Lue keskustelun säännöt.
Jos olette menettäneet juuri läheisenne, ärsyttääkö teitä vuolas suru lemmikin kuolemasta?
21.10.2012 |
Siis jos joku läheinen on kuollut ja sitten joku parkuu isoon ääneen jotain elukkaa facebookissa tai muualla?
Minun tekisi mieli kiljua, että KUOLEE NIITÄ ISIÄ, ÄITEJÄ JA LAPSIAKIN, kun joku vonkuu jonkun ikälopun hamsterin perään päiväkausia.
Kommentit (72)
Jännä et sunkin kaltasia ihmisiä on olemassa, en ikinä ois ajatellu et ihmisten päähän tollasiakin ajatuksia mahtuu, mut täälläpä palstalla se selviää kun anonyymisti kirjoitetaan.
Niin mitä pahaa on siinä jos tokasee vaan esimerkiks et "niin meiltäkin kuoli tuossa vähän aikaa sitten koira" ihan tälleen yleiseltä tasolta. Jos on ottanu myös osaa sun suruun ja kuunnellu sun murheita. Niin kai säkin voisit sitten puolestas hakee oikeenlaisen suhtautumisen siihen asiaan ja olla ymmärtäväinen ja harmitella ja sanoa että aijaa. Esimerkiks siihen koira juttuun.
Ei tarvii olla noin tomppeli.
Koira ei oo tietenkään esimerkiks sama asia kuin isän kuolema, äidin kuolema, lapsen kuolema.
Mut täytyykö näitä asioita silti lähtee vertailee ja ns. kilpailemaan?
Kuolema on kuitenkin aina kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koiraa ei ole jalostettu syötäväksi mutta sian liha on.
Koira on jalostettu lemmikiksi, joten se elää lämpimillä ihmisten kotisohvilla, saa hellyyttä, silittelyä yms. se on koiran elämää. Koiraa ei pyritä tappamaan ruuan takia kuten sikaa, näin koira on erillainen arvoltaan kuin sika.
Vaikka eläimiä molemmat.
Jännä et sunkin kaltasia ihmisiä on olemassa, en ikinä ois ajatellu et ihmisten päähän tollasiakin ajatuksia mahtuu, mut täälläpä palstalla se selviää kun anonyymisti kirjoitetaan.
Niin mitä pahaa on siinä jos tokasee vaan esimerkiks et "niin meiltäkin kuoli tuossa vähän aikaa sitten koira" ihan tälleen yleiseltä tasolta. Jos on ottanu myös osaa sun suruun ja kuunnellu sun murheita. Niin kai säkin voisit sitten puolestas hakee oikeenlaisen suhtautumisen siihen asiaan ja olla ymmärtäväinen ja harmitella ja sanoa että aijaa. Esimerkiks siihen koira juttuun.
Ei tarvii olla noin tomppeli.
Koira ei oo tietenkään esimerkiks sama asia kuin isän kuolema, äidin kuolema, lapsen kuolema.
Mut täytyykö näitä asioita silti lähtee vertailee ja ns. kilpailemaan?
Kuolema on kuitenkin aina kuolema.
voisitko todella sanoa, että "meilläkin kuoli koira"? =D Lapsen kuoleman vertaaminen lapsen kuolemaan olisi sen verran karmiva teko, että todennäkisesti saisit surevan äidin toimesta hampaat kurkkuusi.
koiraa ei ole jalostettu syötäväksi mutta sian liha on.
Koira on jalostettu lemmikiksi, joten se elää lämpimillä ihmisten kotisohvilla, saa hellyyttä, silittelyä yms. se on koiran elämää. Koiraa ei pyritä tappamaan ruuan takia kuten sikaa, näin koira on erillainen arvoltaan kuin sika.
Vaikka eläimiä molemmat.
Eli sen eläimen ominaisuuksilla ei ole sen arvon kanssa mitään tekoa, vain välinearvoa ihmiselle? Vähän niin kuin sohva? Nämä "eläinrakkaat" tuntuvat päivä päivältä oudommilta.
ei sen jälkeen saa enää ikinä kertoa omia kuulumisiaan?
