Teetkö koskaan koko perheelle ruokaa, josta tiedät, ettei se kelpaa osalle porukasta?

kaikki ei voi pitää kaikesta.

Jos aina olisi sellaista, josta kaikki pitävät, aika samoja ruokia me syötäisiin aina.

Viikonloppuna jokainen saa ehdottaa yhtä ruokaa, jota haluaisi.

Aina ei voi olla juuri sitä omaa herkkuruokaa. Toisen herkku voi olla toisen inhokki. Meillä lapset kyllä syövät lähes kaikkea, syövät sitten vähemmän, jos ei joku niin maistu. Ottavat sitten enemmän salaattia ja leipää. Seuraavalla aterialla on kuitenkin jotain mieluisampaa jo.

Jos ei kelpaa, niin voi voi.

Lapset ovat jo sen verran isoja (teinejä), etteivät ne nälkään kuole vaikka ateria jäisikin väliin.

Mutta teen sitten muille jotakin muuta, tai mies tekee

Meillä on 8 henkinen perhe enkä keksi mitään ruokaa, joka kelpaisi aina kaikille.

päivä teen ruokaa koko perheelle ja kelpaa kaikille.

pakko ei ole syödä jos ei maistu, en ala säätämään ruokia sen mukaan mikä kellekin maistuu tai ei maistu. Kaikki muu kyllä yleensä meneekin mutta kesäkeittoa ei suostu mies syömään.

meillä ei tehdä koskaan monia eri ruokia. Jos ei maistu syödään vähemmän (pelkkiin voileipiin ei tyydytä), jos kelpaa syödään kunnolla.



Eipä nuo 4 lasta koskaan edes nirsoile, nuorin sanoo joskus syötyään ison annoksen: se ei ollut ihan mun herkkua mutta söin kuitenkin.

Lasten kanssa en ole lähtenyt siihen, että laittaisin vain heidän lempiruokiaan. Meillä tarjotaan säännöllisesti "kaikkea", pidettiin siitä tai ei.



Ja ovat kyllä oppineet pitämään kaikesta.

..mutta meillä tehdään normaaleja, terveellisiä kotiruokia ja jos ei kelpaa, ruoan voi jättää väliin (tosin muutakaan ei sitten tule ennen kuin seuraavalla aterialla). Ruokaa voi ottaa vain vähän ja kaveriksi voileivän, mutta pelkkää leipää ei saa puputtaa.



Näin meillä on opittu syömään monipuolisesti jo pienestä pitäen ja kaikki maistuu :-). Joskus lapset marmattavat esim. linssikeitosta, mutta syövät kuitenkin.

maku muuttuu lapsilla kasvaesa ja kehittyessä.



Silakkaa ja palamaksaa ei laiteta koko perheen ruoaksi, koska nuo, ja vain nuo kaksi, ovat meidän;

minun ja mieheni, inhokit tuoksuina sekä makuina.., oksennusreaktioineen!

Kalaa syödään joka viikko ja jauhemaksaruokia myös.

Meillä 2-vuotias ei halua syödä kuin kylmiä nakkeja :).

Tietysti. En usko hampurilaisia lukuun ottamatta minkään kelpaavan kaikille, ja uskon että oppivat monia ruokia syömään maistettuaan riittävän monta kertaa. Ja jostain kalakeitosta, en tiedä tykkääkö siitä meillä kukaan, mutta teen silti jos inspis iskee.

Meillä lapset ja isukki ovat melko kranttuja, aina joku mutisee ruoasta, ettei ole oikein herkkua.

Jokaisella on inhokki- ja lempiruuat.

ja tehdä perheen makuun sovitettua ruokaa. Koska se kuitenkin tuotti pelkkää valitusta, päätin, että teen ruokaa vain ja ainoastaan omaan makuuni. Nyt ainakin yksi on tyytyväinen, ja muut valittakoon jos tahtovat. Useimmiten kuitenkin syövät.

Muutoin tuntuisi haaskaukselta tehdä ruokaa, joka jäisi esim. neljältä vain maisteluksi.



Mutta jos tekisin vain ruokia, jotka ovat kaikkien lemppareita, olisi ne laskettavissa yhden käden sormin ja ruoka menisi turhan yksipuoliseksi.

Lapsella on hienomotoriikassa niin paha ongelma että keittoruokia on turha tarjota (en jaksa siivota sitä sotkua). Mies ei välitä kalaruuista, joten niitä teen lapselle ja itselleni kun mies on iltavuorossa.

Syödään miehen kanssa ihan eri ruokia, molemmat tekee omansa. Minä kokkaan yleensä myös lapsille, mies vain silloin, jos minulla on jotain menoa.

Meillä käy muualla asuvat lapset sen verran harvakseltaan että pyritään aina tekemään heidän lempiruokiaan silloin kun käyvät. Omillaan asuvalta tytöltä varmistin just, että kala kelpaa (ei syö lihaa ja kalan kanssa vähän vaihtelee), joten riitti tehdä yksi ruoka kun isänsä ei kelpuuta pelkkää kasvisruokaa ruuaksi (tekee kyllä itse oman ruokansa jos mä teen muille kasvisruokaa). Äitinsä luona asuvan pojan kanssa grillataan usein, koska asuu kerrostalossa joten on harvinaista herkkua, mutta poika on silti ihan aina haltioissaan myös sellaisesta perusruuasta kuin makaronilaatikko. :)



Jos kaikki asuisi meillä ja mun pitäis tehdä aina ruoka niin en todellakaan tekisi montaa sapuskaa. Silloin kun kasvissyöjätyttö asui meillä, hän teki omat ruokansa jos me söimme lihaa. Tai mies teki oman ruokansa jos mä tein kasvisruokaa.

Meillä lapsetkin jo isoja teinejä, jos ei sapuska kelpaa niin ilmankin voi olla tai käydä ostamassa omilla rahoilla muuta ruokaa. Toki myös välillä teen ruokaa, mistä en itse niin välitä, mutta tiedän muiden haluavan sitä (esim. ärtsäri), silloin joko en syö tai syön vain vähän.