Mies sai töitä ulkomailta, minä en halua pois Suomesta. :(

kauhistelee kaikkea mahdollista ja mahdotonta Suomessa tulee nyt kriisi. :'(

Mutta jos odotat lasta ja toiveissa kenties toinenkin, niin eikös tuo ole hyvä aika mennä. Lapset sitoo kuiteskin niin paljon, ettei sitä ympäristöä niin huomaa. Ja itse asiassa Kanadassa on enemmän kotiäitejä, ja kultuuriin kuuluu mammojen yhteisöllisyys enemmän kuin Suomessa. Joten uskoisin että seuraa sulle löytyy. Maisemissa ja ihmisissä on niin paljon "suomalaista", että koti-ikävä ei kenties niin hirveästi iske. Mun isoveljeni muutti Kanadaan jo yli 20v sitten kanadalaisen vaimonsa kanssa, ja viihtyi hvyin. Nyt asuu kyllä Euroopassa töiden takia (ei Suomessa), mutta heilä on talo Kanadassa ja viettävät siellä lomia. Ja aikovat eläköityä sinne.

Maassa ei mitään vikaa ole, on vain aika kaukana. Miehen pitkäaikainen unelma on ollut töihin pääsy ulkomaille ja itsekin ajattelin ennen, että olisihan se mukava asua ulkomailla. Raskauden myötä olen kuitenkin alkanut arvostaa kotimaatani uudella tavalla, täällä tuntuu turvalliselta on ystäviä ja oma koti. Enkä millään jaksaisi taas aloittaa "alusta", uudessa maassa elämä on pakko rakentaa uudestaan.



Rahat meillä on jo nyt yhteiset ja toki ne on yhteiset myös Kanadassa. (Tuo eläkevakuutus juttu täytyy huomioida, jos lähden.) Mies tienaisi Kanadassa 45% enemmän kuin nykyään, eli elintaso nousisi, toki minun palkkani jää osittain pois kun jään äitiyslomalle, mutta niinhän se jää Suomessakin.



Täytyy varmaan ottaa kynä käteen ja alkaa listata huonoja ja hyviä puolia. Pääseehän sieltä pois, mutta pois lähteminenkin on varmasti vaikeaa. :(

ap

Lähtisin viivana.

Olisin lapsen kanssa kotona ja nauttisin elämästä tutustumalla uuteen kulttuuriin.

jos miehen palkka noin paljon nousee, niin voitte palkata myös kotiapua, koska sulla tulee pitkiä päiviä lapsen/lasten kanssa, työajat lienee siellä hiukan eri kuin Suomessa, tarvitset myös omaa aikaa ja mahdollisuutta tutustua ihmisiin. Huolehtikaa sun eläkevakuutuksesta, ja neuvotelkaa mitä tehdään, jos koti-ikävä iskee. Päivähoito ei ehken toimi kuten Suomessa ja hinnat voi olla kovia. Ja sulla pitää olla myös omaa rahaa, ettet ole täysin riippuvainen miehestä.



Olet jo hakuvaiheessa suostunut. Mieti, jos nyt kieltäydyt, niin mihin tilanteeseen oikein perheenne asetat? Lapsesi, miehesi?



Jousta ap, mutta keskustelkaa joustamisen ehdoista ja eteen tulevista tilanteista, ja laittakaa keskutelun tulos vaikka paperillekin ja nimet alle, ettei myöhemmin unohdu, mistä oli puhetta.



Lasten kouluikään mennessä Suomi on hyvä maa. Sullekaan ei välttämättä ole haittaa tulevaisuudessa sujuvasta ranskankielentaidosta, valtiolla on pula sen osaajista. Opiskele siellä, jos voit!

Muutto toiselle puolelle maapalloa on suuri muutos ja siihen päälle vielä vauva, joka mullistaa elämää entisestään.



Ainakin itselleni tukiverkko (isovanhemma jne.) ovat olleet suuri apu, kun esikoinen syntyi.



Itse en kyllä lähtisi. Jäisin Suomeen, jossa on sukulaiset ja ystävät sekä se työpaikka. Ja joo, kyllä ajattelen ihan isovanhempienkin kannalta muuttoa. He odottavat varmasti myös kovasti vauvan syntymää ja sitten eivät välttämättä pääse edes näkemään uutta tulokasta.

Mieti mikä kokemus!



Mies voi mennä edeltä ja järkkäillä olosuhteet teille valmiiksi.



Lapsesi oppii 2-3 kieltä 5 ikävuoteen mennessä.



Lentokoneet kulkee jos tulee koti-ikävä, ja voit kutsua ystäviä ja sukulaisia kylään, minä ainakin lähtisin mielelläni kylään jos kaveri/sukulainen olisi ulkomailla. Nykyään on hyviä yhdeydenpitovälineitäkin, facebookit, skypet, meilit ja vaikka ihan perinteinen vanhanaikainen kirje.



Kun teet päätöstä mieti:

Harmittaako sinua myöhemmin jos et nyt tartu tilaisuuteen kun sitä tarjotaan?

