ja peruuttamaton ja sitä ei kukaan hyväksy kirjeistä huolimatta.
Mieti nyt... sinä tapat itsesi, kaikki surevat pitkään, mutta mies ottaa uuden vaimon, josta lapset saavat äitipuolen. Sinua muisteaan hyvällä silloin tällöin, mutta haihdut lasten ja miehesi maailmasta. He saavat useita hyviä onnellisia hetkiä, mutta sinä oelt kuollut ja poissa ikuisesti, etkä pääse osaksi lastesi onnen hetkiä, vaan heidän seuranaan on muut ihmiset.
Todella moni tekee itsemurhan satuttaakseen jotakuta toista. Sitä kuvittelee, että sitten saa sen huomion ja saa näytettyä muille, mutta ei se mene niin... Muiden elämä jatkuu! Vain se oma päättyy..
Mitäs jos ottaisitkin avioeron! Lähde lomamatkalle ja päätä toipua tuosta huonosta suhteesta. Miljoonat ihmiset ovat selviytyneet pettämisestä ja avioerosta, vaikka se on melkein jokaisesta heistä tuntunut kammottavalta ja mahdottomalta ensin. Olet tuskissasi jonkin aikaa, mutta sitten alat löytää parempaa sisältöä elämääsi ja voit olla osana lastesi elämää aina. Kenties uusi rakkaus ja hyvä mielenterveys odottavat jonkin kulman takana.
Elämä on ihmeellinen lottovoitto, joka on kohdallesi sattunut!
Katso, mitä se tuo tullessaan ihan luonnollisten päiviesi loppuun asti. Kuolemahan joka tapauksessa koittaa sitten lopussa. Mutta katsele nyt ensin, mitä elämäsi päivät sinulle tuo.
Aina ei voi olla ihanaa ja hyvin, mutta vielä sekin aika tulee. Ja jos olisit lopettanut itsesi ennen sitä, niin harmi.
Eikö sinua kiinnosta nähdä, miten lapsesi kasvavat ja saavat omia lapsia? Tai jospa kulman takana odottaa tosi rakkaus sinua? Tai perintö/lottovoitto? Elämä voi muuttua hetkessä.
ÄLÄ LUOVUTA, VAIKKA ON PIMEÄÄ JA KAAMOS. Kevät tulee ja elämä voittaa!
Tsemppiä!!!!
P.s. Et voi koskaan olla varma, mitä kuoleman jälkeen on? ONko mitään vaiko olemattomuus. Katso nyt ensin tämä elämäsi maapallolla päiviesi loppuun asti, ne ovat arvokkaita.
Älä luovuta! Sulla on velvollisuus lapsias kohtaan olla heidän tukenaan ja lähellään!
Ajattele järjellä älä tunteella ja soita jo tänään lääkäriin äläkä anna periksi vaan vaadi hoitoa ja apua! Kerro että kuolet jos et saa hoitoa heti!
En kuitenkaan lopeta elämääni sillä pilaisin mahdollisesti lasteni elämän. Minullakin vanhin on teini.