Lue keskustelun säännöt.
Mua vituttaa kun lapseni ei osaa mitään!
26.10.2012 |
Kaiken tämän pidän sisälläni mutta nyt alkaa kiehua yli, kun en vaan jaksa enää.
Lapsi on 3v8kk eikä osaa piirtää mitään muuta kuin pientä syheröä, on kuulemma auto mutta ei sitä hyvällä tahdollakaan voi sellaiseksi sanoa. Ei ala jäljentää mitään jos kehotan piirtämään ympyrän mallin mukaan. Hän ei tajua, miten pyörällä poljetaan ja luovuttaa heti, kun huomaa ettei osaa. Palloa ei tykkää potkia.
Puhe on kamalan kuuloista. L, s ja r puuttuu ja esim. avain on atain, vaikka kuinka osaa sanoa v:n niin aina se vaan on atain. Lässyttää siskolleen ja muille aikuisille eikä tottele, kun sanotaan että puhu kunnolla. Leikit muiden kanssa ei suju koska ei joko puhu muille tai sitten puhuu niin epäselvästi että kukaan ei tajua.
Muutenkin on jäljessä kaikessa ikäisiään, mutta neuvolan mielestä ongelmaa ei ole ja mitään lähetteitä minnekään ei saada. Päiväkotipaikkoja ei ole, ja olen vielä kotiäitinä joten olen jonon hännillä muutenkin.
Kerhoon vien lasta kaksi kertaa viikossa kolmeksi tunniksi kerrallaan. Siellä lapsi ei osallistu mihinkään (!!) leikkiin vaan seistä pönöttää paikoillaan. Ei leiki muiden kanssa, ottaa kontaktia vain aikuisiin ja pyrkii syliin yms. Myös leikkipuistossa olisi menossa muutaman aikuisen syliin jatkuvasti.
Minua nolottaa! Häpeän omaa lastani ja häpeän sitä, että häpeän häntä :( :( :( En mitään muuta haluaisi kuin että lapsi olisi reipas ja tykkäisi leikkiä ja laulaa ja osaisi puhua ja piirtää ja olisi NORMAALI. Mutta ei.
Haukkukaa vaan, kunhan purin jonnekin kun en lapsellekaan voi, tietenkään.
Kommentit (73)
juuri sellaisena kuin hän on? Lapsi vaistoaa häpeän ja näkee silmistäsi itsensä joko ihanana lapsena tai sitten sun häpeäsi... Hyvä että purat tunteitasi, mut lapsen elämän perusta on se mitä hän näkee vanhempiensa silmistä; jokainen lapsi ansaitsee tulla hyväksytyksi ja ihailluksi! lakkaa lapsen vertaaminen muihin. Ja mieti miksi sulle on noin vaikeaa se että hän ei ole sitä mitä "muut"?? Se kertonee jotain susta, jotain mitä kannattaisi vähän tutkiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin voi kestää monta kertaakin kerhossa/hoidossa/kylässä ennen kuin alkaa tutustua muihin. Tarvii varmaan rohkaisua ja sitä että aikuinen menisi yhdessä hänen kanssaan katsomaan leluja ja sanomaan hei kavereille.
Tuota ujoutta pahentaa pakottaminen, älä sorru siihen, vaikka kiusaus voi olla suuri. Otat vain syliin, jos ei ollenkaan halua mennä leikkimään.
Hoitoon teillä on oikeus 4kk sisällä paikan hakemisesta. Sekin voi olla avuksi ujolle lapselle.
tutkimuksiin pääsyä, tai sitten yksityiselle lastenlääkärille tms. Pojallasi ei välttämättä ole mitään ongelmaa, hänellä on vain tälläinen persoonallisuus. Toisaalta poikasi tuo kovin mieleen oman poikani, jolta sitten löytyi Aspergerin oireyhtymä. Jos asiaa tutkittaisiin, saisit äitinä mielenrauhan. Tunteesi ovat ymmärrettäviä, mutta kuten joku jo kirjoitti, koita olla ettei lapsi niitä huomaisi. Onko mitään asioita, mitkä poikaa kiinnostavat? Voisiko niiden kautta poika harjoitella sos. taitoja yms.?
Kuulostaa kyllä kieltämättä todella rasittavalta tapaukselta. Luultavasti ikä tekee kuitenkin tehtävänsä. Ja moni tuon ikäinen ja vanhempikin lässyttää puhuessaan, yleensä kuopuslapsi, mutta esikoulun tienoilla saa sitten puheterapiaan (kirjainterapiaan) lähetteen, jos vieläkin puhuu epäselvästi.
Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kehittää todella hyvin tasapainoa ja se polkupyörällä ajaminen tulee sitten aikanaan. Nyt on tietysti talviaika ja aika heikot pyöräilymahdollisuudet, mutta jos teillä on sisällä tilaa niin aluksi voi harjoitella sisälläkin. Toiset ovat hieman ujoja ja kaikki ei vaan osaa tunkeutua mukaan leikkiin. Kutsukaa kotiin ikäisiä kavereita, niin se toisiin tutustuminen tapahtuu tutussa ympäristössä.
Silloin voi kestää monta kertaakin kerhossa/hoidossa/kylässä ennen kuin alkaa tutustua muihin. Tarvii varmaan rohkaisua ja sitä että aikuinen menisi yhdessä hänen kanssaan katsomaan leluja ja sanomaan hei kavereille.
Tuota ujoutta pahentaa pakottaminen, älä sorru siihen, vaikka kiusaus voi olla suuri. Otat vain syliin, jos ei ollenkaan halua mennä leikkimään.
Hoitoon teillä on oikeus 4kk sisällä paikan hakemisesta. Sekin voi olla avuksi ujolle lapselle.
Pakottanut en ole. Leikkipuistossa olen hänen kanssaan tai ohjaan keinumaan tai laskemaan liukumäestä, juttelen hänelle ja yritän olla, niin kuin olisi ihan normaalia että hän ei leiki muiden kanssa.
Meillä on lapsen kanssa sellaisia omia juttuja, joita yritän sitten tehdä aina, kun itseä alkaa harmittaa. Ja muutenkin. Laulan hänelle, kutitan, jututan.
Kuopus on aivan erilainen, ja sekin harmittaa. Että huomaako esikoinen, vai onko jo huomannut, erilaisuutensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutkimuksiin pääsyä, tai sitten yksityiselle lastenlääkärille tms. Pojallasi ei välttämättä ole mitään ongelmaa, hänellä on vain tälläinen persoonallisuus. Toisaalta poikasi tuo kovin mieleen oman poikani, jolta sitten löytyi Aspergerin oireyhtymä. Jos asiaa tutkittaisiin, saisit äitinä mielenrauhan. Tunteesi ovat ymmärrettäviä, mutta kuten joku jo kirjoitti, koita olla ettei lapsi niitä huomaisi. Onko mitään asioita, mitkä poikaa kiinnostavat? Voisiko niiden kautta poika harjoitella sos. taitoja yms.?
Hän on kiinnostunut kyllä monesta asiasta, kyselee (omalla tyylillään, en aina saa selvää onko kyseessä miksi vai mikä vai millainen...) asioista: mitä tuossa lukee, mitä bussissa lukee? Varmistaa paljon, kun sanon että mene pissalle, hän kysyy mihin pissalle? Kun sanon, että vie ruokalappu takaisin tuolille, hän kysyy mihin tuolille? Vaikka tiedän, että hän kyllä tietää mihin ja minne. Vaikea selittää tätä.
Hän osaa automerkit ja kirjaimia ja numeroita, mutta ei laske kymmeneen. Osaa käyttää kännykkääni, joka on kosketusnäytöllinen, saa näppäinlukon pois, osaa vaihtaa näkymää, valita angry birdsin ja alkaa pelata sitä. Hän on tarkkaavainen, muistaa asioita.
Mutta mitään hän ei oikeastaan tuo ilmi... kun kysyn mihin sattuu, hän vastaa ei mihinkään. Kun kysyn, miten kerhossa meni, hän vastaa että ei mitenkään. Kenen kanssa leikit? En kenenkään. Mutta hän saattaa kesken leikin muistaa, mitä joku aikuinen sanoi kesällä jossain juhlissa...
Kuulostaa niin samalta kuin ryhmäni lapsi. Kysyy päivittäin missä on paikka. Vaikka joka päivä ihan sama paikka.
Jotain hahmotusongelmaa varmasti lapsellasi on. Se on siitä lohdullista, että voisit sanoa itsellesi ja tutuillesi: "lapsellani on todettu xxx, siksi hän välttelee muita ihmisiä". Lainaapa se kirja "Tahatonta tohellusta"
t.lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos englannin lukeminen sujuu, voisin ehdottaa kirjaa josta asiaan voisi löytyä ratkaisu jos sattuisi osuma. Helppolukuinen sinällään, selvästi alle sadan sivun ja 3-4 tunnin lukemisella asia on melkoisen selvä onko vaiko eikö ole.
