Olemme 4-henk. perhe, asumme Hgin keskustassa, kaikki (!) kk-menomme ovat n. 1000 euroa

Kk-menomme koostuvat seuraavasti:



- lainanhoitokulut: nolla, koska olemme maksaneet omistusasuntomme lainan loppuun, sitä lainaa maksoimme 20 vuotta eli 22-vuotiaista 42-vuotiaiksi



- vastike 200 euroa (taloyhtiössämme on alhainen

vastike aika suurten vuokratuottojen ansiosta), sis. vesimaksut



- sähkö 50 euroa



- ruoka 400 euroa (ostamme ruuan Lidlistä ja valmistamme ateriat alusta loppuun itse, olemme hyvin hinta- ja laatutietoisia ja syömme maukasta, ravitsevaa, mutta edullista kotiruokaa)



- wc-paperi, hygienia, apteekkikulut, lääkärit 50 euroa



- auto- ja matkakulut nolla euroa (meillä ei ole autoa emmekä matkustele; kaikki hoituu jalan tai pyörällä, myös työmatkat. Emme siis matkustele lainkaan vaan nautimme olostamme Hgissä)



- vakuutukset, hesari, kännykkälaskut, laajakaista ym. 100 euroa



- vaatteet (UFFista ynnä muualta mistä saa hyvää ja kivaa halvalla) 50 euroa



- kaikki muut kulut yht. n. 150 euroa (sis. kodinkone- ja viihde-elektr. investoinnit, satunnaiset kahvila- ja ravintolakäynnit, harrastukset kuten Työväenopiston kurssit jne.)



KAIKKI KULUT YHTEENSÄ KESKIMÄÄRIN N. 1000 EUROA/KK



====> minä tienaan nettona 1500 euroa/kk, mieheni nettona 2500 euroa/kk, eli yhteensä tienaamme nettona n. 4000 euroa/kk, joten säästöön meillä jää keskimäärin 3000 euroa/kk eli n. 36000 euroa/kk, eli tätä vauhtia saamme kevyesti ostettua lapsillemme omat Hgin keskustayksiöt kun he aikanaan lentävät pesästä. Pääsevät sitten velattomaan(!) omistusasuntoon kiinni jo nuorena.



Onko muita joilla samantapaisia kk-kulurakenteita? Me nimittäin ihmettelemme että mihin ne ihmisten rahat oikein menevät, siis etenkin sen jälkeen kun omistusasunto on maksettu ja lainanhoitokulut poistuvat kuvioista.



Jos omistusasunnon velkaa alkaa lyhentää 20-25-vuotiaana, niin kyllähän se velka sitä paitsi usein on kuitattu nollaksi viimeistään tuossa n. 45-vuotiaana, jollei jo 40-vuotiaana, eli siitä eteenpäin pienituloisetkin voivat sitten elää taloudellisesti huolista vapaana, varsinkin kun huomioi, että omistusasunnon voi tarvittaessa myydä(, siis verovapaasti, kun on siinä itse kerran asunut), ja muuttaa pienempään/halvempaan, jota kautta vapautunut raha (johon verottaja ei siis iske) auttaa usein vuosiksi vaikka ei olisi kumpikaan vanhempi edes työssä tai saisi mitään sosiaalitukia.



Eli: omistusasumisen rooli talouden turvaajana, etenkin lainan tultua maksetuksi, ja erittäin alhaisten kuukausikustannusten mahdollistajana, on keskeinen, jollei peräti välttämätön.



Kommentteja? Mitä ajatuksia edellinen herättää?