Aion lpettaa työni pkssa pienten ryhmässä

voi ihan hyvin olla muutaman vuoden kotiäitinä miehen käydessä töissä. Silloin ei lapsia tarvitse liian pieninä raahata hoitoon pois äitinsä helmoista.

Vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, kaikki ei aina mene unelmien mukaan. Asun itse stadissa, ja täällä ei kyllä keskituloisellakaan ole välttämättä rahaa sekä hyvään asuntoon että pitkään lasten kotihoitoon. Jommasta kummasta tingitään. Ylipäätään ärsyynnyn kaltaisistasi yleistäjistä. Likimainkaan kaikki alle kolmevuotiaat eivät kärsi päiväkodissa. Likimainkaan kaikissa päiväkodeissa ei itketä pienten ryhmässä alvariinsa. Omat lapseni menivät päiväkotiin 2,5- ja 4,5 -vuotiaina, koska kesken hoitovuoden on melko mahdoton saada kahta lasta samaan lähipäiväkotiin täällä stadissa. On pakko hyödyntää ns. isoa jakoa eli elokuun paikkojen vapautumisrysäystä. Toisilla taas on toisenlaisia syitä. Voi vaikkapa jäädä syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi, jolloin pitkä kotonaolo ei vaan onnistu, hyvälläkään elämänsuunnittelulla. Ja tosiaan: miksi pitäisi kaihtaa alle kolmivuotiaiden lasten päivähoitoa, siitä on moni hyvinkin eri mieltä sinun kanssasi. Päivähoitokaan ei ole sellainen inferno yleensä, kuin mitä ap kuvailee, ja perhepäivähoitokin on olemassa.

Niin minäkin asun perheeni kanssa ihan stadin laitamilla (kehäkolmosen sisäpuolella) ja silti on varaa kun on taloutensa hankkinut kuntoon. Alle kolmivuotiaiden lasten päivähoidosta on tehty monen monta tutkimusta, mutta ainahan sitä voi lukea vaan ne omaa maailmankuvaa pönkittävät. Lapsista viis. Lopputulos on jo kaikkien näkösällä, eikä ne kiihkeimmät päivähoidon puolustajat (siis alle 3v päivähoitoa puolustavat) pysty edes teoriassa harkitsemaan että siitä saattaisi olla haittaa lapselle. Joka kerta, kun tuodaan esille päiväkodin sopimattomuus alle 3v lapselle, alkaa inttäminen aiheesta "ei ole varaa kun on lainat päällä". Niinpä niin. Valintoja, valintoja... Perhepäivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi ja niissäkin on omat huonot (ja hyvät) puolensa. Kukin kasvattakoon lapsensa joko itse tai päiväkodin toimesta, mutta me valitsimme kotikasvatuksen.

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata.

Minulla kun on tätä ikää jo kertynyt, niin ymmärrän, että minun valintani eivät ole ainoita oikeita.

PS: olen sitä mieltä kyllä, että kotihoito on yleensä paras vaihtoehto alle kolmivuotiaille, mutta pointti onkin, että mitä sen puolesta kannattaa uhrata... eli KUINKA paha asia on panna lapsi vaikkapa kaksivuotiaana päiväkotiin. Väitän, että ei ole paha. Kannattaa sinunkin tutustua vaikkapa tähän tutkimukseen, jonka viesti ei kyllä ole niinkään kielteinen päivähoidon kannalta:

<a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…" alt="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…">http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…;

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-ja…

Luottaisin kyllä enemmän tuoreempaan tutkimustietoon ja varsinkin jos se pohjautuu suomalaisen päiväkodin ja -hoidon arkeen. Ruotsissa on vähän eri tavat. Sori vaan.

Ei se kaksivuotias kyllä yhdessä yössä kovin paljoa kasva ja kehity. Mutta kivat sulle, kasvata lapsesi kuten haluat. Siis muiden toimesta.

