Aiotko auttaa lastasi taloudellisesti ja muutenkin vaikka lapsesi on täysi-ikäinen?

jos vaan mitenkään pystyn! Itse saan yhä apua vanhemmilta, tämän viikon saldo: pieni syyslomareissu (johon äitinini osallistuu myös), 100€ lainaksi lapsen mehiläisessä käyntiin ja minulle ja sisikolleni uudet silmälasit. Ikää minulla on 33-vee...

tietysti tilanteesta riippuen, mutta jos opiskelee tai käy töissä, tai sairastaa/yrittää kovasti hakea töitä, niin tietysti autan parhaani mukaan.



Sitten jos jostain syystä lapsen elämäntilanne kääntyisi huonommille teille niin pitäisi miettiä auttamistakin uudelta kannalta. Varmaan rahan sijaan tekisi mieli auttaa enemmän ruualla tmv.

Myös minun vanhempani auttavat minua, ja myös lapsiani.

Vanhin lapsi ei asu enää kotona. Opiskelee ja taloutensa on tiukilla, meillä taas ei, niin miksi en auttaisi.

Kaikessa mahdollisessa, missä apua tarvitsee, niin yritämme auttaa. Kuuluu mielestäni vanhemman tehtävään. Se ei lopu lapsen täysi-ikäisyyteen. Minua ja sisaruksiani autetaan aina. Vanhempiamme voi pyytää avuksi arkisiin hommiin ja heiltä saa henkistä tukea, mikäli on elämässä sellainen tilanne. Minä arvostan suuresti vanhempiani ja yritän toimia samoin tulevaisuudessa omien lasteni kanssa.

Tulot hänellä on tasan 0 euroa joten kukapa elämisen, asumisen ja opiskelun kustantaisi paitsi me.

Lapset on vasta pieniä, mutta nyt jo säästetään pesämunaa opiskeluaikaa tai asunnon ostoa varten.



En usko, että 10-15-vuoden päästä opintoetuudet on edes tällä tolalla, vaan huononee jopa nykyisestä. Eihän sillä pysty elämään.



Mutta oikeasti: kuka yli 30vee kehtaa maksattaa vanhemmillaan silmälasinsa..?

Oispa mullakin tollaisa vanhempia... En oo paljoo apua saanut kyllä, vaikka on ollut tiukkaakin niin että joskus ruoasta pulaa... Justiin täytin 20, kortin sain faijalta ei muuta. No, en halua pahemmin valittaa tilastani, mutta välillä haluaisin että apua tarjottais =)

Maksan puhelinlaskut, annan ruokarahaa ja maksan välillä jonkun vakuutuslaskun, ostan tavaroita ja lainaan autoa, asennan pesukoneet jne. Lisäksi lukiolaiselle, joka muutti pois kesällä, maksan kuukausirahaa 100 euroa siihen asti kun kirjoittaa ylioppilaaksi. Vaikka käy töissä ja saa täydet opintotuet.

Pikkusisaruksille sama kohtelu sitten tulevaisuudessa.



t. yh

Mistäpä näitä asioita tietää etukäteen. Ajatuksissa on, että saa asua kotona niin kauan kuin opiskelee ja jos menee muulle paikkakunnalle, niin sitten voimme tukea esim. ekana vuonna 300e kuussa, sitten 200 e kuussa, sit 100 e kuussa ja sit 50 e kuussa neljäntenä vuotena. Ajatuksena siis se, että ensalkuun sais tukea ja sit vähin erin vois ruveta esim. kesätöillään kantamaan myös omaa vastuuta.



Mahdollista on myös, että esim. ostetaan lapselle asunto, jos se on kannattavaa opiskelupaikkakunnalta.



Mut mistä näistä jutuista oikeasti tietää? Jos lapsi onkin vaikka peliongelmainen tai alkoholisti, niin en todellakaan aio olla mahdollistamassa asioita tai toisaalta, jos lapsi voittaa lotossa, niin tuskin sittenkään jeesaan.



Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, mutta nyt tosiaan tuo 300, 200, 100, 50 tuntuu järkevältä vaihtoehdolta. Omille siivillekin pitää joskus päästä. Itse olen hypännyt täysin omilleni suoraa kotoa aikanani, mutta opiskelin 80% kotoa käsin.

Elatusvelvollisuus ei pääty täysi-ikäisyyteen, vaan vanhempien on tuettava taloudellisesti myös opiskelevaa, täysi-ikäistä lasta.

merkittävimpiä ihmisiä:) Olen itsekin saanut vanhemmiltani paljon apua. Ja niin se yleensä taitaa mennä etä ne jotka ovat saaneet apua, osaavat ja haluavat itsekin auttaa, ne jotka eivät ole, tavallaan kostavat sen omille lapsilleen. Joka on mielestäni käsittämätöntä, mutta täälläkin usein saa lukea niin katkeria ja raivoisia kommentteja että surku.

Siis autan kaikin mahdollisin tavoin, on suuri onni saada antaa. Varmaan enemmän käytännön apua ja henkistä tukea, mutta tarvittaessa taloudellistakin....