Lue keskustelun säännöt.
En jaksa uuden mieheni lapsia :(...
18.10.2012 |
Tästä on varmaan kirjoitettu jo miljoona kertaa, mutta en jaksa uuden mieheni lapsia. Haluaisin meidän muuttavan yhteen, mutta en jaksa sitä, että hänen lapsensa tulisivat meille joka toinen viikonloppu. Emme asu vielä yhdessä miehen kanssa, mutta hän on lapsineen ollut meillä yökylässä kyllä.
Hänen lapsensa ovat sellaisia, että en voi luottaa heihin, heitä ei voi hetkeksikään jättää valvomatta (ovat yli 5-vuotiaita), kun muuten tekevät aivan varmasti jotain kiellettyä. Valehtelevat minun lapsilleni ja leuhkivat asioilla, mitä ei todellisesti ole tapahtunut. Kirosanoja kuuluu koko ajan...Huoh. Koulustakin on tullut palautetta huonosta käyttäytymisestä, joten todellakaan tässä ei ole vain kyse siitä, että miehen uusi valittaa vain hänen lapsistaan ihan huvikseen. Ja ihan oikeasti, sekä omat lapseni että lapseni kaverit, joihin olen tottunut, ovat aivan erilaisia kuin hänen lapsensa käytöstavoiltaan, enkä ole tottunut näin "väsyttäviin" viikonloppuihin.
Ilmeisesti miehen ex ja hänen nykyisensä eivät välitä tuon taivaallista siitä, miten lapsia kasvattavat tai millaista kielenkäyttöä kodissa pidetään yllä ja sallitaan.
Joo, olen tehnyt valintani ja rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaan. Hän tulee tosi hyvin toimeen lasteni kanssa. Ehkä tässä on paras ratkaisu, ettei muuteta koskaan yhteen.
Vai onko jollakin kokemusta, että tällainen tilanne on saatu toimimaan?
Kommentit (38)
Niinä viikonloppuina, kun lapset tulevat isälleen, omistaudu sinäkin omille lapsillesi. Näin sinä tai kenenkään lapset eivät kärsi, päinvastoin kaikki lapset saavat äidin/isän kokonaan itselleen ilman mustasukkaisuutta. Niin kauan kun sua ne lapset ärsyttää, ette voi muuttaa yhteen. Elämästä tulee hurjan raskasta, puhun kokemuksesta.
Terv. Eräs äitipuoli, joka viikonloppu miehen lapsi meillä
Itsekin hiukan ihmettelin, miksi ap lapsineen viettää miehen kanssa nekin viikonloput, joina miehen lapset ovat tämän luona. Jos tilanne tosiaan on hänelle ja lapsilleen noin rasittava, niin miksi ap ei vietä noita neljää päivää (todellakin vain NELJÄÄ päivää) kuukaudessa omassa kodissaan lastensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomiset nyt lasten äitiä siitä, mihin sorrutte itsekkin.
Totta hitossa lapset on sekaisin, kun seinäkellot. He ovat vasta menettäneet yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhemman kanssa.
Eikä oikein kumpikaan vanhemmasta ole antamaan heille tarpeen mukaan mahdollisuutta tankata turvaa. Molemmissa kodeissa on uusi kumppani, hänen lapsiaan ja parin yhteinenkin lapsi tulossa.
Tuollaisessa standardissa joka toisen viikon lopun tapaamissa suurin ongelma on lapsen vieraantuminen isästä, pysy nyt sinä ainakin lapsinesi erossa noista tapaamista.
vanhemman miehen, eli hänen lapsensa on jo aikuisia ja minunkin lapseni pian yläkoulussa ja hyvin menee kaikilla :)
Olisiko vaihtoehtona se, että lapset alkaisivat tavata isäänsä ja ehkä sinunkin perhettäsi enemmän?
Ap halusi vain haukkua noiden lasten äitiä ja purkaa omia paineita. Hän vain tiedostaa ongelman, eikä halua osallistua sen ongelman ratkaisemiseen.
