Lue keskustelun säännöt.
En jaksa uuden mieheni lapsia :(...
18.10.2012 |
Tästä on varmaan kirjoitettu jo miljoona kertaa, mutta en jaksa uuden mieheni lapsia. Haluaisin meidän muuttavan yhteen, mutta en jaksa sitä, että hänen lapsensa tulisivat meille joka toinen viikonloppu. Emme asu vielä yhdessä miehen kanssa, mutta hän on lapsineen ollut meillä yökylässä kyllä.
Hänen lapsensa ovat sellaisia, että en voi luottaa heihin, heitä ei voi hetkeksikään jättää valvomatta (ovat yli 5-vuotiaita), kun muuten tekevät aivan varmasti jotain kiellettyä. Valehtelevat minun lapsilleni ja leuhkivat asioilla, mitä ei todellisesti ole tapahtunut. Kirosanoja kuuluu koko ajan...Huoh. Koulustakin on tullut palautetta huonosta käyttäytymisestä, joten todellakaan tässä ei ole vain kyse siitä, että miehen uusi valittaa vain hänen lapsistaan ihan huvikseen. Ja ihan oikeasti, sekä omat lapseni että lapseni kaverit, joihin olen tottunut, ovat aivan erilaisia kuin hänen lapsensa käytöstavoiltaan, enkä ole tottunut näin "väsyttäviin" viikonloppuihin.
Ilmeisesti miehen ex ja hänen nykyisensä eivät välitä tuon taivaallista siitä, miten lapsia kasvattavat tai millaista kielenkäyttöä kodissa pidetään yllä ja sallitaan.
Joo, olen tehnyt valintani ja rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaan. Hän tulee tosi hyvin toimeen lasteni kanssa. Ehkä tässä on paras ratkaisu, ettei muuteta koskaan yhteen.
Vai onko jollakin kokemusta, että tällainen tilanne on saatu toimimaan?
Kommentit (38)
... mikäli sinua ahdistaa jo se että lapset tulisivat joka toinen vkl kylään, ei suhde tule toimimaan! Nyt kannattaa ottaa pitkät, joko hyväksyt toisen lapsineen kaikkineen.. ja myös ne lapset vaikka eivät mitään enkeleitä olisikaan.
Jos teille riittää suhde omine asuintoineen niin siitä vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On äiti ja isä, äipän ja isukin exät ja nyksät, uudet sisarukset.....
Sääliksi käy nykylapsia.
että ette muuta yhteen. Mikäli nämä lapset joskus rauhoittuvat tai "normalisoituvat", voi sitä sitten harkita. Mutta ei nyt, ne lapset kärsii vielä enemmän ja taatusti käyttäytyvät sitten vielä huonommin.
On äiti ja isä, äipän ja isukin exät ja nyksät, uudet sisarukset.....
Sääliksi käy nykylapsia.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On äiti ja isä, äipän ja isukin exät ja nyksät, uudet sisarukset.....
Sääliksi käy nykylapsia.
että mun lasten kanssa on paljon rentouttavampaa olla ja onkin ihan erilainen omien lastensa kanssa. Ensin ihmettelin, miksi on niin kireän oloinen heidän kanssaan, mutta nyt tajuan...Heidän äidiltään ovat saaneet hienoa esimerkkiä mm. valehtelemisesta ja kirosanojen ym. hienojen ilmaisujen käytöstä. Kiva juttu. Minä sitten isänsä kanssa yritän kitkeä tuota valehtelemista, kirosanojen käyttöä ym. pois. Äidille tuntuu vaan tärkeämpää olevan oma itse kuin lapsensa. (Sivujuonteena, tämä nainen on nyt raskaana uudelle miehelle. Nyt jo pelkään, mitä vaikutusta tällä on lapsiinsa, kun on vielä vähemmän aikaa heille. Ja erosta ei ole kovin kauan aikaa. Joskus kannattaisi ehkä keskittyä niihin lapsiin, joita jo on. Jos heidänkin kanssaan on kasvatusongelmia, kannattaako hankkia lisää lapsia? No, kai joidenkin sitten uuden miehen kanssa heti pitää. Itse en tuota ajatusmallia kylläkään kannata, vaan eron jälkeen mielestäni täytyisi antaa enemmän aikaa jo olemassaoleville lapsille, he ovat kärsineet erossa aivan tarpeeksi...).
