Anopin vaikea hyväksyä että imetän vauvaani! :-O

Vastasin jo äskenkin, että ajat on muuttuneet, ja moni ei ole pysynyt mukana. Ehkä se auttaa jos ajattelee, että anoppikin tahtoo vain vauvan parasta, ja hänen aikanaan se paras on ollut ihan muuta kuin nykyään.

Pitäkää naiset nyt itsetunnostanne kiinni. Jos on terve itsetunto, pystyy kyllä kuuntelemaan toisenkin neuvoja ja tarvittaessa niitä kuuntelemaankin, yleensä kuitenkin toimien oman pään mukaan.

Mulla on, kiitos vain, terve itsetunto. Minä tiedän toimivani oikein oman moraalini ja etiikkani mukaan ja ajattelen lapsien kasvatuksessa lasten parasta, itseäni kuitenkaan unohtamatta. Anopiltani olen kuullut kohta kymmenen vuotta miten minä en osaa tehdä mitään oikein, joten luultavasti on ymmärrettävää että en ihan tosisani jaksa niitä hänen neuvojaan. Hän on ihan suoraan sanonut etten hänen mielestään osaa hoitaa kotia ja perhettämme oikein joten mielestäni kyse on ilkeydestä, eikä mistään aikakausien erosta. Kyse ei ole itsetunnostani, vaan siitä että en jaksa tuota ihmistä ja hänen mielipiteitään. Hassusti hänen tyttärensä kasvatustavoissa ei ole mitään vikaa, vaikka samat suositukset ne ovat hänelläkin kuin minullakin.

On eri asia kysyä oikeasti ystävällisesti asioista, kuin tuhahtaa että "Et sinä näköjään osaa edes lapsiasi ruokkia oikein" ja sen jälkeen kertoa litannia mitä kaikkea sille pariviikkoiselle vauvalle pitää ruoaksi antaa.

toivottavasti kovin monella ei ole tilanne, jossa vauva on pakko antaa vastoin vanhempien tahtoa alle 1-vuotiaana yöhoitoon, että välit mummoon eivät mene lopullisesti pilalle.

että anoppi suosii tytön perhettä. Miksiköhän?

Miten saan anoppini tajuamaan, että aion imettää vauvaani sen suositusten mukaisen ajan..? Anoppi jaksaa jankata jatkuvasti, että koska annan vauvan hänelle hoidettavaksi ja että hänen lastensa vauva-aikana oli suositukset sellaisia, että vauva pantiin jo 4 kk iässä hoitotädille ja äidit töihin. Huoh.

Olen yrittänyt sanoa, että nyt eletään 2000-lukua ja imetyssuositukset ovat WHO:n laatimia, perustuvat lääketieteellisiin tutkimuksiin jne. Olen luennoinut hänelle imetyksen hyödyistä sekä vauvan että äidin kannalta, mutta ei.

Tuntuu, että anoppini on kateellinen siitä, että minulla riittää maitoa pakastimeen asti, enkä ole siiirtymässä korvikkeisiin tai kiinteisiin niin kauan kuin omia ruokia riittää. Että teen toisin kuin hän teki. Enkä anna vauvaa hänen hoiviinsä ihan pienenä, vaan hoidan pienen vauvani ihan itse.

Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia? Tuntuu, että tässä menee kohta välit.

aivan sumeilematta sitä poikani perhettä, jossa ei ole mikään kauhuminiä määräilemässä. Ihanaa kun on valtaa!

Jos en saa hoitaa vauvaa, en hoida isompaakaan sitten, missään tilanteessa. En anna rahaa enkä lahjoja. TÄtä en tietenkään ääneen sano etukäteen, vaan miniä saa ihan rauhassa höyrytä hormooniensa kanssa ja sen jälkeen sitten selvitä miten parhaaksi näkee.

mutta meillä menee oikeastaan anopin ansioksi, että lopulta imetin yli kaksivuotiaaksi, sillä oli se vaan sen verta kiva härnätä anoppia ;)

Me päästiin miehen kanssa kaljalle kun vauva oli kolmiviikkoinen. Anoppi oli sitä meillä hoitamassa.



Kyllä, olin niin arvostelukyvytön että lähdin kaljalle (yhdelle) tuossa vaiheessa kun mies halusi. En myöskään saanut sanottua anopille että tuntui oikeasti pahalle kun en ollut itse hoitamassa lastani.



