Aion lpettaa työni pkssa pienten ryhmässä

Sillä on erilaisia pkoteja, hoitajia, mammoja ja jopa lapsiakin. Omassa pkodissasi taitaa olla hyvä henki jos lapsesi menee sinne mielellään hymyssä suin!

Ois pitäny tappaa itsensä jo lapsena.

Viereiset päiväkodit voivat olla kuin yö ja päivä -ja ihan hyvillä ja arvostetuilla asuinalueilla. Yksityinen päiväkoti ei automaattisesti ole parempi, vaan on olemassa todella huonotasoisia yksityisiä lastensäilöntälaitoksia. Olennaista on henkilökunnan koulutus ja motivoituneisuus työhönsä.



Lapsiakin on hyvin erilaisia ja heillä erilaiset perhe- ja elämäntilanteet, ja siten päivähoidon vaikutus vaihtelee yksilöittäin.



Tutkimukset näyttävät selvästi, että päivähoidossa valtaosalla lapsia (3/4) stressihormonitaso on jonkin verran - paljon kohonnut normaalitasosta. Sen lisäksi on havaittu kouluikäisistä lapsista, että aggressiivisuus on yhteydessä päiväkodissa vietettyn aikaan, kun tarkastellaan suuria otoksia: mitä aikaisemmin ja mitä kauemmin siis lapsi on ollut päivähoidossa, sitä suurempi aggressiivisuus - siis keskimäärin, ei joka yksilön kohdalla. Toisaalta tiedetään, että tasokas varhaiskasvatus ja esiopetus vaikuttaa suotuisasti lapsen kokonaiskehitykseen.



Päivähoidolla on siis sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, ja riippuu aika monesta tekijästä miten se tiettyyn lapseen vaikuttaa. Ja onhan sillä vaikutusta myös koko perheen elämään ja siten perheen kokonaistilanteeseen!



Olennaista olisi että päivähoito olisi joka päiväkodissa laadukasta, ja kaikki huomio pitäisi keskittää siihen että vaaditaan parempaa päivähoitoa: motivoituneita, osaavia työntekijöitä sekä kunnolliset resurssit, jotta ryhmäkoot pysyvät siedettävinä samoin kuin muut toiminnan edellytykset. Se olisi lasten etu, ei se että kiistellään eri hoitomuotojen paremmuudesta.

Sosiaalisuuden oppimisen puolesta ei haittaa vaikka pikkuiset joutuvat itkullaan kertomaan pahaaoloaan.

Sylin ja turvallisuuden puute on pikkuista verrattuna virikkeiden runsauteen!

Pikkuisen tunne-elämän sekaisin saattaminen ei nyt hirveen vakavaa ole!!

Näin olen ymmärtänyt näiden pk:n puolesta puhuvien lauseista. Terv. kotiäiti!

Ja sä luulet olevas parempi äiti, kun olet kotona lasten kanssa? Harva äiti valitsee käydä töissä, vaan on pakko, että on varaa elää. En minäkään haluaisi olla töissä, mutta on vaan pakko.

Eikö käy mielessä, että hankkii joko lapset tai omaisuutta? Miksi pilata kokonainen sukupolvi toisensa perään ihan vain sen vuoksi, että vanhemmat haluavat ostaa sen oman unelmatalonsa keinuineen, hiekkalaatikkoineen ja leikkimökkeineen? Eihän siellä edes ehditä olla.

Hankin itse lapseni vasta yli 30-vuotiaana kun talous oli kunnossa, näin voin olla kotona lasten kanssa kunnes menevät kouluun.

Jokainen äiti, joka puolustaa alle 3v päiväkotiin viemistä töissäkäymisen pakolla, on mielestäni pelkkä ahne materialisti, jolla ei saisi lapsia olla ollenkaan. Ne kun hankitaan vaan asusteiksi.

