Te, jotka "ette anna" nuoren lapsenne seurustella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos lapsi seurustelee, saa ottaa kotonakin aikuisen velvollisuudet eli maksaa omat kulunsa ruokaa ja vaatteita lukuunottamatta. Omasta huoneesta joutuu luopumaan ja muuttamaan olohuoneeseen, läppärin ja kännykän tietty menettää, ostakoon omat.

Ja noin ei voi taas tehdä koska niin nuori ei saa töitä, toimeentulotukia tms. 

Miksi noin ei voi tehdä. Jos lapselle on asunto, ruokaa ja puhtaita vaatteita, niin se riittää.

Tuo oli jo rasistinen kommentti mun vanhemmat on muslimeja ja itse synnyin suomessa t: 14v tyttö

Minun kohdalla 2000-luvun alussa: puhelin otettiin pois, kiellettiin liikkumasta, vietiin ja haettiin koulusta. Sanottiin että koulussa saat välillä puhua tälle pojalle. Lisäksi poika kutsuttiin meille ja sanottiin että saat käydä kerran viikossa minua katsomassa, valvotusti.

Jos yritin lähteä jonnekin, isäni meni oven eteen seisomaan ja nyrkistä tuli. Karkailin ja oli monia tappeluita.

Eli kyllä, vanhemmat sai estettyä seurustelun lähes kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on mainio esimerkki siitä, miksi olen salannut seurusteluni vanhemmiltani jo 7 kuukautta. En ymmärrä teitä. Viestitätte teini-ikäisille lapsillenne, että rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunteet ovat haitallisia, vaarallisia ja ne kuuluu kieltää? Ja näiden viestien jälkeen huuli pyöreänä ihmettelette, mikseivät keskusteluyhteydet nuorten kanssa toimi?

t. 14v

Kun lapseni kokee rakkautta ja yhteenkuuluvuutta johonkin  toiseen nuoreen, niin tietenkin oletan, että se rakkaus tuo mukanaan huolehtimisen lapsestani. Ei voi olettaa, että vain minulle kuuluvat huolet ja murheet ja ylläpito. Kyllä se ihana rakastettu saa luvan osallistua myös elämän tylsempään puoleen.

Sanoit siinä sen taikasanan itsekin: hän on LAPSI. Lapsen kuuluu turvallisesti saada kokea ihastumisen tunnetta ilman, että vanhemmat tuolla tavalla hylkäävät. Saati, että tyrkkäävät nuo perustarpeista huolehtimiset toisen LAPSEN harteille. 

Tarvitset apua, voi luoja.

Ei kai lapsen seurusteluun suhtautumiseen ole mitään yleispätevää ohjetta, mutta yleensä vanhempien liiallinen kieltäminen vain nostaa kapinamielialaa. Että kohtuus kaikessa. Järkevällä ja ennakoivalla keskustelulla pääsee jo pitkälle.

Mä aloitin seurustelun 15-vuotiaana täysi-ikäisen kanssa. Vanhemmat eivät estelleet, mutta vietettiin aikaa lähinnä jomman kumman kotona. Yökyläilykin oli ok. Kymmenen vuotta seurusteltuamme mentiin naimisiin. Nyt meillä on kaks lasta. Joten osaa jotkut nuoret olla järkeviäkin.

Antakaa lasten herranjumala seurustella kunhan ei itseään vahingoita!

Tuli luettua tämä ketju, kun parhaillani käsittelen terapiassa lapsuuttani.

Vasta terapiassa muistin tämän vinksahtaneen käyttäytynismallin isältäni. Isä yritti kieltää seurustelun 15-vuotiaana huutaen ja väittäen olevani liian nuori. Mitään sen parempaa perustelua en tälle säännölle kuitenkaan saanut. Onneksi äiti ymmärsi paremmin ja antoi seurustella, muuten olisin alkanut karkailla kotoa. Seurustelin tämän saman pojan kanssa kaksi vuotta ja hänelle menetin neitsyyyteni 15-vuotiaana.

Seksiä tuollainen sekoilu isältäni ei olisi estänyt. Olin kiltti kympin tyttö, joka alkoi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä.