Vauvan hoito ensi viikkoina ja kuukausina piti ainakin tämän äidin järjissään, tai hormonit aisoissa, tai mistä nyt ikinä olikaan kyse. Juuri ja juuri hyväksyin isän hoitamaan pipanaa... Kyllä pienten lasten vanhempien lähipiirin tulisi tajuta että mielialat ovat aika herkät alkutaipaleella. Hyvääkin tarkoittavat neuvot lähinnä häiritsevät kun niitä pyytämättä tarjotaan.

ja sinun ei tarvitse puolustella valintaasi kellekään!

Oma tarinani, imetin molempia lapsiani ja anopin marmatus pullomaidon paremmuudesta alkoi jo esikoisesta. Tulin raskaaksi kun esikoinen 2,5kk ja imetyksen lopetin esikoisen ollessa 3,5kk koska kroppani ei vaan kestänyt imetystä ja uutta raskautta.

Toisen kohdalla olin tooodella uupunut ja yritin viimeisillä voimillani imetystä,halusin imettää edes yhtä kauan kuin esikoistakin. Noh anoppi päätti sitten nimiäis juhlissa ottaa puheeksi taas tämän pullomaidon koska oli sitä mieltä että minulta ei tule tarpeeksi maitoa..?! '

Nuo hänen puheensa siitä että en pysty ruokkimaan lastani saivat minut epäilemään itseäni ja tarkkailin ihan liikaa tuleeko sitä maitoa vai ei,muutoinkin stressaava elämäntilanne kahden pienen kanssa niin tuo kommentti oli viimeinen niitti.

Siitä sitten se maidon tuotanto alkoikin tyrehtymään,vaikka yritin pitää todella tiuhaa tahtia yllä ja syödä hyvin. Stressi tappoi mun maitorauhaset :(

Nyt anoppi varmaan tosi tyytyväinen kun jouduin imetyksen pikkuhiljaa vaihtamaan siihen hänen niin kehumaan pullomaitoon...

Vihaan sitä naista tänä päivänä ja tuo vaan yksi esimerkki hänen kuuluisista neuvoistaan.

Tärkeintä sulle olis ap et pystyt ohittamaan nuo kommentit etkä ala stressantua niistä!

Eikö sua edes hävetä? Itse suollat lapsia sitä tahtia, että et pysty niitä asianmukaisesti hoitamaan, ja syytät siitäkin anoppia?

Vittu te ootte uskomattomia lehmiä... Sinä ja kaltaisesi anopin vihaajat. Missä teidän oma itsetunto on? Miten teihin voi vaikuttaa niin paljon anopin sanomiset, että oikein tissimaitokin sen takia loppuu?

Taitaa olla ihan tietty ihmistyyppi sinä ja kaltaisesi, sellainen jonka kanssa en todellakaan tahtoisi ikinä olla tekemisissä.

- ITSEKÄS LEHMÄ. PITÄÄKÖ NIITÄ LAPSIA TEHDÄ NIIN ETTEI ENSIMMÄISESTÄ PYSTYTÄ PITÄMÄÄN KUNNOLLA HUOLTA? SÄÄLIKSI KÄY SUN LAPSES.

Hirveitä ihmisiä olemassa...

Ette varmaan koskaan ole tehneet yhtään mokaa elämässä...Aborttiko mun olis teidän kahden haukkujan mukaan tehdä!!??

Ekan kohdalla mulle tuli ihan neuvolasta ohje että imetys olisi nyt hyvä lopettaa ja näin toimin,kuten moni äiti lapsieni parhaaksi.

Yritin tässä ap:ta tsemppaa ja ihan kivaa kuraa tulee niskaan.

Tämä minun anoppini on alkoholisti ja kännissä laukoo järkyttävää tavaraa suustaan. Että siksi en häntä nytkään jaksa ylistää.

muuten haastan teidät kaksi huikean sanavaraston omaavaa tyyppiä kohtaamaan minut ihan kasvotusten. Se on helppo höyryillä anonyyminä täällä.

Tein kaksi lasta tosiaan putkeen,anteeksi..

Sen voin silti sanoa varmuudella että olen huomattavasti parempi äiti heille kuin teidän kaltaiset ihmiset voivat olla yhdellekään lapselle. Tuo patoutunut viha ei voi olla hyväksi.



ps:asun pk-seudulla

Olen myös 6kk täysimettäjä ja osaksi sen takia halusin olla vauvan "ainoa" hoitaja. En halunnut totuttaa pulloon, enkä myöskään halunnut rasittaa lasta (siis vauvaani) millään hoitojärjestelyillä.



Kukin tekee tyylillään, mutta ajattelin että sitten kun lapsi ymmärtää jo vähäsen mitä ympärillä tapahtuu ja tietää että ollaan menossa mummolaan kylään niin voi jäädä sinne hoitoon jos niin haluaa.



