dobermann lapsiperheeseen

"Ei tämä pure, on kiltti kuin kili", sanoi meidän naapuri ja sitten tämä kili meni ja nappasi yhtäkkiä takaapäin lapseeni kiinni. Luojalle kiitos, että oli talvi ja paksut tamineet sekä naapuruston miehiä liki juttelemassa.

"Kilistä" ei voi enää sanoa, ettei purisi; mikä onkin yleinen hokema koiraperheessä ENNEN puremista.

Niin, ja koira oli koulutettu dobermanni.

omistajat ei ymmärrä sitä seikkaa että taistelu- ja laumanvartijakoirat on jalostettu ilmeettömiksi ja peittämään aggressio. Koska siitä on hyötyä niissä tehtävissä joita varten ne on aikanaan oikeasti jalostettu. Niinpä koira joka vaikuttaa oikein erityisen kiltiltä ja rauhalliselta ei välttämättä ole nuppinsa sisällä sitä. Kaikki näkee milloin villakoiraa kiukuttaa, toisin on taistelukoirilla. Ja sitten ollaankin sormi suussa kun koira lähtee yhtäkkiä ikäänkuin täysin pystymetsästä räjähtävällä voimalla kimppuun. Ihmisiä kuolee amerikoissa vähintään kerran kuussa tällaisiin.

eikä dobberi.



Anna nyt hyvä perustelu miksi juuri dobberi?

Ei se todellakaan ole paras rotu tokoon, eikä mikään rotu varsinkaan agiin.



Mutta kerro ensin mikä dobberissa sua viehättää ja jatketaan sitten keskustelua.

Dobermann on ihana koira! Useammalla tutulla on noita otuksia ja sopii lapsiperheeseen täydellisesti. Toki koira vaatii kasvatuksen, mutta niin vaativat muutkin koirat. Dopperi on luonteeltaan lempeä ja miellyttämisen haluinen, joten kokeneelle koiraihmiselle sen koulutus ei ole vaikeaa.

haluaisin vähemmän säpäkän koiran kuin bordercollie tai mali.

ei dobberi poikkea kuin sen paimennusvietin verran, jolla on aika iso merkitys lasten kanssa. Minulla on ollut aikanaan kaksi dobberia, sen jälkeen Groenendal ja nykyään bortsu. Kaikki lapsiperheessä. Etenkin sen kokemuksen valossa en ottaisi bortsua missään nimessä pentuna lapsiperheeseen. Pehmeälinjaista belggaria voisin harkita. Silti sen pitäisi olla sisällä, jotta lapset saisivat juostakin. Dobermannia ei tarvitsisi miettiä. Se toimii hyvin lasten kanssa, kun vain huolehtii kuten kaikkien koirien kanssa, että koira tutustuu mahdollisimman moniin lapsiin eri tilanteissa, koiraa ei päästä stressaamaan etenkään lasten läsnäollessa tai anna lasten kiusata sitä.

Koulutus ei ole yhtä kuin 100 % varmuus koirasta.

Jos otat ko. rotuisen koiran, vahdit sitä sitten lastesi läsnäollessa koko ajan.

Vieraita lapsia teillä ei varmaan enää paljon käykään sen jälkeen, mutta jos käy, niin vahdit koko ajan tilannetta, jos koira samassa tilassa vieraiden kanssa.

Koira on sinun vastuullassi. Aina.

Nimimerkki kokemusta omaava dobberin omistaja.

Dobermann on ihana koira! Useammalla tutulla on noita otuksia ja sopii lapsiperheeseen täydellisesti. Toki koira vaatii kasvatuksen, mutta niin vaativat muutkin koirat. Dopperi on luonteeltaan lempeä ja miellyttämisen haluinen, joten kokeneelle koiraihmiselle sen koulutus ei ole vaikeaa.

Nimimerkki kokemusta omaava dobberin omistaja.