Ja ei ole kysymys siitä, etteivät hänen lapsensa jotenkin kelpaisi, mutta rankkaa tämä on. Minusta tuntuu, että omat lapseni ovat ihan väsyneitä myös sen viikonlopun jälkeen, kun hänen lapsensa ovat olleet meillä. Mun lapset tykkää esim. rauhassa piirrellä ja lukea jotain välillä, nämä juoksee koko ajan rauhattomasti ympäri taloa, eivätkä voi antaa lasteni olla hetkeäkään rauhassa, vaan koko ajan pitäis jotain juoksuhippaa vetää...
Mun mielestä lasten äidillä ja nyksällä on kuitenkin suurin vaikutus lapsiin ja sitä kautta kasvatusvastuu tässä tapauksessa, kun isä tapaa heitä vain joka toinen viikko. Meillä on kuitenkin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa lasten äidin ja nyksän toteuttamaan kasvatukseen. Ihme kyllä, kirosanat ovat tuntuneet vähenevän ainakin silloin, kun lapset ovat meillä.
Lapsia kohtaan haluan kuitenkin olla lämmin ja hyvä, ja ymmärrän, että heillä on tosi rankkaa tämän kaiken keskellä. He haluavat tulla paljon syliini ja ovat isälleenkin sanoneet, että viihtyvät täällä ja kilpaa pitävät minua esim. kädestä, kun olemme kävelyllä.
Tämä nyt oli vaan tällaista vuodatusta kun piti jonnekin asiasta purkautua :). Ehkä tämä tästä joskus. Yritän myös ajatella, että erilaisuus on rikkautta, ja että omien lastenikin on hyvä tutustua erilaisiin ihmisiin ja kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mun lasten kanssa on paljon rentouttavampaa olla ja onkin ihan erilainen omien lastensa kanssa. Ensin ihmettelin, miksi on niin kireän oloinen heidän kanssaan, mutta nyt tajuan...Heidän äidiltään ovat saaneet hienoa esimerkkiä mm. valehtelemisesta ja kirosanojen ym. hienojen ilmaisujen käytöstä. Kiva juttu. Minä sitten isänsä kanssa yritän kitkeä tuota valehtelemista, kirosanojen käyttöä ym. pois. Äidille tuntuu vaan tärkeämpää olevan oma itse kuin lapsensa. (Sivujuonteena, tämä nainen on nyt raskaana uudelle miehelle. Nyt jo pelkään, mitä vaikutusta tällä on lapsiinsa, kun on vielä vähemmän aikaa heille. Ja erosta ei ole kovin kauan aikaa. Joskus kannattaisi ehkä keskittyä niihin lapsiin, joita jo on. Jos heidänkin kanssaan on kasvatusongelmia, kannattaako hankkia lisää lapsia? No, kai joidenkin sitten uuden miehen kanssa heti pitää. Itse en tuota ajatusmallia kylläkään kannata, vaan eron jälkeen mielestäni täytyisi antaa enemmän aikaa jo olemassaoleville lapsille, he ovat kärsineet erossa aivan tarpeeksi...).
Ja ei ole kysymys siitä, etteivät hänen lapsensa jotenkin kelpaisi, mutta rankkaa tämä on. Minusta tuntuu, että omat lapseni ovat ihan väsyneitä myös sen viikonlopun jälkeen, kun hänen lapsensa ovat olleet meillä. Mun lapset tykkää esim. rauhassa piirrellä ja lukea jotain välillä, nämä juoksee koko ajan rauhattomasti ympäri taloa, eivätkä voi antaa lasteni olla hetkeäkään rauhassa, vaan koko ajan pitäis jotain juoksuhippaa vetää...
