Voiko lapsi olla kipsatun jalan takia poissa koulusta, niin kauan että jalka parantuu?

Jos aikuisella menee jalka poikki, työnantaja voi ohjata työntekijän siksi ajaksi muihin töihin. Töihin, joita kipsi ei estä.

Eli ei aikuinenkaan saa olla tuosta vaan pois töistä, vaikka kuinka olisi jalka poikki!!

Huh huh! Tämän kirjoittaja laittaa varmaan kuolleetkin töihin, ovenpidikkeiksi, paperipainoiksi tms. muihin töihin, joissa ei tarvitse olla elossa! Kyllä ihminen, jonka jalka on poikki, tarvitsee ja saa lääkäriltä usean viikon sairauslomaa. Sitä varten veroja maksetaan, että sairaina saa parantua rauhassa. Poikki oleva tai murtunut jalka särkee, turpoaa ja sitä on lepuutettava, pidettävä koholla ja rasitettava varovasti, muuten vaarana on kaikenlaiset komplikaatiot kuten esim.luutumisen viivästyminen, väärin luutuneet luut, veritulppa ym. ja siitä vasta kuluja tulee.Aivan käsittämättömiä mielipiteitä täällä on!

Tyttosi on hyva tajuta, etta erilaisuutta ei tarvitse haveta ja oppia parjaamaan sen kanssa.



Sina puhut "vammasta" ja keksit typeria tekosyita, etta kutittaa jne, etta saisit oikeutettua lapsen kotiin jaamisen. Tajuat kai itsekin, etta naurettavalta kuulostaa.



Ettei vain "vamma" ole sinussa, kun et karsi etta lapsesi olisi mitaan muuta kuin taydellinen. Suvaitsevaisuus ja sen puute opitaan kotoa... Mista kaltaisiasi holmolaisia tulee?

ja mita tulee naihin aikuisiin lusmuilijoihin, jotka jaisivat kotiin kipsatun jalan kanssa.



Meilla on toimistotoissa tapana, etta jarjestetaan taksikuljetus, joka kuljettaa tyontekijan kotoa toimistolle ja takaisin. Eri asia jos ammattina on rekkakuski tms. mutta toimistohommiin pystyy vaikka jalka kipsissa olisikin.



saa sen jalan koholle siella toimistollakin ja toimiston pukukoodi joustaa, niin kauan kuin on jalka kipsissa. Naurettavaa jaada saikulle moisen takia.

ja ihan normaalisti on käynyt koulua.

Pojalla oli käsi paketissa ja kouluhommat ok vaikka vasemmalla oli vaikea kirjoittaa kun on oikeakätinen.

Ei lapsi nyt voi olla viikko/kuukausitolkulla kotona kipsin takia.

Ja tyttöä isi vei kouluun ja haki kotiin...ei tullut mieleenkään mitään taxikyytejä pyydellä.

Meidän perheessä hommat hoituu eikä "pienistä" valiteta vaikka elämä ei aina niin helppoa ole.

Käsi on aika lailla eri juttu, kuin jalka, kun kättä ei tarvita kävelemiseen, niin että kannattaa vaan olla vertaamatta sitä poikki olevaan jalkaan.

Kun kaikilla ei isi tai äiti voi viedä kouluun aamulla tai hakea keskellä työpäivää omien töiden takia, vaikka miten haluaisi. Jotkut meistä jotkut joutuvat tekemään työt ja joillakin on työ, josta ei voi kesken päivän noin vain lähteä. Eri juttu on jos on työtön tai muuten vaan lepäilee kotona yhteiskunnan piikkiin ja sossu maksaa elannon.

Oma lapsi oli nilkka paketissa ja sai taksikyydit muutaman viikon ajan. Eräs kuskeista oli inhottava luonnehäiriöinen, jonka suurinta huvia oli jättää 3.luokkalainen lapsi syvän ojan puolelle pientareelle kodin portin pieleen, josta lapsi pari kertaa oli pudota ojaan. Eikä mitenkään auttanut ovien tai repun kanssa. Mutta oli myös ystävällisiä kuljettajia, jotka veivät pihaan, toivat repun ja katsoivat että lapsi pääsi kunnolla ulos.

mutta käytännössä on vanhemman varassa se, saako lapsi opetusta kotona vai koulussa.



