Miten lohduttaa pituutensa takia kärsivää esiteiniä?

Olen 36v äiti ja itse vaan 160cm pitkä.

vaikka on tyon ikäinen, niin ei välttämättä kasva enää paljoakaan. Kavetit tulee sitten perässä.



Mun pittusvasvu loppui ennen ylä-astetta ja karvupyrähdys oli just 12 aikaan.



Olen 175 ja nykymaailmassa en ole ihmeellisen pitkä. Tavallista kokoa. Jos kaverit on lyhyempiä, niin kurjaahan sen on, mutta sitten kun on aikuinen, niin miehet on kuitenkin pidempiä.

Olen 36v äiti ja itse vaan 160cm pitkä.

Lohduttako tyttöä tuossa pituusasiassa se että äiti sanoo että netissä oli yksi 160 cm nainen?

että kyllä ne kaveritkin sieltä kasvaa. Muutaman vuoden päästä ei eroa välttämättä ole

Mutta tuntuu hassulta, että joku 12-vuotias voi olla noinkin pitkä kun itse näin pätkä.



Varmaan kuitenkin tyttöä lohduttaisin juuri noilla mallipuheilla ja jos tytöllä ulkonäköäkin on niin ehdottomasti sinne mallitoimiston puheille vaan! noilla pituuksilla sinne jo pääsee.



Pakko vaan kuitenkin todeta, että itse kyllä huokaisen helpotuksesta etten ole noin pitkä. Olen juuri onnellinen näin lyhyenä, söpö ja pieni, kuulostaa pakkauksena mukavalta. Toivon EHKÄ, ettei välttämättä oma tyttärenikään koskaan tuollaista pituutta saavuttaisi.. mutta siihen tuskin huolta on kun minä äitinä 160cm ja mies pituudeltaan 172-175cm.. eli 38-vuotias miehenikin on suurinpiirtein tytön pituuksia

Oma tyttöni oli 12-vuotiaana suurinpiirtein saman pituinen ja ajattelin myös hänen venyvän lähelle 180cm. Pituuskasvu kuitenkin pysähtyi 174cm ja on nyt lukiossa ihan keskimittaa, luokallaan on kolme yli 180cm tyttöä. Meilläkin käytiin tuo "olen liian pitkä" -vaihe läpi, nyt kulkee ylpeäni korkeilla koroilla -ja on äitiään päätä pidempi.



Pituus on kaunista!

Tytöt kasvoivat "aikaisin" ja olivat huomattavasti kavereitaan pidempiä. Nyt ovat 176 cm ja 180 cm, eivät kasva enää.



Olen aina kehottanut heitä olemaan rohkeasti pitkiä ja pitämään hyvän ryhdin. Olen myös sanonut, että on hienoa olla pitkä. Olemme myös miettineet tuttavapiirin naisten pituuksia ja huomanneet, että pitkiä naisia löytyy.



Nyt tytöt käyttävät rohkeasti myös korkeitä kenkiä ja osaavat nauttia siitä, että ovat näyttäviä nuoria naisia. Urheiluharrastusten ansiosta molemmilla on vielä todella hyvä ryhti. Eli näyttävät vielä pidemmiltä kuin ovat.

Minä olen aina nähnyt pituuden kauniina :) Olen AINA ollut luokan pisin tyttö, ja suurimman osan ajasta kaikkia poikiakin pidempi (tämä tasoittui vasta lukiossa).



Muistan, että suunnilleen samoihin aikoihin minulla oli asian takia kriisi, ja kun vielä rinnat tuntuivat kasvavan yhdessä yössä ja kiinnittivät kaikkien huomion, niin jouduin väistämättä silmätikuksi. Olisin halunnut kadota massaan sen sijaan, että aina kiinnitin huomiota.



Kriisi kesti enintään vuoden, ja sen jälkeen hyväksyin sen, että olen pitkä. Sitten tuli kaikenlaisia muitakin tapoja erottua muista, esim. erikoisia kampauksia, massasta poikkeava vaatetus yms. Normaalia kehitystä sekin.



Mieti positiivisia puolia: ei tarvitse tikkaita ylttääkseen ylähyllylle, näkee väkijoukkojen ylitse, kaikki katsovat sinua ylöspäin :D Ja ennen kaikkea kannusta tyttöäsi pitämään RYHTI hyvänä! Pitkille naisille se on usein vaikeaa.



