Kuvittele tilanne jossa mies lukisi puhelimesi ja sähköpostisi, mitä tapahtuisi?

en loukkaantuisi eikä kummastakaan lähteestä paljastuisi mitään miehelle uutta tietoa. Rehellisiä ollaan oltu toisillemme.

Ei niinkään kännykkää tutkiessaan, sillä mullakin on miehen vanha kännykkä käytössä ja usein pyydän sitä avaamaan ja lukemaan tekstarin, jos oon itse just sillä hetkellä tekemässä muuta, joten sieltä ei ois mitään mielenkiintoista ja salattavaa, mutta mutta...



Mulla on salainen meiliosoite, jota mies ei tiedä ja siellä on kyllä aikas kuumia ja kosteitakin meilejä, joita on vaihdeltu puolin ja toisin yhden varatun keskustelupalstoilta tutuksi tulleen miehen kanssa. Tosiasiassa kuitenkaan kumpikaan meistä, en minä eikä tää mun miespuolinen meilikaverini olla koskaan menty noita roiseja juttuja pidemmälle, eikä me olla edes tavattu.



Ne meidän meilit on kyllä sellaisia, että jos ne joku vieras lukis, niin ois kyllä vaikee selittää, että mitään muuta kuin noi meilit, ei mun ja sen miehen välillä ole. Ollaan oltu vaan toisillemme jonkinlaiset henkireiät ja sielujen kumppanit.



Eli ei siitä eroa tulis, sillä mies kyllä fiksuna tajuais, että missähän välissä muija ois lapsien kanssa niitä siellä olevia juttujaan kerennyt sauhuumaan. Kyllähän se varmaan hiukan saatais järkyttyy ja kummeksuu niitä mun juttuja ja ehkä se muutais pikkaisen käsitystään lastensa äidistä.

Puhelin on täynnä mun ja miehen välisiä tekstareita, muutama satunnainen kavereilta tai työkavereilta ja sit mun ja lasten välisiä.



Sähköpostit on työhön tai harrastuksiin liittyviä.



Mun mies ei tosin lue mun puhelinta tai sähköpostia.

Ihan looginen ajatus. Jos ei ole mitään henkilökohtaisesti merkittävää yksityisaluetta, niin mitä sitä sitten rajoja asettamaan.





Yksityisiä ajatuksia saa olla vain niillä, joilla on jotain omaa, henkilökohtaista ajattelutilaa. Minulla on salasanojen lisäksi oma huone.

työposti on tylsäätylsäätylsää, privaattipuolella smaa kamaa kuin muillakin täällä näyttää olevan: mainoksia sun muuta sellaista pääasiassa ja joitain tiedotteita sähköpostiringeistä, joihin kuulun. Muutama henk.koht. viesti, niissäkään ei mitään jännää.



Työpuhelin on asiakastyöhön, en edes tuo sitä kotiin. Eikä siinä mitään henkilökohtaista olekaan.



Oman puhelimen tekstarit varmaan olis kiinnostavimmat, mutta en usko että hänen mielipiteensä minusta muuttuisi. Olen kertonut hänelle myös miespuolisista ystävistäni, esim. eräästä jonka kanssa joskus viriteltiin suhdetta, mutta josta ei tullut mitään. Hyvän ystävän sain kuitenkin (tämä tapahtui siis vuosia ennen kuin tapasin mieheni). Hän ei ole kys. viestejä lukenut eikä pyytänyt nähdä, mutta joskus olen hänelle lukenut pätkiä joistain matkaterveisistä tms. Halutessaan voisi mun puolesta lukea ne ja muunkin viestinvaihdon, sikäli kuin niissä ei ole ystävieni hänelle kuulumattomia henk.koht. asioita.

vaikka miestä ei kyllä kiinnostaisi pätkääkään lukea kumpaakaan. mun puolesta kyllä saisi lukea, ei niissä kyllä ole mitään salattavaa tai arkaluontoista, sen paremmin mun kuin niiden lähettäjienkään osalta. eli mikään ei muuttuisi.

En ole pettänyt miestä tai suunnitellut mitään hänen selkänsä takana, joten hän ei varmaan erityisesti hämmästyisi mistään löytämästään.

Samoin kuin minä hänen. Eipä se koskaan ole mitään löytänyt eikä reagoinut mitenkään... En ymmärrä, jos puolisoltaan pitää sulkea jokin osa-alue elämästään pois. Ihmekös tuo jos ollaan mustasukkaisia.

...miten mä saan niin paljon aikaa kulumaan näpytellessä kun lopputulos onkin yhtä tyhjän kanssa.



Omassa meilissä lähinnä tilausvahvistuksia, huutonettiä ja jotain omia muistilappuja.

Tekstarit taitaa suurin osa mieheltä itseltään...



No, työmeilin vuoksi luurissa on pin-koodi, mutta tuskinpa mies niistäkään spekseistä ja filleteistä pitkään jaksais lukea.

Muuttuisi käsitys hieman minusta. Tulisi uusia "kavereita".

Hys, hiljaa.

Vetäisin aivan hillittömät herneet nenään palkojen kera.