Millainen tilaisuus tämä on miehellesi, katkeroituuko hän jos päättää olla lähtemättä takiasi?



Kannustan sinua lähtemään, pääseehän sieltä takaisin Suomeeen jos ei viihdy.

kolmilpasisena perheenä ja saatiin vielä 2 lasta lisää ulkomailla; ihan ilman tukiverkkoja. ulkomaille kandee lähteä nimenomaan rahan takia. mieti ap, mitä kaikkea voit sitten tehdä suomessa miehesi tienaamilla rahoilla. ja kokemuksella, saa varmaan parempia duuneja suomestakin sitten.

Ensin hakuvaiheessa kertonut suostuvansa muuttoon ja sitten kun paikka on varmistunut, niin ilmoittaisi, ettei lähde ja lapsetkin jäävät Suomeen.



Voisiko kurjempaa temppua toiselle tehdä kuin hajottaa perheen oman pelokkuuden takia, ensin valehdeltuaan suostumuksestaan?



Nyt vähän reippautta peliin, ap!

ulkomaankomennukselle, koska niin olin tullut jossain vaiheessa luvanneeksi. Kovin en innosta hyppinyt lähtiessä ja olihan uuteen sopeutuminen rankkaa, mutta lopultakin kokemus oli hyvä kaikin puolin. Meillä oli silloin 2 pientä lasta ja kolmas syntyi ulkomailla (ilman tukiverkkoja siis...). Nautin kotona olosta ja siitä, ettei ollut mitään ulkoista painetta töihin tai opiskeluun tai muuhun tuottavaan työhön, kuten ehkä Suomessa olisi ollut. Pienet lapset on kaikkein helpoimpia muutossa. Ja Kanada on ihana maa! Kyllä suosittelen lähtöä. Ja se on totta, että miehesi on luullut sinun olevan suostuvainen, nyt on epäreilua perua.

Kun itse jo kerrot, että olet jo hakuvaiheessa näyttänyt vihreää valoa, niin asia on sillä selvä. Kun duunia hakee, niin on selvä, että siinä on riski tulla valituksi...Totta kai voit miehelle jutella omista mietteistäsi, ja voitte niitä yhdessä pohtia jne. Toki kaikki tämä suurin pohdinta olisi pitänyt tehdä jo hakuvaiheessa..



Ymmärrän tunteitasi erittäin hyvin. Johonkin Euroopan sisällä muuttaessa se on nykyään melkein kuin muuttaisi Stadista Ouluun, jos hieman liioitellaan. Suomessa voi käydä helposti vaikka joka kuukausi, ja suuresta osasta Eurooppaa se ei tule yhtään kalliiksi tai vaivalloiseksi.



Toinen manner on TÄYSIN eri juttu. On selvä, ettei tuolta lennellä kotiin viikonlopuksi eikä montaa kertaa vuodessa muutenkaan.



Miehen palkka nousee vain 45%, mikä on varsin vähän tuollaisessa tapauksessa. Maksaahan työnantaja kaiken muuttoon liittyvän? Entä asunto jne? Entä lennot kotimaahan X kertaa vuodessa? Miehen uran kannalta muutto on varmasti loistava asia.



Toisaalta elämän tilanteenne on monilta osin ihanteellinen muutolle, kun kouluikäisiä lapsia ei vielä ole. Toki sitten vauva-aika helposti muodostuu raskaaksi kun sinulla ei juuri tukiverkkoja ole. Ja usein expat-mies tekee vielä pidempää päivää kuin kotona jne.

Olemme olleet kahdesti ulkomaan komennuksella, ja plakka nousi molemmilla kerroilla lähes kaksinkertaiseksi, siis 100% (ja käsittääkseni nousee aika yleistäen tuontasoisesti lähes kaikilla komennukselle lähteville, jos ei sitten ole suoritustason tehtävistä kyse).



Enkä ymmärrä sitäkään, miten vaimot ainakin tällä palstalla ovat aina kauhean penseitä lähtemään. Ihme kotinysvääjiä!



Meistä minä olen ollut molemmilla kerroilla innokkaampi, suorastaan tuli pepun alla. Mies on ollut varautuneempi, sillä ajatellut olevansa vastuussa minun viihtymisestäni ja kokenut vastuuta siitä, jos hänen työnsä vuoksi minä olen vieraassa maassa onneton.



Molemmat kokemukset olivat ihan huippu-upeita, lähtisin viivana taas uudelleen.



Tuo palkka ja joku muukin tuossa aloiutuksessa vaikuttaa jotenkin teennäiseltä, perstuntumalla sanoisin, että joku taas viihteekseen kirjoittelee.

Ulkomaille pääsy on hieno tilaisuus ja kun teillä ei ole vielä kouluikäisiä lapsiakaan, niin ilman muuta kannattaa lähteä. Jos kerran olet vauvalomalle jäämässä kohta niin yhtä laillahan sinä sitä vietät siellä kuin Suomessakin.

