Työn ja äitiyden yhdistäminen ihan mahdotonta :(

Elätte nyt todennäköisesti elämänne raskaimpia vuosia kun lapsetkin ovat vielä noin pieniä (pk-ikäisiä). Lohdutuksen sanana voin kertoa, että elämä helpottuu kyllä kovasti kun lapset menevät kouluun ja kulkevat koulumatkat omin päin ja ovat muutenkin omatoimisempia. En ole noin rankkaa työtä tehnyt kuin sinä enkä ikinä alkaisi siihen, että tekisin illallakin töitä (muuta kuin hyvin satunnaisesti), mutta joka tapauksessa se on varmaa, että elämä helpottuu lasten kasvaessa. Eli joko jaksat näin siihen asti tai sitten työlle pitää tehdä jotain :) Tsemppiä!

Tätä äiti, joka pystyy välittömästi toipumaan sterssaavasta työstään, josta on jo aivan puhki ja heittämään pullatuoksuisen vaihteen päälle ja olemaan lapsilleen läsnäoleva äiti, joka jaksaa leikkiä, ulkoilla, auttaa läksyissä, pitää omasta kunnostaan huoleen, tekemään perheelleen ravitsevaa ruokaa, pitäämään kodin siistinä ja pyykit puhtaana.

Ajatella tämän kaiken hän tekee noin kolmessa tunnissa, johon ei pysty edes kotiäiditkään, joilla on tähän aikaa koko päivä.

Olen vaativassa asiantuntijatehtävässä isossa yrityksessä. Töissä olen tehokas, mutta kotona 100% äiti. Kun tulen kotiin, keskityn todellakin vain perheeseen. Teen ruuat aina alusta asti itse, autan läksyissä, tehdään pihahommia ja muita kotihommia yhdessä koko perheen voimin. Ja silti ehdin jumppaan kerran viikossa ja lenkille 2 krt (lenkit silloin kun lapsi nukkuu ja jumppa samaan aikaan lapsen harrastuksen kanssa). Työn ja kodin yhdistäminen vaatii organisointikykyä ja sellaista "vie mennessäs, tuo tullessas"-asennetta, sekä tietysti molempien aikuisten sitoutumista kuvioon. Jotkut asiat voi toki ainakin osin ulkoistaa, meillä esim. käy siivooja. Siitä kuitenkin pidän kiinni, että kaikki vapaa-aika käytetään perheeseen ja viikonloppuisin ei tehdä töitä. Täydellinen ei ole kukaan, mutta kun suunnittelee ajankäyttöään niin aika paljon ehtii ja saa aikaan.

Alku on aina rankkaa, katso vuosi ja sitten alkaa helpottaa. Osa hommista muuttuu rutiineiksi, joten kaikkea ei tarvitse tehdä niin hirveällä paatoksella.



Kotiin vaatimustaso minimiin ja mahdollisimman paljon apua. Mummit ja kummit lastenhoitoapuun, siivous minimiin, lapset siivoamaan omat jälkensä, mies hommiin myös.



Ylitöitä pakko vähentää, muuten et jaksa. Viikonloppuisin ei töitä. Illat tarkoitettu perheen kanssa olemiseen ja palautumiseen. Yöunista tinkiminen heikentää energiatasoa ja työsuoritusta päivällä ja saa sinut tiuskimaan lapsille. Vedä itse tälle rajat, työnantaja ottaa sinusta kaiken mitä saa irti.



Palkkaus. Tuolla palkalla ei kannata kaikkea vapaa aikaa uhrata!! Joko alun jälkeen radikaalisti vähemmän töitä tai sitten reilu palkankorotus.



Lomat. Seuraavassa työpaikassa pyydät täydet lomat palkallisina heti ekana vuonna. Tämän voi neuvotella työhaastattelussa ja se onnistuu jos haluavat sinut. Olen itse tehnyt niin. Vaihtoehtona palkaton loma tai jokin yhdistelmä, esim. 2 vkoa palkallista ja 3 palkatonta ekana vuonna, toisena vuonna pyörivätkin ja normaalisti.

Elätte nyt todennäköisesti elämänne raskaimpia vuosia kun lapsetkin ovat vielä noin pieniä (pk-ikäisiä). Lohdutuksen sanana voin kertoa, että elämä helpottuu kyllä kovasti kun lapset menevät kouluun ja kulkevat koulumatkat omin päin ja ovat muutenkin omatoimisempia. En ole noin rankkaa työtä tehnyt kuin sinä enkä ikinä alkaisi siihen, että tekisin illallakin töitä (muuta kuin hyvin satunnaisesti), mutta joka tapauksessa se on varmaa, että elämä helpottuu lasten kasvaessa. Eli joko jaksat näin siihen asti tai sitten työlle pitää tehdä jotain :) Tsemppiä!

ole itse tehnyt vaativaa työtä. Ei se vaan helpotu, jos työura etenee samaa tahtia lasten kasvaessa. Toki lapset liikkuu enemmän itsenäisesti, mutta myös alkavat ehkä harrastaa enemmän (=kuskausta + muutenkin harrastuksessa mukana oloa) ja tarvitsevat ne vanhemmatkin lapset sitä vanhempaa vielä paljon.