Vielä parikymppisenä sain kuulla huorittelua, kun sinkkuna tapailin poikia (äiti kertoi isälle, kun itse olin jutellut äidille tapaamistani kivoista ihmisistä), enkä vakiintunut paikalleni samantien, kuten "kunnallisen" ihmisen kuuluu

Nyt kolmikymppisenä olen naimisissa, koulutukseltani tohtori ja töissä hyvissä asiantuntijatehtävissä. Eli pilalle en mennyt teiniaikaisesta poikakaverista ja seksistä.

Se mistä kärsin, on riittämättömyyden tunne. Lisäksi tunnen ahdistusta siitä kuinka minuun kohdistuu jatkuvasti odotuksia, vieläkin myös porukoiden suunnalta, ja tuntuu, etten saa elää omaa elämääni. Näitä asioita olisi voinut korjata avoimempi ja lämpimämpi kasvuympäristö lapsuudessa.

Jos omia lapsia saan, he saavat seurustella ja harrastaa seksiä teineinä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ottanut sen linjan etten puutu lasteni seurustelusuhteisiin. 16-vuotias poikani on seurustellut pari vuotta ja 14-vuotias tyttöni kävi ensimmäistä kertaa leffassa jonkun kivan pojan kanssa. Seurustelukumppanit ovat meille erittäin tervetulleita ja annan nuorille rauhan olla ihan keskenään. Saavat nukkua samassa sängyssä, sillä seksin harrastamista en voi millään estää ja ehkäisyasiat on kyllä puhuttu. Meillä on vessassa kondomipurkki, sieltä saa ottaa jos tarvitsee, eikä kukaan niitä laske tai kysele niiden perään. Minusta on mukavaa, että pojalla on tyttöystävä. Nuoret viettävät kaiken vapaa-aikansa yhdessä ja tyttö melkein asuu meillä. Ovat toisilleen erittäin tärkeitä. Suhde kestää jos on kestääkseen, ja jos ei kestä, niin ainakin siitä jää kauniit muistot.

Onko 16-vuotiaalla ja tyttöystävällä myös omia ystäviä, joiden kanssa he viettävät aikaa? On lähinnä surullista jos lapsuus menee parisuhteessa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Tuli luettua tämä ketju, kun parhaillani käsittelen terapiassa lapsuuttani.

Vasta terapiassa muistin tämän vinksahtaneen käyttäytynismallin isältäni. Isä yritti kieltää seurustelun 15-vuotiaana huutaen ja väittäen olevani liian nuori. Mitään sen parempaa perustelua en tälle säännölle kuitenkaan saanut. Onneksi äiti ymmärsi paremmin ja antoi seurustella, muuten olisin alkanut karkailla kotoa. Seurustelin tämän saman pojan kanssa kaksi vuotta ja hänelle menetin neitsyyyteni 15-vuotiaana.

Seksiä tuollainen sekoilu isältäni ei olisi estänyt. Olin kiltti kympin tyttö, joka alkoi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä.

Vielä parikymppisenä sain kuulla huorittelua, kun sinkkuna tapailin poikia (äiti kertoi isälle, kun itse olin jutellut äidille tapaamistani kivoista ihmisistä), enkä vakiintunut paikalleni samantien, kuten "kunnallisen" ihmisen kuuluu

Nyt kolmikymppisenä olen naimisissa, koulutukseltani tohtori ja töissä hyvissä asiantuntijatehtävissä. Eli pilalle en mennyt teiniaikaisesta poikakaverista ja seksistä.

Se mistä kärsin, on riittämättömyyden tunne. Lisäksi tunnen ahdistusta siitä kuinka minuun kohdistuu jatkuvasti odotuksia, vieläkin myös porukoiden suunnalta, ja tuntuu, etten saa elää omaa elämääni. Näitä asioita olisi voinut korjata avoimempi ja lämpimämpi kasvuympäristö lapsuudessa.

Jos omia lapsia saan, he saavat seurustella ja harrastaa seksiä teineinä.

Oletko koskaan kuullut tutkimuksista, joiden mukaan liian nuorena aloitettu seksielämä altistaa masennukselle?

