Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytöshäiriöt koulussa = huonot vanhemmat
03.11.2012 |
Nyt tarkoitan esim. ns. adhd-tapauksia. Oletteko tavanneet koskaan käytöshäiriöistä lasta jolla EI olisi huonot, epäonnistuneet vanhemmat?
Kommentit (92)
Nyt tarkoitan esim. ns. adhd-tapauksia. Oletteko tavanneet koskaan käytöshäiriöistä lasta jolla EI olisi huonot, epäonnistuneet vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa kaikilla tuntemillani käytöshäiriöisillä lapsilla (tosin heitä ei ole kuin kaksi kappaletta) on kaikin puolin hyvät vanhemmat, jotka ovat myös hakeneet apua lastensa ongelmiin.
No miksi niillä lapsilla kuitenkin on ongelmia?
Mulle vähän vaikeasti käsitettävä yhtälö, eli sori, ei mee läpi. t. AP
Eli siitä, että aivot toimivat jotenkin poikkeavasti. Toisella on selvästi ongelmia impulssikontrollin kanssa eli hän reagoi suhteettoman voimakkaasti, kun häntä ärsytetään. Toinen myöskin reagoi jotenkin oudosti toisten ihmisten tekemisiin.
Kumpikaan lapsista ei ole omani tai edes sukulaiseni lapsi.
kaksi todella vilkasta ja myös häiritsevästi käyttäytyvää lasta ja molemmilla on erinomaiset, rakastavat ja rajoja asettavat vanhemmat, jotka tekevät kanssani kaikkensa, että lapsesta kasvaisi tasapainoinen, onnellinen aikuinen.
T. Alkuope
muut "opet" tässä ketjussa saa ohittaa pelkkinä provoina.
sitä tosiasiaa, että suurin osa lasten vaikeuksista koulussa ja muussa elämässä on seurausta siitä, että aikuiset ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä tosiasiaa, että suurin osa lasten vaikeuksista koulussa ja muussa elämässä on seurausta siitä, että aikuiset ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.
Lapseni oppimisvaikeudet ja lukihäiriökin on minun syytäni? No kiva.
Tiedän kaksi perhettä joilla ylivilkas poikalapsi. Molemmilla on erittäin mallikelpoinen kotitausta. Toisen pojan vanhemmat ehkä hieman lepsuja curling-tyyppejä, mutta silti. TOisen pojan tunnen paremmin, hän menestyy muuten koulussa oikein hyvin, mutta vilkas yhtä kaikki. Äidin mukaan synnytyksessä oli hapenpuutetta. Kukapa tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi todella vilkasta ja myös häiritsevästi käyttäytyvää lasta ja molemmilla on erinomaiset, rakastavat ja rajoja asettavat vanhemmat, jotka tekevät kanssani kaikkensa, että lapsesta kasvaisi tasapainoinen, onnellinen aikuinen.
T. Alkuope
Omalla luokallani on kolme häiriötapausta, joista kahdesta vanhemmat eivät piittaa paskaakaan eivätkä aiokaan ilmeisesti auttaa lapsiaan millään tavalla. Koulu yksin ei siihen pysty, etenkään jos vanhemmat eivät ole kouluun minkäänlaisessa yhteydessä. Koulu ei myöskään halua, sillä yksi diagnoosi tarkoittaa mahdollisesti erityisopetusta jonka hinta tässä kunnassa on noin 60 000 euroa per oppilas vuodessa. Käytännössä se kaataisi koulutoimen koko budjetin joten meidän opettajien aneluista huolimatta on äärimmäisen epätodennäköistä että rehtori on aloitteellinen asiassa. Sen kanssa on siis vain elettävä ja yritettävä parhaansa minimoidakseen häiriöt muille ja maksimoidakseen silti häiriköiden mahdollisuuden edes jonkinlaiseen oppimiseen.
Kolmas tapaus on vanhempien ongelmista kärsivä lapsi joka on avun piirissä, mutta hänestäkään vanhemmat eivät hirveästi piittaa. Hänen tilanteensa on kuitenkin parempi kuin kahden edellämainitun.
Mä olin sekä eka ope ylempää.
Tsemppiä kaikille kollegoille ja vanhemmille ketjussa! Rakastakaa ja kunnioittakaa lapsianne ja olkaa yhteydessä kouluun!
sitä tosiasiaa, että suurin osa lasten vaikeuksista koulussa ja muussa elämässä on seurausta siitä, että aikuiset ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.
Tarkoitatko nyt sellaista perinteistä häirikkökakaraa, joka lyö toisia, kiusaa, saa muun luokan mukaansa?
