Olen onnekseni löytänyt vaimokseni uranaisen joka haluaa edetä ja yletä ja tienaa
vuosi vuodelta paremmin. Tuen vaimoani ja hänen uraansa sataprosenttisesti ja mahdollistan hänen pyrkimyksensä tekemällä kotityöt ja passaamalla häntä kuin kuningatarta - joka hän minulle onkin.
Itse en käy enää työssä (ennen toimin IT-alalla, ohjelmoijana ja systeemisuunnittelijana, mutta jättäydyin pois töistä - itse asiassa vaimoni aloitteesta - koska palkkaani ei enää varsinaisesti tarvittu mihinkään ts. "minulle oli enemmän käyttöä kotona") vaikka meillä ei ole lapsia.
Päivisin harrastan omia juttujani (urheilen, käyn moikkaamassa kavereita esim. lounasravintoloissa jne.), luen, kuuntelen musiikkia ja teen kotitöitä, ja kun vaimo tulee illalla kotiin, häntä odottaa hellä mutta määrätietoinen hieronta ja herkullinen illallinen, jollemme rakastele jo ennen niitä.
Vaimoni on järjestelyihimme erittäin tyytyväinen, samoin minä. Silti olen huomannut, että joitakin tuttujamme, ystäviämme ja sukulaisiamme häiritsee aika isosti tämä meidän kuviomme, joka siis toimii meidän omalta kannaltamme aivan täydellisesti, eli kumpikin saa juuri sitä mitä haluaa ja ristiriitoja ei ole minkään asian suhteen.
Miten sinä suhtaudut meidän kuvioomme? Perustele myös. Minua jossain määrin kiinnostaa varsinkin se, jos meidän tapamme elää jostain syystä häiritsee sinua, koska en itse oikein ymmärrä että mikä tässä tarkalleen ottaen joitain ihmisiä näyttää häiritsevän, ja jopa raivostuttavan.
t. onnellisen naisen onnellinen mies, 32 v.
Kommentit (36)
Vaikka olisi mies ja totta niin kyllästyisin ja miten sosiaalinen elämä? Itse olen nainen jolla olisi mahdollisuus olla vain kotona mutta ei kiitos. Ja on lapsikin. Sopivasti työtä, harrastuksia jne
harrastan myös luovaa kirjoittamista, tämä unohtui mainita, lähinnä kokeellista ja avantgarde runoutta, jota myös luen paljon
Tämäkin juttu ollut kyllä hyvinkin luova, ei siinä mitään.
Sorry, mutta ei ole miehen kirjoittamaa tekstiä. Ja mä kyllä tiedän.
Aloittaja tainnut lueskella vähän liikaa jotain Harlekiineja (vissiin maannut sohvalla, kun mies on ollut töissä ja sormetellut menemään haaveillen jostain tällaisesta).
Mikä aloittaja on mies ja tosissaan, niin vastaan: Heti takas töihin ja lopeta se muiden rahoilla loisiminen, perkele! Tässä valtakunnassa ei ole sopivaa "vaan olla" vaikka rahaa olis miljardi!
Eläköön autokaupat!!:))
kanssani samaa mieltä.
t. se joka väitti ettei teksti oo miehen kynästä. Edes vapaapainoja nostelevan avantgarde-runoilijan.
Naisesi elättää sinut, koska saa sinulta seksipalveluita (ja ehkä jotain muutakin). Mikäs siinä, jos te olette tyytyväisiä. Yhteiskunnan kannalta olisi parempi, jos sinäkin tienaisit ja maksaisit veroja.
tai jopa lopettavan työt, eli minulle sopisi että hän jäisi kotiherraksi (meillä ei ole lapsia), jolloin saisin häneltä jakamattoman huomion, mutta ei, hän haluaa painaa täysillä duunissa, ja sitä myöten yhteinen aikamme on kortilla ja olemmevalitettavasti ja vääjäämättömästi ns. kasvamassa erillemme.
