Olisiko teillä ideoita mitä lääkäri ei huomanut?
Eli oireet, törkeä väsymys, sydän hakkaa välillä ihan hulluna, ihan vaikka istun, päätä särkee jatkuvasti(johtunee siitä, että niskat jumissa) raivokohtaukset ja olen ruvenut pelkäämään, ihan kuvittelen vaikka mitä ja pelottaa vaan...
kilpirauhaset kunnossa... Vai pitäisikö käydä uudestaan kokeissa?
Kommentit (17)
Onko stressaava elämäntilanne?
mutta nyt ollut aika suht normaalia elämää..
ap
Mulla oli samoja oireita, kun olin ylipainoinen. Kohonnut verenpaine, ja varmaan sokeritkin pielessä.
normaalia tuo väsymys? Ihan jatkuva väsymys jos saisin nukkua, niin nukkuisin suuremman osan päivästä, hemoglobiini 124 mikä siis minulle normaalia..
ap
Mulla oli samoja oireita, kun olin ylipainoinen. Kohonnut verenpaine, ja varmaan sokeritkin pielessä.
voisin kullä paineita tutkia, mutta voiko sokerit normipainosella heittää??
ap
kun ahdistuneisuushäiriö ja masennus olivat pahimmillaan. Mulla oli paljon erilaisia ahdistavia ajatuksia ja niitä miettiessä sain lähes paniikkikohtauksen. Päätä särki sen takia, etten kyennyt rentöutumaan lainkaan. Ihan unessa ollessaankin olin niin jännittynyt, että öisin kun heräilin, oli yöpaita litimärkä.
niin, että heräsin siihen, kun paita oli ihan märkä... mutta kun ei mikään oikeastaan ahdista tai masenna.. ei tietoisesti... voiko se olla jetenkin piilevää??? Vai enkö itse vaan tajua? Mieheltä kun kysyn niin hänestä olen muuten normaali mutta räjähdysherkkä...
ap
siihen on olemassa hyviä lääkkeitä, pyydä lääkäriltä
niin, että heräsin siihen, kun paita oli ihan märkä... mutta kun ei mikään oikeastaan ahdista tai masenna.. ei tietoisesti... voiko se olla jetenkin piilevää??? Vai enkö itse vaan tajua? Mieheltä kun kysyn niin hänestä olen muuten normaali mutta räjähdysherkkä...
ap
Jos on tavallaan jäänyt päälle ja alkaa nyt oirehtimaan?
nuo muut oireet johtua vain väsymyksestä? Onko unesi laatu hyvää? Nukutko tarpeeksi, heräätkö virkeänä? Uniapnea tms.? Itselläni pitkäaikainen väsymys aiheuttaa aina outoja oireita jotka kasvavat sitten lumipallon lailla. Esim. väsymys, huono asento, niskat jumissa, ei jaksa harrastaa liikuntaa, turvotusta, särkyä, mielialojen heittelyitä, ihmeellisiä pakko-oireita... Itse en pysty helposti nukahtamaan ja lasten kanssa uni on muutenkin liian vähäistä ja laadultaan huonoa.
Raudanpuuteanemia? B12- vitamiinin puutos?
Heräiletkö yöllä? Onko levottomat jalat? Kuorsaatko?
B12 en sitten tiedä yhtään, lääkkeiden kanssa en sitten tiedä, kun sain juuri tietää, että raskaana ollaan :) mutta siis oireet ennen raskautta... eli ei tarvitse sitä sekoittaa! Otan selvää tuosta B12 ja taidan ottaa nyt neuvolassa vielä esille...
Liikunta tietty olisi ok, mut ku ei jaksa..
ap ja kiitos teille mielipiteistä!
Suomessa hoidetaan hyvin paljon sillä perusteella väärin ihmisiä että tuijotetaan liikaa sitä onko tulokset viitearvojen sisällä vai ei. Pitäisi kuunnella potilasta ja oireita.
Omaksi onnekseni minulle sattui lääkäri kuka oli Jenkeissä opiskellut juuri tätä aihealuetta ja kyseenalaisti Suomen hoitokäytännöt.
Minulla aloitettiin lääkitys. Ohjeet on, että jos tsh on alle 2,5 niin se on ok. Itselläni oireet kuitenkin ovat poissa kun tsh-arvo on alle 1,7.
Minulla oireet oli väsymystä ja tuntui että romahdan psyykkisesti. Hermot oli kireellä, lihoin ja lopulta hiukset alkoivat lähtemään rajusti. Ja oli rytmihäiriötuntemuksia aika ajoin.
Mene yksityiselle jos et saa hoitoa.
pahentaa kilpirauhasoireilua. Vauvan kannalta on tärkeää saada lääkitys. Voi aiheuttaa mm. alhaista Äö:tä lapselle.
Tuo hikoilu viittaa kanssa samaan.
t.ed.kuka puhui kilpirauhasen puolesta
Itsekään en ollut tietoinen, että mikä vaivasi ja mistä johtui. Samalla tavalla etsittiin somaattisia sairauksia, kunnes lääkäri sanoi että kaikki on tutkittu ja nyt siirryttävä korvien väliin.
Minä olin kieltänyt tunteeni enkä pystynyt myöntämään itselleni, että suhde oli umpikujassa. Eli piilottanut omat tunteet itseltäkin sairaalla tavalla. Lopulta ne tulivat ulos fyysisinä oireina.
Itselläni ratkaisuna oli ero ja sen jälkeen asian läpikäynti terapiassa (paljon puutteita kyvyssä käsitellä omia tunteita, patoutuivat sisään). Olin nuori tuolloin, parikymppinen.
Lyhyen ajan söin myös ssti-lääkkeitä.
Myös seuraavan vakavan suhteen loppuvaiheessa fyys oireet palasivat, mutta tällöin tunnistin tilanteen itse ja nopeammin.
Sanoit että sinua ei tietoisesti ahdista tai masenna.
Mutta aiemmin kerroit, että olet alkanut kuvittelemaan ja pelkäämään kaikkea.
Kuvasit juuri ahdistuksen.
Itselläkin huoli ja ahdistus kohdistui juuri oireisiin ja sairauksiin koska ne olivat ainoa näkyvä syy sille ololle. Enkä ymmärtanyt/myöntänyt itselleni muita syitä. Tarkkailin itseäni sairaalloisesti.
Enkä tietenkään sano, että sinulla johtuisi parisuhteesta, mutta jostain vastaavasta asiasta? Tyytymättömyydestä johonkin, itselleen valehtelusta, omien tarpeiden huomiotta jättämisestä, jostain psyykkisestä ristipaineesta.
Onko stressaava elämäntilanne?