Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsivihamielisyys kasvaa lasten määrän vähetessä?
13.10.2012 |
Alueilla, joilla on paljon lapsia ihmiset eivät jostakin syystä näytä ärsyyntyvän lasten äänistä ja leikeistä, vaan suhtautuvat lapsiin myönteisesti.
Kuitenkin niillä alueilla, joilla lapsia on huomattavan vähän ihmiset olettavat että lapset osaisivat käyttäytyä aikuisten tavoin.
Lasten ääniä ja leikkejä ei enää siedetäkään.
Onko siinä vain kyse siitä, että lapsiin tottuneet ihmiset ymmärtävät etteivät lapset ole mitään pikkuaikuisia.
Kommentit (8)
vaikka lapsia onkin ollut kolme, nyt jo isoja.
Esimerkiksi en jaksa enää kummilapsen 2 v kiukuttelua.Kaupungilla vankkurikansan äitien käyttäytyminen ja itsekkyys ärsyttää myös.
Sitäkö että ei suostu vaunujen kanssa väistämään ojan puolelle? Vai sitä että uskaltaa olla olemassa niiden vaunujensa kanssa?
Kysyn ihan vaan siitä syystä, että en itse ole tämmöiseen itsekkyys-ilmiöön törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka lapsia onkin ollut kolme, nyt jo isoja.
Esimerkiksi en jaksa enää kummilapsen 2 v kiukuttelua.Kaupungilla vankkurikansan äitien käyttäytyminen ja itsekkyys ärsyttää myös.
Miten voi yhtäkkiä lakata jaksamasta uhmaikäisten kiukuttelua? Tämä on oikea malliesimerkki individualismista: sitten kun minulla ei ole enää itsellä pieniä lapsia, niin mikä pakko minun on jaksaa muiden lapsia. Pienet lapset, leikki-ikäiset lapset ja nuoret teinit kuuluvat yhtä olennaisena osana yhteisöä kuin aikuiset ihmiset. On lajin tulevaisuuden kannalta jokaisen velvollisuus huolehtia siitä, että kasvuympäristö ja yhteiskunta on sellainen, jossa jokaisella on hyvä olla ja jossa oman ikätasonsa mukaista käyttytymistä ei katsota pahalla.
Suomalaisen kulttuurin tapa ärsyyntyä kaikesta, itkevistä vauvoista, pitkistä kassajonoista, liian hitaasta palvelusta, lasten sähnlynpelaamisesta taloyhtiön nurmella jne. alkaa aina vain enemmän tuntumaan vastenmieliseltä. Suomalaiset ärsyyntyvät ja valittavat kaikesta mikä vähänkään ei mene oman tahdonmukaisesti.
että Suomessa lapsirikkailla alueilla lapsille hymyillään, jopa bussikuski saatta hymyillen moikata pientä lasta tai vaikka sanoa, että onpa sulla hieno lelu tmv.
Vähälapsisilla alueilla lapsia taas pikemminkin mulkoillaan vihamielisesti. Ja auta armias jos lapsi sattuu päästämään pienen äänen, vaikka naurahtamaan, niin se vain lisää ärtymystä.
Samaa olen huomannut matkustaessani ulkomailla.
Tylyys vain ei ole ollut yhtä voimakasta kuin Suomessa.
että jos joku on jo bussin keskiovivälikössä vaikka koirien kanssa, vaunumamma vaatii paikkaa itselleen. Tai kuljetaan napit korvilla kaksi vaunua rinnan kevyen liikenteen väylää niin ettei muut pääse ohi. Tai vaaditaan, ettei muut saa käyttää hissejä kaupassa kun ne on "varattu" vaunuilijoille.
Itsekkyyttä on myös se, että ei vaivauduta opettamaan lapsille, miten pitää käyttäytyä ihmisten ilmoilla, vaan sallitaan mikä hyvänsä ja sitten suututaan, jos joku ei tykkääkään.
Uhmaikäiset ja muut kiukuttelijat nyt vaan on ärsyttäviä.
koiran kanssa matkustavalta ole itsekästä viedä se ainoa paikka johon mahtuisi pyörätuolilla tai vaunujen kanssa?
Koiran kanssa voi ihan hyvin istua missä tahansa siellä linja-autossa.
Pyörätuoli tai vaunut eivät mahdu muualle kuin sille omalle paikalleen.
Ilmankos en ole vaunukansan itsekkyyteen törmännyt.
Meillä päin ne harvat koirien kanssa matkustavat osaavat istua ihan tavalliseen penkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sitä mekkalaa on ympärillä paljon, siihen on totuttu, ehkä itselläänkin on mekkaloivia kakaroita, eipä se silloin paljoa haittaa.
Jos itsellä on vain kaksi lasta, eikä ne pidä kamalaa meteliä, niin melko ymmärrettävää on, että jos joutuu mestaan, jossa kakaroiden meteliä on paljon, se ärsyttää suunnattomasti.
Mitä isommiksi omatkin kasvavat, sen vähemmän kestän pieniä lapsia.
Kyllähän vaunujen kanssa liikkuvan pitäisi ymmärtää odottaa seuraavaa bussia jos Sinä haluat siinä vaunupaikalla seisoa.
Hyvinhän se siinä pysäkillä joutaa vaikka tunnin tai kaksi seisomaan.
Sellaista en ole huomannut, että vaunujen kanssa kulkeva olisi yrittänyt kieltää hissin käytön muilta.
Sellaisia tilanteita olen kuitenkin nähnyt, että hissiä jo pidemmän tovin odottanut vaunujen kanssa liikkuva ei mahdukaan hissiin vaunujensa kanssa kun muut kiilaavat nopsasti vaunujen edestä hissiin. Siinä tilanteessa on varsin oikeutettua esittää toive siitä että hänellekin jätettäisiin tilaa hissiin.
Kenen itsekkyydestä tässä olikaan kyse?
vaikka lapsia onkin ollut kolme, nyt jo isoja.
Esimerkiksi en jaksa enää kummilapsen 2 v kiukuttelua.
Kaupungilla vankkurikansan äitien käyttäytyminen ja itsekkyys ärsyttää myös.