Oletko puhunut vanhemmillesi parisuhteesi ongelmista? Kauhea katumus,

Enää en niin tee koska olen huomannut että äitini käyttää sitä aseena minua vastaan aina jos se vain on mahdollista,haluaa päästä sanomaan "mitäs minä sanoin" jne

olen itsekin kerran purkautunut äidilleni, ja morkkis tuli. En halua että vanhempani tietävät parisuhteestani.



Mutta eipä tuossa nyt mitään vahinkoa tapahtunut. Parempihan se on äidille miestään haukkua kuin jollekulle muulle.

kun en tiennyt, miten pahasti tilanteessa on käynyt (en halua kertoa siitä enempää) ja olin yksin. Silti kaduttaa. Olen kai kulissi-ihminen. Toisaalta en halua, että vanhemmat ovat nyt kyselemässä, miten menee ja antamassa ohjeitaan, tai edes miettivät minun parisuhdettani. Tunneryöpyssäni menin avautumaan. Nyt en sitä tekisi. Mutta olen samaa mieltä; parempi äidille eikä muille.

-ap

olen itsekin kerran purkautunut äidilleni, ja morkkis tuli. En halua että vanhempani tietävät parisuhteestani. Mutta eipä tuossa nyt mitään vahinkoa tapahtunut. Parempihan se on äidille miestään haukkua kuin jollekulle muulle.

Viittaan tuohon kommenttiin, että parempi äidille kuin muille. Itse en halua pikkujutuista huolestuttaa vanhempia, mutta ystävät tietää tasan tarkkaan meidän ongelmat ja ilot.

En tietenkään kaikesta äidilleni ole avautunut, mutta hän on kuitenkin se ihminen, jonka apuun voin aina luottaa. Lisäksi pidän häntä fiksuna, ja annan mielipiteille arvoa.



Aika usein arkisten ärsytysten purkaminen äidille on jopa auttanut, äiti on palauttanut maan pinnalle muistuttamalla, miten pienistä asioista on kyse, miten olen itse ollut vaikuttamassa tilanteen syntyyn esim. jättämällä kertomatta omista ajatuksistani.



Minusta miehelläkin on oikeus luotettuun, olkoon sitten omat vanhemmat tai kaveri.

joku mieheen liittyvä asia.

En aio pitää kulissia pystyssä vaan saavat teitää, ettei aina ole ihan asiat kunnossa.

Kai ne aikuisina tietää se, ettei arki aina ole niin ihanaa. Tietysti he ovat asioissa mun puolella, vaikkeivät koskaan asioista miehelle mainitse.

Saan tukea heiltä ja taas porskutellaan eteenpäin. Mieluummin kerron etukäteen, kuin rysäytän jonkun erouutisen puskasta.

kiitän aina hiljaa mielessäni että itsellä on äitiin lämpimät välit, ja voin kertoa hänelle ihan mitä vaan. Äitini on yksi parhaista ystävistäni. Olisi aika kauheaa jos välit äitiin olisivat niin etäiset etten voisi puhua parisuhteeni ongelmista tai ihan mistä vaan hänen kanssa.

Viittaan tuohon kommenttiin, että parempi äidille kuin muille. Itse en halua pikkujutuista huolestuttaa vanhempia, mutta ystävät tietää tasan tarkkaan meidän ongelmat ja ilot.

(negatiivisia) asioita parisuhteestani! Äitini on ainut, noh ehkä myös siskoni, joille voin puhua, harvoin kyllä heillekään. MIelestäni ei kuulu kertoa muille tuollaisia intiimiasioita. Seksistä esim. kyllä voin puhua helpostikin vaikka kelle.

parisuhdeongelmistaan kavereille eikä muillekaan. Kahdesta syystä

- minusta olisi tosi kurjaa jos mieheni kertoisi vastaavista asioista omille kavereilleen.