Asian selittäminen ilman kirjan lukemista ei oikein toimi, suunniteltu siten että mahdolliset potilaat katsovat saman materiaalin auditoriossa läpi taustatiedoksi mikä kirjan alussa kerrotaan, eli tavallaan asian ymmärtäminen sitä vaatii. Ei ole mikään tässä ketjussa mainituista, joskin arperger meilläkin oli epäiltyjen joukossa mm. päiväkodin taholta, puheterapiaan marssitettiin sitä ennen eikä siellä mitään vikaa löydetty vaan todettiin että täysin normaali on. Syy löytyy meillä kuitenkin muualta.
Jos englannin lukeminen sujuu, voisin ehdottaa kirjaa josta asiaan voisi löytyä ratkaisu jos sattuisi osuma. Helppolukuinen sinällään, selvästi alle sadan sivun ja 3-4 tunnin lukemisella asia on melkoisen selvä onko vaiko eikö ole.
Asian selittäminen ilman kirjan lukemista ei oikein toimi, suunniteltu siten että mahdolliset potilaat katsovat saman materiaalin auditoriossa läpi taustatiedoksi mikä kirjan alussa kerrotaan, eli tavallaan asian ymmärtäminen sitä vaatii. Ei ole mikään tässä ketjussa mainituista, joskin arperger meilläkin oli epäiltyjen joukossa mm. päiväkodin taholta, puheterapiaan marssitettiin sitä ennen eikä siellä mitään vikaa löydetty vaan todettiin että täysin normaali on. Syy löytyy meillä kuitenkin muualta.
Englanti sujuu, anna vain kirjan nimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Healing ADD: The Breakthrough Program That Allows You to See and Heal the 6 Types of ADD"
Ei kannata pitää ennakkoluuloja siitä mitä tuo nimike voi sisältää, aivan erinomainen kirja. Suorastaan huikea jos tuosta on kyse, vaikka kirjan kansi onkin rumimpia mitä ikinä tehty on! Meillä täysi jack pot.
Jos kielellinen kehitys olisi viivästynyt hieman, mutta se olisi erityisen eksaktia ja laadukasta pitäisin edellisestä poiken mahdollisena myös poikkeuksellisen lahjakkaan lapsen ongelmaa. Siihen sopiva kirja olisi "Misdiagnosis and Dual Diagnosis of Gifted Children and Adults".
Meillä perheessä tilanne sikäli mielenkiintoinen, että perimäsyistä saattaa olla kyse edellisten kahden risteytymästä eli en pitäisi sitä aivan mahdottomana teilläkään. Se että hakeutuu vain selvästi useampaa vuotta vanhempien lasten tai aikuisten kanssa leikkimiseen on yleensä tyypillistä poikkeuksellisen älykkäillä lapsilla. Jos tuon jälkimmäisen kirjan myös hankkii, on sen listoista nopeasti selvää onko siitä osaksi kyse vai ei. Nuo kaksi kun voivat olla päällekäin, jolloin ensiksi mainitun tuoma haitta peittää jälkimmäisen tuomista poikkeuksellisista lahjoista osan (kunnes ensiksi mainittu hoidetaan kuntoon).
pystyn osoittain samaistumaan sinuun.. poikani (9v) kärisii oppimisvaikeuksista ja lukeminen on hidasta, ei hahmota kymmenjärjestelmää yms.. Mutta vaikka tiedostin jo 4-5 vuotiaana nämä ongelmat (päästiin 5-vuotis neuvolan jälkeen toimintaterapeutille josta monien mutkien kautta lapsi on nyt pienluokalla koulussa) Mutta kun ajattelen miten pieni tuo ihminen oli vielä 4-vuotiaana, täynnä iloa pienistäkin onnistumisista ja kehumisista, kuinka viaton vielä maailman pahuudesta ei mulle tullut mieleenkään (eikä tule vieläkään vaikka läksyjen kanssa painitaan) väheksyä ja lytätä ja arvostella sitä. Se on oma Persoonansa jolla on omat kykynsä, ne vaan pitää löytää, meillä se oli urheilu.. kuinka vaikeeta oli oppia ajamaan pyörällä, ensin appareilla ja sitten ilman mutta lapsi ei luovuttanut joten mä jatkoin kannustamista. Jos lapsesi ei puistossa halua leikkiä niin sitten teette jotain muuta, tarhaa suosittelisin minäkin edes puolipäiväisenä. olisi pakko reipastua ja näkisi miten muut samanikäiset toimivat, ehkä se esimerkki puuttuu että miten leikitään :) Siellä voisi asiat ruveta ihan erilailla aukeamaan kun kotona missä tietää että kyllä se äiti passaa kun se tuskastuu siihen että mä en osaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt vielä tarkoita mitään, ota rennosti.
