Voiko lapsi olla kipsatun jalan takia poissa koulusta, niin kauan että jalka parantuu?

tuo ap:n touhu...Huhhuh....

- Työnantaja päättää, maksaako hän sairausloman ajalta palkkaa. Tietysti on hyvin poikkeuksellinen tilanne, jos työnantaja ei  hyväksy lääkärin suositusta.



Työnantajalla on myös oikeus esittää työntekijälle sairausloman ajaksi korvaavia työtehtäviä. Silloin työntekijä tekee vain sellaisia työtehtäviä, joita jaksaa hyvin tehdä.

Jos lapsi noin pienenä oppii sen toimintamallin et jos vähän typerästä syystä nolotaa/ahdistaa saa olla kotona ni huhhei... mahtaa olla myöhemmällä iällä pulassa.



Toimintamallit eriasioissa opitaan jo ihan pienenä. Siksi pidän itse tärkeenä et kouluun mennään kun pää toimii - ei kuumeessä tms, mut ei sitä jalkaa opiskeluun tarvi. Joten voi mennä kouluun.



Toki ap voi ottaa lapsen kotiopetukseen, mut se on just sitä curlingvanhemmuutta parhaimmillaan - eihän sitä klasta mitenkään voi kannustaa rohkeasti suorittamaan velvollisuuksiaan vaikka on niihin täysin kykeneväinen, kun sitä raukkaa saattaa ihan pikkuisen nolottaa ja ahdistaa...

harjaat tämänkin asian hänen tieltään pois. Sen sijaan, että tukisit häntä parhaasi mukaan selviämään tästä vastoinkäymisestä.

Siksi koska häpeää kipsiä ja sitä että on nyt "vammainen" ja ei kehtaa sitä että taksilla kurvataan koulun oven eteen ja hänet myös siitä haetaan eli saa oikein erityiskohtelua ja muutenkin liikkuminen keppien kanssa on tuskaisempaa, pysyä terve jalkaisten ikäistensä perässä.

t. ap

Voi taivas, mistä hitlerlandiasta tämän kirjoittaja on kotoisin? Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus eikä vanhemman toimenpide lopeta oppivelvollisuutta. Kyllä nykyajan opettajat ja rehtori ymmärtävät täysin, jos joku on kipsatun jalan takia poissa koulusta, onhan osa porukasta milloin etelänlomilla, urheiluleireillä tms. Tukiopetusta kuuluu nykyään antaa, vaikka oppilas olisi ollut lomamatkallakin, saati sitten toipumassa sairaudesta tai tapaturmasta. Kirjat kuuluvat myös kipsipotilaalle, joka on kotona. Tämän kirjoittajaa ei kannata uskoa ja uskomatonta, millaista kohkausta tällainen juttu herättää. Kyse on sentään vain jokusesta viikosta, ja aivan varmasti lapsi haluaa itse kouluun vähän ajan päästä, kun tottuu kipsiinsä ja tylsistyy kotona oloon. Ei se ole lapsen mielen mukaan pomppimista, jos kuuntelee lapsen tuntemuksia. Kipsatun jalan kanssa on elämä aika hankalaa ja uskokaa huviksenne, sitä jopa särkee ja siinä voi olla koviakin kipuja. Hieman suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä peliin ja tuomiopäivän pasuunat voivat mennä itseensä ja miettiä, mitä patoutumia purkavat.

Opettajan ei todellakaan kuulu antaa oppilaalle tukiopetusta ns. omien lomien vuoksi.

t. opettaja

No mä oon menny keppejen kaa kouluun ja onneks kaverit toi tarjottimen ja ne halus jopa kokeilla mun keppejä. Mutta ei oo mitenkää noloo mennä kouluun keppejen kaa.

No minä harrastan vaarallista lajia, ratsastusta. Olen 11-vuotias ja jos minulta murtuisi "työ"käsi, jäisin kotiin. Mutta jos jalka murtuisi en jäisi, koska ei siinä olisi oikein järkeä. Samalla tavalla ne tehtävät pitää kotonakin tehdä. Ja ei siinä ole mitään noloa jos on kipsi!

Sehän riippuu miten te ootte sen kupeidenne hedelmän kasvattanu. Jos hänellä on nyt vammanen olo, mistä se johtuu? Asenne kenties vanhemmilta peritty?

Kiusatulle lapselle pahinta.

Helposti tönittävissä.

Keppejä potkitaan alta kävellessä.

Tavaroita heitellään tahallaan eteen.

Muut juoksevat ja jättävät taakse.

Kukaan ei halua auttaa, vaan pyöritellään silmiä.

Sitten ihan muuten:

Koko kipsin kanssa vaikea istua autossa, pulpetissa, vessassa.

Kipsi hiertää, kutiaa, koskee ja on inhottavampi, mitä enemmän liikut.

Taksi odotuttaa välillä pitkiä aikoja. Kipsikoiven kanssa tunti pakkasessa on melko viheliäistä.

Eli, itse miettisin tarkkaan jokaisen lapsen kohdalla erikseen, mikä tilanne on.

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu miten te ootte sen kupeidenne hedelmän kasvattanu. Jos hänellä on nyt vammanen olo, mistä se johtuu? Asenne kenties vanhemmilta peritty?

Meidän tokaluokkalainen kipsattiin puoleksi vuodeksi reisluun kahden vaikean murtuman takia, (putosi keinusta iltapäiväkerhon ulkoilutunnilla). Pari viikkoa sairaalaan jälkeen oli kotona, sitten tuli kouluunpaluu. Kaupunki järjesti invakyydin, taksi haki kotoa ja toi takaisin. Lapsi oli koulussa paarisängyllä, jossa oli lukuteline. Kaupunki tietty maksoi.

Koululainen saa tapaturmatilanteessa määräaikaisen  maksuttoman koulukuljetuksen kotiosoitteestaan.

30 vuotta opettajana enkä koskaan kuullut, että joku olisi jäänyt kotiin kipsin takia. Auttajia löytyi aina

Ratsastaja4ever kirjoitti:

No minä harrastan vaarallista lajia, ratsastusta. Olen 11-vuotias ja jos minulta murtuisi "työ"käsi, jäisin kotiin. Mutta jos jalka murtuisi en jäisi, koska ei siinä olisi oikein järkeä. Samalla tavalla ne tehtävät pitää kotonakin tehdä. Ja ei siinä ole mitään noloa jos on kipsi!

10 vuotta vanha juttu.