Mun sydän särkyi pari minuuttia sitten...

Muistan kun alkuun ajoin autolla ja radiosta soi kappale joka sai haukomaan henkeä ja kyyneleet valumaan silmistä, ei auttanut kuin ajaa tiensivuun ja itkeä...volottaa ihan täysillä.



Mä kävin lenkillä monta kertaa päivässä ja unohdin syödä. Ja muutenkin vajosin omiin tunnesyövereihin niin syvälle etten uskonut välillä pääseväni ylös ollenkaan sieltä, nyt jo elämä näyttää aurinkoiselta onneksi. Vaikka huonoja päiviäkin on välillä



Voimia ja halaus sinulle

päässä pyörii ajatuksia ihan liikaa. Mietin koko ajan että nainen valehteli tai minä tein jotain väärin.



En ole pystynyt juuri syömään... tänään joudun olemaan koko illan ja yön yksin ja se pelottaa... no tulen tänne av:lle roikkumaan illalla jos teidän jutut sais mut ajatteleen jotain muuta.



ap

Ei niin kannata ajatella, sä välitit ja annoit itsesi peliin. Se ei vain riittänyt toiselle.



Kuuntele illalla itkuvirsiä, anna itsellesi lupa surra menetystä. Nyt kun lapsi ei ole katsomassa. Jonkinlainen rypeminen omissa tunteissa tekee hyvää. Kun rajoittaa sen itse.



Voimia t. 25/27

tekis mieli lähettää tuolle naiselle viesti ja anella... mutta yritän pysyä pois puhelimesta... en vaan saa mitään tehtyä. Ja yksikään mun ystävä ei tietenkään ole lähettyvillä... kaikki soitettu läpi...miten mä selviän tästä illasta...



ap

et tänne kirjoittelisi jos näin olisi käynyt - siinä lamaantuu!

kaikki ystävät on poissa. Soitin tänään taas kaikille. Kamalaa tästä tekee se että tämä nainen oli mulle tärkeä myös ystävänä ja hänen kanssaan vietin paljon aikaa... nyt olen yksin ja odotan vaan että aika kuluis



ap

mä en tajua mitä mä teen... mun tekee vaan niin mieli laittaa sille tekstari... mun sydän särkyy ja tää epätietoisuus mitä on tapahtunu satuttaa



ap

Aika jytykkää tavaraa mieheksi.

olen



tai bi tai tarviiko sitä nyt erotella...



ap

en pysty ajatteleen muuta kun tätä naista ja koko tapahtumaa... en vaan pysty. Kävin ajelulla puoltuntia ja sit kävelin kaupassa. Kukaan ystävä ei vastaa, ketään ei kiinnosta. Minä ja kivi sydämellä. Onneksi on tarpeeksi rauhottavia mitkä otan kympiltä naamaan.



Miks miks menin ittelleni antaa luvan olla onnellinen.... pärjäsin ilman onnea ihan hyvin 15vuotta... suututtaa



ap

tänään on ahdistanut kauheasti. Huomenna pääsen puhumaan tämän ihmisen kanssa... haluaisin nähdä hänet, mutta pelkään että se vain pahentaa tilannetta.



Itkettää, ahdistaa, puistattaa...



ap

Kun selvisi että ap on nainen ja lesbo.. sattumaa vai eikö mammojen sovi lohduttaa lesboja rakkaushuolissa?

Sun pitää mennä elämää hetki kerrallaan eteenpäin. Se on vaikeaa ja tuskallista mutta sen on ainoa tapa. Susta tuntuu nyt niin tuskalliselta, että tunne tuntuu voitavan kaiken. Mene hetkeksi katselemaan lastasi ja mieti mitä postitiivistsa elämässäsi sielmiesi edessäsi on. Aamulla tuntuu pahalta mutta ehkä lapsen ajatteleminen auttaa sinut vaikeimpien hetkien yli. Tämä olisi ehkä yksi tapa, jolla pääset asia yli, joskus. Et huomenna tai ensi viikolla mutta joskus.

Tsemppia ja voimia, luota siihen, että joskus olet taas onnellinen.

Olisinpa ystäväsi niin voisit soittaa minulle!

