Lue keskustelun säännöt.
Aion lpettaa työni pkssa pienten ryhmässä
10.10.2012 |
En jaksa enää näitä päiviä kun 9kk-2,5v mukelot vaativat ihan koko ajan jotakin, ryhmäkoko ei suuri ole eli 8 lasta mutta kun useampi alle 2v niin ei vaan riitä kädet eikä syli, meitä kasvattajia on 2kpl.
Korviinkin sattuu kroonisesti kun vikat 7vkoa 1-2 mukeloa huutanut ja parkunut 6-7h/pvässä, eivät tunnu millään tottuvan pk-elämään:/ huutavat tuttikin suussa:(
Kommentit (102)
Eli kymmenen vuoden poissaolo työmarkkinoilla EI ole helppo ja riskitön juttu, oikeastaan muille kuin matalapalkkaisille hanttihommien tekijöille.
Mutta juuri tästä syystä esim. minä (koulutukseltani tohtori, jonkinlaista uraa tekevä äiti) olen tehnyt vain 2 lasta ja jakanut lasten kotihoidon heidän isänsä kanssa melko tasan. Koska koen, että alle 3- (ja ainakin alle 2-)vuotiaiden pk-hoito on riski lapselle. Olen tehnyt vain sen määrän lapsia, jonka pystyn mieheni kanssa hoitamaan kotona 3-vuotiaiksi.
(+ ostimme myös sen loppuelämän asunnon (=ison asuntolainan) vasta kun kuopus oli saatu 3-vuotiaaksi, mutta sitähän ei saanut sanoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta korkeasti koulutettuna (?) ihmisenä varmaan ymmärrät, että sinun henkilökohtainen kokemuksesi ei kelpaa todistusaineistoksi päiväkodin vaikutukesta pieniin lapsiin.
Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!
Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.
Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.
Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.
Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.
Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.
On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!
Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.
Mä ymmärrän sen täysin, että joitakin lapsia ei vain voi laittaa päiväkotiin missään vaiheessa. Joidenkin lapset ovat taas yksinkertaisesti niin sosiaalisia, että siitä ei ole mitään haittaa. Ja mistä se on pois, jos menen töihin ja lapsi on hoidossa muutaman tunnin viikossa muutamana päivänä? Ai niin, sultahan se olisi pois, kotihoidontuki sun muuta.
Mä en ala arvostelemaan kotiäitejä muulla saralla kuin sillä, että yhtään ainuttakaan kotiäitiä ei ole vielä tullut vastaan, joka arvostaisi toisten valintoja. Aina olette sitä mieltä, että te olette oikeassa ja vain teidän keinonne ovat parasta lapsille. Varsinkin, kun te niin tiedättekin muitten perheen lapsista kaiken minkälaisia he ovat luonteeltaan ja mikä meininki siellä on.
Olkaa rauhassa kotiäitejä, mutta kunnioittakaa myös niitä ketkä tekevät muita valintoja! Mikään muu teissä ei ärsytä, kun mustavalkoisuutenne.
edes yrittänyt vaikuttaa siiihen, ettei lapset itksi ja parkuisi...
Lapset tarvitsevat perusturvallisuutta.
Tiedän itse työkokemuksellani kuinka hoitajan oma motivaatio työhön ja aito kiinnostus lapsiin sekä heidän hyvinvointiisa rauhoittaa paljon.
Tokaisu lapselle - Mitä siinä itket äitiä, ei se kuitenkaan mitään auta, on omin korvin kuultu ja aivan epäammattimaista hoitajan suusta!
Samoin usein kuulee hoitajan lohduttavan -Äiti tulee kohta. Mitä "kohta" kertoo lapselle?
Paljon on työtä, en kiellä sitä, mutta paljon voi omalla asenteellaan vaikuttaa lasten tyytyväisyyteen ja saada oman työympäristönsä miellyttäväksi ja toimivaksi.
Väärällä alalla ne jotka eivät varaudu pienten lasten tuomiin vaatimuksiin.
Mutta tuo sun aggressiivisuutesi on kyllä jo hieman pelottavaa. Eikös se viimeisin hesarin lainaama tutkimus alleviivannutkin aggressiivisuuden lisääntymistä päiväkotihoidetuissa lapsissa, ihan huolestuttavuuteen saakka?