Vai sellaista vilkasta, levotonta ja helposti mukaan menevää jonka toiminnan taustalla on neurologinen, siis aivoperäinen syy?
Nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa !!!
Ja kun puhutaan vilkkaasti lapsesta, pitäisi muistaa eritellä, onko vilkkaus sellaista, että kiusaa muita oppilaita? Vai onko lapsi vilkas ja eläväinen häiriköksi asti, mutta kiltti = ei kiusaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä on opettajien vaitiolovelvollisuus?
Ok. Paikkakuntaa ei edes mainita, mutta silti minusta on arvelluttavaa että opettaja tulee kertomaan anonyymisti edes näitä omien oppilaittensa perheasioita, hyvinkin arkaluontoisia ja ehdottomasti vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita tänne nettiin ?!! Todella epäammatillista käytöstä. Toivottavasti et ole meidän koulun opettajia!
Ja kun ajatellaan, miten paljon ja yksityiskohtaistakin tietoa anonyyminä ope täällä levittelee oppilaistaan, tulee mieleen miten paljon te siellä kahvihuoneessa juoruattakaan. Ja miten laajalle oppilaittenne asiat koulun ulkopuolelle leviää?
kaksi todella vilkasta ja myös häiritsevästi käyttäytyvää lasta ja molemmilla on erinomaiset, rakastavat ja rajoja asettavat vanhemmat, jotka tekevät kanssani kaikkensa, että lapsesta kasvaisi tasapainoinen, onnellinen aikuinen.
T. Alkuope
Omalla luokallani on kolme häiriötapausta, joista kahdesta vanhemmat eivät piittaa paskaakaan eivätkä aiokaan ilmeisesti auttaa lapsiaan millään tavalla. Koulu yksin ei siihen pysty, etenkään jos vanhemmat eivät ole kouluun minkäänlaisessa yhteydessä. Koulu ei myöskään halua, sillä yksi diagnoosi tarkoittaa mahdollisesti erityisopetusta jonka hinta tässä kunnassa on noin 60 000 euroa per oppilas vuodessa. Käytännössä se kaataisi koulutoimen koko budjetin joten meidän opettajien aneluista huolimatta on äärimmäisen epätodennäköistä että rehtori on aloitteellinen asiassa. Sen kanssa on siis vain elettävä ja yritettävä parhaansa minimoidakseen häiriöt muille ja maksimoidakseen silti häiriköiden mahdollisuuden edes jonkinlaiseen oppimiseen.
Kolmas tapaus on vanhempien ongelmista kärsivä lapsi joka on avun piirissä, mutta hänestäkään vanhemmat eivät hirveästi piittaa. Hänen tilanteensa on kuitenkin parempi kuin kahden edellämainitun.
Mä olin sekä eka ope ylempää.
Tsemppiä kaikille kollegoille ja vanhemmille ketjussa! Rakastakaa ja kunnioittakaa lapsianne ja olkaa yhteydessä kouluun!
Missä on opettajien vaitiolovelvollisuus?
Ok. Paikkakuntaa ei edes mainita, mutta silti minusta on arvelluttavaa että opettaja tulee kertomaan anonyymisti edes näitä omien oppilaittensa perheasioita, hyvinkin arkaluontoisia ja ehdottomasti vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita tänne nettiin ?!! Todella epäammatillista käytöstä. Toivottavasti et ole meidän koulun opettajia!
Ja kun ajatellaan, miten paljon ja yksityiskohtaistakin tietoa anonyyminä ope täällä levittelee oppilaistaan, tulee mieleen miten paljon te siellä kahvihuoneessa juoruattakaan. Ja miten laajalle oppilaittenne asiat koulun ulkopuolelle leviää?
kaksi todella vilkasta ja myös häiritsevästi käyttäytyvää lasta ja molemmilla on erinomaiset, rakastavat ja rajoja asettavat vanhemmat, jotka tekevät kanssani kaikkensa, että lapsesta kasvaisi tasapainoinen, onnellinen aikuinen.
T. Alkuope
Omalla luokallani on kolme häiriötapausta, joista kahdesta vanhemmat eivät piittaa paskaakaan eivätkä aiokaan ilmeisesti auttaa lapsiaan millään tavalla. Koulu yksin ei siihen pysty, etenkään jos vanhemmat eivät ole kouluun minkäänlaisessa yhteydessä. Koulu ei myöskään halua, sillä yksi diagnoosi tarkoittaa mahdollisesti erityisopetusta jonka hinta tässä kunnassa on noin 60 000 euroa per oppilas vuodessa. Käytännössä se kaataisi koulutoimen koko budjetin joten meidän opettajien aneluista huolimatta on äärimmäisen epätodennäköistä että rehtori on aloitteellinen asiassa. Sen kanssa on siis vain elettävä ja yritettävä parhaansa minimoidakseen häiriöt muille ja maksimoidakseen silti häiriköiden mahdollisuuden edes jonkinlaiseen oppimiseen.