Dobermannisi on opetettava rentoutumaan. Miten järjestät koulutuksen, ilmeisesti edellytät tottelemista vähän väliä ja käskytät sattumanvaraisesti? Kannattaa käyttää vaikka metsässä säännöllisesti, että pääsee vapaasti liikkumaan. Minkä tahansa koiran saa rentoutumaan, kun siihen antaa mahdollisuuden.

Joka tapauksessa AP jo kertoi, että hänellä on kokemusta mm. Maleista. Aivan varmasti osaa kasvattaa ja vahtia dobermannia, jos on Malin kasvattanut. Ja paimenkoiran kanssa elänyt kyllä varmasti tietää, että koiraa ja sen "paimennettavia" pidetään aina silmällä.

Se pari dobberia ja paimenia omistanut.

Dopperi siksi että en tähtää kisatasolle tokossa vaan treenailisin ennemmin omaksi iloksi. Tietenkin jos hyvin sujuu niin ei se kisaaminen ole poisluettua. Dopperi siksi, että mulla on se käsitys että ne on kohtuullisen hyviä valjakkohiihdossa (en halua pointteria tai seisojaa), pidän hiihtämisestä ja käyn talvella pitkiä reissuja, koira olisi kiva kaveri kun lapsia ei innosta enää 20km hiihtolenkit. Dopperi kulkisi kesällä sitten juoksu- ja pyörälenkeillä myös.



Paimenkoiraa en halua, tutuilla on noita belgejä ja bordercollieita, varsinkin viimeksi mainitut o0n yleensä melko maanisia. Saksanpaimenkoirista en muutenvain pidä. Silloin muinoin kun harrastin malin kanssa, ihastuin muutamaan dopperiin jotka pyörivät samoissa piireissä. Olivat rauhassa kun oli sen aika mutta töitä tekivät ns täysillä.



Muista roduista sitten.. Haluan että koira on ns. koiran kokoinen. En pidä noutajista, en terriereistä. Molossit ja pinserit on lähellä sydäntä.



Ja tosiaan, asumme niin että voin tarvittaessa joko ottaa koiran mukaan tai eristää koiran lapsista ja heidän kavereistaan. En niinkään pelkää hyvinkasvatetun koiran tekevän kellekään mitään mutta jos lasten kaverit sattuvat pelkäämään isompia koiria niin on hyvä jos koiran saa pois jaloista.

myös kasvatan yhtä rotua.

Kaaveripiirini kuuluu paljon koiraihmisiä, harrastuskoiria,kotikoiria sekä työkoiria.



Ja ihan nyt liioittelematta sanon, että dobberi on tasan siellä vaativampien rotujen listalla, katso vaikka myytävistä koirista/kodinvaihtajista, ei niitä huvikseen siellä ole.



Äkkiseltään laskien mun lähipiirissä on 8:n dobberia ja harva noista on ollut ongelmaton koira, yksi noista, joka oli mulla hoidossa monta kuukautta puri mm. mun poikaa päähän ja kiltiksi voisi tätäkin koiraa luonnehtia, noin niin kuin muuten elämässä.



Yksi on ollut pennusta saakka todella arka vaikka omistaja on tehnyt sen kanssa kaikkensa, sosiaalistanut ja sosiaalistanut, viime kesänä se silti pääsi puremaan ohikukijaa jalkaan.

Samainen koira kärsii myös eroahdistuksesta.

Samaisesta pentueesta on kaksi kodinvaihtajaa ja kaksi aivan järkyttävää remmirähjää.



Aikomus ei nyt tässä ole dissata koko rotua vaan lähinnä herätellä tulevaa koiran omistajaa, siihen, että vaikeuksia voi olla luvassa(niin kuin minkä tahansa koiran kanssa)ja miten sitten toimit? onko sinusta siihen? siis tekemään kaikkesi silloinkin kun se hyökkäilee vieraita kohti,puree lastasi tai tappaa naapurin kissan?



Vai koristaako se 2 vuoden päästä apulan seinää puhjenneen allergian takia?



Oletko nyt loppuun saakka miettinyt riittääkö sinulla rohkeus jos 40kiloinen koira oikeasti asettuu sinua tai perheenjäseniäsi vastaan, oletko oikeasti luonteeltasi laumanjohtaja?