- tarvitsen sen ärsytyksen tuoman energian siihen että saan otettua asiat esille miehen kanssa ja selvittämään ne. Jos valitan kavereille, olo helpottuu sen verran että jaksan taas sietää jotakin epäkohtaa, kunnes taas mittaa täyttyy ja puran huolet kavereille jne. Tuollaisessa käytösmallissa ei ole mitään järkeä. Nyt se menee niin, että jos joku asia on vinossa, kerron sen miehelle, ja selvitetään se asia. Sillä tavalla sitä kuonaa ei kerry parisuhteeseen vuosien kuluessa.



Totta kai yleisellä tasolla juttelen kavereiden kanssa, harmittelen jos mies on ostanut vaikka jonkun kalliin, mut mielestäni tarpeettoman hilavitkuttimen tms. pieniä ärystyksen aiheita. Mut niistä oikeista ongelmista en kerro, ne on minun ja miehen välisiä asioita.

mutta parisuhde on ollut meille aina pyhää aluetta, jota emme ole miehen kanssa muille avanneet. En kertonut ihan kaikkea ikävintä miehestä vaan pikemminkin esitin hyväksyttäviä syitä miehen käytökseen. Alkoi vain heti ärsyttää, kun äiti alkoi antaa ohjeita: en saa nyt valittaa miehelle akuutissa tilanteessa, miehelle mielenterveyslääkitys, mikä on hölmö idea, koska miehen stressin syy on konkreettinen: liika työmäärä. Äidin mielestä arjen ongelmat ovat masennusta ja kaikkeen auttaa lääkitys, kiireeseenkin. Pelkään, että he alkavat nyt katsoa miestäni "sillä silmällä" ja antaa minulle käytösohjeita. Tai sitten he yllättävät minut positiivisesti. Toivon niin.

-ap

kiitän aina hiljaa mielessäni että itsellä on äitiin lämpimät välit, ja voin kertoa hänelle ihan mitä vaan. Äitini on yksi parhaista ystävistäni. Olisi aika kauheaa jos välit äitiin olisivat niin etäiset etten voisi puhua parisuhteeni ongelmista tai ihan mistä vaan hänen kanssa.

Äitini tarttuis sitten kokoajan asiaan, jos kertoisin, edes pienestäkin ongelmasta. Aina tulis "Jahas..." kommentteja, jos en olis suu korvis. Ahdistais aivan julmetusti. Suhteen lopunkin kuittasin vain parilla sanalla, ja en puhuisi riidoista ikinä sittenkään.

Koska kommentit on aina yhtä pöyristyttäviä.

Viimeksi kun mies pahoinpiteli mustelmille, niin äitini tokaisi: "Unohdit näemmä suhteen alussa kieltää väkivallan, itse olen kieltänyt eikä selkään ole tarvinnut ottaa" Joo, isäni tuntien syy ehkä siinä ettei tekisi pahaa kärpäsellekään.

Muutoinkin kommentit on aina niin että minussa vika kun mieheni on alkkis, petturi ja väkivaltainen.

ei miehen eikä äidin kanssa. Äiti kyllä tukee minua ja meitä, mutta hänen ajattelutapansa on erilainen. Tiedän kuitenkin, että hän rakastaa minua ja toivon, että hän ei paisuta asioita mielessään.

-ap

Koska kommentit on aina yhtä pöyristyttäviä. Viimeksi kun mies pahoinpiteli mustelmille, niin äitini tokaisi: "Unohdit näemmä suhteen alussa kieltää väkivallan, itse olen kieltänyt eikä selkään ole tarvinnut ottaa" Joo, isäni tuntien syy ehkä siinä ettei tekisi pahaa kärpäsellekään. Muutoinkin kommentit on aina niin että minussa vika kun mieheni on alkkis, petturi ja väkivaltainen.

huh

Koska kommentit on aina yhtä pöyristyttäviä.

