Lue keskustelun säännöt.
Jos olette menettäneet juuri läheisenne, ärsyttääkö teitä vuolas suru lemmikin kuolemasta?
21.10.2012 |
Siis jos joku läheinen on kuollut ja sitten joku parkuu isoon ääneen jotain elukkaa facebookissa tai muualla?
Minun tekisi mieli kiljua, että KUOLEE NIITÄ ISIÄ, ÄITEJÄ JA LAPSIAKIN, kun joku vonkuu jonkun ikälopun hamsterin perään päiväkausia.
Kommentit (72)
jollekin lemmikki voi olla ainoa todellinen ystävä elämässä. Ja totta, kuolee niitä isiä, äitejä ja lapsiakin ja joskus niidenkin kuolema voi olla helpotus. Lapsuuden ystäväni isän kuolema oli helpotus insestin takia, kun taas hänen kissa jonka turkkiin itki järkyttävän tuskansa ja traumansa, menetys oli kauheaa. Naapurin lapsen kuolema oli lopulta helpotus, kun sairastui parantumattomasti, enemmän sattui ne jatkuvat hoidot ja kivut, meitä kaikkia. Ei pitäisi arvostella koskaan muiden elämää, kun itse elää pumpulissa eikä tiedä toisen elämästä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunge lemmikin kuolemaa ja ihmisen kuolemaa. Eli siis jos suren äitiäni niin toinen suree samalla kissaansa, mielestäni se on epäkohteliasta.
Ja nämä jotka surevat lemmikkejään enemmän kuin läheisiään, uskon että kyse on siitä että on plajon helpompi surra lemmikkiä kuin läheistä jonka kanssa on ollut vaikeat välit. Luulen että siihen lemmikin suruun sekoittuu tietämättään paljon myös läheisen surua vaikkei sitä tunnista tai myönnä itsellekkään.
Enemminkin sun tapasi ajatella ärsyttää. Jollekin lemmikki on todella rakas ja jokaisella on oikeus surra mitä haluaa.
Minulla on ollut kolme koiraa elämäni aikana ja jokaisen poismenoa olen surrut ihan mielettömästi. Olen myös surrut rakkaiden isovanhempieni ja hyvän ystäväni poismenoa. Jonkun puolitutun, ikävän ihmisen poismeno ei ole kieltämättä niin rankkaa kuin oman koiran äkillinen, tapaturmainen kuolema. Sen sijaan omien lapsien/aviomiehen poismeno olisi maailmanloppu. Kaikki on suhteellista.
Ja naamakirjassa ei kannata olla, jos ihmisten erilaiset statuspäivitykset ärsyttävät, eivätkä sovi Sinun senhetkiseen mielialaan.
ovat kaikki varmaan niitä, joilta ei ole koskaan kuollut kuin se lemmikki tai sitten ehkä joku kaukainen eno tms. Onhan se nyt hyvät ihmiset aivan eri asia, jos vaikka oma aviomies tai vaimo kuolee kun koira. Minulla on ollut koira ja olihan sen kuolema aivan kamala juttu ja ehkä jotenkin sai minut ensi kertaa tajuamaan kuoleman ja sen, että kaikki täältä joskus lähtevät. Se voi olla järkyttävä kokemus.
Mutta ei läheisen kuolemaa voi verrata lemmikkieläimen kuolemaan paitsi ehkä ääritapauksissa, jolloin on kyseessä esimerkiksi ihmissuhteista täysin vieraantunut henkilö, jolla ei ole muita kontakteja kuin lemmikkieläimensä jne. Tällöin kyseessä on ehkä jonkinlaiset mielenterveysongelmat.
Koiran, kissan tms voi aina ostaa uuden ja kyllä se suru siitä hälvenee ajan kanssa. Toki omaa rakasta lemmikkiään kaipaa aina ja uusi ei sitä korvaa, mutta kyllä se kummasti auttaa eteenpäin. Sen sijaan esimerkiksi oman äidin kuolemaa ei mikään voi korvata. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, että jollekin koira voi olla erittäin rakas ystävä, vaikka en itse niistä pidä lainkaan. Menetykset sattuvat henkilökohtaisesti, ei niillä voi kilpailla.
Minuun sattuisi silti kyllä toisen puolesta kaikkein eniten, jos häneltä kuolisi lapsi.
