Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies sai töitä ulkomailta, minä en halua pois Suomesta. :(
10.10.2012 |
Mies sai sitten työtarjouksen ulkomailta, on jo pitkään toivonut pääsevänsä töihin sinne minne nyt pääsi. Leijailee taivaissa ja on ihan tohkeissaan paikasta. Työt alkaisi siellä joulukuun alussa.
Minä en vaan ole tästä lainkaan innoissani, en halua lähteä ulkomaille, en halua jättää ystäviäni, työtäni ja kotiani. En halua taas aloittaa alusta, en halua mennä vieraaseen maahan ja alkaa taas etsiä sieltä itselleni omaa paikkaa, ystäviä...
Mutta en halua erota miehestänikään, varsinkaan nyt kun odotan esikoistamme ja kaukosuhde tuskin onnistuu. Välillä mietin, että sanoisin miehelle, että jään Suomeen ja hän voi sitten valita kumpi on hänelle tärkeämpää; minä vai työnsä, mutta se ei taida olla reilua? Välillä taas ajattelen, että lähden hänen mukaansa, mutta en lähtisi, koska itse haluan lähtee vaan koska mieheni haluaa. Sekään ei taida olla reilua minua kohtaan... Tuntuu, että olen umpikujassa, josta ei ole tietä pois.
Kommentit (74)
Koska lapsenne on syntymässä?
Ensinnäkin sun kannattaa ihan kirjoittaa ylös hyvät ja huonot puolet ja eri vaihtoehdot. Onko sulla täällä vakivirka? Joka tapauksessa jäisit siis äitiyslomalle, hoitovapaalle? Virkaa ei kannata irtisanoa, ainakaan ennen kuin on uusi työpaikka tiedossa. Toisaalta, jos muutat Kanadaan, et ole Suomen sosturvan piirissä. Ellet sitten vain välillä matkustaisi sinne.
Isovanhemmille on iso juttu, jos lapsenlapsi asuu ensimmäiset 5 vuotta noin kaukana.
Toisaalta, jos saisit työpaikan sieltä, ja lastenhoidon järjestettyä, niin voisihan se olla sullekin mahdollisuus. Mä en jotenkin kannata sitä, että miehen ura olis perheessä se ykkönen, jonka mukaan sitten naiset suunnittelee omaa elämäänsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä ei ainakaan räntä-Suomessa pidätellyt aikoinaan mikään ja nyt on huomannut, että moni asia mitä Suonmessa kuvitellaan maailman parhaaksi on ihan puhdasta puuta heinää.
mutta vuosia eri ulkomaissa asuneena osaan myös tiedostaa, että Suomessa ihan oikeasti on moni asia paremmin kuin muissa maissa. Ehkä juuri niitä asioita ei vain tule ajatelleeksi lähtiessä, koska ne ovat niin arkipäiväisiä ja itsestään selviä asioita, alkaen käyttäytymiskulttuurista, ruuasta ja yhteiskunnallisesta tukiverkosta.
Ymmärrän ap:ta. Minuakin hirvittäisi lähteä, jos on esikoinen syntymässä. Toisaalta Kanadassa olisi varmasti mukavaa viettää rauhassa vauva-aikaa. Kanadassa en ole koskaan käynyt, mutta minulla on siitä maasta oikein positiivinen kuva. Usan puolella olen asunut, ja se ei kyllä ollut kovin mukava paikka.
Lapsesi oppii 2-3 kieltä 5 ikävuoteen mennessä.
Näitähän tulee silloin tällöin koulun penkillä vastaan. Eivät osaa mitään kieltä kunnolla, yksikään näistä opituista ei ole äidinkieli vaan puhuvat vähän sinne suuntaan suomea.
Lähde ihmeessä!
Jäimme aiotun kahden vuoden sijasta neljäksi vuodeksi. Mies teki post doc:ia ja minä sain heti töitä. Kanadalaiset ovat ystävällisiä ja rentoja ja heihin on todella helppo tutustua. Kanadalainen äitiysraha on huomattavasti parempi kuin suomalainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksisuhde miehen kaksoisveljen kanssa? Jonka kanssa haluaisit palata yhteen?
Mikä ihme tuossa nyt vastustaa? Uusi alku uudessa maassa, lapsesta tulee tosta vaan ainakin kaksikielinen, jos ei kolmikielinen.
Jos jäät Suomeen, heitä samalla hyvästit avioliitolle ja totuttaudu ajatukseen yksinhuoltajuudesta.
Miksi naiset on näin arkoja???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, miten vastuuntuntoinen mies sinulla on, haluaa huolehtia taloudellisesti sinunkin elämästäsi, vaikka olet siellä täysin hänen armoillaan.
Mulla entinen suhde kariutui juuri siihen, että mies lähti ulkomaille hyväpalkkaiseen työhön, mutta ei huolinut minua mukaan. Olisi kuitenkin halunnut jatkaa suhdetta, vaikka olisi asunut toisessa maassa...
En suostunut tähän. MIes sitten totesi, että toki saat tulla mukaan, kunhan hommaat itsellesi työpaikan (kyseessä maa, jonka kieltä en osannut), hän ei käy naista elättämään.
