Vanhat vanhemmat. Onko kotikin sitten tosi vanhanaikainen vai nuortuvatko vanhukset lasten myötä?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2012 klo 13:43"]

tässä oli kyse huonekaluista.

Mun kohdalla vanhat vanhemmat näkyivät mm. siinä, että esim. mitään elektroniikkaa ei hankittu, ei videoita, ei mun niiiiiin haluamaa gameboyta mulle jne. Kaikki perusteltiin sillä, että ei ennenkään ole tarvinnut.

Ei saanut meikata, tämäkin perusteltiin sillä, että "ei ennenkään". Kylillä ei saanut käydä kavereitten kanssa, äitini perusteli sen sillä, että "ei ennenkään".

Kyytiä ei saanut mihinkään. Sama perustelu. Harrastuksia ei saanut olla, sama perustelu. Vaatteet piti tehdä itse niin pitkälle kuin mahdollista, puhumattkaaan ruuista.

Mikään uusi ei yleensäkään ollut sallittua. Tai se oli ainakin HYVIN paheksuttavaa.

Kotona opetettiin luokkaerot ja punaisten ja valkolaisten erot.

[/quote]

Heh, paljon samaa. Korvakorut sain vasta rippikoulun jälkeen, kun näin on ennenkin ollut ja tanssimaan ei saanut mennä. Harrastuksia ei ollut. Muilla oli koulussa jo omat sukset ja osalla jo lasikuitusukset. Minulle ei ostettu suksia, eikä luistimia, kun eihän silloin isot sisarukset kansakoulussa tarvinneet. Olin ainoa, kenellä ei ollut mitään muotijuttuja. Olisin toki saanut 50-luvun muotijuttuja perittynä aikuiselta siskoltani, mutta mitään oman ajan muotia ei saanut. Isosiskoni sitten joskus lähetti minulle synttärilahjaksi jotain, että minullakin oli jotain uutta.

Eli minut kasvatettiin sillä tyylillä, että ei niille lapsille mitään tarvi ostaa, kun ei ennenkään ja höpöhöpö aleta rahaa tuhlaamaan muotiinkaan, kun ei sitä ennenkään ja mitä se penikka millään suksilla mitään tekee, ota nuo isoveljesi puusukset, ostettu v. 1957, vaikka toinen on peltipurkilla paikattu.

Ajatusmaailma oli todella vanhanaikainen ja kun lähdin sitten maailmalle, olin kyllä aika pussissa elänyt, kun ei ollut muotilehtiä, ei rokkilehtiä, ei mankkaa (se oli sen ajan juttu kun sai mankalla nauhoittaa nuorten sävellahjasta musiikkia), ei mitään.

Se toinen vanhojen vanhempien lapsi :)

Se riippuu paljon ammatistakin. Mun vanhemmat on kuusikymppisiä peruskoulun opettajia ja minä 33-vuotias toisella alalla. Vanhemmilta mä nykymuksujen ja -teinien uusimmat virtaukset kuulen. Erityisesti isä on hyvä havainnoimaan, mikä on "nyt se juttu". Mähän olen ihan fossiili nuorten asioiden suhteen verrattuna niihin.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2012 klo 13:27"]

Isäni oli syntynyt vuonna -26, äitini -39. Itse olen syntynyt 1980. Terppa vaan kaikille, jotka tunnistaa :)

Eivät siis nuortuneet ja lapsuuteni oli TODELLA hyvin erilainen kuin muilla tuntemillani.

[/quote]

Sama juttu mulla. Mutta mun vanhemmat olivat nuorekkaita ja koti ja tavarat ihan niin kuin muillakin ikäisilläni. Se vaan että vaikka kuolivat vanhoina niin minä en ollut kovin vanha eivätkä lapsenlapset. Siksi en hirveäst kannusta hankkimaan lapsia vanhana jos nuorenakin voi.

Meillä oli aika vaatimaton koti noin 33 vuotiaaksi asti, lähinnä taloudellisista ja useista muutoista johtuvista syistä.

Nyt 40 + meillä on ihan kiva koti, löytyy sopivassa suhteessa ikealaista, antiikkia ja klassikoita. Elektroniikkaa on ihan riittävästi ja keittiöstä löytyy kunnon astiastot.

Lapset on hankkittu ns. mummoäiti iässä.

Mitä olen lasten kavereiden kotona käynnyt, niin nuorilla vanhemmilla on saamaa vaatimattomuutta kuin meilläkin oli aikoinaan ja iäkkäämmillä vanhemmilla on enemmän panostettu sisustukseen.