onko lapsen näkö tarkastettu.. ystäväni pojalla rupesi maailma ja kädentaidot aukeamaan kun huomattiin että tuo lapsi raukka ei näe kunnolla (vahva+ näkö) Eli myös hänen piirustukset olivat söheröä ja leikit rajuja kun ei mihinkään pieneen pystynyt keskittymään. Lasit kun sai niin elämä helpottui.
kuin sisaruskateus? Haluaisi olla vauva kuten kuopuskin, olla äidin sylissä vauvana, leperrellä ja heittäytyä "pieneksi". Ja kun sinulla ei ole tilaa 2 lapselle sylissäsi aina hakeutuu "vapaiden" aikuisten syliin.
Eiköhän tuo ota muut kiinni joku päivä...
Muitakin ongelmia on, mm. yökastelee, hahmotusvaikeuksia, rutiinihakuinen...raivarit saa jo siitä, että käsittää itse jotain väärin ja sitten syyttelee MINUA, kun asiat eivät menneetkään niinkuin hän luuli. Esim. hän kysyi aamiaisella että voidaanko leikkiä yhdessä. Kerroin selkeästi, että ei voida nyt aamulla koska minulla on töitä MUTTA lounaan jälkeen voidaan. Kun aamiainen oli syöty, lapsi intti minua leikkimään ja kun muistutin että vasta lounaan jälkeen, kamala huutoraivari "EIPÄS!! SÄ SANOIT ETTÄ--" Huoh. Aina sama juttu...
Tietääkseni perheneuvolaan voi hakeutua ilman lähetettäkin. Mutta jos se ei onnistu, niin hakeudu vaikka yksityisesti neurologille. Hän osaa varmasti kertoa, miten kannattaa jatkaa. (Myös puheterapeutti tai neuropsykologi voi auttaa alkuun.)
Kertomasi perusteella on hyvin mahdollista, että lapsellasi on dypraksia tai sitten jokin muu neurologinen ongelma. Näille ongelmille on hyvin tyypillistä se, että lapsen kehitykseen vaikuttaa suuresti se, kuinka hyvin lapsi saa kuntoutusta tarpeeksi nuorena. Jos kuntoutus aloitetaan ajoissa, ei ongelma välttämättä haittaa lainkaan muutaman vuoden päästä. Muutaman vuoden päästä ei kuitenkaan pysty enää korvaamaan 4-vuotiaana tarvittavaa kuntoutusta.
Neuvola näkee lasta maksimissaan tunnin ajan kerran vuodessa tai harvemmin. Se ei todellakaan riitä tämäntyyppisten ongelmien havaitsemiseen.
Mainittakoon, että tuttavaperheen lapsella havaittiin dypraksia suunnilleen samassa iässä kuin sinun lapsellasi. Lapsi sai kuntoutusta ja pääsi lisäksi päiväkotiin puhevaikeuksista kärsiville tarkoitettuun erityisryhmään. Nyt tämä sama lapsi on reipas lukiolainen, joka on päässyt palkintosijoille kansallisissa tiedekilpailuissa. Ilman ajoissa aloitettua kuntoutusta hän saattaisi hyvinkin olla jossain ammattikoulun erityisoppilaille tarkoitetulla linjalla. (Yhtään näitä linjoja väheksymättä - niilläkin on tärkeä tehtävänsä.)
Lapsen näkö on tarkastettu ja se on huonohko. Hänellä on karsastusta ja peittohoitoa ollut kohta jo vuoden. Joulukuussa on seuraava kontrolli, ja näköä olen miettinyt tuon piirtämisen kanssa. Pelottaa, jos on jokin vialla, joku aivoihin liittyvä juttu. Kun on se silmäkin...
Sisarkateutta olen myös miettinyt, vaikka olen tehnyt melko selväksi että sylissäni ON tilaa kahdelle lapselle, on ulkona ja on sisällä. Välillä vuorotellaan. Mutta koska ärtymys esikoiseen on välillä melkoinen, ehkä sitten tulen huomioineeksi siskoaan eri tavalla kuin häntä :(
Hakeutuu siksi aikuisten eikä muiden lasten joukkoon.