Kolmas tapaus on vanhempien ongelmista kärsivä lapsi joka on avun piirissä, mutta hänestäkään vanhemmat eivät hirveästi piittaa. Hänen tilanteensa on kuitenkin parempi kuin kahden edellämainitun.
Mä olin sekä eka ope ylempää.
Tsemppiä kaikille kollegoille ja vanhemmille ketjussa! Rakastakaa ja kunnioittakaa lapsianne ja olkaa yhteydessä kouluun!
voin kyllä paljastaa sen verran että todella vähän jää kouluissa ns. vanhemman ja opettajan väliseksi mitä tulee keskusteluihin vanhempien kanssa. Ei moni vanhemmista edes tajua että keskustelee koko opettajanhuoneelle, kun kertoo esimerkiksi lapsen kotioloista luottamuksellisia tietoja. Toisinaan opettajanhuoneissa häärää harjoittelijoita ja matalakoulutettuja, juoruja metsästäviä koulunkäyntiavustajia, jotka myös kuulevat tietenkin kaiken.
Melkein kaikkia lasten ja kotien asioita ruoditaan opettajaporukalla, eli se kannattaa todellakin ottaa huomioon että kun puhut yhdelle opettajalle niin puhut itseasiassa koko koululle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adhd:llä toki on biologinen pohjansa.
Eksternalisaatio oirehdinta yleisesti ottaen on kuitenkin yhteydessä huonoon perhetaustaan: vanhempien parisuhdeongelmat, turbulenssi perhesuhteissa, äidin kouluttamattomuus, matala sosioekonominen asema, tiukka kuripainotteinen kasvatus ja sensitiivisyyden puute.
Vanhemmat, jotka toisin sanoen koettavat vain kurilla, rajoilla ja rangaistuksilla kasvattaa lapsesta paremmmin käyttäytyvää, he pahentavat ja osittain luovatkin ongelmakäytöstä. Tähän kun yhdistyy kyvyttömyys huomioida lapsen reaktioita ja tarpeita, niin katastrofi on valmis.
Ohjaava ja lämmin kasvatustapa taas auttaa ekstrenalioireilevaa lasta. Jos ongelmat ovat jo koulussa, niin ratkaisuun tarvitaan vanhempien panosta, ilman sitä on kehityksen kurssia vaikea kääntää.
että ovat hoitaneet kasvatuksen hyvin.
Mutta monien erityislasten vanhemmilla on.
Meilläkin on koulussa huonosti käyttäytyvä lapsi, jolla neurologinen diagnoosi. Ja kaikissa lausunnoissa, jotka on päivökodista, koulusta, psykologilta, neurologilta, psykiatrilta ets. saatu on yleensä mainittu, että kotona asiat kunnossa ja vanhemmat hoitaneet hommansa hyvin.- kova työ kotona jatkuu toki edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä tosiasiaa, että suurin osa lasten vaikeuksista koulussa ja muussa elämässä on seurausta siitä, että aikuiset ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.
Millä tavalla yritän vältellä? Voin myöntää täysin rehellisesti, että lapsen ongelmat johtuu varmasti ainakin osittain minun mt-ongelmista Omiin ongelmiin olen hakenut apua, käyn yksityisessä terapiassa jne. Lapsen ongelmiin olen puuttunut heti. Olen tehnyt meistä jopa 2 lastensuojeluilmoitusta, jotka eivät johtaneet mihinkään, koska ei ollut syytä asiakkuuteen. Oma psykologini on käynyt meillä, lapselle olen hakenut apua koulupsykologilta, koulukuraattorilta, olen hakenut tukiperhettä, mutta olemme liian "hyvä" perhe siihen emmekä taloudellista apua siihen saisi. Olen yhteydessä aktiivisesti opettajaan ne olemme keskustelleet, miten asioita kannattaisi hoitaa ja olen aidosti kiinnostunut lapsen asioista. Mutta sen voin myöntää tietenkin, että omat vajavaisuudet ovat aikaan saaneet sen, että varmasti voisin/ olisin voinut parempikin äiti olla.
adhd:llä toki on biologinen pohjansa.
