Lue keskustelun säännöt.
Mummo täräytti testamentin. Onko muita "vain" lakiosan saaneita?
10.10.2012 |
Miehen mummo oli tiukka matriarkka. Nyt kun mummo kuoli, hän oli tehnyt testamentin. Lapsista kolme sai testamentissa valtaosan rahoista. Loput jäivät lakiosan varaan eli jakavat yhdessä noiden kolmen kanssa puolet perinnöstä. Tavarat hän oli kiinteistöstä antanut yhdelle jota myös testamentti suosi.
Mieheni isä menehtyi melko nuorena. Oli avioliiton aikana tehnyt vakuutukseen ehdon, että hänen äitinsä saa hänen puolesta lesken eläkkeen, ei siis vaimo eli mieheni äiti eivätkä lapset.
Mummo eleli tietääkseni suurelta osin tuon vakuutuksen turvin. En tiedä kuinka kauan ja miten paljon etu oli mutta tuntuva kuitenkin. Mieheni sisaruksineen eleli puolestaan opintotuen turvin ja tekikin töitä koko opiskelun ajan. Että silleen.
Erikoista porukkaa kaikenkaikkiaan, mutta tämän tarinan todistajana haluaisinkin kuulla, KUINKA YLEISTÄ on että vanhemmat/isovanhemmat testamenttaavat lakiosan ulkopuolelle jäävän omaisuuden vain muutamille lapsille?
Miestäni tämä ei kovin paljon liikuttanut, isältään jääneen lakiosansa he jakavat sisarusten kesken eikä summa ole kuin jotain 8 000- 10 000 euroa/lapsi mutta hänen setänsä ja tätinsä ovat todella järkyttyneitä. He kokevat, että äiti hylkäsi haudan takaa ja nyt tämä vaikuttaa myös sisarusten väleihin. En osaa kuvitella tilannetta omalle kohdalleni.
Kertokaapa vastaavia tarinoita että ei tarvitse tätä niin ihmetellä.
Kommentit (32)
Ei oikein osannut kotihommia ja muistikin alkoi muuten hyväkuntoiselta mieheltä mennä (dementiaa paljon suvussa). Sedän neljästä lapsesta vanhin muutti sitten miehensä kanssa isänsä luo (oma maatila jonkun matkan päässä, jättivät tilan päärakennuksen pojalleen ja sen perheelle).
Serkku huolehti isästään, ja kunnostivat talon (sodan jälkeinen rintamamiestalo) pereuteellisesti, ja modernisoivat sitä isälle sopivammaksi. Setä eli vielä 16 vuotta, loppuvuodet jo pahoin dementoituneena ja Muutenkin sqairaana.
Setä oli suosinut perinnössään tätä tytärtään. Muut sisarukset paitsi nuorin hyväksyivät tämän mutinoitta, koska sisko oli heidän mielestään tehnyt suuren työn ja osin myös elättänyt pientä eläkettä saanutta isäänsä. Mutta nuorin ja varsinkin nuorimman puoliso riittauttivat testamentin ja oikeusprosessi on kai vieläkin kesken. Nuorimman puolsio ei salli perheensä olevanmissäään tekemisessä suvun kanssa (tosin nuorimman sisarukset kävi "salaa" tätä sisarustaan sairaalassa tapaamassa, kun kuulivat mutkien kautta, että sisar oli sairastunut vakavasti). Ja kyse on varmaan alle 20 000 e summasta per nenu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perilliset myös riitelevät lähes aina perinnöstä joka on mielestäni aivan käsittämätöntä. Ja eihän siinä läheskään aina riidellä vain rahasta, vaan samalla nousevat lapsuudenaikaiset vääryydenkokemukset pintaan.
Ihminenhän voi jättää perinnön miten haluaa, MUTTA täytyy kyllä ihmetellä vanhempia jotka haluavat rikkoa sieltä haudan takaa omien lastensa välejä. Itse en ikinä tekisi niin, vaan yritän olla tasapuolinen lasteni suhteen; niin rahassa kuin rakkaudessa. Koska epätasa-arvoinen perintö jakaa sitten lapsenlapset ja heidän lapset jne- siis suku hajoaa ja vieraantuu- ihmeellinen on sellainen äidin-ja isänrakkaus joka haluaa tuhota oimien jälkeläistensä turvaverkon. Ei siinä ainakaan mitään puolusteltavaa ole. Ja perinnöt eivät todellakaan mene minkään tunnollisuusperiaatteen mukaankaan vaan usein ihan perinnönjättäjän omien tunnevammojen mukaan; missä lapsessaan hän näkee jotain mitä ei itsessään halunnut kohdata, kuka lapsi taas pönkittää jotain hänen omaa tyydytystään jostain. Ihmisen mieli on käsittämättömän pimeä ja tuossa perinnönjaossa se tulee näkyviin.
Eri asia on tietysti jos on vaikka maatila jossa joku jatkaa, mutta puhun nyt ihan tavallisista, keskiluokkaisista perinnöistä. Lapsille se että toiset saa paljon ja toiset saa vähän on todella kova paikka; sehän on suora viesti heidän arvostaan vanhempien silmissä.
Ymmärrän mummon testamentin varsin hyvin, oisko joku "käyttäytynyt epäkunnioittavasti" mummoa kohtaan. Esim. omalla kohdallani sisareni sanoi että ottaisi enemmin anoppinsa kuin vanhan sairaan äitinsä kotiinsa asumaan. Hän ei halua osallistua äitinsä kauppa-asioihin, lääkärissä käynteihin ..en ole hänen hoitajansa, tilatkoon palvelun kunnalta oli hänen tokaisunsa. Ihmettelen kuinka hän voi olla sairaanhoitaja / terveydenhoitaja vanhuspuolella, kuinka itsekäs ihminen voi olla, jos ei halua huolehtia omista vanhemmistaan. Isääni, joka on kuollut häntä hän ei arvostanut koskaan.
