Miksi niin monet ihmiset hankkii useampia lapsia pienellä ikäerolla?

" 4 lasta tehtiin putkeen sen takia, että se koko rankka pikkulapsia aika meni yhdellä syssyllä. Olisi ollut aika vaikeaa aloittaa alusta koko rumba aina kun edellinen olisi kasvanut jo helppoon ikään."



Kun mun näkökulmasta se vauvarumban aloittaminen alusta olisi ihana asia, sehän on se jännittävin vaihe. Jos esikoisen syntymästä on jo aikaa, saa taas ostella ihania vauvatavaroita, ja sitä paitsi tuonhan jo tietää suurin piirtein edellisen perusteella, että mitä se vauva-arki on. Luultavasti osaa jopa ottaa vielä entistäkin rauhallisemmin, ehkä nauttia enemmän ja arvostaa sitä lyhyttä hetkeä.



Kun taas yhden lapsen perusteella ei tiedä vielä mitään mitä se sitten on, kun esikoinen onkin taapero tai uhmaikäinen, ja on se uusi vauva siinä myös hoidettavana koliikissaan tai muuten vain vauvailemassa. Hyppy tuntemattomaan siis, enkä lähtökohtaisesti osaa mitenkään ajatella, että se pieni ikäero voisi olla kovin ihana asia. Tai no joo, ehkä sitten vähän vanhemmilla lapsilla, mutta pelkäisin että siinä ensimmäisinä vuosina voi joku kriittinen raja-arvo ylittyä.



Varmaan on totta, että on niitä ihmisiä jotka joko valittavat tai sitten joiden taloudesta vaan näkyy, että lapset olisi kannattanut jättää vähemmälle, ja sitten on niitä, ehkä perhekeskeisempiä tai organisointikykyisempiä tai jotain, joilla lapset kasvaa siinä osana elämää.



-ap-

että ensimmäisen ja kolmannen ikäero on 3 vuotta, 3 kuukautta. Nyt vanhin lapsi on jo esiteini, ja en vieläkään löydä noista ikäeroista kuin hyviä puolia.



Hoidimme kaikki lapset kotona puoliksi mieheni kanssa. Siis niin, että jaoimme vanhempainvapaan ja muun ajan kumpikin teki osa-aikatöitä ja edelleen ollaan molemmat osittaisella hoitovapaalla, kuopus on tokaluokkalainen. Molemmat duunariammateissa, ei mitään uria, mutta töistä ei oltu pois, minä pisimmän aikaa n. 6kk.



Vauva-aikana kaikki tavarat olivat todellakin esillä ja kiersivät lapselta toiselle. Sitten kun se aika oli ohi, kaikki myytiin ja lahjoitettiin pois. Kätevää!



Lapsilla ei ole koskaan ollut mustasukkaisuutta, koska esikoinenkaan ei muista olleensa ainokainen. Kahdella samaa sukupuolta olevalla lapsella on erittäin hyvät välit, muilla on hyvät.



Olimme 30v ja 35v saadessamme ensimmäisen lapsen, oli siis selvää, että seuraavat saavat tulla heti kun mahdollista, mummoäidiksi minusta ei ollut. Sitten kun lapsiluku oli täynnä, mieheni meni steriloitavaksi. Sain luopua siis 29v ehkäisystä ja se on luksusta kaikin puolin.



Istuimet mahtuivat autoon hyvin, emme pikkulapsiaikana vaihtaneet autoa kertaakaan. Kolme istuinta oli autossa noin 5 vuotta.



Minusta on ihanaa, kun elämässä on ollut se pikkulapsiaika, sitten koulunaloitusaika, nyt on sitten niitä koululaisia ja sitten se murkkuikäkin menee toivottavasti ohi kolmessa vuodessa :)



Kaikille tämä ei todellakaan sovi, mutta meille on ollut ihanneratkaisu.

-haluttiin sisaruksille kohtalaisen pieni ikäero, että olisivat melko samoissa kehitysvaiheissa. Se helpottaa, kun esim. Muumimaailmassa molemmat lapset ovat innoissaan eikä tarvitse raahata mukana jotain nurkuvaa teiniä.

-tärkein syy: esikoinen saatiin lapsettomuushoidoilla, eikä haluttu riskeerata toisen lapsen saamista odottelemalla, että hedelmällisyys heikkenee.

-halusin hoitaa lapsia kotona pidempään kuin vain äitiys+vanhempainvapaan ajan ja näin esikoinen voi myös olla kotosalla, kun hoidan toista lasta. Ura kärsisi liikaa, jos olisin ollut kaksi monen vuoden putkea kotona.

-on halvempaa, kun pystyy säästämään kaiken esikoiselta pikkusisarukselle. Jos ikäeroa olisi vaikka viisi vuotta tai enemmän, lastenvaatemuoti olisi jo niin erilaista, ettei pikkusisarus haluaisikaan laittaa mitään vanhoja rättejä päälleen. Ja turvakaukalot sun muutkin olisi jo kovin vanhaa mallia ja varastointi pienessä asunnossa vuosien ajan olisi hankalaa. Nyt saan vauvanhoitokamat pois nurkista nopeasti ja niillä on hyvä jälleenmyyntiarvo, koska ovat suht uutta mallia.