Ei tää tietenkään sun oloa helpota, mutta mulla ihan sama tilanne. Sattuu aivan kamalasti ja olen vaan itkenyt koko päivän. Lenkillä pystyin käymään ja helpotti vähän, samoin suihkussa seisoin puoli tuntia...Ystävien kanssa juttelu ei kyllä juuri helpottanut, ei ketään oikeasti toisten asiat kiinnosta, omat on tärkeämpiä. Mietin myös miten helppo ois lakata olemasta, hukkua tai jotain. Mutta ei, hetki hetkeltä eteenpäin kai on pakko mennä. Kai ihmisen tehtävä tässä elämässä on kokea rakkautta ja sydänsurua ja tuntea iloa ja surua. Kivun haluis antaa pois, mutta ilman sitä ei ne ilon hetketkään ois mitään. Ja niitäkin taas tulee. Vaikka en ketään muuta ihmistä tule koskaan haluamaan kuin tämän. Joka on rikkonut sydämeni niin pieniksi paloiksi kuin vain voi. Kuuntelen Pinkin Try-biisiä joka kertoo samasta asiasta. Aina pitää vaan yrittää uudelleen. Video on ihana,olen tuijottanut sitä repeatilla piiitkään. Pystyn niin samaistumaan siihen oloon; minut on heitetty lattiaan ja lyöty maahan niin monta kertaa etten millään jaksaisi enää. Mutta pakko.

Ikävä on varmasti kova, mutta jos suhteenne on kerran ohi, etkö pääsisi helpommalla, kun repäisisit itsesi kerralla irti? Jos yhteistä tulevaisuutta ei kerran ole, kannattaako pitkittää eroprosessia juttelemalla ja tapailemalla, kun väistämätön on kuitenkin edessä?



Olen tosi pahoillani puolestasi, kurjaa, että suhun sattuu. Analysoiva asenteeni ei tarkoita, ettenkö tuntisi myötätuntoa.

Kyllähän suuntautuminen selvisi jo paljon aiemmin kun ap puhui mm. lapsen isästä.



Se suihku on jännä juttu, siinä kun vesi humiseen korvien yli tulee melkein ruumiista irtautumiskokemus. Hyvä paikka pohtia asioita ja vaikka meditoida, keskittyä hengittämiseen.



Mua helpottaa myös lähtee yksin autolla ajaa. Autossa voi huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee.



Sydänsurut on jotain kauheaa. Mulla on teini-ikäinen poika joka on murtanut sydämensä jo nyt 13-vuotiaana. Aivan kauheaa katseltavaa kun toinen on kuin maansa myynyt. Mieti ap, että sinun on oltava tukena kun oman lapsesi sydän murtuu. Miten häntä neuvoisit?



Tsemppiä!

sattuu niin paljon koska tämä kesä oli mun onnellisin kesä mitä on koskaan ollut. Olen antanut itselleni luvan olla onnellinen ja olen ollut onnellinen. Nyt se kaikki on pyyhitty yhdessä hetkessä pois ja jäljellä on iso haava johon sattuu.



ap

Mulla menee sydänsuruista ruokahalu kokonaan. Ei vaan maistu enää mikään, eli laihtumista odotettavissa. Kuristaa kurkusta, sattuu vatsaan. Silmät ihan paisuneet ja kipeät itkemisestä. En myöskään suosittele mitään tapaamisia ex-rakastetun kanssa. Sen verran kannattaa jutella että tietää mikä meni pieleen ja missä syy. Ei muuta eikä anelemisia. Itsekunnioituksen menettäminen sydämen rikkoutumisen liäksi ei ole plussaa. Auttaa jos pystyt vihaamaan sitä ihmistä, edes vähän. Mä yritän miettiä mitä huonoja piirteitä siinä on, miksi en sitä edes haluaisi. Olen ehkä ansainnut jonkun paremman.

tukea muutenkin kuin näin viestillä! Voisitko kokeilla vyöhyketerapiaa tai shiatsua? Itseäni kaikki tuollainen hoito auttoi samassa tilanteessa kun vain sai itsestään irti varata ajan ja mennä paikalle. Pitkät rentouttavat suihkut kuului myös ohjelmaan, samoin juoksulenkit.



Voimia, sinä selviät kyllä tästä! Ajattelen sinua myötätunnolla!