Hohoo, kuka on sanonut, että meillä on omakotitalo yms? Ei, jos totta puhutaan, me eletään melko vaatimattomasti. Joo, ei asuta missään rupusessa kaupungin vuokra-asunnossa ja auto on pihassa. Ei meillä silti ole mitään ylihienoa. Mutta vaikka ei ole lainaa, täytyy silti vuokra maksaa ja muut laskut. Sulla ei siis ole lapsia? Et siis voi ihan oikeasti tajuta, kuinka paljon rahaa lapsi tarvii elämiseen. Pelkästään lapsen talvikengät maksoivat 60e ja nekin olivat sieltä halvimmasta päästä... Köyhällä kun ei ole varaa ostaa paskaa. 200e kotihoidontuki on iah yhtä tyhjän kanssa.

Sori hei, olisi pitänyt tosiaan tehdä mielummin se abortti ja tehdä vasta sitten lapsia, kun on se omakotitalolaina päällä. Ei hätää, mä jään kyllä tammikuussa kotiin lapseni kanssa, koska (mieti mikä hirviö olen!) saamme toisen lapsen! Ja ilman sitä talolainaa!

Mut vastaan kuitenkin. Kolme lasta iältään 1-3v ja kaikki lasten vaatteet, kengät ja lelut hankin uutena. Tavallinen talo, lainaton, yhdellä pk-seudun mukavimmista uudehkoista okt-alueista. Kaksi autoa. Matkustamme ja harrastamme. Ei tarvitse kaupassa miettiä onko tilillä katetta.

Tämä vain siksi, että tajusin jo parikymppisenä, mitä maksaa lasten elatus. Kasvoin itse vähävaraisessa perheessä, enkä halunnut lapsilleni samaa. Siispä kouluttauduin ja tienasin hyvin, ostin talon yhdessä mieheni kanssa ja säästin rahaa pahan päivän varalle.

Olen siis kotona lasteni kanssa, aina siihen saakka kunnes nuorinkin aloittaa koulun. Jos on järkeä päässä, sitä elämää voi oikeasti suunnitella. Ei tarvi sitten ruikuttaa, kun äippäraja on pieni, kotihoidontukea vähennetään eikä mihinkään, varsinkaan paskaan ole varaa.

Et voi syyttää muita kuin itseäsi ahdingostasi.

Kaikkea ei elämässä suunnitella. Voi tulla miehen työttömyys, oma tai toisen vakava sairaus, muutto toiselle paikkakunnalle, homeasunto, kahden asunnon loukku muuton takia ym ym. Helppo huudella jos asiat on hyvin. Taloudellisesti voi joutua ahtaalle vaikka asiat olisi alunperin olleet hyvin, ei tarvita kummoistakaan lainaa. Hyvät työpaikatkin on osittain tuuria jne.

läheskään niin mustavalkoisena kuin tällä palstalla hänen kirjoituksiinsa vetoavat äidit!



Hän korostaa kirjoituksissaan ja luennoillaan myös sitä, että päivähoidon _laatua_ pitäisi kehittää, lapsiryhmien kokoa pienentää ja varmistaa hoitajien pysyvyys. Päivähoitoon meneminen alle 3-vuotiaana ei mitenkään automaattisesti ole lapselle vahingollista, sillä vaikuttavia tekijöitä on niin monta, alkaen lapsen synnynnäisestä temperamentista (josta Keltikangas-Järvinen myös on paljon kirjoittanut) sekä tietenkin päivähoitoryhmän koosta.

Voi kultapieni, kun edelleenkään kaikki lapset eivät ole samanlaisia! Jos tehdään tutkimuksia, niin se ei tarkoita sitä, että se koskisi kaikkia! Maalaisjärjen käyttö on sallittua! Mä en jaksa väitellä sun kanssa asiasta, ja mikä ihmeen aggressiivisuus? Kai sitä nyt saa oman mielipiteensä täällä sanoa, kun sinäkin sitä niin tyrkytät? JA kuten sanoin, kyllä mua ketuuttaa sun kaltaset ihmiset, mutta se mistä repäsit tähän nyt oikein "aggressiivisuuden" peliin saa minut huvittuineeksi.

kun aletaan olla alakynnessä ja yritetään saada se ylemmyydentunne aikaiseksi. En ole kultapienesi, vai onko sinulla tapana kullitella kaikkia 40v tuttaviasi?

