Kommunikointi parisuhteessa kusee
Parisuhteeni on yleensä lämmin ja toimiva, mutta meidän välisiä ongelmia ratkaistaessa asiat menevät pieleen. Itse keskityn ongelman ratkaisemiseen, eli kuinka jatkossa toimitaan, ettei tarvise kyseiseen ongelmaan törmätä. Mieheni taas kaivautuu saman tien omaan poteroonsa ja vittuilee sieltä huoletta ja puolustautuu kaikkea sanomaani vastaan. Toinen tyyli toimia on että hän aloittaa mykkäkoulun.
Mieheni on kuin 14-vuotias pissis tapellessa. Kun olemme joten kuten puineet itse ongelman niin seuraavaksi yritän puhua siitä miten en halua enää kuulla keskustellessa lapsellisia loukkauksia esim. "painu vittuun!" jne. En halua puolisona tällaista enää niellä. Vastaukseksi mieheltäni tulee kyllä anteeksipyyntö ja seltiys "No kun vitutti.", mutta mitään konkreettista muutosta ei tähän kaavaan kuitenkaan tule. Olemme jopa sopineet, että pistämme keskustelun jäähylle siksi ajaksi, että mieheni on oikeasti vastaanottava ja rauhallinen. Samat vittuilut tulevat kuitenkin aina uudestaan vastaan.
Haluan konfliktin syntyessä puhaltaa yhteen hiilen ja ratkoa ongelmat tehokkaasti. En halua kuluttaa energiaani tuhoavaan keskusteluun. Mikä nyt siis neuvoksi? Mitääkö minun vaan hyväksyä ja niellä epäkunnioittava puhe?
Kommentit (5)
Tuo on joku yleinen vika, exäni ei kertakaikkiaan tajunnut että asioista voi keskustella ilman että kumpaakaan syytetään. Hän otti joka lauseeni tai kysymykseni syytöksenä. Onko miehelläsi marttyyrialkoholistiäiti?
Kiitos vastauksista!
Ilmeisesti mieheni tuskastuu siihen, etten keskustelussa tyydy pelkkään "Sori, vitutti." -vastaukseen vaan haluan, että yhdessä sovimme jonkun uuden toimintamallin jottei keskustelu jatku samaan vittuilevaan sävyyn aina uudestaan ja uudestaan. Eli minusta tulee "jankkaaja" jos sanon että "tämä vittuilu loukkaa." Minua ei lämmitä tippaakaan aina uudestaam tappelujen jälkeen kuulla sama anteeksipyyntö tai selittelyt siitä kuinka vituttaa vaan tahdon vittuilun loppuvan. Tuota vaihtoehtoa olen myös miettinyt, että en itse suostu jatkamaan keskustelua mikäli keskustelun sävy on ilkeä. Hän onkin antanut ymmärtää, että vika on minussa kun olen niin herkkänahkainen ja että hänen sanansa ja tekonsa on minusta kiinni. Kyllä se on hänen kontrollissaan mitä hän suustaan päästää. Ehkä joku anger management olisi myös paikoillaan.
Olenkin yrittänyt nämä vuodet ymmärtää miestäni ja hänen vaikeaa nuoruutta, mutta nyt mitta on kuitenkin tullut täyteen.
Että joko hän muuttuu tai tiet eroavat. Minusta oikein hyvä neuvo ettei suostu keskusteluun, jonka joka toinen sana on vittu. En voisi kuvitellakaan että oma mieheni puhuisi mulle noin.
Oman tämän(kin) päiväni perusteella totean että uskon että parisuhteet on vaan ihan **tun huono keksintö. Miehet...
Voisiko olla niin että olet naisena miestä huomattavasti vahvemmilla verbaalisesti? Mies kokee häviävänsä ja turvautuu lapsellisuuksiin. Älä vyörytä miehelle mielipiteitäsi. Mitään tuollaista kiroilua ja mykkäkoulua ei pitäisi ihmissuhteissa sallia ollenkaan, mutta miehen pitäisi haluta tätä itse. Kieltäydy keskustelusta jos se menee tuolle linjalle. Saatatte tarvita pariterapiaa, mutta sitä pitäisi miehen itse haluta.