Usein tulee koirapuistoissakin vastaan tilanteita joissa isokokoinen koira hyökkää toisen päälle ja mitä tekee ihmiset, väitän tällä kokemuksella, että 8:n, 10:stä ottaa askeleen taakse ja nostaa kädet ilmaan ja huutaa, joskus jopa se koiran omistaja itse, eli kuulutko siinä niihin jotka reagoivat nopeasti ja tarttuvat tilanteeseen(mielellään jo ennen kun on sota päällä).



Tässä vielä mielestäni listattuna ne päällimmäiset ongelmat:





IV RODUN VAHVUUDET JA RODUSSA ESIINTYVÄT ONGELMAT



Dobermannin käyttäytymistä pidetään yleisesti melko hyvänä. Myös ensikertalainen normaali koiranomistaja tulee toimeen normaalin rodun yksilön kanssa. Rotua on käytetty tuloksekkaasti harrastuskäytössä niin kansallisissa kuin kansainvälisissä palveluskoiralajeissa. Koiran sosiaalinen käyttäytyminen ihmistä ja lajitovereita kohtaan on pääsääntöisesti hyvä, ja on parantunut vuosikymmenten aikana.



Koiran omistamiseen liittyy vastuu ja omistajan on muistettava, että koira tuottaa ympäristölleen haittaa mm. haukunnallaan, ulosteilla ja virtsaamisellaan sekä aggressiivisella käyttäytymisellään. Dobermannilla kuten muillakin roduilla esiintyy ongelmia kuten äänipelkoa, levottomuutta, vokalisaatiota, eroon liittyviä ongelmia, arkuutta ihmisiä kohtaan, ylivilkkautta, keskittymiskyvyn puutetta ja eri syistä johtuvaa hyökkäävyyttä. Yhdistyksen ja koiranomistajien tulee olla hyvin selvillä koiran pitoa vaikeuttavien käyttäytymisongelmien olemassaolosta ja niiden muutoksista (erikoisesti aggressiivisuus ja pelokkuus).



Aggressiivisuutta perheen jäseniä kohtaan voi esiintyä jossain määrin. Omia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan aggressiivisuutta ilmenee vähäisessä määrin. Ongelmat johtuvat usein koiran epävarmuudesta ja peloista tilanteissa, joissa se kohtaa lajitovereitaan, muita eläimiä ja ihmisiä. Dominanssikäyttäytymistä ja siihen liittyvää aggressiivista käytöstä esiintyy vähäisessä määrin. Tämä näkyy koiran pyrkimyksenä hallita fyysistä koskemattomuuttaan, ympäristössään arvostamiaan esineitä, paikkoja tai ruokaansa. Kotialueen tms. "ylipuolustaminen" - piirteitä ei esiinny kovin paljon. Ns. "metsästyskäyttäytymistä, saaliskäyttäytymistä" esiintyy runsaasti, ja näkyy erilaisten liikkuvien kohteiden jahtaamisen halukkuutena.



Ylienergisyyttä, joka näkyy keskittymiskyvyttömyytenä ja ylivilkkautena esiintyy kohtalaisesti. Eroon liittyviä ongelmia, jotka näkyvät haukkumisena, ulvomisena, vinkumisena, tuhoamisena, ulostamisena, virtsaamisena yksin ollessa esiintyy kohtalaisesti. Ääniarkuutta esiintyy jossain määrin ja se lisääntyy helposti iän myötä. Ääniin (esim. ampumiseen, ukkoseen) liittyvät pelot näkyvät levottomuutena, piiloutumisena, pakenemishalukkuutena, läähättämisenä, kuolaamisena, ulostamisena ja virtsaamisena.



Seuraavassa käsitellään kahta tärkeintä ongelmallista käyttäytymispiirrettä hieman lähemmin.