Olemme olleet kahdesti ulkomaan komennuksella, ja plakka nousi molemmilla kerroilla lähes kaksinkertaiseksi, siis 100% (ja käsittääkseni nousee aika yleistäen tuontasoisesti lähes kaikilla komennukselle lähteville, jos ei sitten ole suoritustason tehtävistä kyse).

Enkä ymmärrä sitäkään, miten vaimot ainakin tällä palstalla ovat aina kauhean penseitä lähtemään. Ihme kotinysvääjiä!

Meistä minä olen ollut molemmilla kerroilla innokkaampi, suorastaan tuli pepun alla. Mies on ollut varautuneempi, sillä ajatellut olevansa vastuussa minun viihtymisestäni ja kokenut vastuuta siitä, jos hänen työnsä vuoksi minä olen vieraassa maassa onneton.

Molemmat kokemukset olivat ihan huippu-upeita, lähtisin viivana taas uudelleen.

Tuo palkka ja joku muukin tuossa aloiutuksessa vaikuttaa jotenkin teennäiseltä, perstuntumalla sanoisin, että joku taas viihteekseen kirjoittelee.

Siihen vaikuttaa monen monta seikkaa, kohdemaan palkkatasosta ja elinkustannusten suuruudesta lähtien.

Mutta ilman muuta siis minustakin kannattaisi lähteä. Sieltä saa sellaista kokemusta, jota ei kotona saa.

täällä palstalla on ilmeisesti paljon naisia, joille puolison ulkomaankomennus on ollut hieno kokemus, joten heidän on vaikea ymmärtää vastakkaisia tunteita.



Ensinnäkin on ymmärrettävää, että esikoisen haluaisi synnyttää kotimaassa ja viedä omaan tuttuun kotiin ja kokea vauva-ajan niin että omat vanhemmat ja parhaat ystävät lähellä.



Toiseksi, vaikka mä lähtisin mielellään joksikin aikaa ulkomaille niin mulle kyllä ystäväpiiri ja tietty rakas harrastus täällä tuo todella paljon iloa ja nostaa elämänlaatua, joten kyllä se painaisi vaakakupissa ja saisi epäröimään. Ei se Kanadan mammapiiri suoraan voi korvata vanhoja ystäviä.



Silti sinuna rohkaisisin mielesi ja lähtisin, jos komennus ei olisi hamaan tulevaisuuteen jatkuva. Onhan tuo avartava kokemus, mitä ei kaikille suoda, ja toisaalta parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja. Sinuna puhuisin kyllä miehellesi suoraan tunteistasi ja ehkä esittäisin toiveena, että tulisitte esim. vuoden päästä takaisin.



Ehkä voisit joka tapauksessa synnyttää Suomessa?

Meitä ei ainakaan räntä-Suomessa pidätellyt aikoinaan mikään ja nyt on huomannut, että moni asia mitä Suonmessa kuvitellaan maailman parhaaksi on ihan puhdasta puuta heinää.



Menkää ihmeessä ja miettikää 5 v. päästä, ja ennemminkin, sitä paluumuuttoa sitten. Kyllä sitä takaisin pääsee ennemmin tai myöhemmin.

Hulluilla päivillä vankkureineen ilmeisesti?

Siihen vaikuttaa monen monta seikkaa, kohdemaan palkkatasosta ja elinkustannusten suuruudesta lähtien.

Mutta ilman muuta siis minustakin kannattaisi lähteä. Sieltä saa sellaista kokemusta, jota ei kotona saa.

Itse kun menin töihin Etelä-Eurooppaan palkka ei noussut yhtään, koska siellä on yleensäkin Suomea alemmat palkat. Mutta elintaso silti nousi huomattavasti kun on elinkustannukset paljon pienemmät.

mitä asioita monet kuvittelevat (virheellisesti) Suomessa maailman parhaiksi, mutta harva kai miettii esim. verotusta tai yhteiskunnallista ilmapiiriä, kansan asenteita ym. muuton syinä.

Mulla ainakin jäämisen puolesta painaisivat ystävät, perhe, oma työ ja harrastukset, eikä mikään "Suomi on paras maa" -ideologia. Voihan noista kaikista luopua, mutta pointtina on että olen todella onnellinen nykyisessä elämässäni, joten en pysty sitä ihan tosta vaan vaihtamaan ilman jonkinlaista vastarintaa.

No, Suomen sää on kyllä tosiaan ihan hyvä syy muuttaa.

Meitä ei ainakaan räntä-Suomessa pidätellyt aikoinaan mikään ja nyt on huomannut, että moni asia mitä Suonmessa kuvitellaan maailman parhaaksi on ihan puhdasta puuta heinää.

Menkää ihmeessä ja miettikää 5 v. päästä, ja ennemminkin, sitä paluumuuttoa sitten. Kyllä sitä takaisin pääsee ennemmin tai myöhemmin.

Kanada on loisto paikka elaa ja asua. Minnepain pesti suuntautuu? Ilmeisesti itarannikolle??

Terveisin Kanadassa vakituisesti asuva ja taalla lapsiakin saanut.