Lapsesi ei ole oikeutettu kotiopetukseen (opettaja käy kotona), koska hänellä ei ole lääkärintodistusta tai muuta hyvää syytä olla kotiopetuksessa.



Sen sijaan voit ottaa lapsesi pois koulusta eli toisin sanoen lopetat hänen oppivelvollisuutensa. Lapsesi paikalle kouluun voi tulla joku toinen oppilas mutta käytännössä voit yrittää sopiva rehtorin kanssa, että lapsen ei tarvitse vaihtaa koulua, kun hän palaa takaisin. Joudut ilmoittamaan asiasta erikseen kuntaan tai saat sosiaaliviranomaiset perääsi. Lapsella kun on oppivelvollisuus, eli sinun on todistettava, että hoidat lapsesi opetuksen kotonaoloajan itse. Koululla ei ole velvollisuutta (eikä ikävästi ajateltuna edes oikeutta) antaa kirjoja, koska lapsesi ei enää kuulu koulun kirjoille. Kirjat siis pitäisi palauttaa. Käytännössä näin ei varmasti tehdä, koska monet koulut joustavat tässä.



Opettaja ei ole velvoitettu kertomaan läksyjä tai ylipäätään häntä ei saa konsultoida opetuksen suhteen. Vain sinä olet vastuussa siitä, että lapsesi hallitsee sen oppimäärän ja pärjää kokeissa. Kaverit saavat tietysti kertoa läksyt yms. mutta siis opettajan velvollisuuksiin ei kuulu lainkaan miettiä lapsesi opiskelua. Kun lapsi palaa kouluun, hän ei ole oikeutettu sen enempää tukiopetukseen eikä erikoisjärjestelyihin, koska hän on ollut koulusta pois ihan virallisestikin. Toisin sanoen jos koe osuu paluupäivälle, niin lapsesi sitten vain tekee sen kokeen.



Käytännössä monet koulut ovat ystävällisiä ja opettajat kilttejä eivätkä noudata näitä sääntöjä tarkasti. Tosiasiassa kuitenkin sinä olet päättänyt huolehtia itse lapsesi oppivelvollisuudesta ja olet ottanut hänet pois koulusta (siis pysyvästi, vaikka lapsi palaakin sitten taas parin kuukauden päästä). Opettajilla tai rehtorilla ei siis ole mitään velvollisuutta auttaa lastasi kouluun palaamisen yhteydessä. Itse koen kyllä, että lapsen vika ei ole se, ettei äiti kykene tarjoamaan lapselle vakaata ja turvallista kotia, jossa mennään aikuisten säännöillä eikä lasten oikuilla. Ehkä koulukoti olisi teillä paras ratkaisu? Lapsi saisi asua koulussa ja näkisi aikuisia, jotka osaavat olla jämäköitä ja rohkaisevia eivätkä jokaisen lapsen nyyhkäyksen mukaan pokkuroi. Milloin se lapsi oikeasti saa ylittää itsensä, tehdä jotain vaikeaa ja kokea onnistumisen iloa? Kuinka pitkälle aiot tuon silottelusi mennä? Liian hentoinen, liian arka, liian ujo, liian sitä ja tätä...

Tyttosi on hyva tajuta, etta erilaisuutta ei tarvitse haveta ja oppia parjaamaan sen kanssa.

Sina puhut "vammasta" ja keksit typeria tekosyita, etta kutittaa jne, etta saisit oikeutettua lapsen kotiin jaamisen. Tajuat kai itsekin, etta naurettavalta kuulostaa.

Ettei vain "vamma" ole sinussa, kun et karsi etta lapsesi olisi mitaan muuta kuin taydellinen. Suvaitsevaisuus ja sen puute opitaan kotoa... Mista kaltaisiasi holmolaisia tulee?

Tuonhan kirjoitti varsinainen suvaitsevuuden kuningatar! Haukkuu toisia nimityksillä "Hölmöläisiä" ja seuraavassa viestissä "lusmuilijoita" ja vammakin alkuperäisellä kirjoittajalla tämän besserwisserin mukaan on.

Se on lääkäri, joka sen sairausloman päättää, vaikka teillä toimistossa olisi mikä tapana. Kenenkään ei kannata omaa terveyttään tuhota sen takia, mitä joku työpaikkakiusaaja natkuttaa, sillä sellaiselta tuon edellisen viestin kirjoittaja vaikuttaa. Eiköhän täti jää itsekin äkkiä sairauslomalle, kun oma jalka on tarpeeksi pahasti poikki.

