Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
edes menneen mieheni vanhemmat ja uusi miesystävä
19.10.2012 |
eivät tule sitten kirveelläkään toimeen keskenään. Nykyinen miesystäväni kyllä pitää "appivanhemmistani" ja on aina erittäin kohtelijas ja mukava heitä kohtaan. "Anoppini" varsinkin on erittäin käärmeissään että jatkoin elämääni ja löysin uuden miesystävän tai ainakin hän antaa käytöksellään ja puheillaan ymmärtää näin.
Meillä on yhteinen 4 vuotias lapsi 2,5 vuotta sitten kuolleen mieheni kanssa joten ns pakostakin joudun olemaan tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa. Olemme seurustelleet uuden mieheni kanssa noin vuoden verran ja nyt meille on siunaantunut uusi perheen lisäys, en tiedä kuinka kertoisin tästä edesmenneen mieheni vanhemmille, varsinkin hänen äitinsä reaktiota pelkään kovasti.
Olisiko täällä vahingossakaan ketään joka osaisi auttaa minua tässä tilanteessa?
Kommentit (64)
Minä tein selväksi anopille että lasten ja minun elämän on hyvä jatkua mahdollisimman normaalina eikä suruun ja menneisyyteen ole hyvä jäädä vellomaan. Aikamme surimme ja nyt olen uusissa naimisissa ja lapsia lisää.
Anoppi ymmärtää tai ei, teet oikein lapsille ja itsellesi, sekä tietenkin miehellesi kun et jää sairaalloisena menneisyyteen elämään. Tietenkin äidille on raskasta menettää poika, sehän on selvää. Hän ei jatka elämäänsä ikinä samalla tavoin kuin sinä voit jatkaa. Hän ei koskaan saa uutta poikaa, kukaan ei koskaan voi astua poikansa paikalle. Suru on niin erilaista, että voi oikeasti peittää järjen äänen.
Ihanaa että voitte olla kuitenkin tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikka sä voit jatkaa elämääsi ja löytää uuden miehen, anoppisi ei ikinä saa uutta poikaa edellisen tilalle.
Sun surusi lakkaa, anoppisi suru ei tule koskaan menemään pois.
Onko sitä pakko hieroa päin naamaa? Miksei se uusi mies voi pysyä vähän kauempana anopista?
ja se on lapsi.
Sanot suoraan että nyt asiallista käytöstä tai eivät näe enää lapsenlastaan. Voi tämän kohteliaasti muotoilla mutta sanoma on tuo mitä kirjoitin.
Elämä jatkuu ja ei leskenä tarvitse olla lopunikäänsä jos puoliso kuolee. "kunnes kuolema teidät erottaa" on vihkikaavassakin mainittu.
Sinun ei ole pakko olla tekemisissä edesmenneen miehesi suvun kanssa jos et halua.
että täällä on taas sydämellistä porukkaa. Että anoppi menetti jo poikansa ja nyt sitten pitäsi menettää vielä lapsenlapsikin?
että täällä on taas sydämellistä porukkaa. Että anoppi menetti jo poikansa ja nyt sitten pitäsi menettää vielä lapsenlapsikin?
Ja nämä samat kantturat on sitä mieltä, että vika on aina anopissa...
Hyi saatana mitä ihmisperseitä sitä maa päällään kantaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka elämääsi, niinhän varmasti rakastava miehesikin olisi toivonut. Anoppi on tietysti vaikeuksissa asian kanssa, koska ei ole hyväksynyt poikansa kohtaloa, mutta ei ole sinun tehtäväsi järjestää anopin päätä. Älä missään nimessä peittele tai häpeä onneasi.
että vaikka sä voit jatkaa elämääsi ja löytää uuden miehen, anoppisi ei ikinä saa uutta poikaa edellisen tilalle.
Sun surusi lakkaa, anoppisi suru ei tule koskaan menemään pois.
Onko sitä pakko hieroa päin naamaa? Miksei se uusi mies voi pysyä vähän kauempana anopista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että täällä on taas sydämellistä porukkaa. Että anoppi menetti jo poikansa ja nyt sitten pitäsi menettää vielä lapsenlapsikin?
Onhan tuo varmasti anopille kamalan surun paikka, että menetti poikansa, ja miniä alkaa uudestaan noinkin nopeasti perustamaan uutta perhettä... Vaikka ei se väärin ole, tietenkään, mutta mä ymmärrän myös anoppia.
Koeta ap avata keskusteluyhteys, sulla ne avaimet kuitenkin on käsissä.
Eihän teidän tarvitse edes sietää toisianne! Teidän välisellä suhteella ei ole mitään merkitystä. Tärkeää on vain isovanhempien ja lapsen välinen suhde.
Ihan oikeasi on ihan sama, oletteko hyvissä vai huonoissa väleissä. Tärkeää on, että isovanhempien ja lapsen välinen yhteys tehdään mahdollisimman helpoksi.