IV A Aggressiivisuus



Pohjoismaissa dobermannia ei yleensä liitetä poikkeavaan aggressiivisuuteen. Kansainvälisissä julkaisuissa ja rotua tuntemattomien ihmisten joukossa dobermannia pidetään keskimääräistä hyökkäävämpänä. Aggressiivinen käyttäytyminen on eläinlajeille kuuluva ominaisuus, joka mahdollistaa lajin hengissä säilymisen, lisääntymisen ja ruuan hankinnan. Kesy koira, jolle ihminen tarjoaa suojan, ruuan ja ajoittain lisääntymismahdollisuudetkin ei tarvitse aggressiivisuutta, mutta jossain määrin ominaisuus on aina olemassa. Keskikokoisilla ja suurilla roduilla luonnollinenkin aggressiivinen käytös aiheuttaa enemmän haittaa kuin pienillä roduilla ja monissa tutkimuksissa tärkeä syy koiran eutanasiaan. Lukuisien tutkimusten perusteella aggressiivista käyttäytymistä esiintyy eniten kotioloissa jolloin se kohdistuu usein lajitovereihin tai ihmisiin. Lapset ovat turhan usein aggressiokäyttäytymisen kohteita ja seuraukset ovat usein vakavammat kuin aikuisiin kohdistuessaan . On ilmeistä, että suurin osa koiran kotioloissa aiheuttamista puremistapauksista jää piiloon. Koiran hyökkäävää käyttäytymistä nähdään myös kodin ulkopuolella ja kohdistuu siellä myös niin aikuisiin, lapsiin kuin lajitovereihin ja muihin eläimiin. Tällaiset tapaukset nousevat helpommin esiin.



Aggressiivisen käyttäytymisen käynnistää moni erilainen seikka. Aggressiivisuuden ilmeneminen riippuu ympäristön ja koiran sisäisen reaktiovalmiuden yhteisvaikutuksesta. Dobermannilla esiintyvistä aggressioista tavallisimmat ovat saalis-, dominanssi-, pelko-, ja reviiriaggressiot.







IV B Pelot ja eroahdistus



Dobermannia ei harrastajien keskuudessa koeta järin rohkeaksi, joten rodussa esiintyvään arkuuteen, pelokkuuteen ja hermostuneisuuteen pitää kiinnittää suurta huomiota, ja siihen pitää suhtautua jalostuksessa vakavasti. Pelokkuuden on osoitettu periytyvän niin vahvasti, että pelkoja voidaan jalostuksellisin menetelmin hallita. Erilaisissa tutkimuksissa ja testeissä pelokkuudelle on osoitettu jopa 50 % periytymisasteita, joten ominaisuutta on täysin mahdollista yrittää sopivin testimenetelmin parantaa. Pelokkuus saattaa tulla esiin eroahdistuneisuutena. Koiran yksinjääminen voi häiritä naapureita, aiheuttaa taloudellista vahinkoa ja ääritapauksissa koirasta luopumisen tai eutanasian. Pelokkuus on erittäin usein syynä koiran puolustushalukkuuteen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen. Sekä Mandrigers’n, että Proschowskyn tutkimuksissa käytöshäiriöt olivat yksi johtavia dobermannin lopettamisen syitä.



Eli mieti tarkasti millainen ihminen itse olet, se määrittää sen koirarodun joka juuri sinulle soveltuu.

Luotettavampi lasten kanssa kuin dobermanni..

Eiköhän ap:lla kokemuksensa valossa ole ihan perusteltu näkemys rotuvalintaansa. Otsikko on kyllä rodun maineen ansiosta hyvin provosoiva. Halusitko AP, että joku osoittaa paremman rodun?

Lapsiperheeseen. Lapset 3-13v. Koiria oli ennestäänkin, myös 'vaarallisempia' kuin dobermanni, meillä kun asuu hirrmuinen kaukaasianpaimenkoira :)



En odota ihmeempiä ongelmia. Pentu on rohkea ja avoin, se on tarkoitus sosiaalistaa huolella seuraavien kuukausien aikana. Ja dobermanniin päädyin vaikken aio edes kummosempia harrastaa.