Ja jos jonkun mielestä oman lapsen on parempi olla kotona jalka kipsissä, niin suotakoon se hänelle. Onhan niitä terveitäkin lapsia, joiden vanhemmat ottavat lapsilleen ylimääräistä lomaa pari kertaa vuodessa etelänmatkaa varten ja silloinkin se myönnetään.

mutta käytännössä on vanhemman varassa se, saako lapsi opetusta kotona vai koulussa.

Lapsesi ei ole oikeutettu kotiopetukseen (opettaja käy kotona), koska hänellä ei ole lääkärintodistusta tai muuta hyvää syytä olla kotiopetuksessa.

Sen sijaan voit ottaa lapsesi pois koulusta eli toisin sanoen lopetat hänen oppivelvollisuutensa. Lapsesi paikalle kouluun voi tulla joku toinen oppilas mutta käytännössä voit yrittää sopiva rehtorin kanssa, että lapsen ei tarvitse vaihtaa koulua, kun hän palaa takaisin. Joudut ilmoittamaan asiasta erikseen kuntaan tai saat sosiaaliviranomaiset perääsi. Lapsella kun on oppivelvollisuus, eli sinun on todistettava, että hoidat lapsesi opetuksen kotonaoloajan itse.

Koululla ei ole velvollisuutta (eikä ikävästi ajateltuna edes oikeutta) antaa kirjoja, koska lapsesi ei enää kuulu koulun kirjoille. Kirjat siis pitäisi palauttaa. Käytännössä näin ei varmasti tehdä, koska monet koulut joustavat tässä.

Opettaja ei ole velvoitettu kertomaan läksyjä tai ylipäätään häntä ei saa konsultoida opetuksen suhteen. Vain sinä olet vastuussa siitä, että lapsesi hallitsee sen oppimäärän ja pärjää kokeissa. Kaverit saavat tietysti kertoa läksyt yms. mutta siis opettajan velvollisuuksiin ei kuulu lainkaan miettiä lapsesi opiskelua. Kun lapsi palaa kouluun, hän ei ole oikeutettu sen enempää tukiopetukseen eikä erikoisjärjestelyihin, koska hän on ollut koulusta pois ihan virallisestikin. Toisin sanoen jos koe osuu paluupäivälle, niin lapsesi sitten vain tekee sen kokeen.

Käytännössä monet koulut ovat ystävällisiä ja opettajat kilttejä eivätkä noudata näitä sääntöjä tarkasti. Tosiasiassa kuitenkin sinä olet päättänyt huolehtia itse lapsesi oppivelvollisuudesta ja olet ottanut hänet pois koulusta (siis pysyvästi, vaikka lapsi palaakin sitten taas parin kuukauden päästä). Opettajilla tai rehtorilla ei siis ole mitään velvollisuutta auttaa lastasi kouluun palaamisen yhteydessä. Itse koen kyllä, että lapsen vika ei ole se, ettei äiti kykene tarjoamaan lapselle vakaata ja turvallista kotia, jossa mennään aikuisten säännöillä eikä lasten oikuilla. Ehkä koulukoti olisi teillä paras ratkaisu? Lapsi saisi asua koulussa ja näkisi aikuisia, jotka osaavat olla jämäköitä ja rohkaisevia eivätkä jokaisen lapsen nyyhkäyksen mukaan pokkuroi. Milloin se lapsi oikeasti saa ylittää itsensä, tehdä jotain vaikeaa ja kokea onnistumisen iloa? Kuinka pitkälle aiot tuon silottelusi mennä? Liian hentoinen, liian arka, liian ujo, liian sitä ja tätä...