Toinen juttu onkin sit tää kun ei haluta mieheni kanssa kyllästää nyt siis jo 2 v lapsen makuhermoja makealla niin sitä ei kaikki sukulaiset täysin ymmärrä. Ja samalla tuo meille huolta kun ei sit uskalleta jättää hoitoon ( lapsellista tiedän :D )mutta oon itse pienenä ollut niin pahassa sokerikoukussa niin oon halunnut välttää kaikkea turhan makeaa j teollista.



Niin miksi laittaa 1 vee vauvan suuhun suklaata, kun ei sitä vielä osaisi pyytää... mut nää on taas näitä kasvatusnäkemyksiä, jotka jokaisella vanhemmalla on omat!

Lapsi on sun, sä päätät kauanko imetät. Sun päätöksesi taustasyyt ei kuulu anopille. Sano vaikka, että se on susta kivaa ja taloudellista - jätä tuollaiset "järkisyyt pois". Henkilökohtaiset syyt ovat sellaisia, joita se ei pysty kiistämään. Tutkimuksiin löytyy aina jotain tutkimustietoa.



Ja tämä tulee tuskin olemaan ainoa asia, jossa joudut vain vetämään rajat anopin asiantuntemukselle/puuttumiselle. Mä sanon anopille aina ensin hienotunteisesti ja jos/kun ei mene perille, otan tylymmän linjan: minä olen lapsen äiti, minä päätän miten lapseni puetaan/kasvatetaan/nukutetaan/hoidetaan. (Minä tarkoittaa tässä tietysti minua ja miestäni...). Olen välillä joutunut vääntämään rautalangasta jopa tyyliin: MINUN kotini, MINUN keittiöni, MINUN pihani. Anoppi kun sisustaisi kotini, istuttaisi kukkaset ja puut jne. ja appi päättäisi mihin ostaa keinut lapsillemme...Jollekin sellainen voisi sopiakin, mutta ei meille. Anopilla ja apella on ollut ihan omat lapset joita kasvattaa ja ihan oma talo&piha, joita hoidella.



Jonkun mielestä se on tylyä, mutta meillä on anopin kanssa niin eri maailmat, että en jaksa selitellä & väitellä - varsinkin kun todella on niin, että anoppi ei päätä meidän lasten asioista. Vaikka mieleellään sen tekiksikin.



Ja tosiaan, melko niukaksi on mennyt yhteydenpito, kun ei jakseta sitä jatkuvaa sekaantumista. Nyt sujuu tosi hyvin, kun ollaan vaan ne pakolliset yhdessä. Kohteliasta on puolin ja toisin. (Mun miestäni ahdisti ihan yhtä paljon se jatkuva puuttuminen.)



(Esim. kun ostettiin talo, hän rupesi voivottelemaan, ettei kyllä taida jaksaa ommella meidän verhoja. öö...kerroin, että olen jo käynyt tilaamassa verhot ja ompelun Eurokankaasta, ei olisi tullut mieleenkään pyytää häntä ompelemaan...)

Mun mielestä sulla on vallan terve ajatusmaailma.

Mä en itse kanssa ihan ymmärrä mikä se pointti tossa makean tuputuksessa on etenkin jos kyse vielä niin pienistä etteivät itse osaa sitä "vaatia".



se jolla lapset pienellä ikäerolle

Minkälainen vallantarve ajatusmaailma...? :/

Oon nyt 38 viikolla raskaana ja käyn ylikierroksilla...Mut parempi näin :D

Mulla siis on todella hyvät välit anoppiin, ja hän on ihana ihminen.. Hän ja appiukko hoitavat mielellään lapsiamme ja sekä taapero että kolmivuotias rakastavat mummoa ja ukkia. Mä uskon että imetys tekee hyvää vauvalle monessakin suhteessa. Esikoisemme ei saanut tissiä kuin pari kuukautta, osittaisimetyksellä. Luulen että osin sen takia häntä ei ole tullut syliteltyä vauvana niin paljoa kuin kuopusta joka on nyt taaperona kova halailemaan ja pusuttelemaan. Toki syynä voi olla ihan luonne-erotkin, mutta luulen että kuopuksen hellyyskohtaukset on osin pitkän imetyksen ja perhepedin ansiota.

kun kylässä ollessamme poistuin toiseen huoneeseen imettämään pientä, että tommosen sitten otit muijaksesi joka toimii kuin elukat jotka antavat poikastensa roikkua nisissään. Mies ei silloin tiennyt oikein mitään lastenhoidosta ja automatkalla kotiin alkoi mulle sitä marmattaa että Suomessa ei kai ole tapana imettää, että pitäisi antaa pullosta maito. Minä tietysti pysyin tiukkana että kun sitä maitoa kerran tulee itseltä niin ei hyvänen aika mitään pullomaitoja aleta antamaan vain siksi että hänen äitinsä mielestä imettäminen on eläimellistä ja etovaa. No, enpä minä sen anopin mielestä koskaan ole mitään muutakaan oikein tehnyt, kun olen huora ja leipäsusi ja ties mitä.