Ap ei viestinsä perusteella vaikuta vielä olevan varma rotuvalinnastaan, siksi heitin ilmoille yhden mielestäni hänen kriteereihinsä sopivan rodun...

Ap ei viestinsä perusteella vaikuta vielä olevan varma rotuvalinnastaan, siksi heitin ilmoille yhden mielestäni hänen kriteereihinsä sopivan rodun...

AP on esittänyt, että haluaa miellyttämishaluista koiraa. Hovawart on saksanpaimenkoiratyyppinen, dobermanni muistuttaa enemmän hänellä jo ollutta malia kasvatukseltaan.

Ap ei viestinsä perusteella vaikuta vielä olevan varma rotuvalinnastaan, siksi heitin ilmoille yhden mielestäni hänen kriteereihinsä sopivan rodun...[/i

ei varmaan kukaan muu tääl kaupittele.Pitää käydä kurkkii kenelle olis tuloss pentuja ja millasia.

t hoffeja omistanut

kuka täällä pentuja jo myy?

En tykkää hoffeista enkä turkkikoirat ylipäätään houkuta mua mitenkään, ennemmin lyhyt/sileäturkkinen koira.

Meillä on kotona pian 6v leikattu dobberipoika, 3 vuotias rotikkanarttu, sekä kiinanharjakoira. Pahin näistä kouluttaa on ollut tuo meitin harjis. Meillä on lapsia 6, ikähaarukalta 6kk-10v. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia yhteiselossa. En toki koskaan jätä lapsia ja koiria vahtimatta, mutta en koe myöskään että tarttisi pelätä koirien tekevän jotain.



Olen käynyt jokaisen koiran kanssa tokossa, ja dobberille ja rotikalle tehty luonnetestit. Toimivat myös jälkikoirina (harrastusmielessä).



Aikuinenhan ottaa aina koirasta 100% vastuun, koulutuksessa sekä muissakin hommissa. Toki koirssa on luonnevikaisia (joka rodussa) joista ei edes kouluttamalla saa hyvää.



Itse en ole henk.koht koskaan suositellut kenellekkään näitä meidän rotuja, jokainenhan tietää mihin omat rahkeet riittää ja minkätyyppisen koiran perheeseen haluaa. En silti suoralta kädeltä sano, että ei juuri näitä rotuja. Itselläni kun ei ole mitään huonoja kokemuksia, enkä sokeasti seuraa lööppejä ja ajattele niin, että jos rodussa on luonnevikaisia, kaikki olisi. Koska niin ei ole.



Kyllä rotikoissa ja dobbereissa on luonnevikaisia ja huonosti koulutettuja yksilöitä, mutta myös mahtavia löllyköitä sohvaperunoita niinkuin nämä meidän tapaukset.

Voi jee taas. Ei täällä dobberi-ihmisiä ole. Ei dobberit hyöki lapsia puremaan, ei sitten millään. Taustalla on jotain muuta. Se on suojelija ja erittäin älykäs sellainen.

Se ei koe lapsia uhkaksi, päin vastoin. Voi se pomppia ja kaataa jos on lapsiin tottumaton. Sillä on myös saalisvietti, lasten murhaviettiä kyseinen rotu ei omista. Eikä muutenkaan tapaa syödä ihmisiä. Tunkeilijat ja hyökkäävästi käyttäytyvät ovat toinen tarina.

Mutta erittäin vaativa koira se on eikä missään tapauksessa ole mun lusikallisen ihmisiä koira. Uskomattoman aktiivinen, nopea ja energinen koira. Paljon liikuntaa, paljon aivotyötä vaativa rotu. Harvalla lapsiperheellä on aikaa rodulle. Ja turhautuneena se ei ole mukava koira.

Pönttöpää! Ooksa tosissas? Dobberit on maailman ihanimpii koirii . Sain ekan kun oli neljä . Koulutin ja hoidin koirani. Lapsirakkaita, rauhallisia ja aktiivisia. Ja tietenkin älykkyyttä piisaa mielin määrin