Lue keskustelun säännöt.
Mummo täräytti testamentin. Onko muita "vain" lakiosan saaneita?
10.10.2012 |
Miehen mummo oli tiukka matriarkka. Nyt kun mummo kuoli, hän oli tehnyt testamentin. Lapsista kolme sai testamentissa valtaosan rahoista. Loput jäivät lakiosan varaan eli jakavat yhdessä noiden kolmen kanssa puolet perinnöstä. Tavarat hän oli kiinteistöstä antanut yhdelle jota myös testamentti suosi.
Mieheni isä menehtyi melko nuorena. Oli avioliiton aikana tehnyt vakuutukseen ehdon, että hänen äitinsä saa hänen puolesta lesken eläkkeen, ei siis vaimo eli mieheni äiti eivätkä lapset.
Mummo eleli tietääkseni suurelta osin tuon vakuutuksen turvin. En tiedä kuinka kauan ja miten paljon etu oli mutta tuntuva kuitenkin. Mieheni sisaruksineen eleli puolestaan opintotuen turvin ja tekikin töitä koko opiskelun ajan. Että silleen.
Erikoista porukkaa kaikenkaikkiaan, mutta tämän tarinan todistajana haluaisinkin kuulla, KUINKA YLEISTÄ on että vanhemmat/isovanhemmat testamenttaavat lakiosan ulkopuolelle jäävän omaisuuden vain muutamille lapsille?
Miestäni tämä ei kovin paljon liikuttanut, isältään jääneen lakiosansa he jakavat sisarusten kesken eikä summa ole kuin jotain 8 000- 10 000 euroa/lapsi mutta hänen setänsä ja tätinsä ovat todella järkyttyneitä. He kokevat, että äiti hylkäsi haudan takaa ja nyt tämä vaikuttaa myös sisarusten väleihin. En osaa kuvitella tilannetta omalle kohdalleni.
Kertokaapa vastaavia tarinoita että ei tarvitse tätä niin ihmetellä.
Kommentit (32)
Eikös sitä oman omaisuutensa saa käyttää kuten haluaa, mieluiten jo elin aikana. Että teki kuten halusi ja jokaisella oma mahdollisuus oman elämän ja omaisuuksien rakentamiseen ja haalimiseen. Itse toivon että vanhemmat eläisivät oman elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti huolenpito vanhemmista jakautuu epätasaisesti lasten kesken.
Testamentti voi olla palkka menneiden vuosien avusta.
Monesti huolenpito vanhemmista jakautuu epätasaisesti lasten kesken.
Testamentti voi olla palkka menneiden vuosien avusta.
Voi olla, että kokee auttaneensa niitä läheisimpiä jo eläessään ja siksi testamenttaa suuremman osuuden sellaiselle, jonka kanssa ollut vähemmän tekemisissä. Siis vähän niin kuin hyvitykseksi. Suurinta katkeruutta tuntee epäilemättä se, jolle on suullisesti jotain "palkkaa" kuoleman jälkeen luvattu, mutta testamentti jättääkin aivan osattomaksi.
Kyllä, olen sellaista sivusta todistanut. Sairastuneen lääkkeitäkin piti kustantaa, mutta testamentilla ei tullut yhtään mitään, ei edes käyttöoikeutta omalla työllä tehtyyn osuuteen omaisuudesta vuokrasopimuksen jatkumisena.
Laissa tunnetaan suosiolahja, ja myös ennakkoperintö.
Monesti huolenpito vanhemmista jakautuu epätasaisesti lasten kesken.
Testamentti voi olla palkka menneiden vuosien avusta.
Voi olla, että kokee auttaneensa niitä läheisimpiä jo eläessään ja siksi testamenttaa suuremman osuuden sellaiselle, jonka kanssa ollut vähemmän tekemisissä. Siis vähän niin kuin hyvitykseksi. Suurinta katkeruutta tuntee epäilemättä se, jolle on suullisesti jotain "palkkaa" kuoleman jälkeen luvattu, mutta testamentti jättääkin aivan osattomaksi.
