Lue keskustelun säännöt.
Olemme 4-henk. perhe, asumme Hgin keskustassa, kaikki (!) kk-menomme ovat n. 1000 euroa
24.10.2012 |
Kk-menomme koostuvat seuraavasti:
- lainanhoitokulut: nolla, koska olemme maksaneet omistusasuntomme lainan loppuun, sitä lainaa maksoimme 20 vuotta eli 22-vuotiaista 42-vuotiaiksi
- vastike 200 euroa (taloyhtiössämme on alhainen
vastike aika suurten vuokratuottojen ansiosta), sis. vesimaksut
- sähkö 50 euroa
- ruoka 400 euroa (ostamme ruuan Lidlistä ja valmistamme ateriat alusta loppuun itse, olemme hyvin hinta- ja laatutietoisia ja syömme maukasta, ravitsevaa, mutta edullista kotiruokaa)
- wc-paperi, hygienia, apteekkikulut, lääkärit 50 euroa
- auto- ja matkakulut nolla euroa (meillä ei ole autoa emmekä matkustele; kaikki hoituu jalan tai pyörällä, myös työmatkat. Emme siis matkustele lainkaan vaan nautimme olostamme Hgissä)
- vakuutukset, hesari, kännykkälaskut, laajakaista ym. 100 euroa
- vaatteet (UFFista ynnä muualta mistä saa hyvää ja kivaa halvalla) 50 euroa
- kaikki muut kulut yht. n. 150 euroa (sis. kodinkone- ja viihde-elektr. investoinnit, satunnaiset kahvila- ja ravintolakäynnit, harrastukset kuten Työväenopiston kurssit jne.)
KAIKKI KULUT YHTEENSÄ KESKIMÄÄRIN N. 1000 EUROA/KK
====> minä tienaan nettona 1500 euroa/kk, mieheni nettona 2500 euroa/kk, eli yhteensä tienaamme nettona n. 4000 euroa/kk, joten säästöön meillä jää keskimäärin 3000 euroa/kk eli n. 36000 euroa/kk, eli tätä vauhtia saamme kevyesti ostettua lapsillemme omat Hgin keskustayksiöt kun he aikanaan lentävät pesästä. Pääsevät sitten velattomaan(!) omistusasuntoon kiinni jo nuorena.
Onko muita joilla samantapaisia kk-kulurakenteita? Me nimittäin ihmettelemme että mihin ne ihmisten rahat oikein menevät, siis etenkin sen jälkeen kun omistusasunto on maksettu ja lainanhoitokulut poistuvat kuvioista.
Jos omistusasunnon velkaa alkaa lyhentää 20-25-vuotiaana, niin kyllähän se velka sitä paitsi usein on kuitattu nollaksi viimeistään tuossa n. 45-vuotiaana, jollei jo 40-vuotiaana, eli siitä eteenpäin pienituloisetkin voivat sitten elää taloudellisesti huolista vapaana, varsinkin kun huomioi, että omistusasunnon voi tarvittaessa myydä(, siis verovapaasti, kun on siinä itse kerran asunut), ja muuttaa pienempään/halvempaan, jota kautta vapautunut raha (johon verottaja ei siis iske) auttaa usein vuosiksi vaikka ei olisi kumpikaan vanhempi edes työssä tai saisi mitään sosiaalitukia.
Eli: omistusasumisen rooli talouden turvaajana, etenkin lainan tultua maksetuksi, ja erittäin alhaisten kuukausikustannusten mahdollistajana, on keskeinen, jollei peräti välttämätön.
Kommentteja? Mitä ajatuksia edellinen herättää?
Kommentit (104)
se on myös hyvä turva eläkeikää ajatellen kun saa rahaa säästöön ennen eläkkeelle siirtymistä ja toisaalta ne asumiskustannukset ovat pienet kun tulot pienenevät.
Myös se lainan määrän mitoittaminen siten, että sen saa maksettua järkevässä ajassa pois, on tärkeää. Muutenhan korkojen osuus lainanmaksusta kasvaa tolkuttoman korkeaksi.