Lukiossa sitten oli niin outoa olla poikia lyhyempi, että siirryin käyttämään vakiona +10 cm korkokenkiä :D Nykyään minulla on jopa 17,5 cm korkeat korot :)



Todennäköisesti hän jossakin vaiheessa huomaa pituuden hyödyt ja osaa arvostaa sitä, mutta hei, tuon ikäisillä on AINA jotain kriisejä erityisesti ulkonäöstä (kuuluu kehitykseen), ja sinä et oikein muuta voi ku yrittää luoda tervettä kehonkuvaa ja kannustaa häntä, ja kertoa, että hän on kaunis juuri sellaisena kuin on :)



Tsemppiä!

Kärsin siitä tovin kun muut olivat paljon lyhyempiä. Yläasteella ei enää haitannut, kun pojatkin kasvoivat. Nyt olen 175 ja mielelläni olisin pidempikin.

poikien mielestä, jotka tulivat pittuskavussa jäljessä. Oli kömpelö olo ja suututti ja pelotti miten paljon kansvan ja tuleeko mulle joku 43 kokoinen jalka. Sitten ylä-asteella ja lukiossa erot jo tasoittuivat eikä tullut sitä 43 jalkaa.

Pituus on nyt 174. Ja olo on ihana.



Voin käyttää korkeitakin keniä, ja on itsevarma olo. Saan enemmän kuuluvuutta ja vaikutusvaltaa työpaikallakin. Tärkeisiin tapaamisiin laitan aina korkeat korot. On kivempi katsoa ihmisiä alaspäin kuin ylöspäin. Enkä tarkoita ylenkatsomista! Vaan ihan niskan asentoa.



Mielestäni nainen on jo "liian pitkä" keskivertoon nähden, kun mennään reippaasti yli 180cm. Ja ellei ole koripalllonpelaaja.



Ap, saat pitkän ja ylvään tyttären, ei huolta!

joka ei pituudestaan kärsi. Olen näyttänyt hänelle silloin tällöin tutkimuksiakin, joiden mukaan pitkät ihmiset saavat todennäköisimmin parempia virkoja ja isompaa palkkaa kuin lyhyemmät kaverinsa.



Tytölle tarjottiin 8-vuotiaana hormonihoitoa kasvun pysäyttämiseksi, mutta en suostunut tähän. Tyttö on kasvuiässä vielä, kuukautisetkaan eivät ole vielä alkaneet, joten on epävarmaa millaiseksi hänen pituutensa lopulta muodostuu. Tällä hetkellä tyttö on 10-vuotias ja vähän yli 160 senttinen, on ikätovereitaan päätä pidempi ja vain muutaman sentin lyhyempi kuin minä itse.

Minkalainen hujoppi sun tytöstä pitäisi sitten tulla??



+ että mitenkä niin pidemmät saavat muka parempia virkoja ja isompaa palkkaa? huoh, älä viitsi.



Tuohon vaikuttavat ennemmin aivot, eikä pituus.

joka ei pituudestaan kärsi. Olen näyttänyt hänelle silloin tällöin tutkimuksiakin, joiden mukaan pitkät ihmiset saavat todennäköisimmin parempia virkoja ja isompaa palkkaa kuin lyhyemmät kaverinsa. Tytölle tarjottiin 8-vuotiaana hormonihoitoa kasvun pysäyttämiseksi, mutta en suostunut tähän. Tyttö on kasvuiässä vielä, kuukautisetkaan eivät ole vielä alkaneet, joten on epävarmaa millaiseksi hänen pituutensa lopulta muodostuu. Tällä hetkellä tyttö on 10-vuotias ja vähän yli 160 senttinen, on ikätovereitaan päätä pidempi ja vain muutaman sentin lyhyempi kuin minä itse.

ja tuskin tuosta 20cm enempää kasvaa. Siis oikeasti tarjottiin hormoneja..?