P.S. En ymmärrä tätä miksi ei saisi olla muuta mielipidettä kuin tuo kannattamasi "lapset päivähoitoon, parhaaksi kehitykselle".

ajattelin, että olet varmaan tosi kipeä pikkuisesi johdosta -niin olisin minäkin! Voin vain tuntea syvää empatiaa surusi puolesta!

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata.

Aina voi myös kouluttautua uudelleen, jos työ valitsemalla alalla ei kannata. Täysin järjetöntä vedota AINA ja JATKUVASTI taloudellisiin seikkoihin. Yksi tuttavani kasvatti 8 lasta ja vasta yli 40-vuotiaana jatkoi yliopisto-opintoja, hankki ammatin ja teki eläkeikään saakka töitä. Ja ihan Suomessa.

Vaihtoehtoja on sille "heti lapset ja asunto, ja sitten lapset tarhaan ja äiti töihin"-manialle. Eri asia viitsiikö nähdä vaivaa.

Täysin käsittämätöntä on myös tuo uraäitien pilkkalaulu kotiäitejä kohtaan: noiden talolainaansa maksavien päähän mahtuu vain yksi mahdollinen skenaario: sossupummi. Ei ole kyllä ikä eikä kokemus tuonut siinä tapauksessa pääkopan sisälle mitään. :-)

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!



Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.



Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.



Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

tältä se minustakin näyttää meidän pk:n pienten puolella, vaikka hoitajat ovat tosi hyviä ja pk:n ilmapiiri kiva ja lapsia kunnioittava, omahoitajasysteemi on jne. Pienet itkevät todella paljon, möllöttävät ulkona maassa, syöksyvät ovelle huutamaan äitiä kun kuka tahansa aikuinen tulee jne.

Uskon, että monien on pakko mennä töihin eikä heidän syyllistäminen tietenkään auta mitään. Mutta eihän se, että vanhempien on pakko mennä töihin tarkoita, että pk olisi taaperoille hyvä juttu.

En jaksa enää näitä päiviä kun 9kk-2,5v mukelot vaativat ihan koko ajan jotakin, ryhmäkoko ei suuri ole eli 8 lasta mutta kun useampi alle 2v niin ei vaan riitä kädet eikä syli, meitä kasvattajia on 2kpl.

Korviinkin sattuu kroonisesti kun vikat 7vkoa 1-2 mukeloa huutanut ja parkunut 6-7h/pvässä, eivät tunnu millään tottuvan pk-elämään:/ huutavat tuttikin suussa:(

Heidän on vain helppo huudella koska useimmiten saavat itse levätä laakereillaan kotona miehensä palkkapussin turvin. Kun on asuntolaina, perheessä kolme lasta ja molemmat vanhemmat keskituloisessa ammatissa niin että elämäntaso edes pysyisi jotenkin normaalina, niin lapsi joutuu päiväkotiin yksivuotiaana.

Aikoinaan suomessakin oli vauvaloita. Niitä tarvittaisiin tänäänkin, eli alle kaksivuotiaat sinne ja isommat 3-5 vuotiaat omaan ryhmäänsä. Vauvat ja taaperot tarvitsisivat ihan oman rauhansa ja tilansa. Ketjun aloittanut ap on selvästikin väärällä alalla. Onneksi tiedän monta sellaista upeaa päiväkodin työntekijää jotka mielellään hoitavat myös pienempiä. Niitä kun ei kuitenkaan tarvitse enää illalla viiden jälkeen katsella;-) päähoitovastuu on aina ja tulee olemaan vanhemmilla, siitä ei päästä yli.

Mutta toki suomalainen päiväkotisysteemi on niin huonosti järjestetty kuin olla vain voi. Ryhmäkoot ovat liian isoja. Nykyään ekalla luokalla on viisitoista oppilasta mutta päiväkodissa sekä pienten (alle 3v) ja isompien (3-5v) ryhmissä on molemmissa ryhmäkoot isommat!