Voi taivas, mistä hitlerlandiasta tämän kirjoittaja on kotoisin? Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus eikä vanhemman toimenpide lopeta oppivelvollisuutta. Kyllä nykyajan opettajat ja rehtori ymmärtävät täysin, jos joku on kipsatun jalan takia poissa koulusta, onhan osa porukasta milloin etelänlomilla, urheiluleireillä tms. Tukiopetusta kuuluu nykyään antaa, vaikka oppilas olisi ollut lomamatkallakin, saati sitten toipumassa sairaudesta tai tapaturmasta. Kirjat kuuluvat myös kipsipotilaalle, joka on kotona. Tämän kirjoittajaa ei kannata uskoa ja uskomatonta, millaista kohkausta tällainen juttu herättää. Kyse on sentään vain jokusesta viikosta, ja aivan varmasti lapsi haluaa itse kouluun vähän ajan päästä, kun tottuu kipsiinsä ja tylsistyy kotona oloon. Ei se ole lapsen mielen mukaan pomppimista, jos kuuntelee lapsen tuntemuksia. Kipsatun jalan kanssa on elämä aika hankalaa ja uskokaa huviksenne, sitä jopa särkee ja siinä voi olla koviakin kipuja. Hieman suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä peliin ja tuomiopäivän pasuunat voivat mennä itseensä ja miettiä, mitä patoutumia purkavat.

nilkkamurtuman kanssa olemaan toimistotöissä. Jalkaa ei voinut pitää alaspäin kymmentä minuuttia kauempaa. Turposi valtavasti ja alkoi särkeä. Olin 6 viikkoa sairaslomalla ja nilkka parani hyvin, vaikka olen jo kuusikymppinen.

Oma lapseni istuu pyörätuolissa. Menee joka aamu taksilla kouluun ja tulee taksilla pois.



Ei häntä hävetä se, että on pyörätuolia käyttävä. Eivätkä kaveritkaan häpeä häntä. Hän on yksi muiden joukossa, hänen pyörätuolinsa on hänen jalkansa.



Vammaisuudessa ei ole mitään häpeämistä. Mutta omassa ajatusmaailmassa on, jos antaa tuollaisen asian hävettää.

tai olla erilainen, oma lapseni suhtautuisi varmaan samoin.



MUTTA. Tässä olisi nyt hyvä tilaisuus oppia voittamaan oma epävarmuus tai pelot. Eka päivä koulussa, tai eka tunti on varmasti hankalin, kaiken sen huomion vuoksi. Mitä jos sopisit lapsen kanssa että hän menee kouluun kolmena päivänä kokeilemaan ja sen jälkeen päätetään miten tehdään. Ekan koulupäivän jälkeen saa jonkun palkinnon kun oli niin reipas.



Alku voi jännittää, mutta totuus on että jokaisessa koulussa on koko ajan pari kipsijalkaista tai kätistä oppilasta. Voi olla lapselle tosi tylsääkin olla esim. 6vkoa pois koulusta. Lisäksi siinä putoaa vähän kaverijuttujen ulkopuolelle, koulutyöstä puhumattakaan. Suosittelisin siis koulua, pienellä porkkanalla höystettynä!

lapsi saa taksikyydit kouluun. Ainakin 15 vuotta sitten sai.

Mun 7v tytolla murtui jalka ja han oli poissa koulusta 3 paivaa. Siis pari paivaa kotona lepailtiin saikahdysta pois ja harjoiteltiin kulkemaan kepeilla.

Kipsi oli tytolla yhteensa 4 viikkoa. Jumppatunnit jai valiin, mutta muuten meni koulussa tosi kivasti.

Jos aikuisella menee jalka poikki, työnantaja voi ohjata työntekijän siksi ajaksi muihin töihin. Töihin, joita kipsi ei estä. Eli ei aikuinenkaan saa olla tuosta vaan pois töistä, vaikka kuinka olisi jalka poikki!!

Toivottavasti ap ei ikinä työskentele alaisenaani kun jo lapselleen antaa järkyttävän mallin lintsaamisesta pienen syyn varjolla!!

Kyllä aikuinen voi olla pois. Korvaavaasta työstä voi sopia jos lääkäri kokee sen mahdolliseksi ja työntekijä itse suostuu siihen. On siis vapaaehtoista.

Perheestä, jossa lapsen annetaan olla viikkokaupalla poissa koulusta. Koulu on tuonikäiselle niin paljon muutakin kuin opiskelua, se on sosiaalisten taitojen harjoittelua, ryhmäytymistä ja yhteiskuntataitoja. Todellinen karhunpalvelus lapselle syrjäyttää hänet luokasta viikoiksi, sopeutuminen takaisin tulee viemään aikaa. T. Alakoulun ope

Suomessa ei ole koulupakkoa. On vain oppivelvollisuus, eli poissaolon ajaksi täytyy vanhempien järjestää opetus.