Mä olin 12-vuotiaana 167 cm, ja sitten alkoi menkat, ja kasvu loppui siihen paikkaan kuin seinään. Nyt aikuisena minä olen myös 167 cm, ellen sitten ole jo kutistunut iän myötä ;-)



Oli se outoa kun oli tottunut olemaan luokan pisimpiä tyttöjä ja sitten menikin monet ohi kun he vielä kasvoivat vuosia ja minulla kasvu loppui 12-vuotiaana. Ei sillä että tällaisessa keskimittaisuudessa itsessään mitään vikaa olisi kyllä, mutta olin odottanut että minusta tulisi pitkä nainen.

joka ei pituudestaan kärsi. Olen näyttänyt hänelle silloin tällöin tutkimuksiakin, joiden mukaan pitkät ihmiset saavat todennäköisimmin parempia virkoja ja isompaa palkkaa kuin lyhyemmät kaverinsa. Tytölle tarjottiin 8-vuotiaana hormonihoitoa kasvun pysäyttämiseksi, mutta en suostunut tähän. Tyttö on kasvuiässä vielä, kuukautisetkaan eivät ole vielä alkaneet, joten on epävarmaa millaiseksi hänen pituutensa lopulta muodostuu. Tällä hetkellä tyttö on 10-vuotias ja vähän yli 160 senttinen, on ikätovereitaan päätä pidempi ja vain muutaman sentin lyhyempi kuin minä itse.

ja tuskin tuosta 20cm enempää kasvaa. Siis oikeasti tarjottiin hormoneja..?

luultavasti viimeistä senttiään vetelee! Yleensä se kasvupyrähdys on juuri 12v. Mun tyttö on 177 eikä yhtään liian pitkä.

Nyt olen 175 eli siihen se kasvu melkein loppuikin.



Muistan sen tunteen, kun olin pidempi kuin pojat ja päätä pidempi kuin paras kaverini, joka oli pieni ja sievä kun minä olin pitkä ja ruma (omasta mielestäni). Sen verran kompleksia jäi, että olen aina halunnut seurustella itseäni pidempien miesten kanssa. Nykyään käytän korkkareitakin ja olen ylpeästi pitkä (vaikken niin pitkä olekaan) mutta olihan se jossain vaiheessa vaikeaa.



Kaverini muuten kasvoi pari-kolme vuotta myöhemmin ja olemme nykyään saman pituisia.

joka ei pituudestaan kärsi. Olen näyttänyt hänelle silloin tällöin tutkimuksiakin, joiden mukaan pitkät ihmiset saavat todennäköisimmin parempia virkoja ja isompaa palkkaa kuin lyhyemmät kaverinsa. Tytölle tarjottiin 8-vuotiaana hormonihoitoa kasvun pysäyttämiseksi, mutta en suostunut tähän. Tyttö on kasvuiässä vielä, kuukautisetkaan eivät ole vielä alkaneet, joten on epävarmaa millaiseksi hänen pituutensa lopulta muodostuu. Tällä hetkellä tyttö on 10-vuotias ja vähän yli 160 senttinen, on ikätovereitaan päätä pidempi ja vain muutaman sentin lyhyempi kuin minä itse.

ja tuskin tuosta 20cm enempää kasvaa. Siis oikeasti tarjottiin hormoneja..?

Jos on merkkejä esipuberteetista 8 vuotiaana, oireena vaikka luja pituuspyrähdys, rintojen kasvu, rotevuus ja vastaavat, niin hormonihoitoja saatetaan käyttää.

160cm on hurja pituus 10 vuotiaallen, mutta olennaisempaa on kuink anopeasti se on tullut ja onko muita merkkejä esipuberteetista.

Et kertonut onko tyttäresi hoikka, mutta jos pituus on tullut nopeasti, luultavasti on. Vaarana on että tällainen hontelo hoikka tyttö, joka häpeää pituuttaa, kehittää huonon ryhdin (yrittää olla lyhyempi).

Mä olen aina tiennyt että mun tytöistä tulee pitkiä kun olen itsekin 176 cm, joten mä olen markkinoinut pituutta hienona asiana. Sellaisena on meillä mennytkin.



Erottuminen joukosta on vaan teinille yleensä vaikea paikka, joten rohkaisua tarvitaan.



Mä en käyttäisi edes sanaa lohduttaa, kun ei tuossa mitään lohduttamista ole. Eihän tytössä mitään vikaa ole. Kehut hänen pituuttaan jokaisessa tilanteessa, ja valjastat sukulaiset ja tuttavat samaan. Näin minimoit sen jatkuvan päivittelemisen, mitä mä aikoinani sain kokea.



Ja jos joku sanoo jotain ikävää, sanot tytölle, että kyseessä on kateus.



Kattokaa yhdessä vaikka Huippista, jossa pitkiä tyttöjä on esillä ja juttelet pitkistä kauniista julkkiksista hänelle.