Voit mennä ihan itse hesarin arkistoon ja etsiä sieltä kaikki tutkimukset, joissa on käsitelty päivähoidon vaikutuksia lapsiin. Ollos hyvä.
Muut tehkööt ihan mitä haluavat lapsillensa päivähoidon suhteen, mutta minusta päivähoito on edelleen se pahin vaihtoehto lapselle. Ja ne syyt täysin säälittäviä. Ymmärrän kyllä miksi sellainen päätös tehdään ja olen todella onnellinen ettei minun ole tarvinnut sitä tehdä.
Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!
Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.
Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.
Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.
Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.
Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.
On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!
Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.
Tässähän ne sun traumat ja päiväkotihoidon "ansiot" tulivatkin kuin punaisella alleviivattuna! :-D I rest my case!
näkyvät tekstissäni, itse kun en niitä siitä löydä? Kannattais sun ehkä hiukan avartaa tota näkemystäsi. Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että kaikki eivät tee samoja päätöksiä kuin sinä? Ja mikä siinä on vielä vaikeampaa hyväksyä, että ne ketkä tekevät eri päätöksiä, eivät välttämättä ole yhtään sen huonompia päätöksiä kuin sinunkaan? Kerro mulle tämä.
Voi kultapieni, kun edelleenkään kaikki lapset eivät ole samanlaisia! Jos tehdään tutkimuksia, niin se ei tarkoita sitä, että se koskisi kaikkia! Maalaisjärjen käyttö on sallittua! Mä en jaksa väitellä sun kanssa asiasta, ja mikä ihmeen aggressiivisuus? Kai sitä nyt saa oman mielipiteensä täällä sanoa, kun sinäkin sitä niin tyrkytät? JA kuten sanoin, kyllä mua ketuuttaa sun kaltaset ihmiset, mutta se mistä repäsit tähän nyt oikein "aggressiivisuuden" peliin saa minut huvittuineeksi.
ajattelin, että siinähän se syy tuli ilmi noin kitkerään mäkättämiseen! Ei millään pahalla mutta tyhjästä on paha nyhjästä.
Joku syy siihen on kun pikkusen sydän alkaa lyödä äidin sydämen tahtiin sylissä ollessaan ja rauhoittuu heti!!
Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!
Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.
Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.
Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.
Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.
Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.
On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!
Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.
Tässähän ne sun traumat ja päiväkotihoidon "ansiot" tulivatkin kuin punaisella alleviivattuna! :-D I rest my case!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelin, että siinähän se syy tuli ilmi noin kitkerään mäkättämiseen! Ei millään pahalla mutta tyhjästä on paha nyhjästä.
Joku syy siihen on kun pikkusen sydän alkaa lyödä äidin sydämen tahtiin sylissä ollessaan ja rauhoittuu heti!!
Meillä on talous kunnossa, mies töissä, minä töissä, kämppä alla. Asuntolainaa toki on, 2 autoa löytyy jne. Esikoinen meni päiväkotiin 1v1kk:n ikäisenä. AJATELKAAPA SITÄ! Sitä ennen olin itse ollut 3 kuukautta työelämässä ja esikoine oli isovanhemmilla hoidossa. Menin töihin, kun halusin mennä! Olisin voinut jäädä kotiinkin!
Tekeekö tämä minusta huonon äidin? Ei helvetti varmasti tee. Olen loistava äiti lapselleni, nyt jäin äitiyslomalle ja marraskuussa esikoinen menee takaisin päiväkotiin 3:na päivänä viikossa maksimissaan 5 tunniksi. Loput päivät haluan pitää esikoisen kotona meidän kanssamme, mutta haluan myös, että hän saa virikettä ja ettei päiväkotipäivät lopu yhtäkkiä vuodeksi ja sitten taas uudestaan.
Ja meillä päiväkotiin itkemään ei jääty kertaakaan , erittäin harvoin kun hain lapsen niin siellä kukaan muukaan lapsi itkenyt. Hoitajat olivat mitä maailman parhaimpia, ja esikoisesta suorastaan näki, miten hän odotti pääsevänsä sinne päivisin touhuilemaan. Ja ei, esikoisen päiväkoti päivät eivät todellakaan olleet pitkiä. Itse menin töihin 12 pintaan ja mies pääsi neljältä töistä. Oli puoli 5 aikoissa viimeistään hakemassa lasta.