Ei ole koulupakkoa, mutta ei sitä kesken lukuvuotta pompita kotiopetukseen ja sit taas takas kouluun. On valittava, suorittaako oppivelvollisuuden koulussa vai ei.

Miettikääpä, jos joka kodissa arvottaisiin aina vaikkapa kuukausittain, että suoritettaisko tän kuukauden asiat koulussa vai äipän kanssa.

Itse olin lukiossa,kun mursin nilkkani liikenneonnettumuudessa ja sain kyllä sairaslomaa niin kauan,kun jalka oli täyskipsissä,etäopiskelin.

vastoin koulun lupaa monta viikkoa pois koulusta. Syytä en tiedä. Seurauksena lastensuojeluilmoitus ja nykyisin koko pesue on huostaanotettuna.

Mutta jos sinulla on kaikki mainitsemasi oireet, et ole työkykyinen. Mutta jos on jalka kipsattu, ei se aina tarkoita sitä, että olisit työkyvytönkään.

Tottakai olosi arvioidaan kokonaisvaltaisessti. Jos sinulle nousee kova kuume poikki menneen jalan takia, et ole työkykyinen KUUMEEN vuoksi.

Mutta jos ainut ongelma on se, että jalkasi on kipsissä, sinulle voidaan määrätä muita töitä.

Mutta ai niin, perus av-mammahan se siinä. Kun varvas on murteilla, ei satu, ei tulehdu, eikä muutakaan, niin mamma tarvitsee 5 viikkoa sairaslomaa toipuakseen järkytyksestä :)

Jos aikuisella menee jalka poikki, työnantaja voi ohjata työntekijän siksi ajaksi muihin töihin. Töihin, joita kipsi ei estä.

Eli ei aikuinenkaan saa olla tuosta vaan pois töistä, vaikka kuinka olisi jalka poikki!!

Huh huh! Tämän kirjoittaja laittaa varmaan kuolleetkin töihin, ovenpidikkeiksi, paperipainoiksi tms. muihin töihin, joissa ei tarvitse olla elossa! Kyllä ihminen, jonka jalka on poikki, tarvitsee ja saa lääkäriltä usean viikon sairauslomaa. Sitä varten veroja maksetaan, että sairaina saa parantua rauhassa. Poikki oleva tai murtunut jalka särkee, turpoaa ja sitä on lepuutettava, pidettävä koholla ja rasitettava varovasti, muuten vaarana on kaikenlaiset komplikaatiot kuten esim.luutumisen viivästyminen, väärin luutuneet luut, veritulppa ym. ja siitä vasta kuluja tulee.Aivan käsittämättömiä mielipiteitä täällä on!

Ollessani ensimmäisellä luokalla oma jalkani oli kipsattuna koko jalan pituudelta. Eikä millään lasikuidulla, vaan oikealla painavalla kipsimassassa. Kipsi oli minulla kuusi viikkoa ja kävin koulua tuona aikana normaalisti. Jälkeenhän siinä olisi muuten jäänyt. Äitini kuskasi minua kouluun autolla tai potkukelkalla ja sain istua pulpettini ääressä pehmeällä nojatuolilla. Opettaja joutui kantamaan minut aina portaita pitkin vessaan ja takaisin. Ruuat tuotiin tarjottimella pulpetilleni, kun muut söivät keittiöllä. Välitunnit vietin luokassa nojatuolissani. Joulukuvaelmassa esitin Mariaa, koska roolissa ei tarvinnut muuta kuin istua paikoillaan. Ihan hyvin sujuivat ne kuusi viikkoa sekä sitä seuraavat pari viikkoa toipumisineen.



Vaatii vanhemmilta ja opettajalta jonkin verran tavallista enemmän vaivaa, mutta onnistuu kyllä. Ainakin pienessä kyläkoulussa onnistui.

surettaa äidin käytös... tosiaan ihmiset on erilaisia.. vähän nyt selkärankaa tohon hommaan.





Mä oon kans miettinyt et jos oma jalka murtuis, mitä tekisin. Istun respassa.. eli en tod tarvii jalkoja, muuta kuin sinne työhön pääsemiseen. Mutta todennäköisesti olisin kotona saikulla koko sen ajan veritulppa taipumuksen takana. Tuskin kuitenkaan makoilisin telkkarin edessä.

Jos taas käsi olisi paketissa niin kävisin töissä.