Masennus ja älykkyys

ja yhden älykkään.



Munkin kokemuksen mukaan vähän yksinkertaisemmat pärjää mainiosti elämässä.

kun alkaa miettiä loputtomiin näitä asioita

ja nyt sain uuden psygolokin joka pärjää mulle älyllisesti ja tuntuu että olen saanut apua... monikaan ei voi mun kanssa asioista puhua kun ei ymmärrä niitä...



en väitä olevani älykäs, mutta synkistä asioista tiedän paljon...

kun alkaa miettiä loputtomiin näitä asioita

Itse ihailen näitä ihmisiä, jotka vain puskevat läpi sen kummempia ajattelematta.

Itse ajattelen, harkitsen, punnitsen, vertailen ja mietin kaikki vaarat ja uhat, jonka jälkeen totean ettei se hyödytä/en uskalla.

Ei oo kummakaan, että olen masentunut.

P.S Syökää masentuneet hedelmiä, itellä auttaa! :)

Muuten hyvin eriluontoisia ihmisiä kyllä, ja erilaisia historioita.



Sen sijaan ne selvästi keskivertoa vähä-älyisemmät ei tunnu masentuvan sitten millään.

tietous ihmispsyyken toiminnasta on karttunut masennusvuosien ja aiheen opiskelun myötä ja uskallan väittää että ymmärrän ihmisten käytöksen taustalla olevia mekanismeja normaalia enemmän. En arvostele kovin herkästi myöskään koska tiedän minkälaisten demonien kanssa ihmiset joutuu painimaan.

Sanosin että masentuneet todella käyvät elämässään pintaa syvemmällä - niin ajatuksissa kuin tunteissaan. Silloin toisaalta tuntee itsensä myös yksinäiseksi sillä monetkaan eivät tunnustele elämää samalla tavalla(tajusin oman eroavaisuuteni vasta kaksikymppisenä kun ymmärsin että oma äitini ei näe asioita lainkaan samalla tavalla). Olen erittäin tunteellinen ihminen ja myötäelän herkästi toisten ihmisten kanssa - jos joku on surullinen, minä saatan tulla 1o kertaa surullisemmaksi siitä. Se selittääkin paljon. Tunnen muidenkin ihmisten tunteet ja minulla on myös tarve ymmärtää muita - ainakin jollakin tasolla. Joten sanosin että masennukseen taipuvaiset ovat henkisesti herkempiä ja vastaanottavaisempia ympäristön viesteille.

Olen vasta pikkuhiljaa alkanut ymmärtää "tavallisen" ihmisen ajatusmaailmaa ja tajunnut miten helppoa heillä on, vaikka he eivät koekaan elämää samalla intensiviteetillä kuin herkemmät. Katotaan mitä tästä tulee.



Tulipas siinä löpinät. Ja meni varmaan vielä aiheesta sivuunkin. Kaikki jotka kuitenkin haluavat tehdä keittiöpsykologianalyysin niin saavat vähän pökköä pesään :P



Tässäkin on mietiskeltävää:

http://www.iltalehti.fi/mieli/2012101716216680_md.shtml