Minkä pelottavan elokuvan näit tasoosi nähden liian pienenä

ja joitain Kingin leffoja katselin 7v vanhana, siitä se kauhuleffahulluus lähti ja edelleen dvd-hyllyssäni on enemmän kauhuleffoja kuin mitään muuta. Salaa katsoin pienenä vanhemmiltani kauhuleffoja, en nähnyt edes painajaisia, kun sisäistin ajatuksen, että se on vaan elokuva, ei totta :)



p.s. muutenkin olen aika outo, kun muo vaan naurattaa kaikki Saw-leffat :D

piirrettynä, leffateatterissa. Isot koirat suurella valkokankaalla olivat vain liikaa... Paljon muuta en muista, kuin että pelkäsin koiria ja itkin, ja sitten sen spagetinsyöntikohtauksen.

sellasta leffaa, tuli telkkarista joskus sata vuotta sitten: nuori nainen oli yksin isossa toimistorakennuksessa ja joku mies jahtasi sitä. Miehestä näytettiin vain valkoiset tennarit, joilla se hiipi ympäri autiota toimistoa, tyttö kyyhötti milloin missäkin hyllyn takana ja valkoiset tennarit meni ohitse... hitto että pelotti pitkään se elokuva.

Karmee leffa, sohvan takaa kurkittiin. Myös tuo aiemmin mainittu leffa jossa joku etelämantereen porukka jäi joidenkin olioiden kynsiin...

Myös kotimainen soittorasia oli tosi pelottava, varsinkin se öinen ikkunakohtaus.

mutta ahdistavin oli sellainen leffa, jossa jonkun miehen vaimo ja tytär pahoinpideltiin/raiskattiin/tapettiin ja vaimo yritti pakoon ja hyppäsi ikkunasta, mutta hyppäsikin suoraan metalliaitaan jonka piikit lävistivät vaimon joka kuoli siihen. (Anteeksi hatarat muistikuvat.) Tämä oli ihan järkyttävä :(

Muistan kattoneeni salaa kaverin kans kyseisen leffan joskus 8-9- vuotiaana ja se pyöri mieles kauan... Samoin joku b- luokan kauhuleffa 70-80-luvulta, nimeltään pikku paholaiset, jossa 3 lasta tappoi ihmisiä huvikseen ympäri kaupunkia. Kamala...

Käytiin katsomassa kun olin 8v.

Dracula ala-asteella. Näin painajaisia vuosia.

Jokin vanha englantilainen ihan perus koko perheen sarja, jonka näin n. 7-8 vuotiaana. Yhdessä jaksossa oli juoni, jossa hissi jäi kerrosten välille kaksi ihmistä kyytissään ja muistaakseni tilannetta kuvattiin jotenkin ahdistavana ja jännittävänä. En suostunut menemään hissiin moneen vuoteen tuon jälkeen, jos vaan vaihtoehtoja oli.



Sen sijaan useimmat siihen mennessä ilmestyneet kauhu-, toiminta- ja sietokykyleffojen klassikot (paitsi Sodon 120 pv. , jonka näin vasta teatterijulkaisussa) onnistuin katsomaan suunnilleen 8 - 12 vuotiaana, ilman että ne jäivät enemmän vaivaamaan. Vanhemmat kyllä kovasti yrittivät estää kaiken ikärajoitetun katselua mutta onneksi oli kavereita.



Vanhemmalla iällä on ollut muutamia pätkiä joiden katsominen teki pahaa esim. Threads, Martyrs ja Daughter (lyhytelokuva) mutta ei nuokaan yöunien menettämistä aiheuttanut.

Jokin vanha englantilainen ihan perus koko perheen sarja, jonka näin n. 7-8 vuotiaana. Yhdessä jaksossa oli juoni, jossa hissi jäi kerrosten välille kaksi ihmistä kyytissään ja muistaakseni tilannetta kuvattiin jotenkin ahdistavana ja jännittävänä. En suostunut menemään hissiin moneen vuoteen tuon jälkeen, jos vaan vaihtoehtoja oli.

Sen sijaan useimmat siihen mennessä ilmestyneet kauhu-, toiminta- ja sietokykyleffojen klassikot (paitsi Sodon 120 pv. , jonka näin vasta teatterijulkaisussa) onnistuin katsomaan suunnilleen 8 - 12 vuotiaana, ilman että ne jäivät enemmän vaivaamaan. Vanhemmat kyllä kovasti yrittivät estää kaiken ikärajoitetun katselua mutta onneksi oli kavereita.