onhan tää taas tällanen anoppituskasteluketju, mutta oikeasti anoppi-miniä suhde on tosi vaikea, eikä sitä kannata vähätellä. Päävastuu lapsen kasvatuksessa on aina lapsen vanhemmilla ja he saavat näin myös päättää pienen lapsen hoidosta, ruasta ym.. ja näitä pitää isovanhempien kunnioittaa!



Avioliittoleirillä meille sanottiin ettei mies saisi jättää miniää anopin kanssa yksin. o.O



Toinen juttu on sit se että mies sais pysyä aina vaimonsa puolella... pelottavaa lukea kun jotkut miehet on vielä ihan täysin äitinsä helmoissa...kyl se varmaan rassaa parisuhdettaki..

Mutta jatka vaan luennointiasi ja imetä kakaraasi vaikka nelivuotiaaksi, kun sitä maitoa riittää.

Juostaan äidin helmoihin kun tulee riita miehen kanssa ja pitäisi alkaa aikuiseksi ja ottaa vastuu elämästä. Äidit sekaantuvat aikuisen parin elämään ja tyttö ja äiti siivoavat tytön aviomiehen pois kotoa.

Olen nähnyt niin monen avioliiton sortuvan siihen, että lapsen synnyttyä tytön äiti majoittuu nuorenparin kotiin ja mies paheksutaan sieltä pois.

onhan tää taas tällanen anoppituskasteluketju, mutta oikeasti anoppi-miniä suhde on tosi vaikea, eikä sitä kannata vähätellä. Päävastuu lapsen kasvatuksessa on aina lapsen vanhemmilla ja he saavat näin myös päättää pienen lapsen hoidosta, ruasta ym.. ja näitä pitää isovanhempien kunnioittaa!

Avioliittoleirillä meille sanottiin ettei mies saisi jättää miniää anopin kanssa yksin. o.O

Toinen juttu on sit se että mies sais pysyä aina vaimonsa puolella... pelottavaa lukea kun jotkut miehet on vielä ihan täysin äitinsä helmoissa...kyl se varmaan rassaa parisuhdettaki..

lapseni ei ole saaneet kertakaan elämässään tissistä maitoa, mutta ovat kovia halaamaan ja pussaamaan, niin toisiaan kuin meitä vanhempiakin. Eli eikköhän ole kyse luonteesta (ja muusta läheisyyden antamisesta kuin imetys()

kun häneltä ei maitoa juuri tullut ja lisämaitoa piti antaa, imetys loppui kokonaan kun oltiin parin kuukauden iässä. Meitä on kolme.



Ei kannata suurta numeroa tehdä, elätte vain tavallanne.



Voihan sitä sanoa että moni asia on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Ennen oli seinäpuhelin ja nyt on kännykät jne.

Onko oikeasti pulloruokinta ollut yleistä ja voimissaan joskus -70 luvulla?



Mulla kyllä ihan toisenlaiset kokemukset, anoppi sekä oma äiti ovat imettäneet pitkään(noin vuoden). Ei kyllä kertaakaan ole kumpikaan ihmetellyt tai tuputtanut pulloa yhdellekään lapsistamme.



Ruokasuositukset toki tiedän olleen aivan toisenlaiset kuin nykyään. Monesti ollaan neuvolakorttiani lueskellessa äidin kanssa naurettu noille "porkkanaraastetta ja appelsiinimehua 2kk:lle", että eikö ole kamalaa ollut.



Täytynee vielä todeta, että inhottaa kyllä teidän muiden puolesta.

Jokainen äiti päättäköön itse haluaako lastansa imettää, ruokkia lapsensa pullosta tai molempia, eipä siihen ole muilla nokan koputtamista.

Ei varmaankaan moni "tuputtaja" ajattele, että joku saattisi vaikka haluta imettää pitkään mutta maidon tulo vaan loppuu joten on pakko jollakin se vauva ruokkia ja siksikin tuo tuputtaminen hermostuttaa entisestää.

lehmään:D Ihan rennosti vaan, aika aikaansa kutakin. Ei kannata luennoida jos imetys herättää anopissa kateutta.

Rauhaisasti vaan sanot, että saat lapsen hoitoon kunan hän vähän vielä kasvaa. Ja sitten mies voisi hieman rajottaa äitiään jos äiti ei ymmärrä puhetta.