Joillekkin oikeasti päiväkoti on hyvä vaihtoehto, niin vaikea kun sitä onkin hyväksyä. Joillekin se ei sitten taas sovi ollenkaan, minkä takia siitä ruvetaan arvostelemaan sitä en ymmärrä? Toisaalta, ei mun tarvitsekkaan, valintani eivät kuulu muille. Minä tiedän, että meidän perheessä on asiat hyvin ja lapsi viihtyy kotona, kuten myös päiväkodissakin. Se on kaiken a ja o.
Jos oikeasti väität, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin äitinsä kanssa virikkeiden vuoksi, kannattaisiko hieman katsoa peiliin? Päiväkodin haittavaikutukset eivät kyllä näy heti, vaan heijastelevat koko loppuiän erilaisina ongelmina.
Sori vaan. Ja minusta on todella huolestuttavaa jos noin pieni lapsi oikein odottaa pääsevänsä kotoa pois ja päiväkotiin. Voi jessus näitä marttyyriäitejä, jotka eivät ymmärrä olla lisääntymättä... Sun tapauksessa on varmasti parempi, että lapsi kasvatetaan kokonaan muiden toimesta.
On se hemmetti kumma, kun mulla ei ole näkynyt päiväkotitraumoja elämäni aikana vaikka olen sinne jo mennyt 6 kk:n ikäisestä! Välit vanhempiin loistokunnossa, ei minkään sortin katkeruutta ilmassa. Sä oot just niitä äitejä, jotka kuvittelevat, että sun valinnat on ainoastan oikeita, jotka toimii kaikkien lastne kohdalla ja muita vaihtoehtoja ei ole. Jos tulet mulle aukomaan päätäsi, ettei mun olis pitäny lisääntyä niin samaa suosittelisin kyllä sinullekkin!
Ja lasta ei todellakaan kasvateta kokonaan muitten toimesta. Ilmeisesti et osaa lukea. Kyllä me vanhemmat lapsemme kasvatamme, älä sinä siitä murehdi. 2-vuotias kaipaa virikkeitä, se että jos äidillä ei löydy puhtia siihen, ei tarkoita sitä että on huono äiti saatika muut kasvattavat lapsemme. Mutta joo, turha sulle on selitellä yhtikäs mitään, kun ajatus maailmasi on noin mustavalkoinen, luojan kiitos mun ystäväpiiriin ei kuulu kaltaisia ihmisiä.
Tässähän ne sun traumat ja päiväkotihoidon "ansiot" tulivatkin kuin punaisella alleviivattuna! :-D I rest my case!
mutta mitä sinä muistat elämästäsi, kun olit alle 3-vuotias? Tuskinpa yhtikäs mitään. Mitä se siis kertoo? Kyllä ne traumat tulevat aivan jostain muusta, jos ovat tullakseen, kun päiväkotiajoista.
hoitaa perheasioita ottamalla huomioon pikkuisten erikoistarpeet! Kun lapsesi isoina tajuavat asian tuntevat he olevansa jotain erikoista. Näin minun lapseni asian kokivat. Oikein hämmästyin!
t
Eli kymmenen vuoden poissaolo työmarkkinoilla EI ole helppo ja riskitön juttu, oikeastaan muille kuin matalapalkkaisille hanttihommien tekijöille.
Mutta juuri tästä syystä esim. minä (koulutukseltani tohtori, jonkinlaista uraa tekevä äiti) olen tehnyt vain 2 lasta ja jakanut lasten kotihoidon heidän isänsä kanssa melko tasan. Koska koen, että alle 3- (ja ainakin alle 2-)vuotiaiden pk-hoito on riski lapselle. Olen tehnyt vain sen määrän lapsia, jonka pystyn mieheni kanssa hoitamaan kotona 3-vuotiaiksi.