T: isänsä, appensa ja isompien lastensa isän juuri menettänyt. Samoin sisarukseni menetti appensa ja kaksi ystävätärtä puolinsonsa yllättäen. Hirveä vuosi.
Kyllä oman vanhemman menetyksestä tulee toipua. Ei sen kuulu jäädä loppuiän lohduttomaksi suruksi roikkumaan.
Multa on kuollut isovanhemmat, muita sukulaisia ja isä. Olen myös menettänyt hamstereita, koiria ja kissoja. Joskus joku lemmikki nousee tiettyjä ihmisiä tärkeämmäksi. Et voi määrätä miten kenenkin tulee mitäkin asiaa surra. Suru on yksilöllinen kokemus. Ihminen ei ole automaattisesti tärkeämpi kuin eläin. Se niin riippuu ihmisestä.
Jokaisella on oikeus surra ketä haluaa.
ovat kaikki varmaan niitä, joilta ei ole koskaan kuollut kuin se lemmikki tai sitten ehkä joku kaukainen eno tms. Onhan se nyt hyvät ihmiset aivan eri asia, jos vaikka oma aviomies tai vaimo kuolee kun koira. Minulla on ollut koira ja olihan sen kuolema aivan kamala juttu ja ehkä jotenkin sai minut ensi kertaa tajuamaan kuoleman ja sen, että kaikki täältä joskus lähtevät. Se voi olla järkyttävä kokemus.
Mutta ei läheisen kuolemaa voi verrata lemmikkieläimen kuolemaan paitsi ehkä ääritapauksissa, jolloin on kyseessä esimerkiksi ihmissuhteista täysin vieraantunut henkilö, jolla ei ole muita kontakteja kuin lemmikkieläimensä jne. Tällöin kyseessä on ehkä jonkinlaiset mielenterveysongelmat.
Koiran, kissan tms voi aina ostaa uuden ja kyllä se suru siitä hälvenee ajan kanssa. Toki omaa rakasta lemmikkiään kaipaa aina ja uusi ei sitä korvaa, mutta kyllä se kummasti auttaa eteenpäin. Sen sijaan esimerkiksi oman äidin kuolemaa ei mikään voi korvata. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset reagoivat suruun eritavoin. Ei kukaan voi sanoa, onko isän kuolema koiran kuolemaa kamalampi juttu. Koira voi olla hyvinkin tärkeä perheenjäsen, mukana jokapäiväisessä elämässä. Joten ei, ei ärsytä.
Tosin kaikenmoinen vinkuna fb:ssä jonkun kuolemasta on typerää..
notkuisin jossain facebookissa tai muualla penkomassa muiden asioita... Olisi omissakin tarpeeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä minä olen sanomaan kuka saa surra ja millä tavalla? Minulla on itsellänikin lemmikkejä ja muutaman olen jo joutunut viemään piikillekin. Se suru oli kongreettista ja kesti aikansa. Toki siitä ehkä toipui nopeammin kuin jonkun läheisen ihmisen menettämisestä mutta sillä hetkellä suru oli kova.
Kysyisin pikeminkin, millainen ihminen ei pysty tuntemaan jotain, oletattavasti tuttua ihmistä, kohtaan empatiaa niin paljon, ettei halveksi toisen surua? Esimerkiksi koiran kuolemasta syntyy hetkeksi elämään iso aukko, jo ihan päivärytmi muuttuu kun sitä koiraa ei enää tarvi ulkoiluttaa.
Oletko ap kateellinen kun et pysty tuntemaan rakkautta eläimiin?
Olen menettänyt molempia ja tiedän, että lemmikki on monelle perheenjäsen ja ystävä. Tai koira/kissa nyt ainakin. Hamsterit ovat enemmän käyttökamaa, lyhytikäisiä kaiken kaikkiaan ja mitä ne tekee, asuu häkissä ja ravaa juoksupyörässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TYHMÄKÖ?
Kyllä varmasti.
Miten eläin olisi yhtään alempi arvoisempi kuin ihminenkään?
Se tuntee ja ajattelee asioita, siinä missä ihmisetkin.
Mulla ei ole ollut lemmikkinä hamstereita, mutta koiria kylläkin ja kun se koira on kuollut, niin kyllä se on kuule ollut tunne pitoinen asia!
Se koira ei ole pelkästään vaan mikään koira. Vaan sillä on ollut nimikin ja ennen kaikkea se on ollut perheenjäsen.
