Anopin vaikea hyväksyä että imetän vauvaani! :-O

Ymmärrän todellakin että sinua ärsyttää ja loukkaa, mutta yritä vaan jättää asia sikseen. Sinä päätät lapsesi hoidosta, ja jos anoppi ei ymmärrä edes järkisyitä niin turha hänelle luennoida. Nyt olet ajautunut selittelemään valintojasi ja se on johtanut vain eipäs-juupas väittelyyn. Hyväksy mielessäsi että anoppi on tässä aiheessa vähän idiootti ja anna olla. Älä enää suostu keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan, toteat vain että kyllä lapsi sitten aikanaan pääsee hoitoon ja kerrot kyllä sitten kun on aika. Yritä kuitenkin säilyttää malttisi, ettei välit mene piloille. Varmaan sitten myöhemmin on kuitenkin mukavaa saada sitä hoitoapua.



Ihanaa, että imetät ja maito riittää. :) älä anna anopin pilata sitä.

en kyl usko että anoppisi olisi jotenkin kateellinen, ehkäpä kyse on vaan siitä että hänkin on odottanut lapsenlasta ja haluaisi osallistua tämän elämään. Kyllähän lapsi voi mennä anopille hoitoon vaikka imetät, saahan sitä maitoa pumpattua ja juotettua pullosta. Mun mielestä on hienoo että pystyt imettämään (: ite en pystyny kun 2 viikkoa.



Tää sun kommenttisi "Enkä anna vauvaa hänen hoiviinsä ihan pienenä, vaan hoidan pienen vauvani ihan itse." On ymmärrettävä mut samaanaikaan aika loukkaava. Miksi sä et antaisi myös isovanhempian nauttia lapsesta kun tämä on pieni? se on sitä vaan kerran elämässään...

Muutaman viikon imetyksen jälkeen alkoi jatkuva vihjailu, onkohan sillä nälkä, eihän nyt pelkällä tissillä ym ym.

Parin kk:n ikäiselle olisi välttämättä antanut lusikalla tavallista maitoa, kermaa tai kermavaahtoa tai muussattua banaania.



Aloitimme kiinteiden maistelun suunnilleen 5-kuisena pienillä annoksilla. Anoppikin pääsi antamaan sitä banaania. Silloin oli niin muikeana että kyllä on lapsi nyt saanut ruokaa, kyllä näkee että on kasvanut.

Huvittavaa on se, että neuvolan käyrät olivat aina aluksi pluskäyrällä kun lapsi pelkällä rintamaidolla ja siitä sitten asettui keskikäyrälle kun tuli muutakin ruokaa. Lapsi on koko ajan ollut sellainen tanakka, ihan pienenä vauvana jopa pullea.



Myöhemmin kun annoin rintaa jossain anopin nähden, hän tuli melkein huutamaan siihen lähelle että mitä täällä tissiä annetaan vielä. Imetys päättyi itsestään isäkuukauden aikana kun lapsi oli 10-11 kk, siihen asti olin antanut kaikki maidot rinnasta.



Olisko taustalla anopin ikäluokan oma epävarmuus, kun suositukset ovat muuttuneet, että ovatko he tehneet väärin tms.

Voisko sun lapsen isä sanoa asiasta äidilleen ettei ihan tarvi hermoja menettää. Teet ihan oikein ja asia ei kuulu anopille vaikka tekisit miten tahansa kun lapsi saa ruokaa ja voi hyvin.

Tää sun kommenttisi "Enkä anna vauvaa hänen hoiviinsä ihan pienenä, vaan hoidan pienen vauvani ihan itse." On ymmärrettävä mut samaanaikaan aika loukkaava. Miksi sä et antaisi myös isovanhempian nauttia lapsesta kun tämä on pieni? se on sitä vaan kerran elämässään...

Mutta tätä en ymmärrä. Miksi vauva pitäisi antaa isovanhemmille hoitoon jos mitään syytä ei ole? On se lapsi pieni vielä 6-vuotiaanakin, jopa koululaisenakin ja isovanhemmat saavat "nauttia" siitä lapsesta ihan eri tavoin. (jotenkin typerää puhua lapsesta nauttimisesta, kuulostaa jotenkin niin väärältä sanavalinnalta)

En muutenkaan ymmärrä ihmisten vauvanhoito himoja. Pienen vauvan hoitaminen on paljon stressaavampaa kuin isomman lapsen. Jopa se 1,5-vuotias on helpompi hoitaa kuin pikkuvauva. Ja käsittääkseni on kuitenkin aivan normaalia että tuore äiti haluaa olla sen vauvansa ainoa hoitaja, itse ainakin olen halunnut, ei meillä ole ollut vauvalle muita hoitajia kuin minä ja mies ja mielestäni ne isovanhemmat saavat odottaa siihen että vauva on isompi. Mielestäni ihan tervettä itsekkyyttä tuo.

en kyl usko että anoppisi olisi jotenkin kateellinen, ehkäpä kyse on vaan siitä että hänkin on odottanut lapsenlasta ja haluaisi osallistua tämän elämään. Kyllähän lapsi voi mennä anopille hoitoon vaikka imetät, saahan sitä maitoa pumpattua ja juotettua pullosta. Mun mielestä on hienoo että pystyt imettämään (: ite en pystyny kun 2 viikkoa.

