Ystävyyttä vai enemmän
Olimme työkavereita lähes kaksi vuotta. Tuona aikana ystävystyimme ja pystyimme puhumaan todella henkilökohtaisistakin asiosta, flirttiäkin oli. Itse erosin vaikeasta avioliitostani. Hän varattu, suhde ei kuitenkaan keskustelujemme pohjalta kovinkaan hyvä. Ihastus kasvoi minulle pikkuhiljaa mitä enemmän opimme tuntemaan toisiamme, Koskaan en ole uskonut sielunkumppanuuteen, mutta hänen kanssaan ymmärsin mitä se tarkoittaa. itselläni myös todella korkea rima miehiin, enkä ihastu helpolla. Syksyllä hän sitten vaihtoi työpaikkaa, mutta soittelee säännöllisesti useamman kerran viikossa ja osaankin odottaa puheluita. Ihastunut olen, mutta onko tuo yhteydenpito hänen osaltaan vain ystävyyttä?
kerran sielunkumppaneita olette...