Ymmärrätkö sä ettei kellään muulla oo ongelmaa tämän asian kanssa, ongelma on vain sinun omassa päässäsi. Vitun hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TYHMÄKÖ?
Kyllä varmasti.
Miten eläin olisi yhtään alempi arvoisempi kuin ihminenkään?
Se tuntee ja ajattelee asioita, siinä missä ihmisetkin.
Mulla ei ole ollut lemmikkinä hamstereita, mutta koiria kylläkin ja kun se koira on kuollut, niin kyllä se on kuule ollut tunne pitoinen asia!
Se koira ei ole pelkästään vaan mikään koira. Vaan sillä on ollut nimikin ja ennen kaikkea se on ollut perheenjäsen.
Ymmärrätkö sä ettei kellään muulla oo ongelmaa tämän asian kanssa, ongelma on vain sinun omassa päässäsi. Vitun hirviö.
ei tietenkään ajattele niin kuin ihminen. Tuo väite oli kertakaikkisen lapsellinen. Koiran sielunmaisema on alkeellisempi kuin vaikkapa sian, mutta sikoja lahdataan tuhansittain päivässä syötäväksi. Koira tai kissa ei ole sen arvokkaampi "henkisenä entiteettinä" kuin sikanautajauheliha.
mutta jos mulle tulee sanomaan, että kun rakas lemmikki kuoli, vaikka olisin menettänyt läheisen niin ei kyllä oikein liikuta.
Minulle arvo tulee siitä miten koen jonkun ihmisen tai eläimen. Mitä se mulle henkilökohtaisesti merkitsee. Suru on henkilökohtaisen menetyksen tunne, se riippuu ihan siitä miten tärkeä joku ihminen tai eläin on itselle ollut.
Vanhemmiten kun olen enemmän ollut eläinten kanssa ja seurannut niiden toimintaa ja olemista, olen alkanut arvostaa eläimiäkin enemmän. Ei eläimet vaan olla möllötä eläiminä vaan kyllä niillä on ihan selkeästi tunteita ja ajatuksia. Esim. lemmikkieläimillä on jopa ihan persoonalliset ja erilaiset suhteet perheen ihmisiin. Ja varmasti myös tällaisia suhteita lajitovereihinsa jos villinä luonnossa elävät.
TYHMÄKÖ?
Kyllä varmasti.
Miten eläin olisi yhtään alempi arvoisempi kuin ihminenkään?
Se tuntee ja ajattelee asioita, siinä missä ihmisetkin.
Mulla ei ole ollut lemmikkinä hamstereita, mutta koiria kylläkin ja kun se koira on kuollut, niin kyllä se on kuule ollut tunne pitoinen asia!
Se koira ei ole pelkästään vaan mikään koira. Vaan sillä on ollut nimikin ja ennen kaikkea se on ollut perheenjäsen.
Ymmärrätkö sä ettei kellään muulla oo ongelmaa tämän asian kanssa, ongelma on vain sinun omassa päässäsi. Vitun hirviö.
ei tietenkään ajattele niin kuin ihminen. Tuo väite oli kertakaikkisen lapsellinen. Koiran sielunmaisema on alkeellisempi kuin vaikkapa sian, mutta sikoja lahdataan tuhansittain päivässä syötäväksi. Koira tai kissa ei ole sen arvokkaampi "henkisenä entiteettinä" kuin sikanautajauheliha.
sen oma kokemus on. Ei se minulta ole pois.
Anteeks vaan. Ja sitä ei viedä siinä kahtoen teurastamolle.
Voi vittu sun kanssas.
mutta osoittaa tiettyä naiiviutta ja suhteellisuuden tajun puutetta ihmisessä, joka alkaa puhua samassa keskustelussa koiran ja vaikkapa puolison menetyksestä. Jos oikeasti tölväisee juuri puolisonsa menettäneelle, että minulta kuoli juuri koira, se on suorastaan mautonta, koska ne asiat ovat niin kaukana toisistaan. Kai kaikki nyt tämän ymmärtävät?
Enemmän minuakin ärsyttää "se oli vain eläin" kommentit! Olen menettänyt lemmikin ja suren sitä hyvin, hyvin paljon. En kuitenkaan itse menis "vertaamaan" suruani menetettyäni lemmikin jolle kulle joka on menettänyt ihmisläheisen.