Jos mies tosiaan ottaisi enemmän kasvatus vastuuta, eihän ap:llä sitten olisi ketään, johon suhteessa tuntisi itse olevansa parempi ihminen. Onhan hän ollut omalla esimerkillä mukana noiden lasten arjessa ja omalla tavallaan vaikuttanut lapsiin.
huomattavasti vähemmän kuin lasten äiti ja uusi miehensä, niin onhan selvää, että sieltä se suurin vaikutus tulee, vaikka tekisi mitä tän viikonlopun aikana ja vaikka kuinka soittelisi välillä ym. Voihan asiaa aina kaunistella tyyliin "isän pitää myös kantaa kasvatusvastuu", mutta jos nyt ihan käytännössäkin mietitään, niin onhan se selvä, että siltä, kenen kanssa ne lapset pääasiassa asuu, tulee myös pääasiassa vaikutteet? Sanoinhan, että yritetään parhaamme silloin kun lapset ovat isällään. Isänsä mukaanlukien. Niin ja te ihanassa ydinperheessä asuvat, jotka aina morkkaatte uusperheellisiä: kyllä minäkin joskus ajattelin, että sitten jos eroan joskus, en ikinä sitä ja tätä...Enkä varmasti edes kuvitellut eroavani ja säälittelin uusperheen lapsia. No, missä tilanteessa itse nyt olen? Tarinan opetus: ikinä ei kannata mennä mitään lupaamaan eikä mesota jostakin asiasta mustavalkoisen ehdottomasti. Sitä kun ei kukaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu, ja mitä omalle kohdalle sattuu. Ap
Yhtä asiaa ei saa puhumalla takaisin valkoiseksi, minä sanon uusperheen äitinä, että en ikänä olisi suostunut naimisiin miehen kanssa, joka kohauttaisi vain olkapäitän, kun omat lapset noinkin todistetusti voivat huonosti ja ovat altiina huonoille vaikuitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluu miten se lasten oikea isä kasvattaa lapsiaan?? Miten ne käyttäytyvät isukin luona?????? Sitähän sinun pitäisi miettiä kun tuollasia mietit! Mä en tollasta miestä päästäisi omieni lähelle jos ei saa kakaroitaan kuriin. Helppohan sitä on jo kasvatettujen kanssa olla tekemisissä kuten sinun.
-----Ilmeisesti miehen ex ja hänen nykyisensä eivät välitä tuon taivaallista siitä, miten lapsia kasvattavat tai millaista kielenkäyttöä kodissa pidetään yllä ja sallitaan-----
Kaikenlaisia naisia niitä onkin! Kuinka oikein sallit lapsiasi kohdeltavan kaksi vuotta noin?
Oma mieheni kärsi erostaan niin paljon että en kestänyt häntä. Hän vaati lapsilleen erityiskohtelua kun olivat eroperheestä ja olivat niin kärsineet kaikesta. Totta se olikin vaikka emme olleet silloin vielä tavanneet kun hän oli eronnut ex-vaimostaan.
Omat lapseni olivat myös eroperheestä ja vielä niin että isänsä oli väkivaltainen ja lapset eivät voineet häntä nähdä. Mieheni kuitenkin järjesteli kotiamme ja osti omille lapsilleen esimerkiksi omat paremmat astiat ja leluja joihin meillä ei ollut varaa. Hänen lapsilleen varattiin huone vaikka olivat vain joka toinen viikonloppu käymässä. Omat kolme lastani saivat olla yhdessä huoneessa.Joka kerta kun hänen lapsensa tulivat käytiin läpi kaikki tavarat että oliko niihin koskettu. Siivosin huoneen mutta en saanut päästää lapsiani huoneeseen. Jos olin jonkin tavaran laittanut toiseen paikkaan oli se heti jokin mielenilmaus mieheni lapsia vastaan.2 vuotta kestin ja sitten pyysin miestäni muuttamaan muualle. Emme eronneet mutta tämä erillään asuminen oli todella hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI mies ei taistele lastensa puolesta? Jos elämänsä on äidillään tuollaista kuten kerrot, jokainen FIKSU MIES tekisi kaikkensa saadakseen lastensa lähihuoltajuuden itselleen.
Jos näkee että OMAT LAPSET kärsivät, asiaan koittaa vaikuttaa. Jos oppivat pahoja tapoja äidillään, niin silloin pitää hakea lähihuoltajuus itselle.