Täytyy myöntää että olen teille siinä mielessä kateellinen, että ratkaisunne tuntuu uranaisen, esim. minun ja muutaman naisystävänikin, näkökulmasta täydelliseltä. Useinhan tuollaisen kuvion ainoana esteenä ovat lukkiutuneet, jämähtäneet roolimallit ja miehen "tyhmä" konservatiivisuus. Teidän ratkaisunne lisää teidän kummankin onnellisuutta, ja yhteistä onneanne Pitäkää omasta valinnastanne kiinni ja eläkää elämäänne, välittämättä kateellisista tai ihmettelevistä. Onnittelut rohkeudestanne ja ennakkoluulottomuudestanne, kaikki eivät tuohon ratkaisuun kykene vaikka mahdollisuus ja myös halua sellaiseen olisi, koska sosiaaliset paineet ja muiden odotukset säätelevät yllättävän usein surullisella ja traagisellakin tavalla ihmisten suuriakin elämänratkaisuja.
Et myöskään ole minkäänsortin "sosiaalipummi", koska et vaadi tai saa tukia (näin ymmärsin), eli en ymmärrä miten sinun elämäsi olisi yhteiskunnan kannalta jotenkin erityisen kuormittavaa. Kyllähän sinä pidät varmasti yhteiskunnan pyöriä pyörimässä, kun hoidat (tosin vaimosi tienaamaa) rahaa kiertoon kuluttamalla sitä (mm. kotimaisiin palveluihin) ja sitä kautta työllistämällä suomalaisia - vaimosihan tuskin ehtisi laittaa kaikkea rahaa ns. kiertoon, eli sinä osaltasi tuet häntä kulutusasiassa, joten saatte pariskuntana hoidettua "moraalisen kulutusvelvoitteenne", eli autatte suomalaisia työllistymään. Et ole siis rasite vaan voimavara yhteiskunnan kannalta.
Mutta tärkeintä on että olette silminnähden onnellisia, siitä varmasti moni huonon itsetunnon omaava, perikateellinen ihminen on ärsyyntynyt, varsinkin kun teillä ei ole rahasta pulaa. On siis monia syitä miksi jotkut pienisieluiset ihmiset eivät ns. hyväksy ratkaisuanne tai katsovat sitä arvostelevasti tai jopa suoraviivaisen pahansuovasti. Mutta antakaa heidän kärvistellä omassa kitkerässä liemessään. Ja vastapainoksi varmasti on myös monia, jotka iloitsevat puolestanne, eli eivätköhän suuri osa ystävistänne ja sukulaisistanne kuitenkin ole vilpittömän iloisia puolestanne ja siitä, että olette löytäneet oman tienne onneen ja iloon.
Tsemppiä ja onnea teille !
jauhamasta paskaa niille naisille. Varmaankin lurittelet siellä taas upeasta seksistä jota tulen saamaan, mutta valitettavasti en tarvitse sitä enää. Se asia tuli hoidettua jo töissä sillä aikaa, kun sinä ja muut joutavat ystäväsi höpisitte jotain viherpaskaa luovasta kirjoittamisesta nykyisessä trendiravintolassamme. Mutta älä huoli, tulen vaatimaan seksiannokseni ja myös illalliseni tuplana takaisin jossain vaiheessa. Muista edelleen että olet olemassa siltä varalta, että talouteemme jostain merkillisestä syystä ilmestyisi yhtäkkiä lapsia.
t. vaimosi, se uranainen
Hienoa, että molemmat olette tyytyväisiä. asiathan eivät silloin voisi paremmin olla.
Kirjoittamasi tilanne ei voi olla aito, koska se on aivan liian hyvä ollakseen todellista elämää. Luulen, että olet mies ja haet nyt tällä kirjoituksellasi palstalaisten suhtautumista kuvaamaasi tilanteeseen kun "loisivana" osapuolena onkin mies. Moni onkin jo kateellinen ja suhtautumiseltaan torjuva tällä palstalla. Aivan, miksi naisille sallitaan helpommin kuvaamasi tilanne? Sitä on hyvä pohtia.
Todennäköisesti tuttunne tai sukulaisenne luulevat että sinulla on joitakin mielenterveysongelmia, koska et käy normaalisti töissä. Jos teillä olisi lapsia, joita hoitaisit kotona olisi asia huomattavasti ymmärrettävämpää.
Eikö sinua huoleta että opiskeluittesi arvo tippuu vuosi vuodelta ja kohta et enää kelpaa tekemään samoja asioita kuin ennen, jos vaikka haluaisitkin takaisin työelämään.
Todennäköisesti tuttunne tai sukulaisenne luulevat että sinulla on joitakin mielenterveysongelmia, koska et käy normaalisti töissä. Jos teillä olisi lapsia, joita hoitaisit kotona olisi asia huomattavasti ymmärrettävämpää.