Mun mielestä lasten äidillä ja nyksällä on kuitenkin suurin vaikutus lapsiin ja sitä kautta kasvatusvastuu tässä tapauksessa, kun isä tapaa heitä vain joka toinen viikko. Meillä on kuitenkin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa lasten äidin ja nyksän toteuttamaan kasvatukseen. Ihme kyllä, kirosanat ovat tuntuneet vähenevän ainakin silloin, kun lapset ovat meillä.
Lapsia kohtaan haluan kuitenkin olla lämmin ja hyvä, ja ymmärrän, että heillä on tosi rankkaa tämän kaiken keskellä. He haluavat tulla paljon syliini ja ovat isälleenkin sanoneet, että viihtyvät täällä ja kilpaa pitävät minua esim. kädestä, kun olemme kävelyllä.
Tämä nyt oli vaan tällaista vuodatusta kun piti jonnekin asiasta purkautua :). Ehkä tämä tästä joskus. Yritän myös ajatella, että erilaisuus on rikkautta, ja että omien lastenikin on hyvä tutustua erilaisiin ihmisiin ja kavereihin.
miehes on urpo!! miksei itse kasvattunut lapsiaan? Ai niin, kun piti etsiä uutta naista ni ei ehtinyt. Mun exä ainakin osallistuu meidän lasten kasvattamiseen. Nolouden huippu tuo "äidiltään oppineet" Säälittäviä olette uusperherävellyksinenne!
ja olen sitä mieltä, että teidän ei kannata muuttaa yhteen ainakaan vielä, ei niin pitkään aikaan kun tunntet noin miehen lapsia kohtaan. Asiat eivät nimittäin parane yhtenmuutamisella, ne vaan pahenee, ja se ei olisi hyvä teidän kenenkän vuoksi.
Ehkä lasten kasvaessa tilanne muuttuu, ja joskushan ne lapset ovat aikuisiakin, jolloin tilanne on ihan toinen. Seurustella voi ilman yhteenmuuttamistakin, varsinkin jos ette yhteistä lasta tahdo, mitä en suosittele, jos tunnet noin miehen lapsia kohtaan - heistä kun tulisi sitten sen yhteisen lapsen sisaruksia, ja minusta on tärkeää pitää lapsensa sisaruksista.
Lapset on loppujen lopuksi pieniä vain hetken aikaa, vähän toistakymmentä vuotta, ja jälkikäteen ajateltuna se on hyvin lyhyt ja nopeasti ohimenevä aika. Sen jälkeen on vuosikymmeniä aikaa elää elämäänsä ilman, että täytyy lapset ottaa joka asiassa ensimmäisenä huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoppa miehellesi terveisiä, että olisiko jo aika ottaa vastuu lapsistaan?!
Vanhemmuus on aina kahden kauppa ja pitäisikin aina pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan miettiä, olisiko kummassakin vikaa.
Jos vanhemmuus ei toimi, silloin pitää miettiä olisiko lapsilla parempi viettä aikaa sen vanhemman kanssa, joka siihen vastuunkantoon paremmin pystyy.
Paras ratkaisuhan olisi, että isä ottaisi enemmän vastuuta, noinkin selvästi pysytytte osoittaamaan äidissä vikoja ja puutteita aika äärinmäiseenkin rajaan ja isässä ei mitään vikaa ole.
Ja kas, on rauha maassa ja viikonloput on saatu takaisin koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voisin jotenkin olla myös hänen lastensa tukena tässä sopassa.
Ja piti kirjoittaa, että isänsä siis tapaa heitä joka toinen viikonloppu.
Ap
että voisin jotenkin olla myös hänen lastensa tukena tässä sopassa.