Eikä päiväkodissa mitään sosiaalisuutta opita alle kolmevuotiaana, hyvä ja vakaa perushoito siellä olisi se mihin pitäisi panostaa!

Sosiaalisuuden oppimisen puolesta ei haittaa vaikka pikkuiset joutuvat itkullaan kertomaan pahaaoloaan.

Sylin ja turvallisuuden puute on pikkuista verrattuna virikkeiden runsauteen!

Pikkuisen tunne-elämän sekaisin saattaminen ei nyt hirveen vakavaa ole!!

Näin olen ymmärtänyt näiden pk:n puolesta puhuvien lauseista. Terv. kotiäiti!

Ja sä luulet olevas parempi äiti, kun olet kotona lasten kanssa? Harva äiti valitsee käydä töissä, vaan on pakko, että on varaa elää. En minäkään haluaisi olla töissä, mutta on vaan pakko.

Vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, kaikki ei aina mene unelmien mukaan. Asun itse stadissa, ja täällä ei kyllä keskituloisellakaan ole välttämättä rahaa sekä hyvään asuntoon että pitkään lasten kotihoitoon. Jommasta kummasta tingitään. Ylipäätään ärsyynnyn kaltaisistasi yleistäjistä. Likimainkaan kaikki alle kolmevuotiaat eivät kärsi päiväkodissa. Likimainkaan kaikissa päiväkodeissa ei itketä pienten ryhmässä alvariinsa. Omat lapseni menivät päiväkotiin 2,5- ja 4,5 -vuotiaina, koska kesken hoitovuoden on melko mahdoton saada kahta lasta samaan lähipäiväkotiin täällä stadissa. On pakko hyödyntää ns. isoa jakoa eli elokuun paikkojen vapautumisrysäystä. Toisilla taas on toisenlaisia syitä. Voi vaikkapa jäädä syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi, jolloin pitkä kotonaolo ei vaan onnistu, hyvälläkään elämänsuunnittelulla. Ja tosiaan: miksi pitäisi kaihtaa alle kolmivuotiaiden lasten päivähoitoa, siitä on moni hyvinkin eri mieltä sinun kanssasi. Päivähoitokaan ei ole sellainen inferno yleensä, kuin mitä ap kuvailee, ja perhepäivähoitokin on olemassa.

Niin minäkin asun perheeni kanssa ihan stadin laitamilla (kehäkolmosen sisäpuolella) ja silti on varaa kun on taloutensa hankkinut kuntoon. Alle kolmivuotiaiden lasten päivähoidosta on tehty monen monta tutkimusta, mutta ainahan sitä voi lukea vaan ne omaa maailmankuvaa pönkittävät. Lapsista viis. Lopputulos on jo kaikkien näkösällä, eikä ne kiihkeimmät päivähoidon puolustajat (siis alle 3v päivähoitoa puolustavat) pysty edes teoriassa harkitsemaan että siitä saattaisi olla haittaa lapselle. Joka kerta, kun tuodaan esille päiväkodin sopimattomuus alle 3v lapselle, alkaa inttäminen aiheesta "ei ole varaa kun on lainat päällä". Niinpä niin. Valintoja, valintoja... Perhepäivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi ja niissäkin on omat huonot (ja hyvät) puolensa. Kukin kasvattakoon lapsensa joko itse tai päiväkodin toimesta, mutta me valitsimme kotikasvatuksen.

