Pystyisitkö viemään 10kk ikäisen hoitoon?

Tai, no, 9 kk sillon on kakkosella ikää. Samalla esikoinen menee hoitoon kun tämä muori palaa töihin että maksetaan talolainaa

pari-kolme vuotta ja sitten toivottavasti olen kotona kolmen lapsen kanssa.

Tällä hetkellä ja esikoista miettiessäni ajattelen, että en pystyisi. Mutta toisaalta tiedän, että aina ei ihan oikeasti ole vaihtoehtoja.

Jälkeenpäin jatellen ei olisi pitänyt viedä esikoista hoitoon niin nuorena, sen ikäinenhän on ihan vauva vielä :(

Onneksi asumme edullisesti (vaikkakin pk-seudulla) Aso-asunnossa,voin jäädä hoitovapaalle.Mulle lapsi on nro 1 ja tekisin kaikkeni että voin hoitaa lastani. ap

esikoisen juuri sen ikäisenä. Kuopus saa olla kotona 1 v 1 kk ikäiseksi. Pieniähän nää hoitoon ovat mutta tietyt valinnat on tehty ennen kuin lapset ja niiden mukaan nyt eletään.

minulla oli lyhyet työpäivät ja opettajan aolin valinnut vähän tunteja. Hoitopäivä pysyi kokoajan 6 tuntisena. Poika viihtyi ja ihaili suuresti perhepoäivähoidossa olleita isompia lapsia. Samalla matkimalla opittiin isommilta monta asiaa.



Jos olisin joutunut pitämään pitkiä päiviä ja viemään muualle, olisin harkinnut vielä kotiin jäämistä.

eli en pystyisi,lapsuus niin vähän aikaa et todellakin nautin siitä,tulot meillä pienet mutta tingin menoistani tämän ajan.

kyllähän se vähän pahalta tuntuu ja miettii miten pikkunen pärjää. Mutta pahemmalta tuntuu ajatus kotiinjäämisestä, en ole millään lailla kotiäiti tyyppi ja näin äitiysloman loppupuolella olen kovasti jo odottanut takaisin töihin pääsyä! Toki työt on järjestelty niin, että hoitopäiviä on vain 4 per viikko ja nekin mahdollisimman lyhyitä.

Odotan nyt esikoistamme, ja tällä hetkellä ajattelen, että en veisi. Haluaisin nauttia kotona lapsen kanssa ehkä 2 vuotiaaksi. Mutta eihän sitä tiedä tiedä, miten sitä ajattelee, kun lapsi syntyy. Ymmärrän kyllä heitäkin jotka vievät. Ja toisten on taloudellisesti pakko viedä.

Mutta voin puhua vain omasta puolestani. Niin moni asia vaihtelee ihmisten tilanteissa.



Voi olla ap, että sinäkin PYSTYISIT hyvinkin viemään lapsesi hoitoon alle vuoden vanhana, jos tilanteenne olisi aivan erilainen. Nykyisessä elämässäsi voit tuntea moraalista ylemmyydentunnetta aikaisin lapsensa hoitoon vieviä kohtaan, mutta et voi aidosti olla varma siitä, että näissä tilanteissa toimisit kuten nyt olet toiminut:



-olisit yksinhuoltaja ja lapsesi ja koko perheesi elanto riippuu työhönpaluusta

-sinulla olisi erittäin vaativa ja hohdokas työpaikka huippupalkalla ja unelma-alallasi.

-lapselle olisi tarjolla erinomainen perhepäivähoitopaikka

-työurasi riippuisi aikaisesta töihinpaluusta (ja siis sellainen ura, jota varten olet vuosikaupalla kuluttanut yliopiston penkkiä, kerännyt tonnikaupalla opintolainaa jne.)



Tuossa nyt oli muutamia.



En siis voi hykerrellä erinomaisuuttani, vaikka veinkin lapseni hoitoon vasta, kun he olivat 2,5 ja 4,5 vuotta.

Tarkoittaako se automaattisesti sitä että ei ole mielenkiitoisessa työssä jos jää lapsen kanssa hoitovapaalle?! Viestistäsi jäi sellainen fiilis.

Minulla on mielenkiintoinen työ,koulutustakin löytyy.Kysymys on enemmänkin priorisoinnista,mikä on tärkeintä?Raha?Ura?

Ura voi odottaa,lapsi ei.



ap

kuluu.Haluan viettää aikaa lasten kanssa,ilman ainaista aikataulutettua

elämää.Ei kotona oleminen ole aina herkkua,mutta kyse on vain

muutamasta vuodesta ;) Töitä ehtii paiskimaan vielä mooonta vuotta!



ap

Ennen äiti oli maatalon töissä aamut ja päivät: lypsämässä lehmiä, siivoamassa sikalaa, tekemässä heinää. Lasta hoitivat tällöin joko vanhemmat sisarukset tai isovanhemmat. Äitisuhde, jossa äiti liimautuu lapseensa 24/7, on moderni keksintö Suomessa.