Meilläkin on tarkoitus saada asuntolaina maksettua viimeistään ollessamme 45-vuotiaita, asunnon ostimme kolmekymppisinä. Taloudellisesti olisi tietenkin järkevämpää mitä nuorempana elämänraamit saa pysyviksi ja vakaiksi, mutta aina elämä ei mene niin ja joutuu odottamaan kolmekymppiseksi ennen kuin asiat loksahtavat paikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva juttu. Meidän 2-henkinen aikuistaloutemme asuu myös Helsingin keskustassa, kk-menomme ovat n. 3500 euroa. Tuo teidän 400 euroa ruokaan kuussa kuulostaa todella pieneltä, mutta varmasti mahdolliselta. Me nautimme Herkun antimista, ravintolaillallisista (ikävä kyllä asumme Farangin naapurissa) ja skumpan nauttimisesta pitkän kaavan kautta - yksi illallinen on jo n. 300-400 euroa. Säästöön emme tarkoituksella laita rahaa, mutta kyllä sitä aina jää vajaa tonni.
Kukin tyylillään. Lapsia emme hanki (juu, käyn silti tällä palstalla), joten turha säästää kenenkään asuntoon.
Mieleen tulee lisäksi kysymys minkäkokoisessa asunnossa asutte, ja oletteko jo opiskelijoina sen ostaneet - ja oletteko silloin saaneet esim. lainan takaamiseen apua.
Ja sitten tulee mieleen, että olette ostaneet asunnon halvahkoon aikaan.
Itse varmaan ostaisin vastaavassa tilanteessa vähän uusiakin vaatteita ja kävisin edullisilla kaupunkilomilla. Ja miettisin, kannattaako lapset opettaa selviämään omillaan ja antaa heille asunnot vasta kun rahankäyttö on todistetusti hallussa.
ja lainaan menee vielä 10v 2800€/kk. Muihin laskuihin 600-1600€/kk. Ja kauppaan 800-1200€/kk. Matkustellaan, mökkeillään omalla mökillä, harrastetaan jne.
olet siis voinut ostaa jo 22 vuotiaana omistusasunnon!
Itse olen 35-vuotias akateeminen pätkätyöläinen, ja asun myös Helsingissä, -vuokralla.
Ensin opiskelin pitkään, ja kävin samalla osa-aika töissä. Miestä ei ole tällä hetkellä (elämäni suurin rakkaus kuoli auto-onnettomuudessa muutama vuosi sitten, olimme avoliitossa viisi vuotta, ja hänkin oli apurahalla toimiva tutkija).
Olet siis voinut asua kahden tienaavan henkilön taloudessa jo nuoresta saakka, vakkarityöt (tai perintöä, takaajia esim. asuntolainaan jne).
Enpä ole voinut ostaa vielä tähän päivään saakka yksiötä, kun hinnat ovat karanneet käsistä, yksiöiden hinnat liikkuvat siinä 150.000 euron kieppeillä tai siitä ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on varmaan hankittava toinenkin työ, että pankki myöntäisi lainaa. tulot kun on niin pienet että asuntolainoista turha haaveilla.
eli meidän kulut yht. 3000 euroa/kk, ja laina lyhennetty loppuun (toivon mukaan jo) neljän vuoden päästä (jolloin olemme vajaa 40-kymppisiä), jolloin olemme about samassa tilanteessa kuin te nyt. Meillä vain yksi lapsi, jolle alamme sitten säästää omistusasuntoa, ja koska siihenkään emme sitten saa uppoamaan kaikkea ylijäämää, niin kai me sitten alamme harrastaa kaukomatkailua ml. maailmanympärysmatkailua aivan urakalla ;)
Nettotuloni ovat 1200 euroa ja mieheni nettotulot ovat 2300 euroa, eli nettotulomme ovat yhteensä 3500 euroa. Eli näillä ei-kovin-kummoisilla nettotuloilla pääsee kyllä vaurastumaan ja elämään leveästi, se on selvä asia, kunhan aluksi saadaan tuo velka hoidettua pois kuleksimasta.
P.S.
mekin asumme Hgissä, meilläkään ei autoa eikä matka- tai matkustuskuluja. Harrastuksiamme mm.: lukeminen / kirjastossa käynti, musiikin kuuntelu, pyöräily, kävelylenkit, ruuanlaitto, miehellä kuntosali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että saatte näin vähällä kahden työssäkäyvän ja kahden lapsen kaikki vuoden jalkineet, ulko-, sisä- ja juhlavaatteet, edes kirppiksiltä. Tai sitten ette edes työssänne tarvitse siistejä vaatteita eivätkä lapsenne kasva.
Harrastavatko lapsennekin työväenopiston kursseja?
Ettekö koskaan tee lomamatkoja, kotimaassa tai ulkomailla?
