dobermann lapsiperheeseen
Hei
Olen nuoruudessa koirapiireissä pyörinyt perheenäiti, joka on pian 10v ollut koiratta. Nyt on kuitenkin lasten kasvaessa herännyt halu palata nuoruudenharrastuksen pariin ja olen tutkinut noita rotuja 'sillä silmällä'. Itselleni oikeimmalta tuntuu dobermanni mutta mutta... Kuinkahan sellainen menee perheessää, jossa on kouluikäisiä lapsia? Kokemuksia?
Kommentit (80)
Mali mulla sillon oli, meidän treeniporukassa oli yks laekenois, pari tervua ja groenendael. Ja sitte sakemanni ja bordercollieita. Seurassa kisakoirina tais olla eniten pumeja joita ei nykyän vissiin juuri näekään. Erikoisimmat koirat joita kisoissa näin, oli karjalankarhukoira ja jämtti (saatto siinä jämtissä olla jotain muutaki metsästyspystäriä).
Menipä vähän ot :)
itselläni on ongelmakoirana tullut dobermanni joka rakastaa lapsia. Paras kaveri on hänellä 2vuotias siskoni. Koiran luonne on kasvatuksesta kiinni. Niin voi ihan mikä tahansa puudeli purasta lasta. Suosittelen dobermannia kyllä,sitä en kiellä että ettet joutuisi tehdä paljoa töitä koulutuksessa mutta on kyllä vaivansa arvoinen kulta kimpale. puolustaa omiaan tosi tilanteen tullen mutta kotioloissa ja jämptillä omistajalla on lauhkea kuin lammas
Vaatii paljon paljon aikaa koulutukseen ja harrastamiseen, joten lapset kärsii, jos vanhempi keskittyy koiraan. Toinen juttu on, että miten sitten, kun lapset menee kouluun. Et voi antaa niiden olla noin ison koiran kanssa kahdestaan päivällä varsinkaan lapsiesi kaverit eivät voisi tulla teille koskaan kylään, jos olette itse töissä esim.
Kai näissäkin vois joku kultainen keskitie olla, ettei niin fanaattisesti tarvii olla koira vs lapset.
Kai sä itsekkin jotain harrastat, siis muuta kun lasten hoitoa?
Jokainen koira vaatii sitoutumista ja kunnon koulutusta. Opettaa ja sosiaalistaa koira kunnolla, ja lapset tietämään myös mitä saa ja ei saa tehdä koiran kanssa. Varmistaa, että koira on lauman alin jäsen, eikä pomo. Osaatko?
Itse haaveilin rotikasta, mutten uskaltanut ottaa lasten takia, nyt selvisikin, että meidän sekarotuinen on puolirotikka :) ja sellainen nallekarhu että oksat pois.
Vieraita kohtaan tosiaan voi tulla ongelmia, jos koira puolustaa kotia ja lapsia aikuisten ollessa poissa. Meillä tämä on ratkaistu niin, että meille ei tule vieraita joita koira ei entuudestaan tunne, ihan vaan varmuuden vuoksi, tai sitten koira on ulkona häkissä.
Lapset ovat jo koululaisia ja kuten kirjoitin niin tarvittaessa pystyn koiran olemisen järjestämään niin että esim. koiraa pelkäävä lapsi ei joudu koiraa kohtaamaan. Työni myös mahdollistaa koiran mukana pitämisen.
Voivat olla hyvin reviiritietoisia ja tulee hankaluuksia esim. Lasten kavereiden kanssa.
pyhittää loppuelämänsä sen vahtimiselle ettei koira tapa joko lapsia tai näiden kavereita.
vähemmän haastavan rodun edustajan.
Puistattaa ajatus, ajastettu pommi mutta kukaan ei tiedä milloin se laukeaa.
Jos olet joskus harrastanut koiria tietäisit mitä dobermannin kasvatus vaatii. Se ei ole mikään kultainennoutaja. Se vaatii systemaattista koulutusta henkilöltä joka on erittäin tottunut koirien kasvattaja ja lisäksi runsaasti ulkoilua.
Otapa siis joku helpompi rotu. En halua tulla vastaan kun lapsesi ulkoiluttavat pikku hauvaanne.
Ruotsissa dobermanni hyökkäsi takaapäin 6-vuotiaan lapsen kimppun ja kaatoi maahan. Joku ohikulkija rupesi kuvaamaan siinä vaiheessa kun lapsi oli maassa ja kirkui hysteerisenä ja iso joukko ihmisiä yritti irrottaa dobermannia lapsesta. Kaiken huippuna kun se onnistui, omistaja luikahti koiransa kanssa paikalta sanomatta mitään. Nyt sitä sitten poliisi etsii.