Eksternalisaatio oirehdinta yleisesti ottaen on kuitenkin yhteydessä huonoon perhetaustaan: vanhempien parisuhdeongelmat, turbulenssi perhesuhteissa, äidin kouluttamattomuus, matala sosioekonominen asema, tiukka kuripainotteinen kasvatus ja sensitiivisyyden puute.
Vanhemmat, jotka toisin sanoen koettavat vain kurilla, rajoilla ja rangaistuksilla kasvattaa lapsesta paremmmin käyttäytyvää, he pahentavat ja osittain luovatkin ongelmakäytöstä. Tähän kun yhdistyy kyvyttömyys huomioida lapsen reaktioita ja tarpeita, niin katastrofi on valmis.
Ohjaava ja lämmin kasvatustapa taas auttaa ekstrenalioireilevaa lasta. Jos ongelmat ovat jo koulussa, niin ratkaisuun tarvitaan vanhempien panosta, ilman sitä on kehityksen kurssia vaikea kääntää.
ovat päinvastoin hyvinkin sensitiivisiä, herkkävaistoisia ja jatkuvasti läsnä, sekä akateemisesti koulutettuja ja vähän liiankin tiedostavia? Mielestäni moni käytöshäiriö johtuu nimenomaan kurin puuttumisesta. t. eräs ope myös
adhd:llä toki on biologinen pohjansa.
Eksternalisaatio oirehdinta yleisesti ottaen on kuitenkin yhteydessä huonoon perhetaustaan: vanhempien parisuhdeongelmat, turbulenssi perhesuhteissa, äidin kouluttamattomuus, matala sosioekonominen asema, tiukka kuripainotteinen kasvatus ja sensitiivisyyden puute.
Vanhemmat, jotka toisin sanoen koettavat vain kurilla, rajoilla ja rangaistuksilla kasvattaa lapsesta paremmmin käyttäytyvää, he pahentavat ja osittain luovatkin ongelmakäytöstä. Tähän kun yhdistyy kyvyttömyys huomioida lapsen reaktioita ja tarpeita, niin katastrofi on valmis.
Ohjaava ja lämmin kasvatustapa taas auttaa ekstrenalioireilevaa lasta. Jos ongelmat ovat jo koulussa, niin ratkaisuun tarvitaan vanhempien panosta, ilman sitä on kehityksen kurssia vaikea kääntää.
ovat päinvastoin hyvinkin sensitiivisiä, herkkävaistoisia ja jatkuvasti läsnä, sekä akateemisesti koulutettuja ja vähän liiankin tiedostavia? Mielestäni moni käytöshäiriö johtuu nimenomaan kurin puuttumisesta. t. eräs ope myös
Eli arkikokemuksesi voi kertoa toista, mutta kehityspsykologinen tutkimus ei tue havaintoasi.
Eksternalisaatio-oirehdinta on tosiaan yhteydessä putteelliseen kasvatukseen. Kuri ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole se oleellinen asia. Ohjaava kasvatus tarkoitaa tässä sitä, että vanhempi tukee lapsen itsesäätelyn kehittymistä ja sosiaalisten normien noudattaminen on saatava sisäisesti motivoituneeksi.
Ohjaavassa kasvatuksessa ei hylätä rajoja ja johdonmukaisuutta. Siinä mielessä ymmärrettynä kuri on hyvästä.
ADHD-lapsen oireet ovat vähäisemmät ja käytös on vähemmän häiritsevää, jos hän saa kotona hyvän kasvatuksen ja apua tarkkaavuuden pulmiin ja impulsiivisuuteen. Sitävastoin perheessä, jossa lasta ei rajoiteta ja jossa esim. ravintoon, lepoon, ruutuaikaan jne. ei kiinnitetä huomiota, kasvaa luultavimmin lapsi, joka oireilee pahasti (ehkäpä ilman ADHD-diagnoosiakin).
ADHD-lapsen kanssa elämä on joka tapauksessa hankalampaa kuin "taviksen", joten vanhemmuus on entistäkin haastavampaa. Siksi en kävisi kovin herkästi syyllistämään vanhempia tuosta.
t. ope, jonka luokassa on tällä hetkellä neljä haastavasti käyttäytyvää lasta. Heistä yhden kotona tehdään kaikki mahdollinen, yhdessä lapsi oireilee vanhemman vakavaa sairautta, yhdessä on sekä neurologista että psykososiaalista taustaa ja yhdessä vanhemman voimavarojen riittämättömyyttä. Tapaukset ovat aina kuitenkin yksilöllisiä, eikä yleistyksiä voi tehdä.
adhd:llä toki on biologinen pohjansa.