Ihmiset ovat todella vieraantuneita luonnosta, nuoren ihmisen seksuaalisuus tuleekin vanhemmille yleensä puskan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli luettua tämä ketju, kun parhaillani käsittelen terapiassa lapsuuttani.

Vasta terapiassa muistin tämän vinksahtaneen käyttäytynismallin isältäni. Isä yritti kieltää seurustelun 15-vuotiaana huutaen ja väittäen olevani liian nuori. Mitään sen parempaa perustelua en tälle säännölle kuitenkaan saanut. Onneksi äiti ymmärsi paremmin ja antoi seurustella, muuten olisin alkanut karkailla kotoa. Seurustelin tämän saman pojan kanssa kaksi vuotta ja hänelle menetin neitsyyyteni 15-vuotiaana.

Seksiä tuollainen sekoilu isältäni ei olisi estänyt. Olin kiltti kympin tyttö, joka alkoi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä.

Vielä parikymppisenä sain kuulla huorittelua, kun sinkkuna tapailin poikia (äiti kertoi isälle, kun itse olin jutellut äidille tapaamistani kivoista ihmisistä), enkä vakiintunut paikalleni samantien, kuten "kunnallisen" ihmisen kuuluu

Nyt kolmikymppisenä olen naimisissa, koulutukseltani tohtori ja töissä hyvissä asiantuntijatehtävissä. Eli pilalle en mennyt teiniaikaisesta poikakaverista ja seksistä.

Se mistä kärsin, on riittämättömyyden tunne. Lisäksi tunnen ahdistusta siitä kuinka minuun kohdistuu jatkuvasti odotuksia, vieläkin myös porukoiden suunnalta, ja tuntuu, etten saa elää omaa elämääni. Näitä asioita olisi voinut korjata avoimempi ja lämpimämpi kasvuympäristö lapsuudessa.

Jos omia lapsia saan, he saavat seurustella ja harrastaa seksiä teineinä.

Oletko koskaan kuullut tutkimuksista, joiden mukaan liian nuorena aloitettu seksielämä altistaa masennukselle?

Oletko kuullut tutkimuksesta jonka mukaan ihmiset valitsevat yleensä tutkimuksen joka sopii heidän agendaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vahtikaa ja sa onarnatkaa, vakoilkaa ja udelkaa ja muistakaa myös kieltää! Luokaa ahdistava mutta omasta mielestänne turvallinen ja säädyllinen ilmapiiri.

Kunhan nuorenne täyttää 18 tulee kiire pois kotoota, maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Älkää ihmetelkö, jos ei sitten tulla edes jouluksi kotiin. On näet niin kiire panna kaikki nuoruuden panemattomat kerrat nyt aikuisena ja luvan kanssa, kokeiltava kaikki se, minkä on ollut tähän asti kiellettyä.

Mä olin niin alistettu, etten älynnyt lähteä heti 18-vuotiaana. 19-vuotiaana yritin seurustella kolme vuotta vanhemman miehen kanssa, kun hölmönä ajattelin, että kai mulla täysi-ikäisenä on siihen jo oikeus. No mitä vielä, annettiin kaksi viikkoa aikaa muuttaa pois ellei h..raaminen lopu 😔 Ihan liian pitkään kyllä jaksoin niitä velvollisuusvierailuja jouluisin...

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on mainio esimerkki siitä, miksi olen salannut seurusteluni vanhemmiltani jo 7 kuukautta. En ymmärrä teitä. Viestitätte teini-ikäisille lapsillenne, että rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunteet ovat haitallisia, vaarallisia ja ne kuuluu kieltää? Ja näiden viestien jälkeen huuli pyöreänä ihmettelette, mikseivät keskusteluyhteydet nuorten kanssa toimi?

t. 14v

Meillä keskusteluyhteys toimi eli muistutin lapselle, miten hän on itse vastuussa itsestään ja että tässä elämässä ei tarvitse tehdä sitä, mitä muut toivovat. En kieltänyt seurustelua.

Mutta kun lapsi tuli raskaaksi, niin muistutin siitä omasta vastuusta. Kurja juttu, mutta äiti ei korjaa sitä, minkä itse on rikkonut. Seurustelu on kivaa ja ihanaa, yhteenkuuluvuudentunne on huumaavaa. Seuraukset joutuu joskus kantamaan ihan yksin.

