Mun oon niin paha olla kun katselen 12-v tyttöni surua kun hyljitään koko ajan

niitä harkkakavereita on? Bussilla?

Todella kuvottavaa tuollainen käytös näiltä tytöiltä, oletko jutellut heidän vanhempien kanssaan mitään? Entä oletko infonnut opettajaa? Niistä ainakin pitäisi aloittaa, vaikka se ei aina tuotakaan tulosta, tiedän kokemuksesta.

a) opettajalle

b) muiden tyttöjen vanhemmille.

Ja heti.



Voimia tytölle!!

hän vain sanoo että koulussa näyttää kaikki olevan hyvin. Ja koska suurin osa tapahtuu koulun ulkopuolella, on koulu kuulema voimaton.



Yhden tytön äidin kanssa oli nelosella puhetta kun oli jotain riitaa ja hän oli silloin sitä mieltä että tyttöjen pitää itse selvittää asiansa koska ovat jo sen ikäisiä. Joten tuskinpa nyt kaksi vuotta myöhemmin tämä äiti on muuttanut kantaansa.



Ja yksi äiti oli sitä mieltä kun kerran asiasta puhuttiin että HÄNEN LAPSENSA ei tee mitään pahaa.



Että näin..



AP

näitä tyttöjä, mutta tuloksetta. Puhuttelun jälkeen on pari päivää hyvin ja sitten taas alkaa syrjiminen.



AP

Onko monta tyttöä?

juuri kuten aiemmissakin kehotettu. Sitten kannusta tyttöäsi, anna mahdollisuus uusien kavereiden löytymiselle harrastuksista tms. Kyllä tuon ikäinen voi kulkea bussilla. Sitten tyttösi voi dissata noita kavereitaan, jotka kohtelee rumasti. Hänelle voi muuten jäädä tuollainen rooli, että on varakaveri, hyljeksitty jne.



Voimia ja viisautta teille

Mulla oli sama juttu, kelpasin aina kaveriksi esim. uusille oppilaille, ennen kuin saivat jonkun toisen kaverin, ja sain huomata jääväni taas yksin.

Ja eipä nyt aikuisenakaan kukaan ole halunnut läheiseksi ystäväksi, joten kaipa mussa jotain määrittelemätöntä outoa sitten lienee.

Mä sanoisin vain, että älä surkuttelemalla ainakaan pahenna tytön surua. Ystävyys on aivan yliarvostettua, yksin täällä kuitenkin lopulta aina ollaan, ja harvaan ihmiseen kannattaa edes luottaa, jos nyt oikein katkeraksi alan.

Kyllä se on mielestäni ihan riittävää, että siellä harrastuksissa toimii niiden kavereiden kanssa, ja tulee toimeen. Ei sitä kaikkea vapaa-aikaa tarvitsekaan luuhata jonkun kanssa.

Oletko opettajalle puhunut, olisiko mahdollista, että ope jotenkin kannustaisi ottamaan mukaan kaikki?

Onkohan tyttäresi mahdollisesti liian kiltti ja "nynny" noihin kaupungilla notkumisiin? Itse olisin tyytyväinen, jos lapsi ei noihin lähtisi, sen tietää mitä siellä tapahtuu, ja ryhmäpaine on aika iso.

pidätte, ja seurailet tyttöjen käytöstä omaasi kohtaan.



Onko muut tytöt teinimpiä kuin omasi? Ehkä he ei edes ole ns. hyvää seuraa ja tyttösi yksin jääminen johtuu osittain siitäkin, että hän ihan järkevästi tietyistä hommista on itse jättäytynyt. (Jos vaikka kokeilevat tupakkaa, juomista jne)



Jos porukasta saisi erotettua jonkun/jotkut kiltimmät? Eikä niiden kaikkien äidit voi olla täysin typeriä, yritä vielä sitäkin keinoa.

että tyttäreni on hieman lapsellisempi kuin muut. Muilla liikkuu mielessä pojat ja energiajuomat ym. Tyttöäni nämä eivät kiinnosta ollenkaan.



Tyttöjä on 5-7. Olen yrittänyt saada tyttöni muiden luokkalaisten mukaan, mutta tähän mennessä on syntynyt niin tiiviitä kaveriporukoita että muuhun kaveriporukkaan siirtyminen tuntuu hankalalta...



AP

Mä sanoisin vain, että älä surkuttelemalla ainakaan pahenna tytön surua. Ystävyys on aivan yliarvostettua, yksin täällä kuitenkin lopulta aina ollaan, ja harvaan ihmiseen kannattaa edes luottaa, jos nyt oikein katkeraksi alan.

Kyllä se on mielestäni ihan riittävää, että siellä harrastuksissa toimii niiden kavereiden kanssa, ja tulee toimeen.