Jännä et sunkin kaltasia ihmisiä on olemassa, en ikinä ois ajatellu et ihmisten päähän tollasiakin ajatuksia mahtuu, mut täälläpä palstalla se selviää kun anonyymisti kirjoitetaan.
Niin mitä pahaa on siinä jos tokasee vaan esimerkiks et "niin meiltäkin kuoli tuossa vähän aikaa sitten koira" ihan tälleen yleiseltä tasolta. Jos on ottanu myös osaa sun suruun ja kuunnellu sun murheita. Niin kai säkin voisit sitten puolestas hakee oikeenlaisen suhtautumisen siihen asiaan ja olla ymmärtäväinen ja harmitella ja sanoa että aijaa. Esimerkiks siihen koira juttuun.
Ei tarvii olla noin tomppeli.
Koira ei oo tietenkään esimerkiks sama asia kuin isän kuolema, äidin kuolema, lapsen kuolema.
Mut täytyykö näitä asioita silti lähtee vertailee ja ns. kilpailemaan?
Kuolema on kuitenkin aina kuolema.
voisitko todella sanoa, että "meilläkin kuoli koira"? =D Lapsen kuoleman vertaaminen lapsen kuolemaan olisi sen verran karmiva teko, että todennäkisesti saisit surevan äidin toimesta hampaat kurkkuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sen jälkeen saa enää ikinä kertoa omia kuulumisiaan?
Jännä et sunkin kaltasia ihmisiä on olemassa, en ikinä ois ajatellu et ihmisten päähän tollasiakin ajatuksia mahtuu, mut täälläpä palstalla se selviää kun anonyymisti kirjoitetaan.
Niin mitä pahaa on siinä jos tokasee vaan esimerkiks et "niin meiltäkin kuoli tuossa vähän aikaa sitten koira" ihan tälleen yleiseltä tasolta. Jos on ottanu myös osaa sun suruun ja kuunnellu sun murheita. Niin kai säkin voisit sitten puolestas hakee oikeenlaisen suhtautumisen siihen asiaan ja olla ymmärtäväinen ja harmitella ja sanoa että aijaa. Esimerkiks siihen koira juttuun.
Ei tarvii olla noin tomppeli.
Koira ei oo tietenkään esimerkiks sama asia kuin isän kuolema, äidin kuolema, lapsen kuolema.
Mut täytyykö näitä asioita silti lähtee vertailee ja ns. kilpailemaan?
Kuolema on kuitenkin aina kuolema.
voisitko todella sanoa, että "meilläkin kuoli koira"? =D Lapsen kuoleman vertaaminen lapsen kuolemaan olisi sen verran karmiva teko, että todennäkisesti saisit surevan äidin toimesta hampaat kurkkuusi.
SE olisi jo täydellistä empatiakyvyn ja sosiaalisten taitojen puutetta.
mutta jos nainen kuitenkin tuntee hyvin meidän perheen ja sitten ihmettelisi että kun ei oo meidän koiraa enää näkyny. Niin kai siihen voisi nyt sitten todeta et se on kuollu.
Mut tää on kai sit jotenkin eriasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ei ole enää ketään vastassa, ei rapsuteltavaa sohvalla iltaisin, seuraa, leikkikaveria.
Miten puolison kuolema muuttaa elämää?
-elämänkumppanin menetys
-lapset menettävät isän/äidin
-joutuu yksinhuoltajaksi ja on ainoa aikuinen vastuussa lapsista
-surun keskellä on selviydyttävä arjesta
-mahdollisesti muutto pienempään asuntoon jne.
-toisesta vanhemmasta ei ole tukea lasten kasvatuksessa
-Ihmisen status muuttuu avioliitossa olevasta leskeksi jne.
Ei mulla muuta.