Tää sun kommenttisi "Enkä anna vauvaa hänen hoiviinsä ihan pienenä, vaan hoidan pienen vauvani ihan itse." On ymmärrettävä mut samaanaikaan aika loukkaava. Miksi sä et antaisi myös isovanhempian nauttia lapsesta kun tämä on pieni? se on sitä vaan kerran elämässään...

Ja muutenkin, ei kaikki vauvat edes suostu pulloa tai tuttia syömään :)

No EVVK, mutta järjetön hössötys siitä pidettiin, että "vauvan on kyllä varmasti kova nälkä, pitäis sille perunaa antaa tai ainakin maitoa pullosta!!"



Enkä ole koskaan kuullut, että kenenkään naisen äiti jaksaisi näin keuhkota. Miksi ne on niitä isien äitejä, jotka ovat sitä mieltä että vauvat eivät tarvitse rintamaitoa? Saman aikakauden äitejä hekin kai ovat olleet, en ymmärrä...

ja sinun ei tarvitse puolustella valintaasi kellekään!

Oma tarinani, imetin molempia lapsiani ja anopin marmatus pullomaidon paremmuudesta alkoi jo esikoisesta. Tulin raskaaksi kun esikoinen 2,5kk ja imetyksen lopetin esikoisen ollessa 3,5kk koska kroppani ei vaan kestänyt imetystä ja uutta raskautta.

Toisen kohdalla olin tooodella uupunut ja yritin viimeisillä voimillani imetystä,halusin imettää edes yhtä kauan kuin esikoistakin. Noh anoppi päätti sitten nimiäis juhlissa ottaa puheeksi taas tämän pullomaidon koska oli sitä mieltä että minulta ei tule tarpeeksi maitoa..?! '

Nuo hänen puheensa siitä että en pysty ruokkimaan lastani saivat minut epäilemään itseäni ja tarkkailin ihan liikaa tuleeko sitä maitoa vai ei,muutoinkin stressaava elämäntilanne kahden pienen kanssa niin tuo kommentti oli viimeinen niitti.

Siitä sitten se maidon tuotanto alkoikin tyrehtymään,vaikka yritin pitää todella tiuhaa tahtia yllä ja syödä hyvin. Stressi tappoi mun maitorauhaset :(

Nyt anoppi varmaan tosi tyytyväinen kun jouduin imetyksen pikkuhiljaa vaihtamaan siihen hänen niin kehumaan pullomaitoon...



Vihaan sitä naista tänä päivänä ja tuo vaan yksi esimerkki hänen kuuluisista neuvoistaan.



Tärkeintä sulle olis ap et pystyt ohittamaan nuo kommentit etkä ala stressantua niistä!

No EVVK, mutta järjetön hössötys siitä pidettiin, että "vauvan on kyllä varmasti kova nälkä, pitäis sille perunaa antaa tai ainakin maitoa pullosta!!"

Enkä ole koskaan kuullut, että kenenkään naisen äiti jaksaisi näin keuhkota. Miksi ne on niitä isien äitejä, jotka ovat sitä mieltä että vauvat eivät tarvitse rintamaitoa? Saman aikakauden äitejä hekin kai ovat olleet, en ymmärrä...

Katsos sustakin sitten ajan mittaan kasvaa vain idiootti anoppi, joka ei ymmärrä mistään mitään. Eiks niin?

älä lähde jankkaukseen mukaan tai ala mitään perustella. Hymähtele vain hänen kommeinteilleen ja vaihda aihetta.

Täälläkin anoppi kyseli vauvaa hoitoon jo 6kk ikäisenä (Siis yön yli). En vain ottanut sitä noin.



Minulla ei aika ja mielenterveys riitä miettimään mitä muut ovat mieltä päätöksistäni joten minulle oli hyvin helppoa sanoa etten noin pientä anna hoitoon. Tuota olen hokenut siihen asti että "vauva" oli 2.5 vuotta vanha. Silloin oli ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa.



Toki anopista huomasi ettei tykännyt asiasta mutta pakkohan hänen oli se hyväksyä. Mitä muutakaan olisi voinut?



Jokatapauksessa nyt kun lapsi isompi (5.v) Anoppila on aivan ihana paikka jonne lapsi lähtee mielellään viettämään viikonloppuja.

