Voiko lapsi olla kipsatun jalan takia poissa koulusta, niin kauan että jalka parantuu?

aamuviikkoa jos tekee niin se on 6-14 ja iltaviikkoa niin 14-22. Viikonloput hänelläkin vapaat.



Eli kyllä seuraa on, samoin eka luokkalainen sisarus.



Ja uskon, että hän pärjäisi kotona ainakin paremmin tuon vamman kanssa kuin koulussa.



t. ap

ja muutenkin se kipsi painaa aika kivasti ja liikkuminen kepeillä, jatkuvaa punnerrusta pienillä hennoilla käsillä.

On siinä minusta syytä olla koulusta pois.

t. ap

tyttösi puolesta. Annat viestin, että on aihettakin hävetä kipsiä. Kyllä ne hennot kädet saa nopeasti lihasta, kun vähän treenaa. Tekee pelkästään hyvää.

Harmi, että kannustat lastasi vetäytymään syrjään.

Mitään erikoisjärjestelyjä ei kunta varmasti kotiin kustanna, ainakaan häpeän takia.



Ethän tosiaan liikaa menisi lapsen ajatuksiin mukaan? Sinun kuuluu vanhempana rohkaista lasta. Ja lopputulos on vaikean alun jälkeen varmasti hyvä.

Sulla on kuitenkin sillon kaksi tervettä jalkaa joilla pääset liikkumaan erittäin kätevästi ja juoksemaan kavereidesikin perässä, vaikka toinen jalka olisi kipsissä.

t. ap

kouluun olisin mennyt siitä huolimatta.

Menet kyllä ojasta allikkoon jos annat lapsen jäädä koulusta pois tällaisen pikku syyn takia. Elämässä joutuu kohtaamaan vaikeita asioita ja se on hyvä aloittaa jo lapsena, ettei sitten aikuisena tule "paha" maailma liian kovaa vastaan.

Et voi suojella lastasi "pahalta" maailmalta. mieti kun lapsi palaa kouluun, niin on pihalla kaikista jutuista. Ei sekään ole kivaa.

ikisessä koulussa on joka vuosi yksi tai useampi kipsikätinen tai -jalkainen. Ei kipsi ole syy olla pois koulusta. Hankalampaa se tietysti vähän aikaa on mutta ei kyllä ole syy olla pois koulusta. Kuljetukset tietysti taksilla tai vanhempien toimesta, liikuntaan ei osallistu mutta muuten ihan normaali koulunkäynti. Tytöllä on kuitenkin vain väliaikainen juttu. Jotkut kävelevät ontuen, sauvan kanssa tai ovat pyörätuolissa ihan pysyvästi. Asiassa on myös kasvattava puoli; osaa arvostaa normaalia liikkumista eri tavalla ja osaa myös asettua paremmin liikuntaesteisen asemaan. Mutta on tosiaan niin yleinen juttu, että kukaan ei jaksa päivää enempää kummastella. Kouluun vaan!

Itse ainakin muistan kouluajoilta, että aina välillä niitä kipsattuja jalkoja näki. Minusta se oli pikemminkin toisinpäin, että näitä henkilöitä ihailtiin ja he saivat erityiskohtelua :) Ei tullut mieleenkään, että joku olis saattanut hävetä kipsiään.



Meillä tarhaikäisen lapsi jalka murtui viime vuonna ja hyvin pystyi kuitenkin käymään tarhassa kipsattunakin. Menoa se vähän toki rauhoitti, mutta muuten kaikki sujui hyvin. Aika kalliiksi olis tullut, jos jomman kumman olis pitänyt jäädä saikuille moneksi viikoksi, jos ei lapsi olis kipsin kanssa tarhaan saanut mennä.

Meillä pojalta murtui jalka. Lääkärin mukaan sai ensimmäiset viikot olla kotona ja sen jälkeen kun luutuminen oli hyvässä vauhdissa sai mennä kouluun ja menikin. Taksi vei ja toi. Hyvin pärjäsi 10v.

vaikka jalka olisi kipsissä. Tuskin kotona liikkuu sitäkään vähää vaan makaa sohvalla katsomassa telkkua ja syöpöttelee. Läksyjä tuskin tekee ja kavereitaan tapailee vähemmän.



Ap on joko porvoosta tai pahimmin lajin curling vanhempi.

