Milloin sinulla oli viimeksi niin hauskaa että nauroit sydämesi pohjasta?
Kommentit (25)
nauratti tänäänkin mutta siitä ei voi kertoa
vauvani on vain niin hauska!
Suloinen, valloittava ja maailman ihanin lapsi (samoin kuin esikoinenkin).
Miehen kanssa tulee myös naurettua välillä niin että meinaa pissat tulla housuun, samoin kuin rakkaan siskoni kanssa. Huumorit vain menee meillä niin kohdilleen. Miehen keksimät hullut jutut saa vain minut nauramaan toisinaan hervottomasti.
Aika surullista. Mä nauroin nuorena vedet silmissä usein ja mulla oli oikeesti hauskaa. Nyt olen vanha ja mulla on tylsä elämä.
Huhhuh, siinä on kyllä maailman hauskin ihminen. Sain nauraa tauotta sen neljä tuntia jotka vietin hänen kanssaan. Ihan uskomatonta, miten joku pystyykin olemaan niin hauska.
ja aidosti. Olen perhepäivähoitaja.
Viikonloppuna en välttämättä naura, ainakaan aidosti.
ei se yleensä ole "sydämen pohjasta" nauramista. Siis sellaista että melkein putoaa tuolilta. Entisessä työpaikassani nauroin niin kovasti viikoittain, nykyisessä en ole vielä kertaakaan. Naurahdellut joo, mutten sen enempää.
Muistamatta ihan täsmälleen, veikkaan että olen viimeksi nauranut ihan täysillä noin kuukausi sitten ainoan sydänystäväni seurassa. Silloinkin oltiin otettu pari annosta alkoholia, muttei oltu suoranaisesti humalassa.
3-vuotiaan jutuille. Varmaan vähintään kerran viikossa tulee naurettua ihan sydämen pohjasta, välillä lasten touhuille, välillä miehen kanssa ja joskus omille hölmöilyille.
Onko teillä muilla jotenkin tylsä elämä, vai olenkohan vaan erityisen positiivinen..?
Siis nauraa niin että on mahdotonta lopettaa ja kitarisat näkyy :D?
Se oli 4.elokuuta tänä vuonna yksillä synttäreillä. Hyvä seura tekee ihmeitä. Ei kukaan kotiäitiä taida tänne neljän sisään naurattamaan...
(Eli olen tuon toisen ketjun aloittaja.)
Siis nauraa niin että on mahdotonta lopettaa ja kitarisat näkyy :D?
Työ on paska mutta työkaverit huippuja ja ne auttaa jaksamaan arkea.
:D ja nyt jos katson tuon uudestaan
Työkavereiden kanssa. Meillä on hulvaton projektitiimi.
töissä hervottomille kahvipöytäjutuille. Viimeksi Vuonna 85 GTP -esityksessä TTT:ssä lauantaina.
luin ekaluokkalaiseni kirjoituksia, lähes kaikista puuttuu kaksoiskonsonantti. Kerroin niistä miehelleni illalla sängyssä, enkä meinannut saada naurua loppumaan. Ehkä väsymykselläkin oli osuutensa asiaan.
ku kaveri kertoi hauskasta työhaastattelussa missä oli ollut. Yksityiskohdat oli aivan kuin jostain piilokamerasta :)
Ruokatauolla puhuimme lihomisesta.
nasevaa. Nauroin niin että meinasin pudota penkiltä.
Pojalla on älyä ja hiukan kuiva huumorintaju ;D
Samanlainen pöhelö koira kuin meidän labbariuros