Eikö sinua huoleta että opiskeluittesi arvo tippuu vuosi vuodelta ja kohta et enää kelpaa tekemään samoja asioita kuin ennen, jos vaikka haluaisitkin takaisin työelämään.
Ja ikävä kyllä tuon mukamiehen eli ap:n ammattitaito rapistuu koko ajan ja putoaa kärryiltä. Sen jälkeen ei enää töitä saa eikä siinä lounasravintoloissa tavatut kaveritkaan pysty auttamaan koska he luulevat sitä päävikaa tosiasiaksi.
mutta kaikesta huolimatta. enpä viittis tuollaiseen ryhtyä, ihan sama mitä eläkettä se sulle leikisti maksaisi tai mitä saisit. hiljaista olis töihin paluu sitte 40v ku tarve tulis
mutta ex-systeemisuunnittelija, joka viettää päivänsä urheillen, kavereitaan moikkaillen lounasravintoloissa (kuinka paljon hänellä onkaan kavereita, joita tavata kesken näiden työpäivän??), lueskellen ja musiikkia kuunnellen, ei yksinkertaisesti ole reaalimaailmasta.
Mulla on kyllä ystäväpariskunta, joka elää vaimon työn ehdoilla - perheessä on kaksi lasta, perhe ollut useita kertoja ulkomaankomennuksilla vaimon työn takia ja mies siellä koti-isänä mukana sekä kotiinpaluun jälkeen mies on mm. rakentanut perheen talon - mutta niukin naukin kolmikymppisiltä perheettömiltä en tuota tilannetta kyllä usko mahdolliseksi. Sori.
Mutta sanotaanko et huolestuttavinta koko kuviossa on et mies vain makaa kotona.
Siis miehen kannalta! jos joskus tuleekin ero tms muuta käy mikä erotta atienne, on miehen löydettävä pitkän kotona makaamisen jälkeen työ jolla itsensä elättää. Mites sitten suu pannaan kun ei löydy työtä jos toinen on maannu kotona jo vuoskaupalla ja työkokemusta tosi vähän?
Sanotaanko, et siinä vaiheessa voi kaduttaa.
joka kuukausi laittaa sinne rahaa 750 euroa (kyseisessä eläkevakuutustuotteessa on muuten kilpailukykyisen alhaiset kulut, senkin asian vaimo on huolehtinut tarkasti, koska toimii vakuutusalalla ja tuntee tuotteet kuin omat taskunsa), kyllä se vakuutuspääomapotti siitä ihan mukavaa vauhtia kasvaa uuden kukausittain sijoitettavan rahan myötä ja korkoa korolle, siis ajan kanssa.
Elämänsisällöksi mulle riittää vaimoni hyvänä pitämisen, itseni hemmottelun ja kodin ylläpidon lisäksi mm. itseni kehittäminen (harrastan myös luovaa kirjoittamista, tämä unohtui mainita, lähinnä kokeellista ja avantgarde runoutta, jota myös luen paljon) ja hyvän fyysisen kunnon ylläpito (käyn mm. kuntosalilla, jossa treenaan aika kovaa, lähinnä vapailla painoilla), joita myöten pysyn hyvässä henkisessä ja fyysisessä iskussa. Tätähän vaimokin tietysti edellyttää, että siis kehitän itseäni henkisesti ja että pidän itsestäni huolta myös fyysisesti.
Myös ystävät ovat minulle toki tärkeitä, vaimoni lisäksi. Suunnitelmissa on myös lapsien teko, eli toivon mukaan saisimme (ensimmäisen) lapsemme jo 2-3 vuoden sisällä. Minä sitten tietysti kotiherrana olen suuressa vastuussa lapsen hoidosta.
Tällä hetkellä elämässäni on siis paljon mielekästä ja motivoivaa sisältöä ja toivon mukaan sitä on jatkossa vielä lisää, siis lapsien kautta.
Pitäisikö kenties olla vielä enemmän sisältöä ja mielekkyyttä? En keksi mitä se "vielä enemmän" olisi. Ansiotyönkö tekemistä? Eikö elämä voi olla ihanaa, rikasta, kehittävää, mielenkiintoista ja kaikin puolin antoisaa myös ilman ansiotyötä? Minusta se voi olla. Ainakin minun elämäni on. Suosittelen ratkaisuani kelle tahansa, jos siihen vain on mahdollisuus. Kannattaa kokeilla. Elämä on hyvää kun siitä tekee hyvää.
t. ap