Meillä lapsi hoitoon 1,5-vuotiaana.

Mutta en silti voi sanoa, että jos olisi VIELÄKIN huikeampi duuni, niin olisin jäänyt silloinkin kotiin. Et voi sanoa sinäkään.

Vierailija:

Tarkoittaako se automaattisesti sitä että ei ole mielenkiitoisessa työssä jos jää lapsen kanssa hoitovapaalle?! Viestistäsi jäi sellainen fiilis.

Minulla on mielenkiintoinen työ,koulutustakin löytyy.Kysymys on enemmänkin priorisoinnista,mikä on tärkeintä?Raha?Ura?

Ura voi odottaa,lapsi ei.

ap

Ura ei aina voi odottaa. Entäpä, jos olisit vaikkapa ministeri tai huippututkija, jonka projekti ei voi odottaa?

Eli lapsikin nauttii siitä kun äiti on läsnä ;) ap

Ja ennen vanhaan lapset olivat yleensäkin yksin kotona, esim. mummoni aina kertoo, miten vauva oli sisällä lattialla ja kävi ikkunasta kurkkimassa, miten menee. ja vilkas poika oli siduttu pitkällä narulla puuhun, jotta ei karkaisi... Joten luulempa, että turvallisempaa on olla päivähoidossa.



itse 1,3v pojan hoitoon vieny, kouluun oli pakko mennä, mutta haluisin olla 2 v. lapseni kanssa kotona.

En silti halua mollata niitä, jotka sellaiseenkin ratkaisuun ovat päätyneet tai joutuneet. Ennen vanhaan äitiysloma oli vielä lyhyempi, monet aloittivat Suomessakin päiväkodissa jo puolivuotiaina! Eikä heistä ole sen kummempia saati onnettomampi aikuisia tullut kuin kotona hoidetuistakaan ;) Ja maailmalla on edelleen 2000-luvulla ennemminkin normaalia, että äitikin jatkaa töitä, kun vain ensin ehtii toipua fyysisesti synnytyksestä (siihen on laskettu menevän parisen kuukautta, eli lapset on oikeasti VAUVOJA, kun he menevät vieraan hoidettaviksi).



Itse olisin todennäköisesti voinut harkita nopeampaan työelämään paluuta, jos esim.



- mieheni olisi vuorostaan halunnut jäädä kotiin

- mummiapu olisi ollut käytettävissä

- juuri silloin olisi vapautunut ainutlaatuisen mahtavalta ja tutulta perhepäivähoitajalta sopivasti yksi paikka ja voisin tehdä vähän lyhennettyä työpäivää

- unelmieni työ menisi oikeasti ja lopullisesti ohi, mikäli en palaisi nopeasti takaisin (onneksi en ole niin dynaamisella alalla ja mulla on vakituinen työpaikka)

- olisin yksinhuoltaja tai meillä olisi muusta syystä erityisen tiukkaa taloudellisesti

- en lainkaan olisi ns. kotiäitityyppiä (hyvä äitiys on paljon muutakin kuin sitä, että nauttii 24/7-roolista)



Mutta nyt kyllä ennemminkin poden huonoa omaatuntoa, koska viihdyn hyvin kotona ja siksi annan miehen ja yhteiskunnan elättää itseni vielä vähän aikaa ;P Esikoinen on pian 3-vuotias ja toisen lapsemme la on ensi vuoden alussa (en halunnut palata pätkäksi välillä töihin).

28: ' Olet tainnut tolkuttaa lapsellesi sitä, kuinka hienosti olet tehnyt kun olet jäänyt kotiin ja kuinka huonosti naapurin Siirillä ovat asiat, kun hän joutuu käymään päiväkodissa. Eivät lapset muuten tällaisia asioita tajua....



Olet kyllä aika omahyväinen, kun tulet tänne tekemään tällaista ketjua ja nostelemaan sitä ylös koko ajan. Mihin oikeastaaan pyrit? Kaihertaako mielessä sittenkin pieni epäilys ratkaisujesi oikeellisuudesta?



Aidosti vahva, kypsä ihminen ei kirjoittele tuohon sävyyn!

Itse valitin lapsena, kun en ollut SAANUT mennä koskaan päiväkotiin ennen kouluikää. Ja siis tämä siitä huolimatta, että äitini on aivan ihana ja päivät kotona olivat ihan kivoja. Musta tuntui vain vaikealta saada kavereita ja ylipäänsä ymmärtää, mistä ryhmäilmiöissä oli kyse... Olin pitkään ulkopuolinen. Veljeni taas sopeutui ongelmitta ryhmään, vaikka oli myös kotona kouluikään asti.

Eihän tuota asiaa VOI nähdä noin musta-valkoisesti... suorastaan karmiva minusta tuo ap:n asenne.