Aiotko auttaa lastasi taloudellisesti ja muutenkin vaikka lapsesi on täysi-ikäinen?

ja onko joku joka ei auta esim kotona asuvaa lukiolaista vaikka oliskin jo 18v??

Minua ei ole autettu ja hyvin olen pärjännyt omillani. Vaikka välillä onkin ollut tiukkaa.

Maksan yksittäisiä puhelinlaskuja, matkoja kotiin tai ostan ruokaa, kun tapaamme. Tarjoan ruuat ja juomat, jos käymme ulkona syömässä.



Olen myös aikoinaan pakannut pojalle mukaan "kapiot", kun lähti kotoa. Olin koonnut kaappiin valmiiksi pyyhkeitä, lakanoita, astioita, aterimia, kynttiläkippoja jne. etenkin kauppojen keräilykampanjatuotteista.

Mutta koko ajan tukea vähentäen, että ottaa itse itsestään vastuun.

Apua pitää mielestäni perheenjäsenille antaa puolin ja toisin.



Enkä puhu nyt siis pelkästään taloudellisesta avusta.

mutta lapsia on viisi, joten kaikille ei voi vuokria maksaa tms. Varmaankin vien heitä vaateostoksille, laitan silloin tällöin rahaa tilille jne. ja kun saavat lapsia, hoidan niitä.

Olen 45 ja saan vieläkin apua. Isäni on äitini omaishoitaja ja lapseni ip-kerho.



Mä hoidan äitiäni kun isäni haluaa jonnekin ja autan aina kun pystyn. Ilman tätä järjestelmää, isäni ei kestäisi ja lapsellani olisi yksinäistä.

En halua heidän elävän minusta riippuvaisena millään lailla aikuisena, mutta toivon, että voin hemmotella tarjoamalla silloin tällöin matkoja, lastenhoitoapua ja auttamalla esimerkiksi pikkulapsiaikana (jos satun saamaan lapsenlapsia) hoitamalla jotain arkiasioita kuten kuljetuksia ja satunnaista ruuanlaittoa tai mitä nyt tarvitsevatkin. Opiskeluaikana toivon, että voin tukea tarjoamalla myös jotain ekstraa, ruokakasseja ja matkoja vaikkapa.



Jos heistä tulee vätyksiä, en aio "tukea" sitä elättämällä jotain loisia. Nämä luetellut asiat tarjolla niille, jotka itsekin tekevät osansa.

Taloudellista apua tiukoissa paikoissa ja muuta apua tilanteen mukaan. Ja mahdollisia lapsenlapsia hoidan ihan omaksi ilokseni, jos se lasten vanhemmille ok ja tietysti mahdollisuuksien mukaan niin, että siitä olisi myös lasten vanhemmille apua ja hyötyä.



Toivon, että omat lapseni auttaisivat myös toinen toisiaan tarvittaessa. Elämä on niin paljon kevyempää, jos ei aina tarvitse kaikkea pinnistellä yksinään ja "minä ite"- mentaliteetilla.

siitä eteenpäin saa luvan pärjätä omillaan.

Jos vanhemmat ei auta lastaan niin kuka sitten auttaa???

Kyllä aion, ja toivottavasti pystyn auttamaan mahdollisimman paljon. Olen itse saanut niin paljon apua vanhemmiltani, että velvollisuuteni on viedä tukea eteenpäinkin omille lapsilleni.

toinen ei tee mitään. autan silti molempia ja seuraaviakin aion auttaa. meillä riittää antaa rahaa ja rakkautta jne viidelle rakkaalle lapsellemme.

Perii melkoisen omaisuuden tultuaan täysi-ikäiseksi.

Perii melkoisen omaisuuden tultuaan täysi-ikäiseksi.

Hankkikoon hoitajan kersoillensa?

Lapset saavat taloudellista apua tarpeen mukaan opintojen loppuun saakka. Lapsenlapsia meillä ei vielä ole, joten sitä puolta en ihmeemmin ole miettinyt. Todennäköisesti kysyn, mitä lapsi tarvitsee ja sitten hankin sen. Lastenhoitoapua saavat, mikäli eivät asu toisella puolella maapalloa ja oma terveys antaa myöten.

Perii melkoisen omaisuuden tultuaan täysi-ikäiseksi.

Hankkikoon hoitajan kersoillensa?

Apua pitää mielestäni perheenjäsenille antaa puolin ja toisin.

Enkä puhu nyt siis pelkästään taloudellisesta avusta.

Sitä taloudellistakin apua tulee luultavasti annettua.

Toivon kuitenkin, että olen kasvattanut heidät ymmärtämään rahan merkityksen, työnteon tärkeyden ansiotulojen saamisessa, itsenäisyyden taloudellisestikin ja elämänhallinnan tältäkin osin.



Rahan antamisen sijaan haluaisin, että meillä olisi paljon yhteistä aikaa, keskusteluja, hauskanpitoa ja osallistuisin mieluusti mahdollisten lastenlasten elämään.

Mulla on kolme täysi-ikäistä lasta ja kaikkia autan jonkin verran.