Mieti, että mitä turhia asioista voit karsia pois. Hanki siivooja kotiin, luovu aikaa vievistä harrastuksista, rationalisoi kaupassakäyntiä ja ruokataloutta. Pidä pääsääntöisesti kiinni työajoista, anna toisten joustaa. Neuvottele itsellesi täydet omat. Hanki vakihoitaja lapsille 1 ilta viikossa tai jos lapset sairaana. Jos tunnet katkeruutta ja uupumusta illalla, niin salli itsellesi vapaa-aikaa.



Jos vuoden päästä arki ei suju, niin vaihda duunia.

yksi vai useampi henkilö. Jos yksi, miksi hän lähti?

Ensimmäiseksi: palkkasi ei ole mikään päätä huimaava eli normaali työpanos riittää. Toiseksi: Kaikki on vielä sinulle uutta eli se lisää ajankäyttöäsi. Muutamassa kk opit. Kolmanneksi: vaativat työt ovat vaativia töitä. Itse en usenkaan konkreettisesti tee työtä illalla, mutta kupsyttelen monimutkaisemmat asiat toimintasuunnitelmiksi myös vapaa-ajalla. Mielestäni tätä on joskus jopa vaikea katkaista. Neljänneksi: pidän jonkin verran ylimääräisiä palkallisia lomia, vastapainoksi hoidan myös lomallani pakolliset juoksevat asiat. Viidenneksi: teen usein hiukan vajaata työpäivää siis toki täydellä palkalla, toisaalta reagoin asioihin aamulla ja illalla jos tarpeen.



Olen siis vähän kokoaikatöissä, työ on osa elämää ja toisinpäin. Ei stressaa juurikaan. Sanoisin että sinulla on kasvun paikka, minullakin ollut omani. Lapsia on, palkka about 6 ton brutto, mies osallistuu. Typerintä olisi nyt apn luovuttaa, kyllä se siitä!

itse olen yksityisellä töissä erityisosaamista vaativissa asiantuntijatehtävissä ja tein selväksi jo aluksi, että 3 pienen lapsen äitinä en voi tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Eikä ole tarvinnut tehdäkään kuin noin kerran vuodessa aivan erityisessä tilanteessa. Lisäksi sain täydet vuosilomat jo ekana vuonna. Minua ei ylenkatsota, työpanokseeni ollaan tyytyväisiä ja olen saanut myös palkankorotuksia ja henkilökohtaisia bonuksia.



Summa summarum, työnteko 24/7 ei ole välttämättömyys edes yksityisellä puolella. Jos sinun työpaikassasi on, niin kannattaa harkita työnantajan vaihtamista.

Ennen kuin poltat itsesi loppuun. Itse olen tehnyt 9 vuotta kuvailemallasi tavalla töitä ja välillä todella poikki. Vaikka kuvitellaan ja monet kokemattomat täällä neuvovatkin niin asioita harvemmin ratkaistaan töitä tai työtä muuttamalla. Työelämä uraputkessa sattuu nyt olemaan tällaista.

Neuvoni: 1) hanki kotiapua, henkilö joka hakee esim 1 -2 x viikossa lapset hoidosta, silloin teet pitkän päivän. Varaat kaikki pakolliset rästi hommat, jotka voi vaan siirtää ko päivälle. Jos se ei onnistu niin sovi puolisosi kanssa siitä, milloin hän vie ja hakee lapset niin voit keskittyä koko päivän työpaikalla työhön.

2) Vältä tekemästä joka ilta töitä kotoa, jos on pakko sovi itsesi kanssa esim 1-2 iltaa jolloin teet töitä.

3) pidä jatkuvasti tarkkaa suunnitelmaa töistäsi, joka viikko alkaa to do listalla ja suunnittelet, mitkä työt on tehtävä heti ja mitä voit siirtää. Täydennä listaan kaikki tehtävät viikonkuluessa. Priorisoi työt aina joka aamu kun menet töihin.

4) kirjaa ylös myös hetket jolloin vietät aikaa lastesi kansa Tällöin kännykät, tietokoneet yms on kiinni.

5) ota yksi hetki viikossa, jolloin annat aikaa itsellesi, rentoudut ja nautit itsestäsi.

6) käyt puolison kanssa joka viikko yhdessä kalenterin läpi, jaatte vastuut hakemisista, viemisistä. Pidätte tästä kiinni.

7) sinulla on lupa sanoa töissä, että nyt ei mahdu enempää, voiko asiaa hieman siirtää niin pystyn paremmin keskittymääb.



Näillä opeilla selätät ruuhkavuodet. Tsemppiä vain sulle.

lomat kuin vaikka siwan kassalla?