Sori vaan, mut mua ei ketuta sunkaltaiset ihmiset pätkääkään. Olen vain sitä mieltä, että lapset tulisi hankkia vasta kun niihin on varaa ja nimenomaan varaa hoitaa ne itse kotona. Jos ei ole edes aikomusta hoitaa ja kasvattaa lapsia itse, miksi ne pitää hankkia? Olen myös sitä mieltä, että päivähoidon aloittaminen lainanmaksun vuoksi on täysin idioottimaista, lapsen etu jää silloin toiseksi.

Eihän sitä keskikäyrällä kasvavaa lastakaan ole olemassa. (Älä huoli, osaan kyllä työni puolesta lukea tilastoja.)

Tietyt tutkimukset voidaan kuitenkin yleistää koskemaan isompaakin joukkoa, ja katsoisin että Keltikangas-Järvisenkin tutkimus, jossa mukana 17 yliopistoa ja tutkimuslaitosta ympäri maailman, voisi olla aika hyvä ja luotettava lähde. Mutta laita sinä vain silmät kiinni ja vie lapsesi päiväkotiin. Ei se ole minulta pois. Eikä minun lapsiltanikaan.

Minä lähden nyt leipomaan pullaa lasteni kanssa. Mitä sinä teet?

"Minä lähden nyt leipomaan pullaa" mahtavaa, kyllä me muutkin voimme leipoa pullaa lasten kanssa, vaikka käymme töissä.

Moni täällä sanoo, että järkevä laittaa ensin talouden kuntoon ja vasta sitten, yli kolmikymppisenä, hankkii lapset. No ei se kaikilta enää noin vanhana käykään, ainakaan jos haluaisi ison perheen. Jos olisin aloittanut lasten hankinnan vasta yli 30-vuotiaana, en olisi todennäköisesti saanut yhtäkään (endometrioosi ja aikaiset vaihdevuodet). Kun kuitenkin aloitin jo parikymppisenä, vaikkei talous ollutkaan parhaimmillaan, ehdin hoitojen avulla alta kolmenkympin saada kaksi lasta. Enempää ei sitten 30 täytettyäni ole saatu ja kuulemma erittäin epätodennäköistä, että saataisikaan. Olen todella iloinen, etten odotellut!

jolla olisi aikaisen päiväkodin aloittamisen takia jotain ongelmia aikuisiällä? Eli millaisina ongelmina tämä päiväkodin varhainen aloittamienn sitten näkyy "lopunikää" ? Kiva olisi kuulla perustelu ennenkuin alkaa selittää tällaista paskaa.



Eiköhän se kodin ilmapiiri ole se ykkönen, mikä vaikuttaa, siellä kuitenkin eletään jatkuvasti samojen ihmisten kanssa vuositolkulla.

Tosin en tiedä saatko tästä mitään irti, sillä sinulla näyttää olevan selviä ongelmia luetun ymmärtämisessä.



http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-ja…



Täällä palstailevat mammat ainakin ovat niin hemmetin aggressiivisia, että tuohon artikkeliin vedoten väittäisin heidän ehkä olevan jopa päiväkotikasvatteja. Kodin ilmapiiri varmastikin vaikuttaa myös, mutta eihän päiväkotilapset käy siellä kuin nukkumassa.

Milloin sä sitten leivot sitä pullaa jonkun 3v lapsen kanssa? Sitten kun lapsi on haettu tarhasta ja käyty ruokakaupassa, laitettu ruoka ja syöty? Eiköhän pienet lapset mene melkein saman tien nukkuun kun kotiutuvat tarhasta.



En tunne ainuttakaan päiväkotiin lapsensa vievää äitiä, joka olisi leiponut lasten kanssa kotona keskellä päivää. Siis silloin kun lapset ovat virkeitä ja jaksavat oikeasti tehdä jotakin. Kyllä tuo päivähoito vie lapselta valitettavasti paljon pois, eikä sitä takaisin saa.



Totuus sattuu, sanotaan.



T: se sädekehänkiillottaja-mamma, joka leipoo päivittäin lasten kanssa kotona pullaa ja leipää

Siis laske varasi ennnekuin hankit lapsia, joita et halua viedä pkotiin alle 2v! Eikö tuo nyt ole ihan järkijuttu meidän yht.kunnassa?