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata. Minulla kun on tätä ikää jo kertynyt, niin ymmärrän, että minun valintani eivät ole ainoita oikeita. PS: olen sitä mieltä kyllä, että kotihoito on yleensä paras vaihtoehto alle kolmivuotiaille, mutta pointti onkin, että mitä sen puolesta kannattaa uhrata... eli KUINKA paha asia on panna lapsi vaikkapa kaksivuotiaana päiväkotiin. Väitän, että ei ole paha. Kannattaa sinunkin tutustua vaikkapa tähän tutkimukseen, jonka viesti ei kyllä ole niinkään kielteinen päivähoidon kannalta: &lt;a href="<a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…" alt="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…">http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…;" alt="<a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…" alt="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…">http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…;"&gt;<a href="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…;" alt="http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…;">http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/tutkimus-varhainen-paivahoito…;

<a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-ja…" alt="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-ja…">http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-ja…; Luottaisin kyllä enemmän tuoreempaan tutkimustietoon ja varsinkin jos se pohjautuu suomalaisen päiväkodin ja -hoidon arkeen. Ruotsissa on vähän eri tavat. Sori vaan. Ei se kaksivuotias kyllä yhdessä yössä kovin paljoa kasva ja kehity. Mutta kivat sulle, kasvata lapsesi kuten haluat. Siis muiden toimesta. P.S. En ymmärrä tätä miksi ei saisi olla muuta mielipidettä kuin tuo kannattamasi "lapset päivähoitoon, parhaaksi kehitykselle".

Liisa Keltinkangas-Järvisen elämänura perustuu varhaisen päivähoidon kritisoimiseen.

Tuo vastakritiikki on täysin tuttua, mutta jos nyt luet oikeasti tuon linkkisi, tajuat, ettei siinä ole sen "tuoreempaa" tutkimustulosta, vaan kyse on K-J:n kirjasta, jossa referoidaan muiden aiemmin tekemiä tutkimuksia.

Suomessakin muuten ON vastaavia tutkimuksia, mm. Jyväskylän yliopiston psykologian tohtori Anna Rönkän Perhe-elämän paletti -tutkimuksen mukaan (2009) lastenhoitomuoto ei ratkaise, sekä kodissa että päivähoidossa on hyvää ja huonoa hoitoa.

http://www3.jkl.fi/tiedotus/lehti/index.php/2009-02/1525

Jos olisit lukenut kommenttini kunnolla, olisit jo huomannut, että lapseni menivät päivähoitoon vasta 2,5- ja 4,5 -vuotiaina. Ja että minäkin arvostan kotihoitoa.

TOISIN kuin sinä, en silti luule, että olisin sen vuoksi muita parempi ja tule sormi ojossa kyykyttämään nettiin muita.

SAAT siis sanoa mielipiteesi, mutta opettele nyt hyvä ihminen jo tuossa iässä sanomaan se rakentavasti sen sijaan, että haukut muita. Jos sinulla on noin aggressiivinen tyyli aina, tulee väistämättä mieleen, mahtaako lapsillesi sittenkään olla kotihoito hyväksi...

(joo, tuo oli vittumaisesti sanottu, mutta itsepähän aloitit tuon tyylilajin viljelyn).

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!

Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.

Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.

Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.

Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata.

Aina voi myös kouluttautua uudelleen, jos työ valitsemalla alalla ei kannata. Täysin järjetöntä vedota AINA ja JATKUVASTI taloudellisiin seikkoihin. Yksi tuttavani kasvatti 8 lasta ja vasta yli 40-vuotiaana jatkoi yliopisto-opintoja, hankki ammatin ja teki eläkeikään saakka töitä. Ja ihan Suomessa. Vaihtoehtoja on sille "heti lapset ja asunto, ja sitten lapset tarhaan ja äiti töihin"-manialle. Eri asia viitsiikö nähdä vaivaa. Täysin käsittämätöntä on myös tuo uraäitien pilkkalaulu kotiäitejä kohtaan: noiden talolainaansa maksavien päähän mahtuu vain yksi mahdollinen skenaario: sossupummi. Ei ole kyllä ikä eikä kokemus tuonut siinä tapauksessa pääkopan sisälle mitään. :-)

jos lapset tosiaan hankkii vasta noin kolmikymppisenä, on kymmenen vuotta kotona, ei todellakaan lähde opiskelemaan jotain opistotason tutkintoa enää nelikymppisenä kun on tottunut akateemiseen siistiin asiantuntijatyöhön. Ja uuden akateemisen ammatin hankkiminen taas on nelikymppiselle aika tolkuton valinta: käyttää viisi vuotta opintoihin ja valmistua työkokemusta vailla uudelle alalle 45-vuotiaana...? No juu ei pelitä, ja tämän tietäisit, jos jotain työmarkkinoista ymmärtäisit.