Ja piti kirjoittaa, että isänsä siis tapaa heitä joka toinen viikonloppu.
Ap
no aloitappa siitä, että tapais lapsiaan vähän useammin kuin tuon 4 pv/kk! Valtaosa teistä äitipuolista on just tuollaisia.
Miehelle esitätte, että on hirveä halu tukea ja auttaa. Kaikki vika aina exässä ja mies poloinen uhri. Teidän omat lapset niitä pyhimyksiä. Aina sama kuvio. Mitäs jos oikeasti repäisisitte ja joskus toteaisitte: haluan, että miehelläni on läheinen ja tiivis suhde omiin lapsiinsa ja tässä aion tukea.. ei taida ihan rahkeet riittää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomattavasti vähemmän kuin lasten äiti ja uusi miehensä, niin onhan selvää, että sieltä se suurin vaikutus tulee, vaikka tekisi mitä tän viikonlopun aikana ja vaikka kuinka soittelisi välillä ym.
Voihan asiaa aina kaunistella tyyliin "isän pitää myös kantaa kasvatusvastuu", mutta jos nyt ihan käytännössäkin mietitään, niin onhan se selvä, että siltä, kenen kanssa ne lapset pääasiassa asuu, tulee myös pääasiassa vaikutteet?
Sanoinhan, että yritetään parhaamme silloin kun lapset ovat isällään. Isänsä mukaanlukien.
Niin ja te ihanassa ydinperheessä asuvat, jotka aina morkkaatte uusperheellisiä: kyllä minäkin joskus ajattelin, että sitten jos eroan joskus, en ikinä sitä ja tätä...Enkä varmasti edes kuvitellut eroavani ja säälittelin uusperheen lapsia. No, missä tilanteessa itse nyt olen? Tarinan opetus: ikinä ei kannata mennä mitään lupaamaan eikä mesota jostakin asiasta mustavalkoisen ehdottomasti. Sitä kun ei kukaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu, ja mitä omalle kohdalle sattuu.
Ap
että lapset viettävät aikaa isänsä kanssa?
Tällaisiakin tapauksia on.
Vaikka oleskelu isän kanssa on joissain tapauksissa parempi vaihtoehto.
Ap
huomattavasti vähemmän kuin lasten äiti ja uusi miehensä, niin onhan selvää, että sieltä se suurin vaikutus tulee, vaikka tekisi mitä tän viikonlopun aikana ja vaikka kuinka soittelisi välillä ym.
Voihan asiaa aina kaunistella tyyliin "isän pitää myös kantaa kasvatusvastuu", mutta jos nyt ihan käytännössäkin mietitään, niin onhan se selvä, että siltä, kenen kanssa ne lapset pääasiassa asuu, tulee myös pääasiassa vaikutteet?
Sanoinhan, että yritetään parhaamme silloin kun lapset ovat isällään. Isänsä mukaanlukien.
Niin ja te ihanassa ydinperheessä asuvat, jotka aina morkkaatte uusperheellisiä: kyllä minäkin joskus ajattelin, että sitten jos eroan joskus, en ikinä sitä ja tätä...Enkä varmasti edes kuvitellut eroavani ja säälittelin uusperheen lapsia. No, missä tilanteessa itse nyt olen? Tarinan opetus: ikinä ei kannata mennä mitään lupaamaan eikä mesota jostakin asiasta mustavalkoisen ehdottomasti. Sitä kun ei kukaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu, ja mitä omalle kohdalle sattuu.
Ap
joka tapaa lapsiaan noin vähän. Sorry, mut luuseri on.
Ja uusperhettä ei pidä perustaa jos ei osaa. Ei sen kuulu noin monimutkaista olla.
Meillä on joka toinen vko miehen lapset ja mun lapset. Ihanaa hulinaa! Minun exä tapaa meidän yhteisiä päivittäin. Mä rakastuin mun nykyiseen just siksi, kun on niin ihana isä lapsilleen. Eikä aseta mitään/ketään niiden edelle. Minullakin on sellaisen ihmisen kanssa hyvä ja turvallista olla.