(+ ostimme myös sen loppuelämän asunnon (=ison asuntolainan) vasta kun kuopus oli saatu 3-vuotiaaksi, mutta sitähän ei saanut sanoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kultapieni, kun edelleenkään kaikki lapset eivät ole samanlaisia! Jos tehdään tutkimuksia, niin se ei tarkoita sitä, että se koskisi kaikkia! Maalaisjärjen käyttö on sallittua! Mä en jaksa väitellä sun kanssa asiasta, ja mikä ihmeen aggressiivisuus? Kai sitä nyt saa oman mielipiteensä täällä sanoa, kun sinäkin sitä niin tyrkytät? JA kuten sanoin, kyllä mua ketuuttaa sun kaltaset ihmiset, mutta se mistä repäsit tähän nyt oikein "aggressiivisuuden" peliin saa minut huvittuineeksi.
kun aletaan olla alakynnessä ja yritetään saada se ylemmyydentunne aikaiseksi. En ole kultapienesi, vai onko sinulla tapana kullitella kaikkia 40v tuttaviasi?
Sori vaan, mut mua ei ketuta sunkaltaiset ihmiset pätkääkään. Olen vain sitä mieltä, että lapset tulisi hankkia vasta kun niihin on varaa ja nimenomaan varaa hoitaa ne itse kotona. Jos ei ole edes aikomusta hoitaa ja kasvattaa lapsia itse, miksi ne pitää hankkia? Olen myös sitä mieltä, että päivähoidon aloittaminen lainanmaksun vuoksi on täysin idioottimaista, lapsen etu jää silloin toiseksi.
Eihän sitä keskikäyrällä kasvavaa lastakaan ole olemassa. (Älä huoli, osaan kyllä työni puolesta lukea tilastoja.)
Tietyt tutkimukset voidaan kuitenkin yleistää koskemaan isompaakin joukkoa, ja katsoisin että Keltikangas-Järvisenkin tutkimus, jossa mukana 17 yliopistoa ja tutkimuslaitosta ympäri maailman, voisi olla aika hyvä ja luotettava lähde. Mutta laita sinä vain silmät kiinni ja vie lapsesi päiväkotiin. Ei se ole minulta pois. Eikä minun lapsiltanikaan.
Minä lähden nyt leipomaan pullaa lasteni kanssa. Mitä sinä teet?
mutta mitä sinä muistat elämästäsi, kun olit alle 3-vuotias? Tuskinpa yhtikäs mitään. Mitä se siis kertoo? Kyllä ne traumat tulevat aivan jostain muusta, jos ovat tullakseen, kun päiväkotiajoista.
Muistan esimerkiksi, kun äitini lauloi ja työnsi vaunuja, joissa istuin. Muistan veljeni iloiset kasvot, kun hän kurkki vaunuihin. Muistan pehmoleluni ja sen mitä sänkyni viereisellä seinällä oli. Ja paljon muuta.
Se, että sinä et muista, ei tarkoita etteivät muutkaan muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki varmasti tekevät oman elämänsä sellaiseksi kuin haluavat. Jos jollakin on varaa olla lapsen kanssa kotona kouluikään asti, hyvä niin. Jos toisen on pakko mennä töihin ja lapsen mentävä hoitoon, nostelen vain hattua, kun haluaa itsensä ja perheensä elättää.
Niin tai näin, mitä se teidän napoja kutittaa!
tunnemuistista, tunneperäisistä tarpeista, tunneperäisistä traumoista jne....? Tosin asiantuntijat ovat puolesta ja vastaan mutta yleensä varhaislapsuutta painotetaan.
Asian voi kysyä näinkin: miksi pikkulapsi haluaa katsella maailmaa juuri äidin sylistä? Jos osaat vastata tähän et tarvitse asiantuntijoiden vastauksia sillä tässä tapauksessa mututuntemus riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä enkä todellakaan ole törmännyt moiseen parkumisongelmaan. Lapset itkivät lähinnä hoitoa aloittaessaan ja silloinkin lopettivat kun vanhempi poistui näkyvistä. Omat lapseni menivät molemmat 1,5-vuotiaina päiväkotiin ja viihtyivät hyvin. Silloinkaan en törmännyt lohduttomasti parkuviin lapsiin tai järisyttävään meteliin lapsia hakiessani.