Älä ainakaan valittele jos niin teet, sillä eikö ole aika pitkälle vapaavalintaista omien asioiden hoito!

Enhän se minä valitakaan, sillä mulla ei ole lainaa eikä pakkoa mennä töihin. Olen kotona lasteni kanssa ja tulotasoni ei ole siitä pudonnut, kiitos säästöjeni. Miten tuo katsotaan valitukseksi? En todellakaan ymmärrä :-DDD

pk-hoidosta ainakin minun luullakseni, siis äitiysloman loppuessa. Lisään, että yleisellä tasolla!

ihka samaa mieltä kanssasi kun osasit laskea tulosi ja menosi-DD



Jollee muulle oli se vastaus!

Juu, ehdittiin maksamaan talosta ja sen voisi myydä mutta miksi myydä taloa kun muilta lapsilta menee lapsuudenkoti. Koita itse elää tilannetta jossa lapsi kuolee. Se on sisaruksille kamala asia! Ja muutetaan jonnekin vaan vuokralle että saadaan yhteiskunnalta tukea asuntoon. Pyytää pomolta potkut että saa työttömyysrahaa ja pahvinen arkku.



Pystytkö ollenkaan ajattelemaan aivoillasi?

Ei kaikki tahdo olla ameeboja vaan taistella.



Minä ymmärrän että on sinun kaltaisia jotka voi ottaa lapsensa sellaiseen pahvilaatikkoon jonka saa kun pyytää tukea ja maata kotona eikä ole määränpäätä elämälle mutta sinä et voi koskaan ymmärtää ihmisiä jotka tahtoo selviytyä. Niin se on.

Jos on 200 000 lainaa josta maksanut 20 000 niin mitä siitä jää käteen?

Pankki tahtoo lainaamansa summan siitä. Onko edes realistista odottaa että saa juuri sen lainasumman takaisin? Hyvä tavaton mikä järjenjättiläinen!



Joku oikeasti kuvittelee että perhe myy talonsa ja lopettaa työn saadakseen työttömyystukea karenssin jälkeen että saa lapsen haudata sellaisessa arkussa?



Pöyristyttävää tyhmyyttä.

sohia tähän murkkupesään, mutta kuitenkin.. Aika yksipuolinen on sellaisen ihmisen maailman kuva, joka kuvittelee, että kaikkien on vaan mahdollista olla kotona kunnes lapset täyttää kolme tai menee kouluun. Toisekseen kaikissa pienten ryhmissä ei ole helvetti irti. Toisissa kyllä on, valitettavasti, mutta ei kaikissa.

on sellaisen ihmisen maailmankuva, joka ei käsitä sitä, että sellaiset joilla niihin lapsiin ei ole varaa, ei tulisi niitä hankkiakaan. Eihän uutta autoakaan osteta, jos siihen ei ole varaa. Tietenkään sellainen kolmatta polvea oleva sossupummi ei voi tällaista ymmärtää. T: se kotiäippä, joka pisti taloutensa ensin kuntoon ja sitten vasta hankki lapsia & hymyilee nyt kun te valitatte täällä

Vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, kaikki ei aina mene unelmien mukaan.

Asun itse stadissa, ja täällä ei kyllä keskituloisellakaan ole välttämättä rahaa sekä hyvään asuntoon että pitkään lasten kotihoitoon. Jommasta kummasta tingitään.

Ylipäätään ärsyynnyn kaltaisistasi yleistäjistä. Likimainkaan kaikki alle kolmevuotiaat eivät kärsi päiväkodissa. Likimainkaan kaikissa päiväkodeissa ei itketä pienten ryhmässä alvariinsa.

Omat lapseni menivät päiväkotiin 2,5- ja 4,5 -vuotiaina, koska kesken hoitovuoden on melko mahdoton saada kahta lasta samaan lähipäiväkotiin täällä stadissa. On pakko hyödyntää ns. isoa jakoa eli elokuun paikkojen vapautumisrysäystä.

Toisilla taas on toisenlaisia syitä. Voi vaikkapa jäädä syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi, jolloin pitkä kotonaolo ei vaan onnistu, hyvälläkään elämänsuunnittelulla.