Kyllä, olen sellaista sivusta todistanut. Sairastuneen lääkkeitäkin piti kustantaa, mutta testamentilla ei tullut yhtään mitään, ei edes käyttöoikeutta omalla työllä tehtyyn osuuteen omaisuudesta vuokrasopimuksen jatkumisena.
Laissa tunnetaan suosiolahja, ja myös ennakkoperintö.
Isä kuoli ja hänellä oli äidin kanssa yhteinen omaisuuden omistusoikeuden siirtävä testamentti. Eli äiti sai kaiken nimiinsä. Me lapset emme ruvenneet vaatimaan lakiosia isänperinnöstä.
Äiti oli tosi tyytyväinen, kunnes tuli aika maksaa perintöverot. Äiti pöyristyi. Sellainen määrä rahaa omaisuudesta, joka oli äärimmäisen nuukalla elämäntavalla kerätty kasaan. Hän kirjoitteli valituksia verottajalle ja EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen ja vaikka minne. Ei sentään Tarja Haloselle, koska inhoaa demareita.
Arvaatteko, mitä äiti sitten teki? Alkoi vaatia meitä lapsia maksamaan perintöveronsa. Perusteena oli älykkäästi, että "...koska tehän sen sitten loppujen lopuksi joskus saatte.". Me sitten valistettiin häntä, että joo niin ehkä saadaan, mutta me maksetaan siitä sitten ihan omat perintöverot.
Äiti kauhistui uudestaan hoksatessaan, että tällä tavalla toimien perintövero on 150% verrattuna siihen, ettei olisi ollut testamenttia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallintaoikeus- ja omistusoikeus
Lesken suojaksi tehtävää testamenttia on kahta perustyyppiä. Hallintaoikeustestamentilla leskelle voidaan antaa suhteellisen laaja elinaikainen käyttöoikeus tilan omaisuuteen, jonka turvin hän voi jatkaa itsenäisesti tilan toimintaa. Hän ei voi kuitenkaan pantata omaisuutta eikä myydä sitä eteenpäin.
Hallintaoikeuden pidätyksestä huolimatta tilan omistus menee normaalin perimysjärjestyksen mukaan kuolleen puolison perillisille.
"Perintöveron maksaa omistusoikeuden saaja, mutta omaisuuden perintöverotusarvoa pienennetään hallintaoikeuden arvolla", toimitusjohtaja Imppola muistuttaa.
"Omistusoikeustestamentti antaa sananmukaisesti täyden omistusoikeuden omaisuuteen. Siihen liittyy myös luovutus- ja panttausoikeus, joita hallintaoikeustestamenttiin ei kuulu. Leski maksaa tässä tapauksessa perintöveron."
Rintaperillisillä on aina kuitenkin oikeus ns. lakiosaan eli puoleen heille laskennallisesti tulevasta perintöosasta."
Useimmiten olisi tietysti hyväksi, jos rintaperilliset eivät lakiosaa vaatisi vielä toisen vanhemman kuoleman jälkeen. Mutta mikäli näin tehdään, voidaan testamentissa määrätä lakiosa maksettavaksi rahana", Imppola sanoo.
Perusvalinta tehdään siis yleensä hallintaoikeus- ja omistusoikeustestamenttien välillä. "Hallintaoikeustestamenttia puoltavat tilan suurehko nettovarallisuus, koska perintöverotus muuten nousee kaksinkertaiseksi ennen kuin omaisuus on seuraavalla sukupolvella. Hallintaoikeustestamentti hyvä ratkaisu myös silloin, kun rintaperilliset ovat jo täysi-ikäisiä, tilan investoinnit ovat suhteelliset valmiit eikä panttaustarvetta ole", Imppola vertaa.
"Omistusoikeustestamentti voi olla suositeltava ratkaisu silloin, kun tilalla on alaikäisiä lapsia ja velkojen määrä on suhteellisen suuri eli nettovarallisuus on pieni ja edessä on investointeja ja muita huomattavia hankintoja."
On kuitenkin hyvä muistaa, että kuolleen puolison omaisuuteen täyden omistusoikeuden testamentin kautta saanut leski voi vapaasti esimerkiksi myydä tai lahjoittaa omaisuutta. Lesken mahdollisella uudella aviopuolisolla on myös avio-oikeus lesken omaisuuteen, jos avioehtoa ei tehdä.
ja minusta jopa suotavaa. Ne rahat oli sen mummon, hän sai tehdä niillä, mitä tahtoi.