Eniten minua ärsyttää ihmiset, jotka sanelevat omia sääntöjään ja uskomuksiaan toisille. Esimerkiksi naapurin opaskoira on taatusti tärkeämpi, kuin ostoskeskuksen rapajuoppo, joka hakee alaikäisille viinaa Alkosta pientä hakupalkkaa varten, vaikka sattuukin olemaan isä kolmekymppiselle naiselle.
Itse olen menettänyt läheisiä ja lemmikkejäkin. Jokainen niistä on ollut erilainen. Turhauttavin oli ehkä myöhäinen keskenmeno viikolla 32, kun syytä ei saatu selville koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tähän voin vastata niin kuin tuhat kertaa aikaisemminkin - ihmisellä on oikeus jakaa tunteitaan, vaikka onnettomuus ei olisi suuri. Tuo facebookissa itkeminen on muutenkin kumma esimerkki - jos nyt oikeasti katsot mitä ihmiset fb:hen laittaa, niin niissä päivityksissä hamsterin kuoleminen on oikeasti iso juttu. Puhumattakaan jos kyseessä on koira ja fb kavereissa on kymmeniä tuttuja koiraharrastuksen kautta.
Eli "En tule agilityyn" päivitys lienee ok, mutta "En tule agilityyn, koirani jäi auton alle. Itkettää" saa ihmiset raivoihinsa, kun sehän nyt oli vaan koira?
Toki on eri asia valittaa lemmikin kuolemaa suoraan henkilölle, jolta tietää läheisen kuolleen.
Oscar.
Jotkut puhuvat lemmikeistä vain lemmikkeinä mutta kyllä niiden merkitys ihmiselle saattaa olla ja useille onkin todella huomattava. Ei sitä ole tarkoitus verrataakaan läheisen ihmisen menettämiseen. Sitä jaksaa ihmeesti ikävänkin työpäivän kun tietää, että kotiin tullessa on vastassa iloinen karvakuono, joka hyväksyy ehdoitta.
Kotona ei ole enää ketään vastassa, ei rapsuteltavaa sohvalla iltaisin, seuraa, leikkikaveria.
Miten puolison kuolema muuttaa elämää?
-elämänkumppanin menetys
-lapset menettävät isän/äidin
-joutuu yksinhuoltajaksi ja on ainoa aikuinen vastuussa lapsista
-surun keskellä on selviydyttävä arjesta
-mahdollisesti muutto pienempään asuntoon jne.
-toisesta vanhemmasta ei ole tukea lasten kasvatuksessa
-Ihmisen status muuttuu avioliitossa olevasta leskeksi jne.Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisinaan paljon. sen vielä ymmärrän että surraan hetki monta vuottaa olleen esim. koiran tai kissan takia, mutta että hamsterin joka elää sen 2v tai naapurin serkun hevosta jonka on nähny parina kesänä 15kertaa, niin se ärsyttää! tekis mieli monesti vain tokasta että menettäppä ensin joku oikeasti läheinen ihminen ja itke sitten sen hevosen takia! vaikka en kylläkään toivo siis kenenkään menettävän ketään..
ja taidan kyllä olla hieman katkera että oon menettäny monta nuorta ihmistä läheltä.. silloin kun isäni kuoli niin olin hyivnkin katkera 50v elävistä juopoista..... epäreilua
Minua ärsyttävät ihmiset, jotka purkavat raivoaan läheisensä menettämisestä vieraisiin ihmisiin.
Hyvä ystäväni kuoli nuorena äkillisesti. Lintujen laulu puissa tuntui pahalta, koska maailma ei pysähtynyt musertavan suruni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ärsytä yhtään. Menetys on menetys, oli se sitten millainen tahansa, ja ikävä voi olla lemmikinkin vuoksi iso.
Ei kukaan omista surua, ei niin että "tänään vain minä saan olla surullinen ja vain tämä on oikea syy olla surullinen". Jokaisen ihmisen suru on hänelle se suurin sillä hetkellä.
on kyllä eläinrakkaita, mutta ei sellaisia, jotka olisi menneet täysin tolaltaan lemmikin kuolemasta.