Mutta mitäpä ymmärtää ihminen, joka on ollut viime vuosikymmenen kotiäitinä.

paljon iloisempia lapsia kohtaan kuin Suomessa. Se merkkaa yllättävän paljon!



Kotiäitinä huomasin, että lapseni oli valmis kerhoihin tai puolipäiväpk. alle 3v. Perusturvallisuus oli niin taattu (teidän mielestänne oma äiti sopimaton kasvattaja), joten lapset kaipasivat jo muutakin seuraa-D. Joitain pikkukerhoja oli tarjolla.



Joka tapauksessa koulut meni hyvin ja nyt aikuiset lapseni varsin sosiaalisia ja elämänmyönteisiä!



Huutajahaata nämä kaikenmaailman tutkimukset virikkeistä ja sosiaalisuudesta. Eikö paremminkin pitäisi alkaa puhumaan häiriköistä ja hulluista kakaroista ja mistä he oikein tulevat?? Mitä nyt parin ala-asteen open kanssa olen puhunut ja sitäkin useamman koululaisen äidin.



Peräisin vielä sitä, että hyviä tutkimustuloksia ei mielestäni saada jos ei rajata pois näitä ongelmaperheitä, jotka yleensä hoitaa lapsensa kotona kun ei jakseta käydä työssä. Lasten hyvinnoinnistahan ei ole kyse! Olenko ihan hakusessa?

itse olen pienillä myös.. meillä niitä on 13 kpl ja itkua hyvin harvoin.. RYhmässämme 3 aikuista ja todellakin olemme siellä niitä pieniä vauvoja varten. Luottamus kun vain saatiin syntymään nii mitään ongelmaa, syliä ja halailuahan se on... Ei se kahvipöydässä istumisella parane tai töitä vieroksumalla..

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!

Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.

Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.

Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

Kotiäiti vain tajuaa, että pikkulapsen paikka on äidin syli. Kotiäiti ponnistelee jaksaakseen olla vain lapsen kanssa kotona. Se on muuten aikamoinen juttu, koska monet olisivat mieluummin ´´oikeissa´´ töissä, kuten sinäkin ´´halusit´´ olla töissä. Oma valintasi mitähän pikkuisesi olisi sanonut jos olisi puhunut?

Ja on totta, että on hyviäkin pkoteja mutta onko ne siltikään pikkulapsen paikkoja (alle 2v)?

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!

Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.

Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.

Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.

Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.

On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!

Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata.

Aina voi myös kouluttautua uudelleen, jos työ valitsemalla alalla ei kannata. Täysin järjetöntä vedota AINA ja JATKUVASTI taloudellisiin seikkoihin. Yksi tuttavani kasvatti 8 lasta ja vasta yli 40-vuotiaana jatkoi yliopisto-opintoja, hankki ammatin ja teki eläkeikään saakka töitä. Ja ihan Suomessa. Vaihtoehtoja on sille "heti lapset ja asunto, ja sitten lapset tarhaan ja äiti töihin"-manialle. Eri asia viitsiikö nähdä vaivaa. Täysin käsittämätöntä on myös tuo uraäitien pilkkalaulu kotiäitejä kohtaan: noiden talolainaansa maksavien päähän mahtuu vain yksi mahdollinen skenaario: sossupummi. Ei ole kyllä ikä eikä kokemus tuonut siinä tapauksessa pääkopan sisälle mitään. :-)