Vakuutukseen ei voi tehdä ehtoa siitä, että leskeneläke menee jollekin muulle kuin leskelle. Sen sijaan henkivakuutuksen edunsaajaksi saa nimetä kenet tahansa. Miehesi äiti sai täysin normaalin leskeneläkkeen ja lapset perhe-eläkettä, niitä ei millään vakuutussäädöksellä voi siirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini peri rikkaan isotätinsä (lapseton) ja sai varmaan 2 miljoonaa Euroa. Siskonsa ei saanut mitään, kun lakiosaa ei ole isotätien tapauksessa olemassa. Työkaveri vaan naureskeli, että "se taisi tykätä musta enemmän..." Sisko kuulemma nurkuaa nyt sitä, että hän hoiti isotädin asioita ja auttoi viimeiset vuodet ja veli vei kaiken. Isotäti oli kuulemma perustellut sillä, että haluaa antaa MIEHELLE rahansa. Musta vastenmielisintä on tuon työkaverin asenne, jossa naureskelee tilannetta ja välien katkeamista siskoonsa.
ja minusta jopa suotavaa. Ne rahat oli sen mummon, hän sai tehdä niillä, mitä tahtoi.
Minusta on kuvottavaa, että joku elää elämänsä perinnön toivossa. Jokainen on oman onnensa seppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi isä on vakuutuksen edunsasjaksi valinnut äitinsä, se on ollut hänen valinta. Ehkä juuri siksi, että halusi hänen pärjäävän? Ajatteli, että lapset ja vaimo pärjää muutenkin. Niin kuin ilmeisesti onkin pärjännyt.
Tällainen on tavallista.
Pikkurahoja kuitenkin. Mutta kyllä muutamasta lusikastakin riidan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa omaisuus oli lahjoitettu tiety(i)lle lapsille jo elinaikana ja siihenhän ei auta edes lakiosa.
Toinen tapaus käsittääkseni siksi että tytär nai "värivikaisen".
Hallintaoikeus- ja omistusoikeus
Lesken suojaksi tehtävää testamenttia on kahta perustyyppiä. Hallintaoikeustestamentilla leskelle voidaan antaa suhteellisen laaja elinaikainen käyttöoikeus tilan omaisuuteen, jonka turvin hän voi jatkaa itsenäisesti tilan toimintaa. Hän ei voi kuitenkaan pantata omaisuutta eikä myydä sitä eteenpäin.Hallintaoikeuden pidätyksestä huolimatta tilan omistus menee normaalin perimysjärjestyksen mukaan kuolleen puolison perillisille.
"Perintöveron maksaa omistusoikeuden saaja, mutta omaisuuden perintöverotusarvoa pienennetään hallintaoikeuden arvolla", toimitusjohtaja Imppola muistuttaa.
"Omistusoikeustestamentti antaa sananmukaisesti täyden omistusoikeuden omaisuuteen. Siihen liittyy myös luovutus- ja panttausoikeus, joita hallintaoikeustestamenttiin ei kuulu. Leski maksaa tässä tapauksessa perintöveron."
Rintaperillisillä on aina kuitenkin oikeus ns. lakiosaan eli puoleen heille laskennallisesti tulevasta perintöosasta."
Useimmiten olisi tietysti hyväksi, jos rintaperilliset eivät lakiosaa vaatisi vielä toisen vanhemman kuoleman jälkeen. Mutta mikäli näin tehdään, voidaan testamentissa määrätä lakiosa maksettavaksi rahana", Imppola sanoo.
Perusvalinta tehdään siis yleensä hallintaoikeus- ja omistusoikeustestamenttien välillä. "Hallintaoikeustestamenttia puoltavat tilan suurehko nettovarallisuus, koska perintöverotus muuten nousee kaksinkertaiseksi ennen kuin omaisuus on seuraavalla sukupolvella. Hallintaoikeustestamentti hyvä ratkaisu myös silloin, kun rintaperilliset ovat jo täysi-ikäisiä, tilan investoinnit ovat suhteelliset valmiit eikä panttaustarvetta ole", Imppola vertaa.