Itsekin olin hyljeksitty tyttö ja olen myös aikuisena sellainen ettei ihmiset seuraani halua.

Mutta tuo juuri on minusta tärkeintä,ja minkä omat vanhempani ymmärsivät tehdä, eli eivät surkutelleet minua kun ruikutin ettei ole kavereita, vaan kannustivat sitten tekemään itsekseni mitä haluan. Välillä jopa heittivät että kehtaatkin valittaa, kun maailmassa on sun ikäisiä jotka näkee nälkää tai kuolee tauteihin, ja sinä valitat runsauden keskellä jostain kavereista. Ihan oikein se oli sanottu vaikka silloin ärsyttikin. Minä opein seisomaan omilla jaloillani ja elämään ilman kavereita, ja se on hiton hyvä taito ettei ole riippuvainen toisista.

pakottaa olla sun tyttös kanssa. Voisin kuvitella, että tyttösi on jotenkin lapsellinen tms. näihin porukoihin -siis oppilaiden mielestä.



Koettaisit sen sijaan tehdä muuta kuin itkeä, sillä se saa asian vielä vaikeammaksi. Yksi keino on mennä itse tyttäresi kanssa eri harrastuksiin ja viedä häntä konsertteihin jne.. Tällä tavalla tyttösi saa välimatkaa ikävään asiaan ja ehkä oppii mitä voi itse tehdä asialle!

noiden tyttöjen kanssa liiemmin tekemisissä. Ehkä tyttösi itse ei edes halua mennä mukaan kaupungille, tuntee olonsa turvattomaksi siellä heidän seurassaan. Tuossa iässä paineet on aika kovat, ja ikäviä juttuja voisi lapselle sattua. Parempi vaan kun on mahdollisimman pitkään lapsi ja lapsellinen. Mukava harrastus voisi olla hyvä.



Seurakunnan lapsille ja esinuorille tarkoitetut tapahtumat ei kiinnostaisi? Siellä ei ainakaan "pahoja" sattuisi ja niillä lapsilla/nuorilla sellaiset arvot, ettei ketään jätetä yksin

että ´hän on sinulle arvokkaampi kuin yksikään muu, ja on vain hyvä, että osaa ja voi olla erilainen kuin nämä, joita pojat jo kiinnostavat. Ei kukaan halua, että oma lapsi jää syrjään, mutta silloin pitää satsata muihin asioihin sen lapsen elämässä.

Omalla tytölläni oli sama tilanne alakoulussa. Hänellä kaikki kaveriongelmat loppuivat sinä päivänä, kun hän meni yläkoulun matematiikkaluokalle. Jos tyttösi on nyt 6. luokalla, niin kannattaa miettiä yläkoulukuvioita. Olisiko mahdollista löytää hakeutua jollekin painotetulle luokalle, jossa kaverit olisivat uusia ja tytöllä ei olisi jo valmiiksi sen roolia, joka aina jätetään ulkopuolelle?

Ongelmaa asiasta, joka ei sitä ole. Tosiaan, näyttäisi selvältä että siellä ES-pärinöitä noissa juhlissa otetaan, ja leikitään humalaista, ja jutellaan poikkis-ehdokkaista. Eihän sua oikeasti voi surettaa, ettei tyttöäsi huolita noihin porukoihin?

Lisäksi tyttäresi voisi etsiä kirjeenvaihtokaverin tms. Eihän se kaveruus tarvitse olla sitä fyysistä yhdessä olemista.

Omassa nuoruudessani tyttöporukoissa oli tuollaista paljon. Vuoronperään joku suljettiin ulkopuolelle ja hetken päästä taas mukaan ja sitten taas uhri vaihtui. Tuo on tosi normaalia varsinkin yläasteella. Mutta jos tilanne on aina eikä vaan hetkellistä niin eri asia. Sitten on kavereita saatava muualta.

Tyttösi on jo sen ikäinen, että hänen kaverisuhteisiinsa on vaikeampi mennä puuttumaan. Jostain syystä hän ei ole kovin haluttua seuraa, on ehkä hiljainen tai vetäytyvä? Ikävää kyllä tuollainen, että ei ole edes sitä yhtä hyvää kaveria.

Toisaalta voisi ajatella, että kiva, että kuitenkin otetaan joskus mukaan. Tämä kertoisi siitä, että tyttöäsi ei kuitenkaan pahalla ajatella, ehkä ennemmin unohdetaan.

Kerrot, että tyttöäsi ei kuitenkaan varsinaisesti kiusata, vaan jätetään vain ulkopuolelle. Tähän on vielä hankalampi vaikuttaa kuin varsinaiseen kiusaamiseen.