Pieni kommentin korjaus, erääseen v... viestiin.
Että lapsi menetti jo isänsä ja nyt sitten pitäsi menettää vielä isovanhempansakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että täällä on taas sydämellistä porukkaa. Että anoppi menetti jo poikansa ja nyt sitten pitäsi menettää vielä lapsenlapsikin?
Pitää varmaan tehdä abortti, jottei ex-anoppi vain järkyty. Vai pitäiskö antaa se pojalapsi sille anopille korvaukseksi hänen surustaan?
Anoppi suree, se on totta, mutta ei kaikkien elämän silti tarvitse pysähtyä ja lakata.
Ei anoppi sitä lapsenlasta menetä, jos osaa itsekin käyttäytyä. Ei ole lapsen edun mukaista, että mummo suhtautuu hänen äitiinsä ja isäpuoleensa vihamielisesti. Varsinkin kun oikeasti ei ole mitään syytä siihen. Ei se anoppi sillä sitä lapsenlasta pidä että alkaa riidellä ex-miniänsä kanssa ja kieltää tältä normaalielämän.
olen raskaana, alussa vasta mutta pakkohan se on jossain vaiheessa tuoda esille ja mieluusti tuon itse kuin se että odotan koska "anoppini" itse huomaa tämän.
Asumme uuden miesystäväni kanssa yhdessä enkä halua ja en koe edes tarvetta siihen että häätäisin hänet pois kotoaan kun "anoppi" tulee katsomaan lapsenlastaan tai muuten vain poikkeamaan kahvilla eli nalkuttamaan valinnoistani.
Meillä on muuten erittäin lämpimät välit, enkä halua alkaa kiristämään/uhkailemaan häntä lapsenlapsen avulla. Tämä lapsenlapsi on ainoa mitä heillä enään on enkä aijo riistää sitäkin heiltä.
Olen ilmaissut monesti ystävällisesti ja en niin ystävällisesti hänelle että en minä ole lakannut suremasta ja ikävöin edelleen päivittäin heidän poikaansa ja tulen aina ikävöimään. Ymmärrän heidän surunsa ja katkeruutensa mutta en aijo jäädä polkemaan paikoilleni ihan itseni takia. Uusi mieheni ei ole ottamassa heidän poikansa paikkaa lapsen isänä ja pojalle ehdottomasti kerrotaan asia näin kunhan hän on sen ikäinen että ymmärtää.
Voihan sekin olla mahdollista että "anoppini" pelkää menettävänsä lapsenlapsensa vain sen takia että meidän elämä jatkuu ja uudet kuviot ovat tulleet arkeen.
Terv Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi sulla ap tuntuu olevan järki päässä toisin kuin eräillä ketjun kantturoista.
tätä raskautta ei ole suunniteltu, ehkäisy petti enkä kykene enkä edes halua tekemään aborttia.
Meidän suhteemme syntyi myös ns vahingossa. Hän on pitkäaikainen tuttuni joka oli tuki ja turvani mieheni kuoltua, meidän juttumme vain syveni ja huomasimme pian että nautimme toistemme seurasta ja molemmilla on hyvä olla yhdessä. Minulla on turvallinen, rakastettu ja ymmärretty olo hänen seurassaan.
Terv Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän teidän tarvitse edes sietää toisianne! Teidän välisellä suhteella ei ole mitään merkitystä. Tärkeää on vain isovanhempien ja lapsen välinen suhde.
Ihan oikeasi on ihan sama, oletteko hyvissä vai huonoissa väleissä. Tärkeää on, että isovanhempien ja lapsen välinen yhteys tehdään mahdollisimman helpoksi.
Pieni kommentin korjaus, erääseen v... viestiin.
Että lapsi menetti jo isänsä ja nyt sitten pitäsi menettää vielä isovanhempansakin?
lapsihan sai just uuden iskän, ja saa kaikkea uutta kivaa, ei lapsen surulla ole mitään merkitystä, koska lapsi on onnellinen kun äitikin on.
Äidillä on kaikki oikeudet katkaista välit lapsen toisen puolen sukuun, jos äiskää sattuu hotsittaan. Lapsesta viis, tärkeintä on av-lehmän onni.
olen raskaana, alussa vasta mutta pakkohan se on jossain vaiheessa tuoda esille ja mieluusti tuon itse kuin se että odotan koska "anoppini" itse huomaa tämän.
Asumme uuden miesystäväni kanssa yhdessä enkä halua ja en koe edes tarvetta siihen että häätäisin hänet pois kotoaan kun "anoppi" tulee katsomaan lapsenlastaan tai muuten vain poikkeamaan kahvilla eli nalkuttamaan valinnoistani.Meillä on muuten erittäin lämpimät välit, enkä halua alkaa kiristämään/uhkailemaan häntä lapsenlapsen avulla. Tämä lapsenlapsi on ainoa mitä heillä enään on enkä aijo riistää sitäkin heiltä.