Kun haluaa kaikki aikuisen oikeudet, saa samalla myös aikuisen vastuut ja velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli luettua tämä ketju, kun parhaillani käsittelen terapiassa lapsuuttani.

Vasta terapiassa muistin tämän vinksahtaneen käyttäytynismallin isältäni. Isä yritti kieltää seurustelun 15-vuotiaana huutaen ja väittäen olevani liian nuori. Mitään sen parempaa perustelua en tälle säännölle kuitenkaan saanut. Onneksi äiti ymmärsi paremmin ja antoi seurustella, muuten olisin alkanut karkailla kotoa. Seurustelin tämän saman pojan kanssa kaksi vuotta ja hänelle menetin neitsyyyteni 15-vuotiaana.

Seksiä tuollainen sekoilu isältäni ei olisi estänyt. Olin kiltti kympin tyttö, joka alkoi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä.

Vielä parikymppisenä sain kuulla huorittelua, kun sinkkuna tapailin poikia (äiti kertoi isälle, kun itse olin jutellut äidille tapaamistani kivoista ihmisistä), enkä vakiintunut paikalleni samantien, kuten "kunnallisen" ihmisen kuuluu

Nyt kolmikymppisenä olen naimisissa, koulutukseltani tohtori ja töissä hyvissä asiantuntijatehtävissä. Eli pilalle en mennyt teiniaikaisesta poikakaverista ja seksistä.

Se mistä kärsin, on riittämättömyyden tunne. Lisäksi tunnen ahdistusta siitä kuinka minuun kohdistuu jatkuvasti odotuksia, vieläkin myös porukoiden suunnalta, ja tuntuu, etten saa elää omaa elämääni. Näitä asioita olisi voinut korjata avoimempi ja lämpimämpi kasvuympäristö lapsuudessa.

Jos omia lapsia saan, he saavat seurustella ja harrastaa seksiä teineinä.

Oletko koskaan kuullut tutkimuksista, joiden mukaan liian nuorena aloitettu seksielämä altistaa masennukselle?

Minkä tutkimuksen sinä valitset? Etäiset vanhemmat? Ainoa huomio poikaystävältä seksin muodossa?

Tiesitteks et kukaan vanhempi ei voi estää lapsensa/nuorensa seurustelua iästä riippumatta ellei se vahingoita nuorta/lasta henkisesti, vaikuta hänen sosiaaliseen elämäänsä tai kouluunsa.

Ja te jotka tulette todennäköisesti minulle tästä urputtamaan niin finlexin sivuilta löytyy laki tähänkin.

Ja jos nyt vaikka rajoitatte lapsenne menoja ja viette hänet itse harrastuksiin ettekä anna hänen tavata vapaa ajalla kavereita niin vahingoitatte vain lapsenne kehitystä ja samalla rikotte yk lasten oikeus sopimusta että Suomen lakia.

Toki yläasteikäisen antaisin seurustella. Itse en ainakaan ollut sen ikäisenä kiinnostunut seksin harrastamisesta, siis sillä tavoin että olisin halunnut itse käytännössä harrastaa sitä.

Rakastavasta kodista ei kenekään tarvitse lähteä kadulle rakkautta hakemaan. Tämä on fakta.

Vastuukysymys.

Joku kirjoitti: ”Jos haluaa lapsensa jättävän viina ja seksikokeilut myöhempään ikään, urheiluleirit ja partioleirit ovat aika huono vaihtoehto.”

Tämä on totisesti totta!

t. Rippileirillä piikuutensa menettänyt, siis jo yli 40 vuotta sitten.

Meillä oli kotona sellainen järjestys, että kun rippikoulu oli käyty (silloin oltiin 15 sillä tämä tapahtui kauan sitten), sai ottaa osaa kirkon nuorisotilojen rientoihin, arki-iltoinakin, mutta piti olla kotona klo 22. Tapiolassa Espoossa nuorisotilan nimi oli Räkälä (!) ja siellä oli hyvää musiikkia ja kaikki kaverit. Ja tupakkahuonekin.

Ja seurustella sai, sillä kotona ja koulussa oli valistettu.