Kaikkien ei tarvitse olla ystäviä keskenään, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Tässä ehkä voisi kiteytyä luokkalaisten suhtautuminen tyttöön. Eihän aikuisten maailmassakaan vaadita, että esim. kaikki työkaverit täytyy aina ottaa mukaan, yleensä ystävystytään paremmin vain joidenkin kanssa. Pakolla ei tuoikäisiä enää saa ystävystymään, puhutaan jo eri asioista, kuin hiekkalaatikkoleikeistä.

Kehoittaisin minäkin tyttöäsi yrittämään ystävystymistä joidenkin muiden kanssa, joilla ehkä samat kiinnostuksen kohteet. Harrastusporukka voisi olla ensisijainen ja tähän tarvittaisiinkin varmaan vanhempia kuskaamaan lasta, jos matkat pitkät. Turha tyttösi on haaskata aikaansa luokkalaisiin, jos näiden kanssa ei suju. Ystävälliset välit on tärkeätä säilyttää, mutta muuten voi etsiä sitä elämää muualtakin.

Joillain ihmisillä on vaikeampaa löytää ystäviä, kuin toisilla. Rohkeasti etsimällä niitä kuitenkin on mahdollista löytää!

hän vain sanoo että koulussa näyttää kaikki olevan hyvin. Ja koska suurin osa tapahtuu koulun ulkopuolella, on koulu kuulema voimaton.

Yhden tytön äidin kanssa oli nelosella puhetta kun oli jotain riitaa ja hän oli silloin sitä mieltä että tyttöjen pitää itse selvittää asiansa koska ovat jo sen ikäisiä. Joten tuskinpa nyt kaksi vuotta myöhemmin tämä äiti on muuttanut kantaansa.

Ja yksi äiti oli sitä mieltä kun kerran asiasta puhuttiin että HÄNEN LAPSENSA ei tee mitään pahaa.

Että näin..

AP

Sanot, että opettajan mielestä koulussa kaikki näyttää olevan hyvin. Kirjoitit, että tyttöä ei haukuta ym. Keskustelussa toisen äidin kanssa kerrot, että HÄNEN LAPSENSA ei tee mitään pahaa. Mitä pahaa HÄNEN LAPSENSA nyt on tehnyt sinun lapsellesi? Onko se pahantekoa jos ei halua olla lapsesi kanssa kaveri? Oletko itse miettinyt suhtautumistasi kaveriasioihin, onko tyttäresi? Omaatteko hyvät kaveritaidot? Halutaanko teidän kanssanne olla?

Melko tavallista tuntuu kuvaamasi käytös olevan varsinkin tyttöjen keskuudessa. Perheessämme 2 kouluikäistä tyttöä ja juuri ulkopuolelle jättämistä on välillä ollut. Muuton ja koulun vaihdon myötä ei kylläkään enää pariin vuoteen. Koulu voi jonkin verran vaikuttaa mutta on selvää että varsinkaan vapaa-aikana ei voi ketään pakottaa olemaan jonkun kanssa. Kyse voi olla ihan henkilökemioista, tiedämme kaikki, että toisten kanssa viihtyy, toisten ei, iman, että kenessäkään olisi mitään vikaa. Lähinnä siis huonoa tuuria että ei ole sattunut 'hengenheimolaista' luokalle. Toisaalta toisen tyttömme kanssa näytti aiemmassa koulussa, että luokan kenties suosituin tyttö oli tytöllemme jostakin kateellinen ja kannusti muita jättämään tyttömme ulkopuolelle. Toisella tytöllämme taas hänen luokallaan ei ollut ketään täysin sopivaa kaveria, jonka seurasta hän olisi nimenomaan pitänyt. Sen takia vapaa-ajan kontaktit jäivät vähemmälle mistä tietysti seuraa tuota ulkopuolelle jäämistä. Vaikea näihin on puuttua mutta meillä tosiaan koulun vaihtaminen auttoi (muutimme kylläkin ihan muista syistä). Uusi koulumme on tunnetusti hyvätasoinen, mutta en usko sen varsinaisesti auttaneen vaan enemmänkin tämän henkilökemian. Toivottavasti teillä seiskaluokalle menee luokkajako uusiksi ja suhdeverkostot muodostuisivat uudelleen. Tärkeä korostaa tytölle että hänessä ei ole vikaa, joskus se vain menee noin. Tsemppiä t parin tytön faija.

teillä joku kotieläin? Se voisi auttaa asiassa. Lapset usein tykkäävät eläimistä. Sitä voisi joku muukin innostua katsomaan ja hoitamaan. Pitäisi koittaa jotenkin lisätä teidän tyttären kiinnostavuutta. Löytyisi joku yhteinen juttu edes yhden tytön kanssa. Kokeeko teidän tyttönne olevansa jossain hyvä? Pitääkö hän jostain asiasta erityisesti? Eihän sitä koko koulun suosikki tarvitse olla. Yksi kiva kaveri on jo aivan riittävä :)