Ja on ihan perheestä kiinni kuinka trendikäs kodin sisustus on. Kukin lienee laittaneen oman maun mukaan.

Ööö, mitä tarkoittaa vanhanaikaisuus? Mä olen 30-vuotias, eli normi-ikäinen äiti, en erityisen nuori enkä vanha. Mutta mua ei kyllä kiinnostaisi pätkän vertaa olla "nuorekas" vanhempi, jos se tarkoittaa sitä, millaiselta nykyisten 16-25-vuotiaiden elämäntyyli vaikuttaa. Syydetään jumalattomasti rahaa elektroniikkaan, jota ilman elämästä ei tule yhtään mitään. Pitää olla mopoautot, autot, pädit, kännykät, miljoonia sovelluksia, joka hemmetin Hese-ateriasta ladataan törröhuulinen selfie johonkin some-sovellukseen. Vapaa-aikaa vietetään joko kuluttamalla rahaa ja pyörimällä ostoskeskuksissa tai makaamalla sohvalla ja läpräämällä jotain pädiä. Anteeksi yleistykseni, mutta kaipa tämä on omasta vanhuudestani merkki, kun nuoret ihmiset ovat mun silmissäni kovin kulutuskeskeisiä elektroniikkafriikkejä.

Kotimme on mielestäni aika tavallinen, suht akateemisten tavisten koti. Tv:tä voidaan katsella pari kertaa päivässä, mutta harrastetaan paljon myös liikuntaa. Tehdään semmoisia tylsiä juttuja, kuten laitetaan ruokaa, luetaan, käydään puistoissa ja kaupungilla kävelyllä. Lapsestamme kasvaa vanhanaikainen, kiusattu lapsi, jolla ei ole trendisälää, kun me kamalat vanhemmat vielä käytämme hänellä kierrätysvaatteita saadaksemme lainaa maksettua ja ostettua laadukasta ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2012 klo 13:53"]

Lapset on 7- ja 9-vuotiaat. Meillä on koti sisustettu pääosin vanhoilla huonekaluilla (1800-luvulta 1960-luvulle).

Talossa on langaton verkko, 3-4 plekkaria (3 ja 2), 3 iPhonea ja yksi Nokia (en muista mallia, mutta nettiin pääsee ja on kosketusnäyttö ja näppäimistö), 3 läppäriä ja 2 pöytäkonetta sekä nettiradio. Telkkareita on 6, kaikki toiminnassa ja eri huoneissa.

IPadit on nyt harkinnassa. Vielä jahkataan, kun on noita iPhoneja ja mietityttää, olisko ne sitten tarpeelliset. Voishan sitä yhden kokeeksi ostaa.

Lasten valtakunta on pääosin yläkerrassa, missä heillä on 3 huonetta ja aula käytössään. Molemmilla omat huoneet ja yksi huone on sitten yhteinen. Lisäksi siellä ylhäällä on yksi työhuone.

[/quote]

Mielestäni tässä valotetaan enemmänkin tavan junttien ja korkeammalle kouluttautuneiden eroa, kuin vanhojen ja nuorten vanhempien eroa. Kellään paremmalla perheellä ei meillä päin ole useita tv:tä tms. puhumattakaan siitä, että jokin niistä olisi lapsen huoneessa. Kodin elektroniikka sanoo vähän nuorekkuudesta. Vaikka meilläkin asutaan kolmessa kerroksessa ja lähes 300 neliössä, ei tulisi mieleenikään varustella kotia televisioilla ja peleillä.

[/quote]

vanha ketju, josta löysin omankin kirjoitukseni. Tää vastaus pisti hymyilyttämään :).

Mä en asu Suomessa ja ollaan akateemisia. Nykyisin on noita iPadejakin useampi ja muutenkin toki päivitetty puhelimia ja muuta. Täällä meillä päin on taas tapana, että sitä elektroniikkaa on joka huoneessa, jottei tarvitse haeskella ympäri taloa. Ja näin on tietenkin vain paremmissa perheissä, joissa on varaa ostaa laitteet. 

Tietokoneitahan tarivitaan jo työn puolesta ja lapset tarvii eka luokasta lähtien koneen käyttöönsä myös kotona. Ei tulis mieleenkään jakaa omaa konetta lasten kanssa, eikä mieskään sitä missään nimessä tekisi. iPadit on suositeltuja myös koulun puolesta, joten niitäkin on sitten useampi.. 