Ja tosiaan: miksi pitäisi kaihtaa alle kolmivuotiaiden lasten päivähoitoa, siitä on moni hyvinkin eri mieltä sinun kanssasi. Päivähoitokaan ei ole sellainen inferno yleensä, kuin mitä ap kuvailee, ja perhepäivähoitokin on olemassa.

on välimuotoja! Tässä monet kärjistää että on vain joko kallis okt tai sossun luukku...



Että yritteliäs ostaa okt:n ja loput käy fattassa. Kuitenkin aika iso prosentti ihmisistä elää jossain siinä välillä. Esim. me ei olla haluttu ok-taloa riesaksi nyt kun pienet lapset, joille haluaa antaa mahd. paljon itsestään ja energiastaan. Silti ei myöskään olla koskaan käyty sossussa.



Mutta nämä keskustelut ovat aina tällaisia, paha päivähoito - hyvä päivähoito jankkauksia. Ei se pk ole erityisen hyvä tai paha paikka, se on vaan paikka, olemassa, yksi mahdollisuus järjestää arkeaan yhteiskunnan tuella. Koska sitähän se on, yht. kunnalle kallista. Ps. itsekin ollaan tätä palvelua välillä käytetty ja olen ollut tästä mahdollisuudesta kiitollinen.

päiväkodissa reilu 3-vuotiaana ja kuopus nyt, kun muutaman kuukauden päästä täyttää kolme. Aiemmin en halunnut lapsiani laittaa päiväkotiin, sillä esimerkiksi 1-vuotias on mielestäni ehdottomasti liian pieni siihen hoitomuotoon.



Kumpikin lapseni on mennyt suoraa isojen ryhmään, siis 3-4 tai 3-5-vuotiaiden ryhmään. Sielläkin meteliä on, mutta se tulee yleensä leikeistä, ei huutamisesta ja itkemisestä. On kyllä jotenkin järkyttävää kun pienten puolella jotkut huutavat äitiä sekä omaa lasta viedessä että hakiessa. Lienevätkö huutaneet koko päivän?



Toki joskus päiväkotiin on pakko lapsi laittaa, ei sille mitään voi. Mutta jos vain mitenkään mahdollista, niin ensin johonkin, missä heidän tarpeitaan voidaan huomioida enemmän ja yksilöllisemmin kuin 12 hengen ryhmässä.

nyt tämäkin hidas tajusi! :-DDD

ihka samaa mieltä kanssasi kun osasit laskea tulosi ja menosi-DD

Jollee muulle oli se vastaus!

Vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, kaikki ei aina mene unelmien mukaan.

Asun itse stadissa, ja täällä ei kyllä keskituloisellakaan ole välttämättä rahaa sekä hyvään asuntoon että pitkään lasten kotihoitoon. Jommasta kummasta tingitään.

Ylipäätään ärsyynnyn kaltaisistasi yleistäjistä. Likimainkaan kaikki alle kolmevuotiaat eivät kärsi päiväkodissa. Likimainkaan kaikissa päiväkodeissa ei itketä pienten ryhmässä alvariinsa.

Omat lapseni menivät päiväkotiin 2,5- ja 4,5 -vuotiaina, koska kesken hoitovuoden on melko mahdoton saada kahta lasta samaan lähipäiväkotiin täällä stadissa. On pakko hyödyntää ns. isoa jakoa eli elokuun paikkojen vapautumisrysäystä.

Toisilla taas on toisenlaisia syitä. Voi vaikkapa jäädä syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi, jolloin pitkä kotonaolo ei vaan onnistu, hyvälläkään elämänsuunnittelulla.

Ja tosiaan: miksi pitäisi kaihtaa alle kolmivuotiaiden lasten päivähoitoa, siitä on moni hyvinkin eri mieltä sinun kanssasi. Päivähoitokaan ei ole sellainen inferno yleensä, kuin mitä ap kuvailee, ja perhepäivähoitokin on olemassa.

Niin minäkin asun perheeni kanssa ihan stadin laitamilla (kehäkolmosen sisäpuolella) ja silti on varaa kun on taloutensa hankkinut kuntoon.