Onkohan meillä ollut erityisen hyvä säkä, hyvä päikky vai hyvä asuinalue?
Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa vuokralle, mennä työttömyysrahalle ja hankkia pahvinen arkku? Ainoa tuki, jonka olen koskaan yhteiskunnalta rahallisessa tms. muodossa saanut, on äippäraha (vähän yli 3000e/kk miinus verot) ja lapsilisät. Eiköhän nuo kuulu minulle siinä missä muillekin?
Jos kuvittelet, että kaikki muut ovat sossupummeja, sun pitää kyllä hankkiutua hoitoon ja antaa lapsesi huostaan (ne elossa olevat), kun ei susta taida äidiksi olla. Sen verran pahasti on realiteetit hukassa.
Mistä sinä tiedät kuinka pitkiä työpäiviä tein ansaitakseni tuon äitiyspäivärahan? Tai kuinka vaikeaa elämäni on ollut? En silti tule tänne sitä ruikuttamaan ja haukkumaan muita sossupummeiksi. Kun minä taidan maksaa myös sinunkin lastesi päivähoidon veroistani.
Ajattelen siis aivoillani, hukkasitko omasi?
Juu, ehdittiin maksamaan talosta ja sen voisi myydä mutta miksi myydä taloa kun muilta lapsilta menee lapsuudenkoti. Koita itse elää tilannetta jossa lapsi kuolee. Se on sisaruksille kamala asia! Ja muutetaan jonnekin vaan vuokralle että saadaan yhteiskunnalta tukea asuntoon. Pyytää pomolta potkut että saa työttömyysrahaa ja pahvinen arkku.
Pystytkö ollenkaan ajattelemaan aivoillasi?
Ei kaikki tahdo olla ameeboja vaan taistella.Minä ymmärrän että on sinun kaltaisia jotka voi ottaa lapsensa sellaiseen pahvilaatikkoon jonka saa kun pyytää tukea ja maata kotona eikä ole määränpäätä elämälle mutta sinä et voi koskaan ymmärtää ihmisiä jotka tahtoo selviytyä. Niin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sieltä lapsen näkökulmasta: mä olin äidin ja sisarusten kanssa kotona kouluikään asti ja mä inhosin sitä! Kaikki mun ikäiset oli aina vaan hoidossa eikä ollut muita leikkikavereita kuin sisko ja sit kun mentiin kouluun, kaikki muut tunsi toisensa, koska olivat olleet samassa päiväkodissa!
Mun pikkuveli pääsi hoitoon, kun oli 4v ja mä olin niin kateellinen. Äidilleni sitä manasin lapsena aina, että kun muut saa olla hoidossa ja tehdä kaikkee kivaa ja mä joudun jäämään kotiin...
Että eipä ole se päivähoito aina huono juttu, mä olisin mennyt innosta kiljuen!
Kaikki varmasti tekevät oman elämänsä sellaiseksi kuin haluavat. Jos jollakin on varaa olla lapsen kanssa kotona kouluikään asti, hyvä niin. Jos toisen on pakko mennä töihin ja lapsen mentävä hoitoon, nostelen vain hattua, kun haluaa itsensä ja perheensä elättää.
Niin tai näin, mitä se teidän napoja kutittaa!
Jos on säästänyt tai vaikka kotona osapäiväinen yrittäjä hyvällä liksalla, ja siinä sivussa hoitaa lapsensa, miten se ei kuuluisi kategoriaan "haluaa itsensä ja perheensä elättää"? Onko maailmankuvasi todellakin näin mustavalkoinen: joko talolainallinen työssäkävijä tai sossun elätti?
Meidän poika 2v 3 kk on ollut kohta vuoden hoidossa tarhassa. En ole kertaakaan törmännyt huutokonserttiin. Tädit rakastavat lapsia, sen näkee kaikesta (melkein itku silmässä tilittävät pienten ihanuutta).
Eikö käy mielessä, että hankkii joko lapset tai omaisuutta? Miksi pilata kokonainen sukupolvi toisensa perään ihan vain sen vuoksi, että vanhemmat haluavat ostaa sen oman unelmatalonsa keinuineen, hiekkalaatikkoineen ja leikkimökkeineen? Eihän siellä edes ehditä olla.