Pelaaminen on taas harrastus muiden joukossa ja jos mahdollisuus, niin hyvähän se on olla pelit ja vehkeet niin, että saavat molemmat lapset ystävineen halutessaan pelata rauhassa. Ja tietty mies ja minäkin joskus rentoudutaan niin. Kyllä mun mielestäni on kivempi niin, että jokaisella on mahdollisuus halutessaan tehdä jotain ilman, että tarttee miettiä mitään vuoroja tai kinuta lupaa toisilta.

Jos on tilaa ja varaa varustaa koti esim tuolla elektroniikalla, niin miksi ihmeessä pitäis tyytyä yhteen telkkariin olohuoneessa. Ja jos pelaaminen kiinnostaa, niin miksi niitä laitteita ei saisi olla? Mä en näe noissa mitään junttia, mutta ehkä mä en enää osaa ajatella "suomalaisesti". 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 13:59"]

Minkälainen on vanhanaikainen koti??

[/quote]

Tänä päivänä esimerkiksi koti, jossa ei harrasteta sisustusta. Sisustaminen on 2000-luvun juttuja, ja jos vanhemmat ovat jämähtäneet 20 vuoden taa, niin koti voi olla todella erilainen kuin kaikilla muilla. Tai jos vanhemmat ovat jääneet aikakaudelle, jolloin matkustetaan vain Kanarialle tai omalla autolla naapurimaihin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:37"]

Ööö, mitä tarkoittaa vanhanaikaisuus? Mä olen 30-vuotias, eli normi-ikäinen äiti, en erityisen nuori enkä vanha. Mutta mua ei kyllä kiinnostaisi pätkän vertaa olla "nuorekas" vanhempi, jos se tarkoittaa sitä, millaiselta nykyisten 16-25-vuotiaiden elämäntyyli vaikuttaa. Syydetään jumalattomasti rahaa elektroniikkaan, jota ilman elämästä ei tule yhtään mitään. Pitää olla mopoautot, autot, pädit, kännykät, miljoonia sovelluksia, joka hemmetin Hese-ateriasta ladataan törröhuulinen selfie johonkin some-sovellukseen. Vapaa-aikaa vietetään joko kuluttamalla rahaa ja pyörimällä ostoskeskuksissa tai makaamalla sohvalla ja läpräämällä jotain pädiä. Anteeksi yleistykseni, mutta kaipa tämä on omasta vanhuudestani merkki, kun nuoret ihmiset ovat mun silmissäni kovin kulutuskeskeisiä elektroniikkafriikkejä.

Kotimme on mielestäni aika tavallinen, suht akateemisten tavisten koti. Tv:tä voidaan katsella pari kertaa päivässä, mutta harrastetaan paljon myös liikuntaa. Tehdään semmoisia tylsiä juttuja, kuten laitetaan ruokaa, luetaan, käydään puistoissa ja kaupungilla kävelyllä. Lapsestamme kasvaa vanhanaikainen, kiusattu lapsi, jolla ei ole trendisälää, kun me kamalat vanhemmat vielä käytämme hänellä kierrätysvaatteita saadaksemme lainaa maksettua ja ostettua laadukasta ruokaa.

[/quote]

Tahallaan halusit ymmärtää väärin. Se ei todellakaan ollut lapselle kivaa, kun ainoana seisoi koulun pihalla äidin tekemissä teryleenihousuissa, kun muilla oli farkut ja se kampa takataskussa.

Kun muut luki suosikkia, ei itse sellaisia saanut. Kun tuli liikuntatunti, muilla oli hienot lasikuitusukset. Itse olisi pitänyt tuoda 50-luvulla ostetut peltipurkilla korjatut sukset. Kun ne on kelvanneet sun isoveljellekin.

Kun yritti kovettaa sisustaa ja sanoi kavereille, ettei mua kiinnosta tollaset jutut ja en halua olla samanlainen ja silti sydän itki, kun olisi intohimoisesti halunnut edes jotain pientä, että olisi samanlainen kuin muut.

Se ei jalostanut yhtään parempaa ihmistä, vaikka rippikoulun jälkeen pääsi vasta ulos. Kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle 16 vuotiaana, otin kaiken irti ja revittelin ja ryyppäsin oikein kunnolla, kun niin hirveästi halusin olla, kuin muutkin. Häpesin kotiani sydämeni pohjasta ja en kehdannut koskaan tuoda kavereita sinne.