Vanhemmalla iällä on ollut muutamia pätkiä joiden katsominen teki pahaa esim. Threads, Martyrs ja Daughter (lyhytelokuva) mutta ei nuokaan yöunien menettämistä aiheuttanut.

Lisättäköön tähän vielä että joskus 10-vuotiaana tuo aiemminkin mainittu The Thing oli työläs katsoa loppuun. Vielä nykyäänkin katsottuna painostavan vainoharhainen tunnelma yhdistettynä aidosti shokeeraaviin hirviöefekteihin on kauhuleffojen aatelia.

kun näin Pier Paolo Pasolinini elokuvan "Salo", suomeksi "Sodoman 120 päivää".

Suurin osa katsojista käveli ulos teatterista kesken leffan. Pystyin juuri ja juuri katsomaan loppuun, mutta se vaivasi päiväkausia.

Pasolinihan murhattiin vähän tuon elokuvan ensi-illan jälkeen.

Näin tämän leffan vhs:ltä ja ikä oli n. 26v. Olen ihan tottunut kauhuleffojen katsoja ja tykkään yleensäkin kyseisen genren elokuvista, mutta tämä kyllä oli jotain ihan käsittämätöntä. Ei niinkään kauhua aiheuttanut, vaan groteskisuudellaan aiheutti fyysistä oksetusta. Järkytti kyllä ja muutama kohtaus kiersi ajatuksissa inhottavalla tavalla jonkin aikaa. :/

Pakko sanoa: hui kamala... Terve ihminen ei ole kyllä tuohon reagoimatta edes vähää.. skalpeerausta... ulosteen syöntiä ym. Ei ihme että bännätty useassa maassa, Suomessakin vasta joitain vuosia sitten sallittiin.

Mut kysymykseen: Onhan sitä nähty useakin leffa liian nuorena, ainoa vaikutus on että leffat ei enää pelota. Paranormal activitytkin meni niin, että ekan lopussa säikähdin, mutta en muuten pelännyt. Enkä nähnyt painajaisia.

Goret on sitten asia erikseen. Eikä nekään pelota, osa (kuten Hellraiser) kuvottaa. Tosin Final Destinationit on lempileffoja :D

Näin sen myös muutama vuosi sitten teatterijulkaisun yhteydessä. Leffa kyllä tuppasi enemmän huvittamaan kuin kuvottamaan mutta siinä myös yleisöllä oli osansa asiaan. Edessäni nimittäin istui jengi liekkipaitaisia autonrassaajastereotyyppejä, jotka olivat tulleet leffaan tyttöystäviensä kanssa odottaen varmaankin sopivasti lämmittelevää erotiikkaa ja näiden reaktiot esim. lukuisiin homoseksuaalisiin kohtauksiin olivat sanalla sanoen "priceless". :D

Kuinka monta aloitusta aattelit pistää tästä teemasta?

Olin 1. luokalla ja katsottiin salaa vhs:ltä tuota elokuvaa. Monta vuotta meni, etten voinut nukkua pimeässä. Vieläkin aiheutta pahasti kylmiä väreitä kaikki Dracula-leffat.

Olinkohan 10v. Itkin ja pelkäsin tämän jälkeen monet illat, nyt parikymppisenä puistattelen vieläkin päätäni! En katso _enään_ikinä_

Vanhempani oikein pyysivät katsomaan ja olivat varmaan lapsille suunnattujakin, mutta olin tosi herkkä ja näin kauheita painajaisia tulipalosta, joka siinä oli, samoin siitä, kun tirlittan putosi jostain strapetsilta sirkuksessa. Aivan kauheaa.



Sen jälkeen mm. rukoilin joka ilta, ettei meille tulisi tulipaloa kotiin:(

vai olikohan se tuo kyseinen, mutta kuitenkin muumijakso, jossa muumipeikko muuttui ihan vain peikoksi. Vieläkin muistan sen fiiliksen ku oli niin pelottava... :(

Se kamala tyttö... hyi.

Up

Manaaja. olin tuolloin 10v. ja katseltiin sitä saman ikäisen kaverini kanssa, salaa tietenkin.

Olin muutenkin tosi arka lapsi joten monen viikon pelkotilat olivat taatut.

Stephen Kingin Se-elokuvalle täältäkin pojot. Vielä näin 20 vuoden jälkeenkin suihkussa alkaa joskus mielikuvitus laukata.

Ghostbusters 1, olin viisivuotias. hrrr. Nykyisin menee kaikki kauhu, jopa Salo ja muut sairaat leffat.