Ja juuri tuota mä tarkoitan, hän ei halua että hänen kaverinsa passaavat häntä.



Ja kaikki lapset on erillaisia. Toinen voi olla ylpeä kepeistään ja kipsistä. Mutta tyttäreni ei nää siinä mitään hienoa, että hänen jalkansa on todellakin murtunut ja uskon sen ettei nää, koska ei se olisi minustakaan niin hienoa.



Ja mitään väärän väristä kassia ei voi verrata VAMMAAN. Taikka jotain hiustakkua jos se nolottaa, kyllä mä sen hiustakun kanssa kouluun laittasin menemään ihan varmasti, ei meillä sen takia koulusta pois jäädä, mutta murtunut raaja on eri juttu.

ja jos nyt antaa tuollaiselle periksi, niin mitä kaikkia häpeän aiheita sitä ehtiikään tulla ennenkuin tyttö on esim 18 tai 20?

Luita katkeaa, nivelsiteitä repeää, sellaistahan elämä on.

Ruokalassa ja muualla saa apua kavereilta tai opettajalta.

En ole (vielä) ollut tuossa tilanteessa, mutta olisin kyllä aika tiukkana, eli tyttö kouluun. Ja kun kuljetuksetkin vielä toimivat, niin ei ole mitään syytä olla poissa.

kummastakohan on enemmän haittaa lapselle: siitä, että joutuu vähän aikaa olemaan "erilainen" kuin muut, vai siitä, että ei osallistu kuukausiin opetukseen? Itsekin tajuat kun vähän mietit.



Lapseni on erilainen joka päivä (linkkaa), mutta en siksi jättäisi häntä kotiin!

mitä se tyttöraiska siellä kotona tekisi ne viikot kunnes jalka paranee? Kädet pelaa, pää pelaa, mutta makaisiko siis telkkarin edessä tai koneella? Miten se olisi hyväksi hänelle?

vaikka lenkillekkö pitäs lähtee keppejen kanssa?



Sitä se on, jos se taivaltaa tuolla kavereidensa kanssa. Sanon jo nyt ettei siitä tuu hevonpersettäkään suoraan sanottuna ja jos tulee, nii teloo uudestaan ittensä tai sit jos ei päästetä niin itkuvonkuparku ja raivari päälle.



Eli parempana näen pitää lapsen tyytyväisenä kotona katsomassa videoita ja jos ulkona käydään, niin hyppää pyörätuoliin ja minä työnnän. Ja kaverit voi käydä katsomassa meillä ja tuoda läksyt.



Ei 3-luokkalaisen kouluasiat ole vielä niin vaikeita etten minä saisi töiden jälkeen niitä opetettua. Tai pystyisi valvomaan läksyjen tekoa.



t. ap

jos et kannusta häntä koulunkäyntiin. Meidän koulua on käyty pyörätulissakin kun erään oppilaan jalka napsahti reidestä poikki, eikä kukaan nähnyt siinä mitään ihmeellistä.



Toisaalta vaikuttaa siltä kuin taustalla olisi isommatkin ongelmat. Kiusataanko lapsesi koulussa poíkkeavia? Onko tyttäresi epävarma asemastaan ja pelkää putoavansa rupusakkiin jos esiintyy "vammaisena"? Olisi ehkä syytä jutella tyttäresi opettajan kanssa.

aivan liikaa mukaan nyt tytön epäröintiin, pelkääämiseen ja häpeään. Onko sinulla itselläsi taustaa koulukiusaamisesta tms.? Vanhemman tehtävä on rohkaista ja auttaa lasta pärjäämään hankaluuksista huolimatta eikä paapoa pumpulipesään pahan maailman ulottumattomiin. Tyttö pääsee taksilla kouluun ja kotiin, koulussa voi opiskella, kirjoittaa ym. ihan normaalisti. Välitunnit voi varmaan olla sisällä esim. lukemassa tai piirtämässä, jos pukeminen hankalaa tms., tästä voitte open kanssa varmaan sopia. Mutta kipsi jalassa EI ole missään nimessä syy olla 4-6vko pois koulusta (oletan nyt, että kyse on siis tavallisesta nilkkamurtumasta ja jalassa on ns. saapaskipsi, ei mikään reisimurtuma, jossa kipsi voi olla tuonne vatsalle saakka ja mm. istuminen ei välttämättä onnistu). Nyt ryhtiä ja reippautta molemmille mutta etenkin äidille!