No EVVK, mutta järjetön hössötys siitä pidettiin, että "vauvan on kyllä varmasti kova nälkä, pitäis sille perunaa antaa tai ainakin maitoa pullosta!!"

Enkä ole koskaan kuullut, että kenenkään naisen äiti jaksaisi näin keuhkota. Miksi ne on niitä isien äitejä, jotka ovat sitä mieltä että vauvat eivät tarvitse rintamaitoa? Saman aikakauden äitejä hekin kai ovat olleet, en ymmärrä...

kauhean hyvin arvostella ihan kaikkea mitä tein vauvanhoidossa väärin, syötin mm. vauvaa vääräänlaisella lusikalla...

mahdollisimman pitkäksi aikaa hoitoon, eikä tajua, että se ei ole hyväksi vauvalle.



Pidä kiinni siitä, että sinä päätät asiasta. En jaksaisi enää selitellä, jos olet jo kertonut imetyksen eduista ym. Yrittäisin itse pysyä ystävällisenä ja asiallisena, mutta ohittaisin ihan täysin nuo vaatimukset ja selonteot siitä, miten hän teki nuorena äitinä. Kuuntelisin ja sanoisin vaikka, että "tosi kiva tietää, että sä olet valmis hoitamaan X:ää sitten kun meillä on tarvetta. Mä nyt odottelen vielä jonkin aikaa ennen kuin jätän X:n hoitoon. Se ei vaan tunnu minusta vielä hyvältä. Ja meillä ei ole hoitoavun tarvettakaan nyt, kun ollaan itse niin innoissaan vauvasta." Tätä toistaisin eri muodoissa niin kauan, että vaatimukset loppuu.



Annat hoitoon vasta kun itsestäsi siltä tuntuu ja kun on tarvetta. Jos välit menee niin se on anopin omaa syytä.

Miten saan anoppini tajuamaan, että aion imettää vauvaani sen suositusten mukaisen ajan..? Anoppi jaksaa jankata jatkuvasti, että koska annan vauvan hänelle hoidettavaksi ja että hänen lastensa vauva-aikana oli suositukset sellaisia, että vauva pantiin jo 4 kk iässä hoitotädille ja äidit töihin. Huoh.

Olen yrittänyt sanoa, että nyt eletään 2000-lukua ja imetyssuositukset ovat WHO:n laatimia, perustuvat lääketieteellisiin tutkimuksiin jne. Olen luennoinut hänelle imetyksen hyödyistä sekä vauvan että äidin kannalta, mutta ei.

Tuntuu, että anoppini on kateellinen siitä, että minulla riittää maitoa pakastimeen asti, enkä ole siiirtymässä korvikkeisiin tai kiinteisiin niin kauan kuin omia ruokia riittää. Että teen toisin kuin hän teki. Enkä anna vauvaa hänen hoiviinsä ihan pienenä, vaan hoidan pienen vauvani ihan itse.

Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia? Tuntuu, että tässä menee kohta välit.

aivan sumeilematta sitä poikani perhettä, jossa ei ole mikään kauhuminiä määräilemässä. Ihanaa kun on valtaa!

Jos en saa hoitaa vauvaa, en hoida isompaakaan sitten, missään tilanteessa. En anna rahaa enkä lahjoja. TÄtä en tietenkään ääneen sano etukäteen, vaan miniä saa ihan rauhassa höyrytä hormooniensa kanssa ja sen jälkeen sitten selvitä miten parhaaksi näkee.

Muutaman viikon imetyksen jälkeen alkoi jatkuva vihjailu, onkohan sillä nälkä, eihän nyt pelkällä tissillä ym ym.

Parin kk:n ikäiselle olisi välttämättä antanut lusikalla tavallista maitoa, kermaa tai kermavaahtoa tai muussattua banaania.

Aloitimme kiinteiden maistelun suunnilleen 5-kuisena pienillä annoksilla. Anoppikin pääsi antamaan sitä banaania. Silloin oli niin muikeana että kyllä on lapsi nyt saanut ruokaa, kyllä näkee että on kasvanut.

Huvittavaa on se, että neuvolan käyrät olivat aina aluksi pluskäyrällä kun lapsi pelkällä rintamaidolla ja siitä sitten asettui keskikäyrälle kun tuli muutakin ruokaa. Lapsi on koko ajan ollut sellainen tanakka, ihan pienenä vauvana jopa pullea.

Myöhemmin kun annoin rintaa jossain anopin nähden, hän tuli melkein huutamaan siihen lähelle että mitä täällä tissiä annetaan vielä. Imetys päättyi itsestään isäkuukauden aikana kun lapsi oli 10-11 kk, siihen asti olin antanut kaikki maidot rinnasta.