Viimeksi kun mies pahoinpiteli mustelmille, niin äitini tokaisi: "Unohdit näemmä suhteen alussa kieltää väkivallan, itse olen kieltänyt eikä selkään ole tarvinnut ottaa" Joo, isäni tuntien syy ehkä siinä ettei tekisi pahaa kärpäsellekään.

Muutoinkin kommentit on aina niin että minussa vika kun mieheni on alkkis, petturi ja väkivaltainen.

Anteeksi jo etukäteen, eikä tämä ole provo, vaikka moni varmasti luulee. Vika on sinussa, jos annat hakata itseäsi ja haluat elää parisuhteessa pettävän alkoholistin kanssa. Kenen muun syy se voisi olla? Olet aikuinen ihminen, voit lähteä. Tai oikeastaan sinun ehkä pitäisi, jos kerran tilanne ahdistaa.

Edellisestä suhteesta heitin välittömästi avopuolisoni ulos (minun hankkimastani) yhteisestä asunnosta, kun kevyt sanallinen riitely eskaloitui hänen osaltaan lyömiseksi, potkimiseksi ja sen jälkeen tavaroiden heittelyksi. Yksi kerta riittää, toista ei tarvitse kestää. Olen siis itse mies ja hän itseäni pienempi nainen, joten fyysisesti en ollut vaarassa. Jälkikäteen tosin hän levitti yhteiseen kaveripiiriin ja äidilleni huhua, jonka mukaan minä lyön häntä. Hämmästyksekseni kukaan ei uskonut, ehkä olen hoitanut pääsääntöisesti ihmissuhteeni melko hyvin. :)

-M27

En olisi halunnut, mutta äitini intti niin kauan että kerroin. Siis erosimme ja olin ihan rikki ja äiti halusi tietää eron syyn. Syy oli seksiin liittyvä.



Äiti yritti lohduttaa jollain kuvottavilla tarinoilla hänen ja isänsä seksielämästä ja tajusin, että hän ei todellakaan ymmärtänyt mitä tarkoitin ja miltä musta tuntui.



Harmittaa vieläkin ja ärsyttää, että äitini ei voinut kunnioittaa mun sanaa, vaan alkoi jo loukkaantumaan kun en kertonut. Ja sitten tosiaan olin niin sekaisin, että kerroin. Käytti mua hyväkseen tyydyttääkseen uteliaisuuttaan. Pthyi.

Monta vuotta peittelin ongelmia, peruin omia menojani, olin poissa töistä sairauden takia, valehtelin sukulaisille.



Olemma vielä mieheni kanssa naimisissa paperilla ja ongelmien käsittelyä olen joutunut ulkoistamaan, lähinnä lasten takia. Olen tarvinnut pari kertaa apua mieheni uhkaavaan käytökseen ja soitin hänen isänsä paikalle.



Tämä suhde on nyt ohi, mutta lasten takia hoidan asiat käytännössä miehen vanhempien kanssa. Oma äitini ja sisarukseni ovat myös tilanteesta tietoisia. Ongelmien kieltäminen ja salaaminen ei johda mihinkään hyvään.

kiitän aina hiljaa mielessäni että itsellä on äitiin lämpimät välit, ja voin kertoa hänelle ihan mitä vaan. Äitini on yksi parhaista ystävistäni. Olisi aika kauheaa jos välit äitiin olisivat niin etäiset etten voisi puhua parisuhteeni ongelmista tai ihan mistä vaan hänen kanssa.

en voisi koskaan, en milloinkaan mennä äidilleni sanomaan mitään parisuhteestani tai yleensäkään mistään ongelmista esim lasten kasvatuksessa tms koska,

äiti sanoo heti että no ei kai, en mä ainakaan halua edes kuulla tuollaista, ei teillä nyt mitään ongelmia ole, hyvinhän teillä näyttää menevän yms yms yms...

Ei ole kiva avautua ihmiselle joka HETI ensimmäisessä lauseessa mainitsee ttä hyvin teillä kaikki on piste.