Alle kolmivuotiaiden lasten päivähoidosta on tehty monen monta tutkimusta, mutta ainahan sitä voi lukea vaan ne omaa maailmankuvaa pönkittävät. Lapsista viis. Lopputulos on jo kaikkien näkösällä, eikä ne kiihkeimmät päivähoidon puolustajat (siis alle 3v päivähoitoa puolustavat) pysty edes teoriassa harkitsemaan että siitä saattaisi olla haittaa lapselle.

Joka kerta, kun tuodaan esille päiväkodin sopimattomuus alle 3v lapselle, alkaa inttäminen aiheesta "ei ole varaa kun on lainat päällä". Niinpä niin. Valintoja, valintoja...

Perhepäivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi ja niissäkin on omat huonot (ja hyvät) puolensa.

Kukin kasvattakoon lapsensa joko itse tai päiväkodin toimesta, mutta me valitsimme kotikasvatuksen.

Vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, kaikki ei aina mene unelmien mukaan. Asun itse stadissa, ja täällä ei kyllä keskituloisellakaan ole välttämättä rahaa sekä hyvään asuntoon että pitkään lasten kotihoitoon. Jommasta kummasta tingitään. Ylipäätään ärsyynnyn kaltaisistasi yleistäjistä. Likimainkaan kaikki alle kolmevuotiaat eivät kärsi päiväkodissa. Likimainkaan kaikissa päiväkodeissa ei itketä pienten ryhmässä alvariinsa. Omat lapseni menivät päiväkotiin 2,5- ja 4,5 -vuotiaina, koska kesken hoitovuoden on melko mahdoton saada kahta lasta samaan lähipäiväkotiin täällä stadissa. On pakko hyödyntää ns. isoa jakoa eli elokuun paikkojen vapautumisrysäystä. Toisilla taas on toisenlaisia syitä. Voi vaikkapa jäädä syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi, jolloin pitkä kotonaolo ei vaan onnistu, hyvälläkään elämänsuunnittelulla. Ja tosiaan: miksi pitäisi kaihtaa alle kolmivuotiaiden lasten päivähoitoa, siitä on moni hyvinkin eri mieltä sinun kanssasi. Päivähoitokaan ei ole sellainen inferno yleensä, kuin mitä ap kuvailee, ja perhepäivähoitokin on olemassa.

Niin minäkin asun perheeni kanssa ihan stadin laitamilla (kehäkolmosen sisäpuolella) ja silti on varaa kun on taloutensa hankkinut kuntoon. Alle kolmivuotiaiden lasten päivähoidosta on tehty monen monta tutkimusta, mutta ainahan sitä voi lukea vaan ne omaa maailmankuvaa pönkittävät. Lapsista viis. Lopputulos on jo kaikkien näkösällä, eikä ne kiihkeimmät päivähoidon puolustajat (siis alle 3v päivähoitoa puolustavat) pysty edes teoriassa harkitsemaan että siitä saattaisi olla haittaa lapselle. Joka kerta, kun tuodaan esille päiväkodin sopimattomuus alle 3v lapselle, alkaa inttäminen aiheesta "ei ole varaa kun on lainat päällä". Niinpä niin. Valintoja, valintoja... Perhepäivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi ja niissäkin on omat huonot (ja hyvät) puolensa. Kukin kasvattakoon lapsensa joko itse tai päiväkodin toimesta, mutta me valitsimme kotikasvatuksen.

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata.

Minulla kun on tätä ikää jo kertynyt, niin ymmärrän, että minun valintani eivät ole ainoita oikeita.

PS: olen sitä mieltä kyllä, että kotihoito on yleensä paras vaihtoehto alle kolmivuotiaille, mutta pointti onkin, että mitä sen puolesta kannattaa uhrata... eli KUINKA paha asia on panna lapsi vaikkapa kaksivuotiaana päiväkotiin. Väitän, että ei ole paha. Kannattaa sinunkin tutustua vaikkapa tähän tutkimukseen, jonka viesti ei kyllä ole niinkään kielteinen päivähoidon kannalta:

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…