Hei
Olen nuoruudessa koirapiireissä pyörinyt perheenäiti, joka on pian 10v ollut koiratta. Nyt on kuitenkin lasten kasvaessa herännyt halu palata nuoruudenharrastuksen pariin ja olen tutkinut noita rotuja 'sillä silmällä'. Itselleni oikeimmalta tuntuu dobermanni mutta mutta... Kuinkahan sellainen menee perheessää, jossa on kouluikäisiä lapsia? Kokemuksia?
sopeutuu lapsiperheeseen ja on hyvä koira
itselläni on 2 dobermannia ja hyvin tulee lasten kans toimeen koulutus on tärkeä
kaikilla vastaajilla on kokemusta dobermannista lapsiperheessä? :p
Mutta tosiaan vaatii koulutusta (niinkuin jokainen muukin rotu) ja paljon liikuntaa, dobberi on erittäin aktiivinen. Ulkoilutusta ei kannata jättää lapsille.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia lapsien ja koirien kanssa, ei myöskään silloin kun on vieraita kylässä. Tottahan koirat vahtivat omaa reviiriään, mutta ovat erittäin mukavia vieraita kohtaan.
satavarmasti saat viestejä tappajakoirista.
Dobermanni on sosiaalinen eläin ja haluaa miellyttää, eli sen ansiosta oppii hyvin. Varmasti on yksi lapsiystävällisimmistä koirista, jos siihen oppii. Ei ole oikeastaan yhtään omapäinen, kun kasvatus aloitetaan, että dobermann miellyttää sinua, eikä toisin päin. Joku kertoi joskus vitsinkin, että omistaja heitti kepin hyytävään puroon ja käski noutaa. Dalmis kysyi, paljonko maksat. Bortsu sanoi mene itse ensin. Dobberi meni sen enempää ajattelematta ja toi kepin, koska tiesi isäntänsä haluavan hänen tekevän niin.
Meillä oli lapsuudessani dobbereita ja hyvin tultiin toimeen niiden kanssa. Kavereiden kanssa ainoa ongelma oli koirien koko ja maine. Monet pelkäsivät tulla portista sisään. Nyt olemme keskittyneet paljon itsenäisempiin paimenkoiriin.
Ulkoilutusta ei kannata jättää lapsille.
Dobberi on sen verran liikunnallinen, että vanhempien on kannettava vastuu. Lapsi voi käyttää sitä, mutta ei se ole lapsen koira, vaan aikuisen, joka oikeasti ottaa asiakseen, että se tulee käytettyäkin, vaikka olisi myöhemmin menoa kavereiden kanssa, ylioppilas kokeita tai muuta harrastusta.
hullu päästää lapsen ulkoiluttamaan dobermannia? Voi taivas. Ei ihme että onnettomuuksia sattuu vähän väliä.
hullu päästää lapsen ulkoiluttamaan dobermannia? Voi taivas. Ei ihme että onnettomuuksia sattuu vähän väliä.
jopa 15 km pyörälenkkejä ja säännöllisesti 5 km kävely/juoksulenkkejä 13 vuotiaasta lähtien. Sitä ennen olin harjoitellut dalmiksella ja pointterilla. Pointteri oli niistä se kaikkein haastavin ulkoilutettava. Dalmatialaisen kanssa ongelmia oli, jos näkyi toisia koiria. Dobermanni kulki nätisti vierellä aina.
Niin siis olen pyörinyt koirapiireissä eli olen kisannut tokoa ja agilitya malinoisilla silloin joskus 90-luvulla ja vetänyt alkeistreeniryhmiä :) Meillä oli se kultainen noutaja kun olin lapsi, sitten teininä sain omaksi koiraksi näyttelylinjaisen malin ja nyt olen ajatellut että haluaisin yhdistää noita nuoruusajan harrastuksia nykyajan harrastuksiin (juoksu, hiihto, pyöräily) ja haluaisin vähemmän säpäkän koiran kuin bordercollie tai mali.
Asumme omakotitalossa ja pystyn järjestämään niin ettei lasten tarvitse koirasta huolehtia, se siis olisi minun koira ja 100% mun vastuulla.
Malien reksiteröintimäärät oli muutama kappale 80-luvun lopulla ja vielä 90-luvun puolessa välissä.
Maleja ei silloin juuri kotikoirina ollutikeä agility harrastajiakaan pahemmin vielä ollut.
Agility alkoi nousemaan vasta niihin aikoihin, sitä ennen se oli jokusen ihmisen harrastuslistalla.
1989 16
1990 22
1991 24
1992 n.24
1993 n.34
1994 n.64
1995 n.65
1996 n.74
Tosi harvinainen rotu oli 90-luvun alkupuolella ja vielä puolsessa välissäkin.
Eihän se mahdotonta ole, mutta erikoinen sattuma, tosi harvinaninen rotu ja laji. Olisin ymmärtänyt jos malikan kanssa olisi harrastettu vaikka pajä:ä tai vaikka pavi:a tai muuta palveluskoiralajia.