Meillä taitaa käydä niin, että siskoni perii kaiken, minkä vain voi laillisesti saada :) On päässyt vähän rikkaampiin naimisiin ja vanhoille vanhemmilleni tämä oli kova juttu. Isäni on jo kuollut ja minä autan äitiäni pärjäämään kotona. Eli siivoan ja hoidan pihatyöt ja kuskaan yms. Siskoni käy joskus harvoin kylässä ja häntä ei voi kuulemma tahtoa apuun, kun onhan hän paremmasta perheestä. Mutta jos suostuu ottamaan imurin käteen ja omat jälkensä siivoamaan, saamme kuulla siitä monta kuukautta, kuinka siskoni auttoi häntä. Nyt kun äiti on vanha, hän on alkanut puhumaan, kuinka sisko ansaitsee kaiken, koska "sehän kävi viime syksynä ja ihan teki kaiken täällä", vaikka se olin kyllä minä ollut, joka syksylläkin laitoin talon talvikuntoon ja siivosin ja tein pihatyöt.
No se ja sama. Huvittaa vain, kuinka monessa perheessä juuri se etäisin ja juuri se, joka ei paskaakaan välitä, pienellä rätin pyyhkäisyllä on se suurin hyväntekijä ja auttaja. Ja se, joka tekee sen perustyön, että vanhus pärjää yksin, on niin päivänselvä, ettei edes kiitosta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yleistä kai tuo, että toinen tekee työt ja toinen hakee rahat. Esimerkiksi anoppini on edelleen katkera siitä, kuinka veli sai kaiken. Äitinsä antoi eläkkeensä, lahjoitti mökin jne. veljelle. Anoppi tyttärenä kelpasi vain hoitamaan ja ottikin äitinsä asumaan luokseen viimeisiksi vuosiksi. Ihminen oli alzheimer ja ikää 91 kuollessaan, mutta anoppi hoiti kotona loppuun asti. Penniäkään ei antanut anopille vaan anoppi ruokki ilmaiseksi, tarjosi asunnon ja kaikki. Kuoleman jälkeen paljastui, että veli oli valtakirjalla hakenut joka kuukausi eläketilin tyhjäksi. Tosin äitiään ei käynyt katsomassa saati siskoaan auttamassa. Kyse ei ollut huijauksesta vaan ihan siitä, että äiti palvoi poikaansa ja tytär sai palvella kuolemaan asti ilman kiitosta. Sukulaiset oli kuultuaan sanoneet, että oli kuulemma sydämmestä joskus ottanut, kun edesmennyt aina palvoi sitä poikaansa ja kohteli tätä anoppiani niin huonosti.
Eikä ole muuten ainoa tapaus tätä tyyliä. Samanlaisia on useampia, joissa lähintä passuutetaan ja sitten jostain kaukaa tulee yksi lapsista kerran vuodessa ja nyppii yhden kukkapenkin, niin sitä retostellaan koko seuraava vuosi ja palvotaan työsuoritteesta.
VANHA KETJU
.......'...................
VANHA KETJU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavalleni kävi niin, että hänen isänsä oli jotenkin junaillut suuren yritysomaisuutensa niin, että veli sai kaiken ja tuttuni ei oikein mitään. Tuttuni tuli hyvin katkeraksi ja ei enää tapaile veljeään ja äitiään.
En tiedä, miten lakiosa onnistuttiin kiertämään. Veli myi heti yrityksen ja sai rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 18:03"]
Ymmärrän mummon testamentin varsin hyvin, oisko joku "käyttäytynyt epäkunnioittavasti" mummoa kohtaan.
[/quote]
Meilä oli myös toisen vanhempani kohdalla niin, että vanhempani sisarus sai vain lakiosan, vanhempani sai loput + irtaimiston. Syynä oli se, että ko. sisarus käyttäytyi todella tökerösti vanhempaansa kohtaan (mm. muisti joka välissä aina kertoa mitä ottaa itselleen kun vanhempansa kuolee). Lisäksi hän ei auttanut vanhempaansa missään käytännön hommissa vaan kaikki kaatui minun vanhempani niskaan.
Sitä saa mitä tilaa, sano.
Ihan hyvä summahan tuo on ja ei sentään jättänyt ketään kokonaan perinnöttä. Tuon kun sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin ja muutaman vuoden sijoittaa sitten tuottoja niin on ihan mukavat säästöt kasassa vaikka eläkepäiviä varten jos ei enää muita pienempituloisia ajanjaksoja elämässä ole edessä. Jos omaa varallisuutta jo on niin perinnöstähän kannattaa luopua lasten tai lastenlasten hyväksi niin säästää yhdet verot ja pienempi summakin ehtii kasvaa ennen aikuisikää sopivan isoksi jos perinnön saa ihan pienenä.
ei voi siirtää kenellekään toiselle.
kyllä ne lapset ovat perhe-eläkkeensä saaneet mutta jos lapsia on ollut paljon, osuus on voinut olla pieni.
Onko vaimo täyttänyt leskeneläkkeen kriteerit? Lisäksi leskeneläkkeessä on leikkuri, eli siitä ei saa todellakaan samaa määrää mikä olisi ollut vainajan saama eläke.
Ja lapsethan saavat perhe-eläkettä vain 18-vuotiaaksi asti, eli eivät enää ollessaan täysi-ikäisinä opiskelemassa.