Ennen nykyistäni tapailin hetken miestä, joka oli viikonloppuisä. Ne lapsitapaamiset oli aina teennäisiä. Kysyinkin siltä miksi tapaa lapsiaan niin vähän ja kommentti oli, että exän vaatimus! huh huh. Jos oisin sanonut noin mun lasten isälle, niin olis tullut kyllä oikeustappelu. Ei ikinä olisi tyytynyt moiseen!
Oma mieheni kärsi erostaan niin paljon että en kestänyt häntä. Hän vaati lapsilleen erityiskohtelua kun olivat eroperheestä ja olivat niin kärsineet kaikesta. Totta se olikin vaikka emme olleet silloin vielä tavanneet kun hän oli eronnut ex-vaimostaan.
Omat lapseni olivat myös eroperheestä ja vielä niin että isänsä oli väkivaltainen ja lapset eivät voineet häntä nähdä. Mieheni kuitenkin järjesteli kotiamme ja osti omille lapsilleen esimerkiksi omat paremmat astiat ja leluja joihin meillä ei ollut varaa. Hänen lapsilleen varattiin huone vaikka olivat vain joka toinen viikonloppu käymässä. Omat kolme lastani saivat olla yhdessä huoneessa.Joka kerta kun hänen lapsensa tulivat käytiin läpi kaikki tavarat että oliko niihin koskettu. Siivosin huoneen mutta en saanut päästää lapsiani huoneeseen. Jos olin jonkin tavaran laittanut toiseen paikkaan oli se heti jokin mielenilmaus mieheni lapsia vastaan.
2 vuotta kestin ja sitten pyysin miestäni muuttamaan muualle. Emme eronneet mutta tämä erillään asuminen oli todella hyvä idea.
Mitä jos lasten äiti ei halua että lapset viettävät aikaa isänsä kanssa?
Tällaisiakin tapauksia on.
Vaikka oleskelu isän kanssa on joissain tapauksissa parempi vaihtoehto.
Ap
Eli eikö heidän äitinsä halua, että lapset viettäisivät isänsä kanssa enemmän kuin 4 vrk/kk?
Jos näin ei ole, mies voisi ryhdistäytyä ja ottaa lapsistaan suuremman kasvatusvastuun eikä vain valittaa kuinka hankalia lapsensa ovat ja miten huonosti lasten äiti heidät on kasvattanut. Isä voisi ts. alkaa käyttäytyä ja toimia kuin isä.
Mitä teidän kahden tilanteeseen tulee, niin en tosiaankaan suosittele yhteenmuuttamista niin kauan kuin tilanne on nykyisenlainen.
Niinä viikonloppuina, kun lapset tulevat isälleen, omistaudu sinäkin omille lapsillesi. Näin sinä tai kenenkään lapset eivät kärsi, päinvastoin kaikki lapset saavat äidin/isän kokonaan itselleen ilman mustasukkaisuutta. Niin kauan kun sua ne lapset ärsyttää, ette voi muuttaa yhteen. Elämästä tulee hurjan raskasta, puhun kokemuksesta.
Terv. Eräs äitipuoli, joka viikonloppu miehen lapsi meillä
jos lapsen äiti ei heistä tuon enempää välitä, he tarvitsevat isän joka jaksaa olla heidän kanssaan, eivätkä todellakaan mitään uusperhettä jossa tulee lisää stressiä ja jossa he eivät kelpaa. Viisasta- ja moni on noin tehnytkin! Ja voihan sitä muuttaa sitten vuosien päästä jos asiat muuttuu..
LAPSET ETUSIJALLE, jos lapsilla on erityistarpeita, niin ensin niihin oikea ratkaisu, sitten vasta aikuisten mukavuudenhalu!!!!