Siihen asti luulin, että meistä tulee joskus perhe, mutta tuolloin tajusin, että en todellakaan halua sitoutua noin itsekkääseen mieheen.
Se oli tosin vain yksi syy suhteen loppumiseen.
Ap, ei ole mikään itsestäänselvyys että mies ajattelee noin kuin sinun miehesi. Minä ainakin lähtisin ja olisin ylpeä tuollaisesta miehestä, joka haluaa ja pystyy kantamaan perheestään vastuuta vieraassa maassa.
jos vauvaa ei olisi tulossa, tai lapsia ylipäänsä, niin tilanne olisi ihan toisenlainen. Mutta en mistään hinnasta haluaisi synnyttää esikoistani ulkomailla! Se on muutenkin iso elämänmuutos, ja siihen minä ainakin tarvitsin paljon ystäviä, joilla oli sama elämäntilanne. Haluan keskustella tunteistani omalla äidinkielelläni ystävieni kanssa, jakaa sitä arkipäivän elämää heidän kanssaan jotka myös iloitsevat lapsestani, en jaaritella englanniksi jonkun puolitutun kanssa niitä näitä. Ja joo, ehkä joku saa ulkomailla sydänystäviä, mutta minä en ole saanut kuin kavereita, tuttuja ja työkavereita, kieli-ja kulttuurierot on olleet liian suuria.
On asioita ja on isoja asioita. Ulkomailla työskentely on hieno juttu, mutta ulkomailla ulkomaille lähteminen poikkeuksellisessa ja herkässä tilassa _vastentahtoisesti_ on iso juttu. Sitä, mitä siinä pahimmillaan menettää, ei millään palkankorotuksilla ja materialla saa korvattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme tuossa nyt vastustaa? Uusi alku uudessa maassa, lapsesta tulee tosta vaan ainakin kaksikielinen, jos ei kolmikielinen.
Jos jäät Suomeen, heitä samalla hyvästit avioliitolle ja totuttaudu ajatukseen yksinhuoltajuudesta.
Miksi naiset on näin arkoja???
Juu, kuka tahansa tuosta vain jättää työnsä, sukunsa ja ystävänsä ja painelee toiselle puolelle maailmaa. Paikkaan, joka ei ole tuttu ja jossa ei ole ainuttakaan ystävää tai sukulaista. Kaikille ystävyyssuhteiden luominen ei ole mikään tuosta vain juttu.
Voin hyvin ymmärtää ap:n empimisen. Olla nyt ihan yksin vieraassa maassa vauvan kanssa kun mies luultavasti tekee pitkää päivää.
Miten nämä satutätien jutut saavat aina niin paljon vastauksia?
"oih, elämäni on niin ihanaa........ nettipalstoilla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä sieltä enää takaisin Suomeen halua. Me jouduttiin muuttamaan Suomeen takaisin kun työsopimus loppui. Että menkää ihmeesä!
Mutta varaudu kotiäitiyteen. Kanadaan on äärimmäisen vaikeaa saada työlupaa. Meillä työluvan sai vasta, kun Suomessa asuessa oli ensin tehty työsopimus Kanadaan. Eli ei onnistu niin, että sä vaan menet Kanadaan ja vuoden päästä etsit kivan duunin:) Ne rajoittaa maahanmuuttoa tosi rankasti. Ja tuskin saat opiskelulupaakaan. Sä saat kyllä miehesi vaimona oleskeluluvan sinne miehen työsopimuksen ajaksi mutta oleskelulupaan tulee sitten lisäkohta että ei opiskeluoikeutta eikä työlupaa.
Mä olin myös kotiätinä vaikka olen akateemisesti koulutettu ja alani työllistää hyvin. Eli kyse ei ole siitä etteikö siellä ole töitä vaan ne rajoittaa tosi kovasti ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua.
Mutta menkää ihmeessä, elintaso on siellä paljon korkeampi kuin Suomessa.
Ja työsopimus olisi 5 vuotta, eli aika pitkä aika. Tottakai tästä puhuttiin jo ennen kuin haki paikkaa, jotenkin vain oletin ettei saisi sitä, enkä osanut silloin varautua tähän tunnemylläkkään mikä lähdön läheneminen aiheuttaa minulle. En tiennyt, että lähteminen tuntuisi tältä.
Töitä kyllä saisin varmaan Kanadastakin, olen kuitenkin korkeasti koulutettu ja alallani on töitä riittämiin myös Kanadasta. Englanti sujuu minulta hyvin, ranskaa pitäisi repata, luvin sitä viimeksi lukiossa. Mies puhuu molempia sujuvasti.
Olisihan se varmasti hieno kokemus, mutta...
ap
lähteä ulkomaille. Toisaalta ymmärrän tunteesi, raskaus ja esikoisen syntymä saa usein tarrautumaan tuttuun ja turvalliseen kun syntymä muuttaa niin monta asiaa muutenkin.
Paras aika mennä on juuri vauvojen tai pienten lasten kanssa.