"Omistusoikeustestamentti voi olla suositeltava ratkaisu silloin, kun tilalla on alaikäisiä lapsia ja velkojen määrä on suhteellisen suuri eli nettovarallisuus on pieni ja edessä on investointeja ja muita huomattavia hankintoja."
On kuitenkin hyvä muistaa, että kuolleen puolison omaisuuteen täyden omistusoikeuden testamentin kautta saanut leski voi vapaasti esimerkiksi myydä tai lahjoittaa omaisuutta. Lesken mahdollisella uudella aviopuolisolla on myös avio-oikeus lesken omaisuuteen, jos avioehtoa ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ihmetyttää tossu mies, joka testamenttaa oman lesken eläkkeensä omalle äidilleen. Helkkari vie, jos on penskoja tehnyt niin luulisi tuntevan vastuuta heistä, eikä äidistään, jonka olemassaoloon hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Leskeneläkettä ei voi siirtää/testamentata kelleen,ei ole voinut enää vuosikymmeniin.Vai oliko kyse vapaaehtoisesta vakuutus/eläkerahasta?
AP,tä ja miestä on taidettu huijata enemmänkin.
Vaikuttaa normaalilta tilanteelta sikäli, että asia vaiva eniten niitä, joille se ei ollenkaan kuulu.
Kaikissa meidänkin suvun perinnönjaoissa eniten käsi pitkällä ovat olleet ottamassa miniät, joilla ei ole perintöoikeutta lainkaan.
Minusta perikunnan pitäisi pysyä tiukkana siitä, ettei asioita levitellä miniöille, vävyille ja muille sivullisille ja että he eivät pääse edes perunkirjoitukseen mukaan.
Näin säilyy sopu parhaiten. Perikuntaan kuuluvat itse tietänevät, mitä "eriarvoisen" mutta täysin laillisen kohtelun takana on. Eivät välit ole kaikkiin lapsiin samat isoissa perheissä.
Olivat itse joskus nuoruudessaan suostuneet siihen, että vanhin poika perii maat, talot yms., kun jatkaa viljelyä. No, ei sitten lopulta jatkanutkaan, eikä välittänyt vanhemmistaan pätkääkään. Oma isäni asui ihan vanhempiensa lähellä ja kävi siellä ja auttoi heitä paljon ihan päivittäin. Olisi voinut kuvitella, että isovanhemmat olisivat voineet edes pienen kiitoksen tästä antaa, mutta ei. Veli sai vanhimpana poikana kaiken omaisuuden (joka ei ollut ihan vähäinen). Isäni ja hänen siskonsa eivät saaneet käytännössä mitään.
Isäni veli on sitten taas antamassa kaiken omaisuutensa vanhimmalle pojalleen. Hänen tyttärensä ei ole hänen silmissään minkään arvoinen.
joissa omaisuus oli lahjoitettu tiety(i)lle lapsille jo elinaikana ja siihenhän ei auta edes lakiosa.
Toinen tapaus käsittääkseni siksi että tytär nai "värivikaisen".
Jälkimmäinen ei ole laillinen peruste tehdä perillistä perinnöttömäksi. Asian voi riitauttaa käräjäoikeudessa. Ihmisen rotu ei ole laillinen syy "pahoittaa mielensä" niin, että jättää lakiosankin antamatta lapselle.
Jos käy ilmi, että omaisuus on "lahjoitettu" muille lapsille, näiden on täytynyt maksaa lahjavero. Ellei näin ole käynyt ja he ovat vastikkeetta saaneet tuon omaisuuden, se katsotaan ennakkoperinnöksi, josta menee perintövero korkoineen. Tuossakin vaiheessa voi riitauttaa perinnön, sillä lakiosa on pakollinen.
Onko mies jättänyt perheen ennen kuolemaa? Vaimo jätti?
Mitä hiivatun haavattua tuo asia tähän kuuluu?
Kyse on perinnöstä, lakiosasta ja ahneesta miniästä, jolle asia ei kuulu tipan vertaa.
Millainen rooli ylipäätään hänen miehellään on ollut?