Minuakin olisi hävettänyt kulkea jalka paketissa ja keppien kanssa. Varsinkin se huomio mitä siinä tilanteessa saa ja kun ei tykkää olla huomion kohteena.



Mutta ei tullut omaan eikä vanhempien mieleen että jäisin kotiin kun loukkasin jalan. Paketissa ei ollut kuin viikon mutta senkin ajan kuljin normaalisti koulussa. Ja enemmän se kasvatti mitä se että olisin jäänyt kotiin murehtimaan.



Kannattaa kannustaa lasta voittamaan häpeänsä ja muut esteet ja elämään jalasta huolimatta. Jos opetat lapselle että kipeän jalan kanssa ei voi elää ja sitten sattuukin jotain pahempaa ja lapsi joutuukin pyörätuoliin tai muuta vaastaavaa. Tai jatkossa kaikki sattumukset kaatavat lapsen herkästi kotiin makaamaan kun ei ymmärrä että esteet on tehty voitettavaksi.

Mutta minkäs teet, kerta lapsi niin tuntee.



Ja kuten sanoin, ei jää kotona paitsi opetuksestakaan kun kyllä minä 3-luokkalaisen asiat osaan opettaa. Niin osaisi kuka tahansa vanhempi.



Ja se että saa olla kotona, niin mitä hyvää nään. No nään sen, että lapsi saa olla rauhassa ja rentoutua. Ei tarvitse stressata. Tai olla poikien hähäteltävänäkään kömpelyytensä takia.



t.ap

Perustelusi kotonaolemiseen ovat huonot ja asiattomat.

Se häpeän tunne häviää päivässä tai kahdessa, kun rohkeasti menee kouluun. -> Lapselle parempi itsetunto.

Kotiinjäämällä heikennät lapsen itsetuntoa.

Vanhempana velvollisuutesi on ohjata lapsi oikeaan suuntaan -> KOULUUN opiskelemaan ja kohtaamaan pelkonsa (joka on aiheeton).

Mutta minkäs teet, kerta lapsi niin tuntee.

Ja kuten sanoin, ei jää kotona paitsi opetuksestakaan kun kyllä minä 3-luokkalaisen asiat osaan opettaa. Niin osaisi kuka tahansa vanhempi.

Ja se että saa olla kotona, niin mitä hyvää nään. No nään sen, että lapsi saa olla rauhassa ja rentoutua. Ei tarvitse stressata. Tai olla poikien hähäteltävänäkään kömpelyytensä takia.

t.ap

Mistä saa koskaan kannustusta, kun äitikin sanoo, että vetäydy vain syrjään?

Ja juuri tuota mä tarkoitan, hän ei halua että hänen kaverinsa passaavat häntä.

Ja kaikki lapset on erillaisia. Toinen voi olla ylpeä kepeistään ja kipsistä. Mutta tyttäreni ei nää siinä mitään hienoa, että hänen jalkansa on todellakin murtunut ja uskon sen ettei nää, koska ei se olisi minustakaan niin hienoa.

Ja mitään väärän väristä kassia ei voi verrata VAMMAAN. Taikka jotain hiustakkua jos se nolottaa, kyllä mä sen hiustakun kanssa kouluun laittasin menemään ihan varmasti, ei meillä sen takia koulusta pois jäädä, mutta murtunut raaja on eri juttu.

Keksinyt tuon hävetys jutun ja ettei halua että häntä passataan. On niin vaikeaa niiden keppien kanssa ym ym. Tyttö haluaa vaan olla menemättä kouluun. Toi on just sama hävetys, kun jossain epäonnistuneessa kampaamokäynnissä. Itse ap kysyit yleistä mielipidettä koulusta poisjäämiselle ja kuten huomaat, yleinen mielipide on, ettei kipsi ole syy olla koulusta pois.

Opeta tyttäresi ottamaan vastuuta ja ottamaan apua vastaan jos sitä tarvitsee. Siinä ei ole mitään hävettävää. Ihmeellistä paapomista. Aluksi jalka voi olla tosi kipeä, sen ajan voi olla kotona, mutta sitten vaan reippaasti kouluun. On sitä kipsattuna ollut moni muukin koulussa. Haloo!