Eivätkö kodinkoneenne rikkoudu, ettekö hanki uusia huonekaluja joskus tai tee remonttia asunnossa, jossa olette asuneet jo 20 vuotta?
haluaa jäädä Helsinkiin asumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaa jäädä Helsinkiin asumaan?
Ja voihan sen Helsingin-yksiön myydä, jos haluaakin muuttaa vaikka Madridiin.
Ihana ajatus, että lapsillenne on sitten säästettynä omistusasunnot, kun lähtevät esim. opiskelemaan. Mutta vinkkini teille on, että nauttikaahan tekin elämästä ilman säästämisajatusta ja käykää joskus vaikka ulkona syömässä. Siinä teidän lähellähän on paljon ravintoloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että saatte näin vähällä kahden työssäkäyvän ja kahden lapsen kaikki vuoden jalkineet, ulko-, sisä- ja juhlavaatteet, edes kirppiksiltä. Tai sitten ette edes työssänne tarvitse siistejä vaatteita eivätkä lapsenne kasva.
Harrastavatko lapsennekin työväenopiston kursseja?
Ettekö koskaan tee lomamatkoja, kotimaassa tai ulkomailla?
Eivätkö kodinkoneenne rikkoudu, ettekö hanki uusia huonekaluja joskus tai tee remonttia asunnossa, jossa olette asuneet jo 20 vuotta?
- hyväkuntoiset ja kauniit vaatteet - mukaanlukien kengät - siis lähinnä Fredan ja Iso-Roban UFFeilta, Hietsun kirppikseltä, iso-Roban Fidalta, Lönkan päässä sijaitsevasta kierrätyskeskuksesta, joista kolmesta jälkimmäisestä myös hyväkuntoisia, tyylikkäitä, käytettyjä huonekaluja ym. erittäin huokealla hinnalla
- lapsemme harrastavat: tietokoneita (eivät vain pelaa vaan ovat muutenkin aikamoisia taitureita), skeittausta, pallon potkimista Sepän ja Joharin kentillä ynnä muualla, lukemista / kirjastoa, musiikin kuuntelua, ruuanlaittoa, pyöräilyä, kesäkaudella uimastadikalla hengailua (halvoilla kausikorteilla) jne. - mikään mainituista ei maksa juuri mitään; läppärit eivät ole kalliita ja niitä meillä on kaksi kappaletta, ja ovat tähän asti kestäneet yleensä jopa 4-5 vuotta ennen lopullista paukahtamista, eli tietotekn. investoinnit ovat vuositasolla pienet
- kodinkoneet kestävät todella kauan, ovat Mielen, joka tunnetusti kestää. Ja kestää. Ja kestää. Budjetti ei kaadu jos ja kun kodinkoneita joutuu uusimaan min. 15-20 vuoden välein. Ja kyllä: luit oikein: 15-20 vuoden välein, kun kyseessä on Mielen järeä saksalainen laatu.
- tarpeen mukaan remontoimme eli maalaamme, tapetoimme jne. - kulut jäävät pieniksi keskimääräisellä vuositasolla
- taloyhtiöön ei ole tulossa raskaita remontteja vuosiin; julkisivuremppa tulossa n. 6-8 v. päästä ja putkiremppa vasta ehkä n. 15-20 vuoden päästä, ja ensin mainittuun järjestynee rahoitus ullakkotilojen myynnillä. Putkirempan aikoihin olemme jo kuusikymppisiä ja tätä vauhtia melkoisen varakkaita, eli siitä eteenp. ko. rahoitusvastikkeen hoitaminen (tai ko. yhtiölainaosuutemme pois maksu kerralla) ei tuota ongelmia, siis jollemm jos siihen mennessä ole sopeuttaneet asumistamme pienempään asuntoon ja vapauttaneet verottomasti pääomaa isosti
- emme todellakaan matkustele, eikä se ole meille ongelma. Toki silloin tällöin käymme Ruotsin risteilyllä, siis jos osuu ilmainen tai about ilmainen hyttitarjous kohdille, mutta noita reissuja kummempia meillä ei ole tarvis tehdä, koska matkustaminen ei kiinnosta meitä. Onko niin että matkustamisen pitäisi kiinnostaa kaikkia? Tiedoksi: monia aivan fiksuja ihmisiä ei matkustaminen kiinnosta, se on makuasia ja valintakysymys.