Hankin itse lapseni vasta yli 30-vuotiaana kun talous oli kunnossa, näin voin olla kotona lasten kanssa kunnes menevät kouluun.
Jokainen äiti, joka puolustaa alle 3v päiväkotiin viemistä töissäkäymisen pakolla, on mielestäni pelkkä ahne materialisti, jolla ei saisi lapsia olla ollenkaan. Ne kun hankitaan vaan asusteiksi.
Hups. Että ei sillä muulla olekaan kohdallamme enää väliä. Ei sillä, että meidän perheessämme lapsi saa rauhassa kasvaa lapsena, rakastettuna. Ei silä väliä, että valitsemamme päiväkoti kasvattaa parhaimpansa mukaan lapsia hellästi ja rakastavasti.
Ei. Millään ylläolevalla ei ole merkitystä, koska olen pelkkä ahen materialisti, jolla ei saisi lapsi olla ollenkaan. Lapseni on minun asusteeni.
Kaikki varmasti tekevät oman elämänsä sellaiseksi kuin haluavat. Jos jollakin on varaa olla lapsen kanssa kotona kouluikään asti, hyvä niin. Jos toisen on pakko mennä töihin ja lapsen mentävä hoitoon, nostelen vain hattua, kun haluaa itsensä ja perheensä elättää.
Niin tai näin, mitä se teidän napoja kutittaa!
Jos on säästänyt tai vaikka kotona osapäiväinen yrittäjä hyvällä liksalla, ja siinä sivussa hoitaa lapsensa, miten se ei kuuluisi kategoriaan "haluaa itsensä ja perheensä elättää"? Onko maailmankuvasi todellakin näin mustavalkoinen: joko talolainallinen työssäkävijä tai sossun elätti?
Lähinnä ajattelin, että tuo kotona pysyvä on säästänyt rahaa tai jtn.. Mutta ole sä ihmeessä aikuinen ja tappele turhasta.
Täällä keskustellaan onko paree kasvattaa pikkulapsi (alle 2v) kotona vai pkodissa. Jos on niin miksi ja miten mammat ovat ratkaisseet asian. Keskustellaan myös siitä mitä jotkut hoitajat ovat nähneet pkodissa pikkuisten ryhmässä.
Minäkin olen jutellut henkilön kanssa, joka jätti koko ammatin kun järkyttyi niin vihasten naisten vihaisesta huutamisesta pikkulapsille. Harjoittelija tyttö näytti mallia miten itkuinen pikkuinen saatiin rauhoitettua vakinaiselle (=syli ja lempeys)!!!!!! Kuulemma hänkin muuttuu samnalaiseksi kuin he! Siihen loppui ne opiskeluhaaveet. Siis saadaanko me puhua tästä vai ei?
Kaikki varmasti tekevät oman elämänsä sellaiseksi kuin haluavat. Jos jollakin on varaa olla lapsen kanssa kotona kouluikään asti, hyvä niin. Jos toisen on pakko mennä töihin ja lapsen mentävä hoitoon, nostelen vain hattua, kun haluaa itsensä ja perheensä elättää.
Niin tai näin, mitä se teidän napoja kutittaa!
Mutta tuo sun aggressiivisuutesi on kyllä jo hieman pelottavaa. Eikös se viimeisin hesarin lainaama tutkimus alleviivannutkin aggressiivisuuden lisääntymistä päiväkotihoidetuissa lapsissa, ihan huolestuttavuuteen saakka?
Voit mennä ihan itse hesarin arkistoon ja etsiä sieltä kaikki tutkimukset, joissa on käsitelty päivähoidon vaikutuksia lapsiin. Ollos hyvä.
Muut tehkööt ihan mitä haluavat lapsillensa päivähoidon suhteen, mutta minusta päivähoito on edelleen se pahin vaihtoehto lapselle. Ja ne syyt täysin säälittäviä. Ymmärrän kyllä miksi sellainen päätös tehdään ja olen todella onnellinen ettei minun ole tarvinnut sitä tehdä.