Ei mulla mitään salattavaa ole ja usein, jos suurin piirtein tiedän mitä esim. saapunut tekstari koskee, saatan pyytää lukemaankin.

Mutta se periaate... Se on kuitenkin mun puhelin, mun sähköposti ja mun ystävät ja heidän salaisuutensa. Ja ennen kaikkea, se on mun yksityisyys, siihen ei ole kenelläkään oikeutta enempää kuin mitä annan luvan.



Onneksi miehelle ei tulisi pieneen mieleenkään lukea mun tekstareita eikä meilejä vaikka puhelin onkin helposti saatavilla ja sähköpostiin pääsee koneeltani milloin vain suoraan.

Ja sama myös toisinpäin.



Meillä on siis hyvä ja terve suhde, ei tarvitse tuollaista sairaaloista urkkimista.

Niin, siis kuva musta ei muuttuisi mitenkään, tuntee mut ilman kyttäämistäkin ja ollaan avoimia toisillemme.

Ystävistäni saattaisi saada tietoonsa sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita ei edes haluaisi tietää heistä.

tässä gallupissa on niin vaikeaa ymmärtää ettei kyse ole siitä saako sun puhelinta lukea vai ei!!



Vaan SE että elätkö ns. erilaista elämää muualla kuin miehesi silmien edessä. Kirjoitatko eri tavalla? Haukutko miestäsi? Salaisia "ystäviä"? Jopa salasuhde? Pelkkää diipadaapaa?



Ei tämä kysymys tarkoittanut onko tarvetta lukea toisen puhelinta vaan millaisena miehesi "näkisi" sinut nähtyään viestit.

:)

koska hänen mielestään meidän pitäisi jakaa kaikki.



Mutta hänen käsityksensä minusta ei muuttuisi, koska hän ei löytäisi kännykästäni ja sähköpostistani mitään mullistavaa, eikä oikeastaan mitään, mikä ei olisi tullut keskusteluissamme (=riidellessä) esiin, kun olen perustellut, miksi mielestäni jokaisella on oikeus yksityisyyteen, myös parisuhteen sisällä.

kävi niin että silmiini osui viestikeskusteluja joita mies oli kavereidensa kanssa käynyt. Ne oli sellaista teinipoikien kirjoittelua joissa mollattiin mua ja meidän parisuhdetta. Välillä suoraan ja välillä piiloveemäiseen tyyliin. Sen jälkeen jotenkin harmitti ja säälitti mies että lähtee mukaan tuollaiseen lapselliseen vaimojen haukkumiseen, vaikka välillä vitsiä ja välillä ei. Ei se kivalta tuntunut! Ihan kuin en olis tuntenut miestäni kunnolla sen jälkeen.

En kyllä pitäisikään. Ymmärrän toisaalta epävarmuutta ja mihin se saattaa johtaa.



Hän ei löytäisi viesteistäni ja posteistani muuta kuin, että saatan joskus harvoin turvautua valkoisiin valheisiin. Hänelle en koskaan kerro valkoisia valheita, senkin hän oppisi. En kuitenkaan kerro valkoisia valheita isoissa asioissa vaan pienissä ja usein sellaisissa tilanteissa joissa saisin osakseni täysin ansaitsematonta ja kohtuutonta ryöpytystä.

jos puhelimeen tulee tekstari kun on kädet vaikka taikinassa, niin pyydän miestäni lukemaan viestin ääneen, ja toisinpäin myös. Tiedetään myös sähkiksen salasalat ja ja luetaan toistemme postit. Miehelle ei oikeen muita tuukaan kuin työposteja, eikä mullekaan mitään salaisuuksia, joten mieskin saa lukea yhteisten, mun kautta tuttujen postit ite. Mulla on niin hyvä anoppi, ettei siitäkään oo tarttenut kuin pari kertaa kymmeneen vuoteen ruikuttaa parhaalle kaverille, ja silloin oon soittanut puhelimella.



Mulla ei oo salaisuuksia, joita mieheni ei saisi tietää. Jos miehellä on jotain, niin multa niitä ei oo vaikea salata, sillä oon niin huono käyttämään vaikka tietokonetta, etten löydä tältä yhteiseltä koneeltakaan niitä, vaikka yrittäisin etsiäkin :)

Mulla ei oo salaisuuksia, joita mieheni ei saisi tietää. Jos miehellä on jotain, niin multa niitä ei oo vaikea salata, sillä oon niin huono käyttämään vaikka tietokonetta, etten löydä tältä yhteiseltä koneeltakaan niitä, vaikka yrittäisin etsiäkin :)

..vai miksi yrität etsiä???

En ikimaailmassa olisi niin tyhmä, että viestittelisin mahdolliselle rakastajalle sähköpostissa tai tekstareilla. Kyllä sivusuhteet pitää osata hoitaa paremmin.

Minulla ei ole mitään salattavaa mieheltäni.



Toki saattaisi löytää jotain suunnitelmiani esim. anopin kanssa joista hän ei tiedä mutta tuskin häntä kiinnostaisikaan se että olen luvannut käydä siirtämässä Anopin pihalla pensaita eri kohtiin jne.