Helsinki on hieno kaupunki ja nautimme suuresti olostamme ja elämästämme täällä, kesäisin mm. rannoilla, siis uimastadikan lisäksi, ja puistoissa ja kaupungin vilskeessä.
Elämänlaadustamme emme tingi mielestämme siis lainkaan, ja tärkeintä meille on perhe ja perheen yhdessäolo ja mukava, kiva arki ystävineen ja yhteisine hetkineen. Lapset ovat tyytyväisiä, ja niin mekin.
t. ap
1. Teillä ei taida olla allergioita tai esim. keliakiaa? Näillä saa ruokakuluja tehokkaasti nostettua, vaikka taloudellinen olisikin ;)
2. Ostitte asunnon aikana, jolloin hinnat alhaalla. Tänä päivänä Helsingin keskustasta ei teidän tuloilla saisi perheasuntoa, joka olisi 20 vuodessa maksettu pois. Vai antaisiko pankki puoli milliä lainaa?
3. Teidän niukka kuluttaminen on sinänsä hienoa, mutta mua tuollainen asketismi ahdistaisi.
4. Sijoitusasunnot lapsille on huippuidea! Ystäväni sai vanhemmiltaan lahjaksi asunnon opintojen alkaessa ja myöhemmin perheellisenä asunto antoi aikamoisen pesämunan (yli 200 000 e) perhe-asuntoa varten. Tekisin samoin, jos se olisi jossakin vaiheessa mahdollista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ajatus, että lapsillenne on sitten säästettynä omistusasunnot, kun lähtevät esim. opiskelemaan. Mutta vinkkini teille on, että nauttikaahan tekin elämästä ilman säästämisajatusta ja käykää joskus vaikka ulkona syömässä. Siinä teidän lähellähän on paljon ravintoloita.
minä näen tuollaisen köyhäilyn ahdistavana, enkä näe mitenkään autuaaksi tekevänä sitä omistusasuntoa, kivaa toki jos on sen saanut keskustasta.
Meilläkään ei ole autoa, mutta nautimme hyvästä ruuasta (jota ei saa 400 €/kk), matkustelusta, kauniista vaatteista, ulkonakäymisestä ja kulttuuririennoista, noin muutamia mainitakseni.
1. Teillä ei taida olla allergioita tai esim. keliakiaa? Näillä saa ruokakuluja tehokkaasti nostettua, vaikka taloudellinen olisikin ;)
2. Ostitte asunnon aikana, jolloin hinnat alhaalla. Tänä päivänä Helsingin keskustasta ei teidän tuloilla saisi perheasuntoa, joka olisi 20 vuodessa maksettu pois. Vai antaisiko pankki puoli milliä lainaa?
3. Teidän niukka kuluttaminen on sinänsä hienoa, mutta mua tuollainen asketismi ahdistaisi.
4. Sijoitusasunnot lapsille on huippuidea! Ystäväni sai vanhemmiltaan lahjaksi asunnon opintojen alkaessa ja myöhemmin perheellisenä asunto antoi aikamoisen pesämunan (yli 200 000 e) perhe-asuntoa varten. Tekisin samoin, jos se olisi jossakin vaiheessa mahdollista :)
1. juu, ei ole allergioita tai keliakiaa, tämä toki helpottaa olennaisesti budjettiasiassa
2. jep, hinnat oli silloin aikanaan halpoja, eli on totta että tänä päivänä emme varmaankaan saisi hommaa alkuun samalla tavalla, jos ollenkaan, siis tuloillamme ja tällä alueella
3. me emme ollenkaan koe olevamme askeetikkoja, eli rahaa riittää kaikkeen tärkeään, ja kaikkeen siihen kivaan mitä haluamme tehdä. Esim. mielestämme on tosi nastaa pyöriä Hietsun kirpparilla ja Kierrätyskeskuksessa ja UFFeilla tekemässä persoonallisia ja jännittäviä löytöjä.
4. juu :)
mutta mua ahdistaisi jos reviirini olisi vain Helsinki. On ihana nähdä maailmaa muualtakin, matkailu avartaa ja antaa ihan eri näkökulmaa omaan pieneen elämään(i).
En voisi kuvitella hankkivani kouluikäisten lasten kenkiä käytettynä, en alusvaatteita, enkä montaa muutakaan vaatetta. Pojille niitä löytyy muutenkin eri nihkeästi. Enkä kokisi elämänlaatuani sopivaksi jos elämä olisi aina käytetyn etsimistä.