Ja älä toki tee töitä kotona =) En oikein ymmärrä mitä haet

olisikin noin yksinkertaista. Aloitin työt siis vasta äsken, joten lomia ei nimeksikään :(



ap

olisikin noin yksinkertaista. Aloitin työt siis vasta äsken, joten lomia ei nimeksikään :( ap

saat lomia paljon? Voi sissus...

olisikin noin yksinkertaista. Aloitin työt siis vasta äsken, joten lomia ei nimeksikään :( ap

eli sulle alkaa kertyä lomaa kun aloitat työt, et tosin täyttä vuosilomaa saa ennen kuin olet ollut koko kauden töissä.

itse keskijohdossa isossa pörssifirmassa ja ihan sairaasti työtä, ylitöistä ei makseta koska "pomoilla" on kokonaispalkkasopimus eli kaikki työ - vaikka sitten 100h viikossa - kuuluu palkkaan.



Osa-aikaista kokeilin, ei toiminut, jouduin vain puolikkaalla palkalla tekemään samat 150% töitä, eli vaikka teoriassa olin 4 päivänä viikossa muutaman tunnin, niin käytännössä tein 60 tuntisen viikon koska ei kukaan muu niitä töitäni hoida, piti tehdä ihan samat työt kuin ennenkin, ne tehtiin sitten vain viikonloppuna ja yöllä. Sijaista ei voi palkata tällaisiin tehtäviin ja työtä ei voi vähentää tai jakaa, joten se on ihan turhaa koko "osa-aikaisuus" (toimii toki ns. suorittavan tason hommissa kyllä).



Eipä muu auta kuin PUOLISON lyhentää työaikaa, eli siis miehen. Mun työ on mitä on, se ei muuksi muutu, ei edes vaihtamalla firmaa, ja työelämä tietyllä tasolla (asiantuntija, päällikkö, johtotaso jne) on sitä 24/7 vastuussa olemista.



Toistaiseksi siis meillä mies lyhensi työaikaa ja hänellä kuvio toimii koska ei ole samanlaisessa hommassa kuin minä, vaan työssä jossa on samaa työtä tekeviä muita kollegoita jotka pystyvät myös tekemään samoja juttuja (itsellä ei siis ollut tätä mahdollisuutta koska olin "ainoa" tietyn alan osaaja yrityksessämme).



Samalla olen alkanut etsimään vaivihkaa uutta työtä, valtionhallinnosta tai kunnasta. Sen löytyminen vie vuosia - kukaan ei lähde kunta/valtio hommista muuta kuin eläkkeelle tai kuoleman takia - mutta aina niitä joskus vapautuu. Olen valmis tinkimään palkasta ym eduista jotta saisin inhimilliset työajat.



Mielestäni, jos ja kun olet noin koulutettu, kotiin jääminen ei ole oikein vaihtoehto. Urasi kärsii ja tiput pian työelämästä kokonaan, ei kannata uhrata kallista koulutusta sen takia että koet työelämän olevan liian rankkaa. Vaihtoehtoja sulle on siis mies lyhentää työaikaa, palkkaat hoitajan kotiin, vaihdat työpaikkaa tai yrität osa-aikaista. Veikkaan vaan että osa-aikaisessa sulle kävisi ihan samoin kuin mulle, samat työt ja vastuut rupupalkalla ja riistetyksi tulemisen tunne.



Tsemppiä!

1) Jos ei ole kertynyttä vuosilomaa niin aina voit anoa palkatonta, että lapsen hoito järjestyy

2) Sinulle kertyy ihan normaalisti vuosilomaa, tietenkään heti et voi uudessa paikassa jäädä lomalle, mutta ensi kesänä sinulle on jo kertynyt lomaa

3) Älä tee töitä kotona

kyllä se siitä helpottuu. Kannattaa heti alkuun ottaa se linja, ettei tee kotona töitä paitsi ehkä joskus poikkeustapauksissa. Kesällä voit varmaan pitää palkatonta lomaa ainakin pari viikkoa, jos et enempää raski.



Ei kannata luovuttaa heti, katsele ainakin vuoden verran, miltä työ tuntuu. Usein vaativa työ on myös joustavaa ja lasten tarpeet on helppo ottaa huomioon. Ja siinä vaiheessa kun olet päässyt sisälle taloon eikä tarvitse enää esim. "näyttää" uusille työkavereille mitään, ja asiatkin on tuttuja ja osa hoituu rutiinilla, ei työ tunnu enää niin raskaalta. Tai jos tuntuu, niin sitten voi alkaa miettiä toista työtä.

ensimmäisen vuoden jopa kahden ajan. Sen jälkeen alkavat lomat pyöriä, työhön tulee rutiini ja se oleminen muuttuu leppoisammaksi töissä ja vapailla, kiire arkisin ei helpota koskaan. Oli mulla eka vuosi ehkä elämäni rankimpia töissä, nyt sujuu. Kolme vuotta takana kohta.

Vai onko hänkin vasta aloittanut työssään?!

ot, paljonko tienaat?