jos lapset tosiaan hankkii vasta noin kolmikymppisenä, on kymmenen vuotta kotona, ei todellakaan lähde opiskelemaan jotain opistotason tutkintoa enää nelikymppisenä kun on tottunut akateemiseen siistiin asiantuntijatyöhön. Ja uuden akateemisen ammatin hankkiminen taas on nelikymppiselle aika tolkuton valinta: käyttää viisi vuotta opintoihin ja valmistua työkokemusta vailla uudelle alalle 45-vuotiaana...? No juu ei pelitä, ja tämän tietäisit, jos jotain työmarkkinoista ymmärtäisit.

Mutta mitäpä ymmärtää ihminen, joka on ollut viime vuosikymmenen kotiäitinä.

Miksi pitäisi opiskella opistotason tutkinto, kun se alempi korkeakoulututkinto käy pohjaksi moneen muuhun ylempään? Ei sulla taida itsellä olla hajuakaan mistä puhut. Pari vuotta opiskeluita siinä vaiheessa kun nuorin aloittaa koulunsa riittää hyvin uuden ammatin varmistamiseen. Itsestä se on kiinni.

Ja ei, en ole ollut vuosikymmentä kotiäitinä, esikoiseni on kohta 3v. :-)

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!

Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.

Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.

Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.

Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.

On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!

Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.

Tässähän ne sun traumat ja päiväkotihoidon "ansiot" tulivatkin kuin punaisella alleviivattuna! :-D I rest my case!

mutta korkeasti koulutettuna (?) ihmisenä varmaan ymmärrät, että sinun henkilökohtainen kokemuksesi ei kelpaa todistusaineistoksi päiväkodin vaikutukesta pieniin lapsiin.

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!

Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.

Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.

Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.

Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.

On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!

Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.

Eivät säästöt esimerkiksi poista sitä, että jos äiti - kuten moni alle kolmikymppinen on ja moni sitä vanhempikin - haluaa pysyä pätkätöiden syrjässä TAI kiinni ammattitaidossa, hän ei voi olla kymmentä vuotta kotona kotiäitinä. Sen jälkeen ei ole välttämättä enää mitään, minne palata.

Aina voi myös kouluttautua uudelleen, jos työ valitsemalla alalla ei kannata. Täysin järjetöntä vedota AINA ja JATKUVASTI taloudellisiin seikkoihin. Yksi tuttavani kasvatti 8 lasta ja vasta yli 40-vuotiaana jatkoi yliopisto-opintoja, hankki ammatin ja teki eläkeikään saakka töitä. Ja ihan Suomessa. Vaihtoehtoja on sille "heti lapset ja asunto, ja sitten lapset tarhaan ja äiti töihin"-manialle. Eri asia viitsiikö nähdä vaivaa. Täysin käsittämätöntä on myös tuo uraäitien pilkkalaulu kotiäitejä kohtaan: noiden talolainaansa maksavien päähän mahtuu vain yksi mahdollinen skenaario: sossupummi. Ei ole kyllä ikä eikä kokemus tuonut siinä tapauksessa pääkopan sisälle mitään. :-)

jos lapset tosiaan hankkii vasta noin kolmikymppisenä, on kymmenen vuotta kotona, ei todellakaan lähde opiskelemaan jotain opistotason tutkintoa enää nelikymppisenä kun on tottunut akateemiseen siistiin asiantuntijatyöhön. Ja uuden akateemisen ammatin hankkiminen taas on nelikymppiselle aika tolkuton valinta: käyttää viisi vuotta opintoihin ja valmistua työkokemusta vailla uudelle alalle 45-vuotiaana...? No juu ei pelitä, ja tämän tietäisit, jos jotain työmarkkinoista ymmärtäisit. Mutta mitäpä ymmärtää ihminen, joka on ollut viime vuosikymmenen kotiäitinä.