Harrastukset maksaa, toki se yleinen lorvehdinta ei lapsilla maksa, mutta mitä se antaa?
Lisäksi pidän enemmän ajatuksesta käyttää ne rahat lapsiin nyt ja tässä. Viedä matkoille, ostaa uusia vaatteita, antaa tilava koti jne. Ehtii ne ostaa asuntonsa sitten joskus omilla rahoilla jos haluavat.
Liika piheys on jo sairaus. Enkä tällä toki tarkoita ap teitä.
minä näen tuollaisen köyhäilyn ahdistavana, enkä näe mitenkään autuaaksi tekevänä sitä omistusasuntoa, kivaa toki jos on sen saanut keskustasta.
Meilläkään ei ole autoa, mutta nautimme hyvästä ruuasta (jota ei saa 400 €/kk), matkustelusta, kauniista vaatteista, ulkonakäymisestä ja kulttuuririennoista, noin muutamia mainitakseni.
ja siis silloin tällöin käymme syömässä (mahtuu budjettiin) sekä kulttuuririennoissa: esim. Helsinki Poetry Connectionin organisoimat maksuttomat lavarunoklubi-illat (mm. Kiiskessä Runeberginkadulla ja Cafe Mascotissa Hämeentiellä; chck out!) ovat oikein eläväisiä, inspiroivia ja taiteellisesti arvioituna korkealuokkaisia kulttuuririentoja, sisältäen sopivan pikantin ja epäpönöttävän underground-sivumaun, eivätkä maksa mitään, samoin kaikkinaiset ilmaiskonsertit joita löytää moneen makuun Helsingistä vaikka ei ihan kauheasti hakisi.
Kauniit vaatteet ovat myös meille tärkeitä, kuten taisin jo aiemmissa viesteissä mainita, eli pukeudumme tyylikkäästi ja omaamme mielestämme hyvän, varman maun. Se että ostamme vaatteemme käytettyinä, ei suinkaan tee vaatteistamme rumia, tyylittömiä tai likaisia.
Emme lainkaan harrasta siis köyhäilyä vaan elämme sosiaalista, oikein miellyttävää, rikasta ja myös materiaalisessa mielessä kaikin puolin täysipainoista elämää.
t. ap
mutta mua ahdistaisi jos reviirini olisi vain Helsinki. On ihana nähdä maailmaa muualtakin, matkailu avartaa ja antaa ihan eri näkökulmaa omaan pieneen elämään(i).
En voisi kuvitella hankkivani kouluikäisten lasten kenkiä käytettynä, en alusvaatteita, enkä montaa muutakaan vaatetta. Pojille niitä löytyy muutenkin eri nihkeästi. Enkä kokisi elämänlaatuani sopivaksi jos elämä olisi aina käytetyn etsimistä.
Harrastukset maksaa, toki se yleinen lorvehdinta ei lapsilla maksa, mutta mitä se antaa?Lisäksi pidän enemmän ajatuksesta käyttää ne rahat lapsiin nyt ja tässä. Viedä matkoille, ostaa uusia vaatteita, antaa tilava koti jne. Ehtii ne ostaa asuntonsa sitten joskus omilla rahoilla jos haluavat.
Liika piheys on jo sairaus. Enkä tällä toki tarkoita ap teitä.
meilissäni heidän harrastuksiaan, jotka ovat monipuolisia, lapsia ilahduttavia ja kehittäviä, mutta eivät maksa juuri mitään.
Alusvaatteet ostamme aina uusina, mutta niiden osuus vaatebudjetista jää alhaiseksi.
Meillä myös on tilava koti (mm. kummallakin lapsella oma huone).
Tärkeintä meille ovat lapset ja heidän hyvinvointinsa, onnellisuutensa, tarpeensa ja toiveensa. Lapset tulevat aina ensin.
"Vaikeaksi paikaksi niellä" monille tässä elämäntavassamme taitaa jäädä se että emme matkustele. Meille se ei ole ongelma. Olemme kyllä käyneet vuosien aikana lapsiemme kanssa pari kertaa etelässä ja euroopp. kaupunkilomalla, mutta lapsemme eivät ole innostuneet matkustamisesta vaan haluavat mieluummin viettää aikaansa Helsingissä, josta löytyy mielettömästi hienoja paikkoja ja kivaa tekemistä. Jos heille matkustuskärpänen joskus puree niin sitten toimitaan sen pohjalta..
t. ap
asumiseen:/