Työkaverina on sellainen, joka tuhertaa itkua kuolleen kissansa takia harva se viikko. Kissa siis kuoli kolme vuotta sitten. Tuollaista pidän kyllä aika outona ja pysyttelen vähän etäisempänä tuollaisen tyypin kanssa.
Ihanko ihmiset ihan tosissaan laittaa äitinsä ja kissansa samalle viivalle?
Olen kahden vuoden sisään menettänyt äidin, sisaren ja vanhan kissan. Kaikki olivat minulle rakkaita, mutta kyllä kissan menetys teki vähintään yhtä kipeää kuin nuo kaikki muutkin.
Ehkä asiaan vaikutti osaltaan myös se, että kissan ja minun välisessä suhteessa ei ollut mitään negatiivista, ei kaunaa, ei pahoja sanoja, ei väärinymmärryksiä, vain pelkkää hellyyttä. Onhan se iso menetys, kun tuollainen suhde poistuu elämästä.
Ihan tosissaan ihmiset saattavat tehdä noin. Tuossa oli hyvin kirjoitettu: suhteessa lemmikkiin ei ole kaunaa ja painolastia, kuten suhteessa ihmisiin voi olla.
Minä sanon ihan suoraan: tulen suremaan kissojeni kuolemaa enemmän kuin äitini. Äitini kuolema tulee olemaan minulle helpotus henkisesti. Pääsen lopulta vapaaksi. Edes välien katkaiseminen ei ole saanut häntä lopettamaan syyllistämistäni ja marttyyrin esittämistä, suoranaista valehtelua muille läheisille minusta ja tekemisistäni ym. Äiti, joka sanoo lapselle tämän puhuessa äidilleen rakkaudesta, että höpö höpö ikinä en oorakastanut sinua kuin omaa lasta pitäisi, ei ole sellainen, jota surisin.
Kissojani itkisin kyllä.
Tervetuloa todelliseen maailmaan, jossa ihan normaaleilla ihmisillä voi olla läheisempi suhde lemmikkiin kuin sukulaisiin.
Ap:n mielestä muun maailman pitäisi lakata elämästä ja suremasta omia surujaan kun hänellä on nyt näin suuri suru, ettei kenenkään muun suru ole yhtä suurta.
Ja sille "lapsensa menettäneelle" että jos ystäväni kysyisi mitä mulle kuuluu, niin kyllä mä kertoisin koirani kuolemasta ja surustani vaikka häneltä kuinka olisi lapsi kuollut. Ei ole tarkoituskaan verrata, että kumman suru ja menetys on suurempi vaan kertoa missä mennään juuri nyt.
Ap:n mielestä muun maailman pitäisi lakata elämästä ja suremasta omia surujaan kun hänellä on nyt näin suuri suru, ettei kenenkään muun suru ole yhtä suurta.
Ja sille "lapsensa menettäneelle" että jos ystäväni kysyisi mitä mulle kuuluu, niin kyllä mä kertoisin koirani kuolemasta ja surustani vaikka häneltä kuinka olisi lapsi kuollut. Ei ole tarkoituskaan verrata, että kumman suru ja menetys on suurempi vaan kertoa missä mennään juuri nyt.
Tässä tuli viisaita sanoja.
Tervetuloa todelliseen maailmaan, jossa ihan normaaleilla ihmisillä voi olla läheisempi suhde lemmikkiin kuin sukulaisiin.
Kiitos, olen siellä jo.
egoistisesti surevat vain sitä, mitä se eläin on heille antanut. Ihan faktisesti koira ei todellakaan ole millään järkiperusteella selitettynä tärkeämpi olevainen kuin sika. Koira kiintyy ihmisiin ja lajitovereihinsa: niin sikakin. Koira oppii uutta ja sillä on jonkinlaista ongelmanratkaisukykyä: sika oppii helpommin ja sen ongelmanratkaisutaidot ovat paremmat. Koira tuntee surua, iloa, osaa leikkiä ja voi masentua: niin sikakin. Koira kärsii kaltoinkohtelusta ja tuntee kipua: niin sikakin.
Miksi siis koira olisi tärkeämpi kuin sika?