Miksi pitäisi opiskella opistotason tutkinto, kun se alempi korkeakoulututkinto käy pohjaksi moneen muuhun ylempään? Ei sulla taida itsellä olla hajuakaan mistä puhut. Pari vuotta opiskeluita siinä vaiheessa kun nuorin aloittaa koulunsa riittää hyvin uuden ammatin varmistamiseen. Itsestä se on kiinni. Ja ei, en ole ollut vuosikymmentä kotiäitinä, esikoiseni on kohta 3v. :-)

Ja kun se "lähikenttä" voi hyvin olla myöskin huonossa työllisyystilanteessa.

Siinä ei joku pikkuinen sivuaineopiskelu siten auta.

Eli kymmenen vuoden poissaolo työmarkkinoilla EI ole helppo ja riskitön juttu, oikeastaan muille kuin matalapalkkaisille hanttihommien tekijöille.

Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!

Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.

Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.

Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.

Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.

Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.

On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!

Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.

Tässähän ne sun traumat ja päiväkotihoidon "ansiot" tulivatkin kuin punaisella alleviivattuna! :-D I rest my case!

näkyvät tekstissäni, itse kun en niitä siitä löydä? Kannattais sun ehkä hiukan avartaa tota näkemystäsi. Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että kaikki eivät tee samoja päätöksiä kuin sinä? Ja mikä siinä on vielä vaikeampaa hyväksyä, että ne ketkä tekevät eri päätöksiä, eivät välttämättä ole yhtään sen huonompia päätöksiä kuin sinunkaan? Kerro mulle tämä.

Liisa Keltinkangas-Järvisen elämänura perustuu varhaisen päivähoidon kritisoimiseen.

Tuo vastakritiikki on täysin tuttua, mutta jos nyt luet oikeasti tuon linkkisi, tajuat, ettei siinä ole sen "tuoreempaa" tutkimustulosta, vaan kyse on K-J:n kirjasta, jossa referoidaan muiden aiemmin tekemiä tutkimuksia.

Suomessakin muuten ON vastaavia tutkimuksia, mm. Jyväskylän yliopiston psykologian tohtori Anna Rönkän Perhe-elämän paletti -tutkimuksen mukaan (2009) lastenhoitomuoto ei ratkaise, sekä kodissa että päivähoidossa on hyvää ja huonoa hoitoa.

Jos olisit lukenut kommenttini kunnolla, olisit jo huomannut, että lapseni menivät päivähoitoon vasta 2,5- ja 4,5 -vuotiaina. Ja että minäkin arvostan kotihoitoa.

TOISIN kuin sinä, en silti luule, että olisin sen vuoksi muita parempi ja tule sormi ojossa kyykyttämään nettiin muita.

SAAT siis sanoa mielipiteesi, mutta opettele nyt hyvä ihminen jo tuossa iässä sanomaan se rakentavasti sen sijaan, että haukut muita. Jos sinulla on noin aggressiivinen tyyli aina, tulee väistämättä mieleen, mahtaako lapsillesi sittenkään olla kotihoito hyväksi...

(joo, tuo oli vittumaisesti sanottu, mutta itsepähän aloitit tuon tyylilajin viljelyn).

En silti ymmärrä, miksi päivähoidon täysin tuomitsevat olisivat mielestään parempia ja kyykyttämässä sormi ojossa muita? Mistä ihmeestä sait tuollaisen käsityksen? :-) Ainoa selitys tuollaiselle tulkinnalle on oma syyllisyyden tunteesi tai joku muu tunnemyrsky, joka saa sinut tarkastelemaan tekstini todella omituisen luupin lävitse.

En jaksa tikuttaa hymiöitä, eikä tästä aiheesta saa rakentavaa keskustelua millään aikaiseksi. Eli pura vain kiukkusi, parempi sun on se purkaa täällä kirjoittamalla, kuin työkavereillesi tiuskimalla tai purkaa sitä kotona mieheesi tai lapsiisi.