Voisitteko tehdä työsopimuksen esim 2+3v? Että ensin katsoisitten sen kaksi vuotta miten viihdytte (2v menee äkkiä mutta siinä saa jo vähän tuntumaa uuteen maahan). Sen jälkeen tekisitte yhdessä päätöksen jatkosta ja jos kumpi tahansa haluaa palata niin palaisitte siinä vaiheessa.
Ja rahat pitää tietysti olla yhteiset, koska työmahdollisuutesi ovat paljon rajoitetumpia kuin Suomessa.
t. expatin vaimo USAsta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä ei ainakaan räntä-Suomessa pidätellyt aikoinaan mikään ja nyt on huomannut, että moni asia mitä Suonmessa kuvitellaan maailman parhaaksi on ihan puhdasta puuta heinää.
mutta vuosia eri ulkomaissa asuneena osaan myös tiedostaa, että Suomessa ihan oikeasti on moni asia paremmin kuin muissa maissa. Ehkä juuri niitä asioita ei vain tule ajatelleeksi lähtiessä, koska ne ovat niin arkipäiväisiä ja itsestään selviä asioita, alkaen käyttäytymiskulttuurista, ruuasta ja yhteiskunnallisesta tukiverkosta.Ymmärrän ap:ta. Minuakin hirvittäisi lähteä, jos on esikoinen syntymässä. Toisaalta Kanadassa olisi varmasti mukavaa viettää rauhassa vauva-aikaa. Kanadassa en ole koskaan käynyt, mutta minulla on siitä maasta oikein positiivinen kuva. Usan puolella olen asunut, ja se ei kyllä ollut kovin mukava paikka.
Kun on asunut yhdessä tylsässä paikassa USAssa, koko valtava maa on tylsä.
Lapsesikin vuoksi! kun arki rullaa, niin ei niin usein muista ajatella ketä ehtisi tapaamaan ja milloin. ja varsinkin kun lapsi syntyy täytyy päivät vähän toisenlaisesta tekemisestä kuin tähän asti. 5v on pitkä aika jos ajattelet sitä eteenpäin, mutta todellisuudessa se menee tosi nopsaan ja on elämästä aika lyhyt aika. mars matkaan =) ja rohkein mielin!
niin silloin sitä just tarvitsee niitä ihmisiä, joiden seurassa voi olla myös väsyneenä ja vähemmän sosiaalisena ja hehkeänä. Minä en haluaisi olla siinä tilassa ulkomailla - siinäkin olisi tekemistä, että olisin yksinäinen pienen lapsen äiti ihan vieraalla paikkakunnalla.
lähde. Tulet katumaan sitä. Minä ainakaan en enää ikinä jätä kaikkea tuttua ja tärkeää miehen takia, siitä ei seuraa lopulta kenellekään mitään hyvää, jos et lähde itsesi takia, vaan miehen.
Ja työsopimus olisi 5 vuotta, eli aika pitkä aika. Tottakai tästä puhuttiin jo ennen kuin haki paikkaa, jotenkin vain oletin ettei saisi sitä, enkä osanut silloin varautua tähän tunnemylläkkään mikä lähdön läheneminen aiheuttaa minulle. En tiennyt, että lähteminen tuntuisi tältä. Töitä kyllä saisin varmaan Kanadastakin, olen kuitenkin korkeasti koulutettu ja alallani on töitä riittämiin myös Kanadasta. Englanti sujuu minulta hyvin, ranskaa pitäisi repata, luvin sitä viimeksi lukiossa. Mies puhuu molempia sujuvasti. Olisihan se varmasti hieno kokemus, mutta... ap
Tänne suomeen pääsee aina takaisin. Tuollaista mahdollisuutta ei välttämättä tule toiste vastaan. Maailma on nykyisin niin pieni paikka että joka kolkasta pääsee kyllä kotiin takaisin muutamassa päivässä. Lapsille on upea kokemus mutta parisuhteelle vielä upeampi. Asuimme mieheni kanssa aasiassa ja pärjäsimme niin hyvin että nyt on jatkuva matkakuume. En tunne ketään expatia joka olisi katunut, sen verran opettavia kokemuksia. Jos kiinnostaa niin lue kirja:nykyajan paimentolaiset. Siitä saa hyvän kuvan ruusuista ja risuista. Ja muista, Kanadassa elintaso on niin korkea ettei lapsista tarvitse olla huolissaan. Turvallisempaa, kuin monessa muussa maassa. Skype, facebook ym. Auttaa pahimpaan ikävään. Ja sinnehän lentää nopeasti! Tsemppiä valintaan :)
Alue: Aihe vapaa
Olisit sanonut ajoissa, ettet halua hänen edes hakevan työpaikkaa Kanadasta etkä halua lähteä pois Suomesta. Ei, alatkin vasta sitten, kun kaikki olisi valmista, valittaa, ettei ole reilua sinua kohtaan ja uhkailla erolla. Onko sitten reilua miestä kohtaan ensin kannustaa ja jälkikäteen alkaakin ottaa sanojasi takaisin?