AP:n mies vain pilaa lastensa elämän...! Totuus on se, että jos ongelmia jo tuon ikäsillä, niin pahemmaksi menee. Jos mies herää isyyteensä vasta kun lapset teini-ikäisiä, mitään ei ole enää tehtävissä, luultavasti tuossa vaiheessa joa koulunkäynti mennyt penkin alle ja mahd. päihteitä mukana kuvioissa ja ehkä isoja varkauksia tmv. NYT asiaan vielä voi vaikuttaa.
Mutta on NIIN paljon helpompi haukkua eksää sen sijaan että ottaisi härkää sarvista ja TEKISI asioilla jotain.
näitten muka aikuisten riitaisat tunteet läsnä!
On äiti ja isä, äipän ja isukin exät ja nyksät, uudet sisarukset.....
Sääliksi käy nykylapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan tällä tavalla osoittavat isällensä mieltään.
Äidin luona käyttäytyvät kunnolla, tai sitten hänellekin osoittavat tavalla tai toisella pahaa oloaan ja myös teille.
Ero ei ole mikään pieni homma lapsille. Kyllä he yleensä siihen reagoivat jollakin tavalla.
Että nyt vain se mies ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää vaikka keskustella lasten kanssa ja ottaa enemmän osaa heidän elämäänsä.
Jos äiti ja isä vain heittävät lasta kuin palloa, eikä kumpikaan ota koppia, ei he silloin tiedä, mitä heidän tulee olla.
Pelkkä ero jo saa lapset oireilemaan. Oireet jäisivät lieviksi, jos vanhemmat pystyisivät edes hetken katsomaan omaan vanhemmuuttaan lasten lasien läpi.
Lapsellakin menee vuosi tai pari uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, jos noihin vuosiin mahtuu vanhemman poistuminen, isän ja äidin uudet kumppanit. Ehä myös suhde isän puoleisiin isovanhempiin on ohentunut.
Eivätkä he saa edes rauhassa luoda tapaamiskäytäntöä muualla asuvan vanhemman kanssa ilman, että heidän täytyy samanaikaisesti tutustua uuteen vieraaseen aikuiseen ja lapsiin vanhempaa tavatessaan.
Mieti omaa ekaa vuottasi eron jälkeen, aikamoinen muutos, eikö?! Huonokäytös on oire huonoista olosuhteista, eikä mitään mitä lapsen on. Ei he ole sellaisiksi syntyneet.
Älä luovuta ja varsinki sano miehelle ettei luovuta, vaikka näetten lapsia vähän voitte tehdä monia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tilanne että joudun olemaan kokoajan miehen lapsen kanssa. Aluksi se oli mukavaa ja kiinnitin lapseen mutta nyt on tullut uhmaikä ja lapsi on ärsyttävä ja mies ei ymmärrä että haluan omaa aikaa ja olla kotona enkä 24/7 toisen lapsen kanssa.
Huom! Aloitus vuodelta 2012?
Mikä mahtaa olla tilanne nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom! Aloitus vuodelta 2012?
Mikä mahtaa olla tilanne nyt?
Lapset taitaa olla jo aikuisia :D
Miesystöväsikään ei kasvata ja huolehdi lapsistaan. Miksi syytät lasten lähivanhempaa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tilanne että joudun olemaan kokoajan miehen lapsen kanssa. Aluksi se oli mukavaa ja kiinnitin lapseen mutta nyt on tullut uhmaikä ja lapsi on ärsyttävä ja mies ei ymmärrä että haluan omaa aikaa ja olla kotona enkä 24/7 toisen lapsen kanssa.
Hyvänen aika, eroa!
En ymmärrä, miten joku voi valittaa tosiaan noin VÄHÄISESTÄ ajasta , kun miehen lapset on teillä. Mun miehen lapset on samanlaisia ja tuovat rauhattomuutta koko taloon. Ovat meillä JOKA TOINEN VIIKKO. Mua ei yhtään haittaisi vaikka joka toinen viikonloppu joutuisin kestämään mitä tahansa, kyse on niin pienestä ajasta.
Mutta asiolle voi aina tehdä jotakin, eikä olla passiivisena tilanteen vietävissä.
Ei se isän asema niin heikko ole, mikä on yleinen käsitys.
Aika outo käsitys sinulla kyllä on vanhemmuudesta. Ei ole mitään ns. päävastuu on sillä ja sillä.
Lasten molemmilla vanhemmilla on aina lasten kasvatuksesta ensisijainen vastuu, vaikka he olisivat eronneet.