Olen ilmaissut monesti ystävällisesti ja en niin ystävällisesti hänelle että en minä ole lakannut suremasta ja ikävöin edelleen päivittäin heidän poikaansa ja tulen aina ikävöimään. Ymmärrän heidän surunsa ja katkeruutensa mutta en aijo jäädä polkemaan paikoilleni ihan itseni takia. Uusi mieheni ei ole ottamassa heidän poikansa paikkaa lapsen isänä ja pojalle ehdottomasti kerrotaan asia näin kunhan hän on sen ikäinen että ymmärtää.Voihan sekin olla mahdollista että "anoppini" pelkää menettävänsä lapsenlapsensa vain sen takia että meidän elämä jatkuu ja uudet kuviot ovat tulleet arkeen.
Terv Ap
ON hienoa että yrität jaksaa ymmärtää myös anopin ja apen surua asiassa. En tiedä olisiko jotain sopivaa kirjallisuutta tms. jota voisi heille tarjota, jotta he tajuaisivat myös sinun näkökulmasi tilanteeseen. Koska se on totta kai aivan erilainen kuin heidän tilanteensa.
Tilannehan on se, että he ( ja lapsesi menettivät jotain itselleen ainutlaatuista, sinä jotain, jota on periaatteessa tässä maailmassa tarjolla sinulle useampi miljardi kappaletta... Näin se menee, eikä sille mitään mahda.
Jatka elämääsi, niinhän varmasti rakastava miehesikin olisi toivonut. Anoppi on tietysti vaikeuksissa asian kanssa, koska ei ole hyväksynyt poikansa kohtaloa, mutta ei ole sinun tehtäväsi järjestää anopin päätä. Älä missään nimessä peittele tai häpeä onneasi.
Missä kohtaa AP sanoo miehensä olleen "rakastava"? Tekstistä voi rivien välistä lukea, että avioliitto ei ollut mitenkään onnellinen. Naapurin mieskin löytyi aika nopeesti lohduttelemaan.
Anna lapset tottakai olla mummolassa, mutta ei ole mikään pakko järjestää yhteisiä juttuja koko uusperheellä... ei niihin yleensäkään oteta ex-appivanhempia mukaan (vrt. erotilanne).
Et voi vaikuttaa ex-anoppiisi, mutta voit valita tilanteet joissa häntä tapaat. Sano suoraan anopille, että haluat että lapsi pysyy edelleen heidän elämässään, niin ei sen tarvi siitä huolehtia. uusi lapsi ei sitten kuulu millään lailla heidän elämäänsä, äläkä koskaan vie sitä heille hoitoon tms. todennäköistä on, että katkeruus vaikuttaa negatiivisesti.
Eihän teidän tarvitse edes sietää toisianne! Teidän välisellä suhteella ei ole mitään merkitystä. Tärkeää on vain isovanhempien ja lapsen välinen suhde.
Ihan oikeasi on ihan sama, oletteko hyvissä vai huonoissa väleissä. Tärkeää on, että isovanhempien ja lapsen välinen yhteys tehdään mahdollisimman helpoksi.
Pieni kommentin korjaus, erääseen v... viestiin.
Että lapsi menetti jo isänsä ja nyt sitten pitäsi menettää vielä isovanhempansakin?
lapsihan sai just uuden iskän, ja saa kaikkea uutta kivaa, ei lapsen surulla ole mitään merkitystä, koska lapsi on onnellinen kun äitikin on.
Äidillä on kaikki oikeudet katkaista välit lapsen toisen puolen sukuun, jos äiskää sattuu hotsittaan. Lapsesta viis, tärkeintä on av-lehmän onni.
ap:han teki selväks ettei aijo riistää isovanhemmilta lapsenlasta ja aikoo pysyä mukana heidän elämässään ja päinvastoin. Tais mainita senki ettei tästä uudesta miehestä olla tekemässä lapselle isää, varmaan toimii isä hahmona mut laps saa tietää totuuden kunhan ikä antaa myöten
Sulla on aika sama tilanne mikä mulla oli aikanaan. Et sinä ole tehnyt mitään väärää.
Minäkin olen koko ajan halunnut pitää isän puolen isovanhemmat lapsen elämässä, mutta kyllä siitä ristiriitoja tulee.
Minä suosittelen, että tapaat anopin jossain, ilman lapsia ja miehiä. Voit kertoa hänelle suoraan omat tunteesi, ja ehkä saada hänet ymmärtämään, ettei hänen poikaansa ole unohdettu, eikä syrjäytetty. Tämä toimi meillä.
Alue: Aihe vapaa
Nuo on hankalia tilanteita. Olen ollut itse samassa tilanteessa, enkä tiedä osaanko auttaa, mutta ajatuksia voin vaihtaa.