Eksternalisaatio oirehdinta yleisesti ottaen on kuitenkin yhteydessä huonoon perhetaustaan: vanhempien parisuhdeongelmat, turbulenssi perhesuhteissa, äidin kouluttamattomuus, matala sosioekonominen asema, tiukka kuripainotteinen kasvatus ja sensitiivisyyden puute.
Vanhemmat, jotka toisin sanoen koettavat vain kurilla, rajoilla ja rangaistuksilla kasvattaa lapsesta paremmmin käyttäytyvää, he pahentavat ja osittain luovatkin ongelmakäytöstä. Tähän kun yhdistyy kyvyttömyys huomioida lapsen reaktioita ja tarpeita, niin katastrofi on valmis.
Ohjaava ja lämmin kasvatustapa taas auttaa ekstrenalioireilevaa lasta. Jos ongelmat ovat jo koulussa, niin ratkaisuun tarvitaan vanhempien panosta, ilman sitä on kehityksen kurssia vaikea kääntää.
ovat päinvastoin hyvinkin sensitiivisiä, herkkävaistoisia ja jatkuvasti läsnä, sekä akateemisesti koulutettuja ja vähän liiankin tiedostavia? Mielestäni moni käytöshäiriö johtuu nimenomaan kurin puuttumisesta. t. eräs ope myös
Eli arkikokemuksesi voi kertoa toista, mutta kehityspsykologinen tutkimus ei tue havaintoasi.
Eksternalisaatio-oirehdinta on tosiaan yhteydessä putteelliseen kasvatukseen. Kuri ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole se oleellinen asia. Ohjaava kasvatus tarkoitaa tässä sitä, että vanhempi tukee lapsen itsesäätelyn kehittymistä ja sosiaalisten normien noudattaminen on saatava sisäisesti motivoituneeksi.
Ohjaavassa kasvatuksessa ei hylätä rajoja ja johdonmukaisuutta. Siinä mielessä ymmärrettynä kuri on hyvästä.
Mielenkiintoista että kirjoitat näille keskustelupalstoille samaan tyyliin kuten esseevastaukseen yliopistolla. Sulla on vielä vähän opittavaa...
neurologisia ongelmia.
Ihan googlettamallakin löytyy faktaa siitä miten esim. adhd vaikuttaa käytöshäiriöiden, psyykkisten ongelmien ja uhmakkuuden esiintyvyyteen.
Ja mainittakoon vielä tässäkin, että ahdh on vahvasti perinnöllinen, periytyvyys n. 70%.
Oireiden vahvuuteen vaikuttaa sitten mm. ne kotiolot ja koulussa se miten lapsi saa tukea opettajalta ja muulta ryhmältä.
Sama lapsi voi käyttäytyä eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten kanssa.
Lisäksi monella neurologisista ongelmista kärsivällä lapsella on takana yleensä vuosien kokemus negatiivisesta kierteestä minkä katkaiseminen on vaikeaa. Kun lapsi on saanut vuosia vain negatiivista palautetta siitä että toimii muiden mielestä koko ajan väärin, lapsi alkaa käyttäytyä odotusten mukaisesti.
Meillä on adhd-lapsi jolla ei tällä hetkellä ole mainittavaa häiriökäyttäytymistä. Takana on vuosien TYÖ, tuskaa, pettymystä ja kyyneleitä. Joskus olen aivan loppu, sillä tämän lapsen kasvatus on niiiin vaativaa eikä loppua näy. "Normaali" lapsi oppii tietyt käyttäytymis- ja toimintamallit jossain ajassa niin meillä sama vaatii 100 kertaa enemmän.
Ymmärrän että moni vanhempi uupuu ja voimat riittävät enää perushoidon tarjoamiseen. En voi syyttää heitä. Yhteiskunta ja koulujärjestelmä eivät pysty tarjoamaan riittävää apua niille joiden omat voimat haihtuvat vaativan lapsen kanssa.
En minä tiedä mistä se johtuu. Ei yksittäistä syytä ole pystynyt auttamaan opettaja tai lasten psykologikaan. Luulen, että suurimpana syynä on minun mt-ongelmat, joista olen tosin toipunut hyvin. Parhaani kuitenkin yritämme ja alusta saakka olemme hakeneen aktiivisesti apua lapselle, olemme paljon yhteydessä opettajaan jne. Kuopus on kyllä ainakin toistaiseksi ns. täysin normaali.