Olisko taustalla anopin ikäluokan oma epävarmuus, kun suositukset ovat muuttuneet, että ovatko he tehneet väärin tms.

Voisko sun lapsen isä sanoa asiasta äidilleen ettei ihan tarvi hermoja menettää. Teet ihan oikein ja asia ei kuulu anopille vaikka tekisit miten tahansa kun lapsi saa ruokaa ja voi hyvin.

Oma anoppi oli tyrkyttämässä tuoremehua kun esikoinen oli 1,5kk, samoin kuin sokerilientä(jota itseasiassa oli tyrkyttämässä koko ajan).. Kun lapsi oli 2kk olisi ollut aika antaa porkkanaraastetta. Kermaa oli myös tyrkyttämässä rintamaidon oheen.

Voin kertoa että jos olisin saanut euron niistä kerroista kun jouduin laskemaan sataan anopin mielipiteiden tyrkyttämisen aikana, olisin nyt miljonääri..

Ja olihan noita muitakin juttuja. Kun esikoinen nukkui pariviikkoisena rintakehäni päällä, sain kuulla että olen läheisriippuvainen ja että "tuo lapsi nukkuu äitinsä vieressä vielä teininäkin" jne. Hyvin tuo nukkuu nyt kolmevuotiaana omassa sängyssään.

Itse en kyllä usko että kyse on epävarmuudesta, vaan siitä, ainakin oman anopin kohdalla, että ei uskota että se miniä osaisi jotain tehdä oikein, ilman hänen hienoja neuvojaan ja elämänkokemustaan. Jos saan kuopuksen synnyttyä kuulla jotain noista neuvoista, otan anopin neuvolaan mukaan kuulemaan ne suositukset ja neuvot..

stressasivat kauheasti, riittääkö maitoni! Äiti oli sitä mieltä, että hänellä riitti maitoa kaikille vauvoille vain pari kuukautta, joten meidän suvun naisilla ei sitä maitoa vaan tule tarpeeksi. Anoppi onnistui imettämään omiaan vain osittaisesti muutaman viikon ja stressasi siis samasta asiasta. Kyseessä oli vieläpä molemmille ensimmäinen lastenlapsi :) Jouduin imettämään usein, jopa tunnin välein, ekat ehkä nelisen kuukautta. Itsekin mietin siksi paljon, riittääkö maito, kun ei ole niitä 3-4 tunnin syöttövälejä. Mutta onneksi oli imetysfoorumit netissä, joilta sai tietoa, ja neuvolassa vauva kasvoi aina hienosti joten jatkoin imettämistä! Tuolloin joskus 70-luvulla oli niin erilaiset vauvanruokintaohjeet, ettei ihmekään, että tuon ikäiset naiset ihmettelevät nykyohjeita.

Muutaman viikon imetyksen jälkeen alkoi jatkuva vihjailu, onkohan sillä nälkä, eihän nyt pelkällä tissillä ym ym.

Parin kk:n ikäiselle olisi välttämättä antanut lusikalla tavallista maitoa, kermaa tai kermavaahtoa tai muussattua banaania.

Aloitimme kiinteiden maistelun suunnilleen 5-kuisena pienillä annoksilla. Anoppikin pääsi antamaan sitä banaania. Silloin oli niin muikeana että kyllä on lapsi nyt saanut ruokaa, kyllä näkee että on kasvanut.

Huvittavaa on se, että neuvolan käyrät olivat aina aluksi pluskäyrällä kun lapsi pelkällä rintamaidolla ja siitä sitten asettui keskikäyrälle kun tuli muutakin ruokaa. Lapsi on koko ajan ollut sellainen tanakka, ihan pienenä vauvana jopa pullea.

Myöhemmin kun annoin rintaa jossain anopin nähden, hän tuli melkein huutamaan siihen lähelle että mitä täällä tissiä annetaan vielä. Imetys päättyi itsestään isäkuukauden aikana kun lapsi oli 10-11 kk, siihen asti olin antanut kaikki maidot rinnasta.

Olisko taustalla anopin ikäluokan oma epävarmuus, kun suositukset ovat muuttuneet, että ovatko he tehneet väärin tms.

Voisko sun lapsen isä sanoa asiasta äidilleen ettei ihan tarvi hermoja menettää. Teet ihan oikein ja asia ei kuulu anopille vaikka tekisit miten tahansa kun lapsi saa ruokaa ja voi hyvin.

Meidän vanhempiemme aikana imetys sotkettiin yleisesti neuvolan ohejilla, kun piti pitää niitä imetysvälejä 4h ja antaa pariviikkoiselle jo muutakin ruokaa.

Jotenkin on hämmentävää miten vähän nuorilla naisilla löytyy persepektiiviä ja ymmärrystä sille, että kaikki me olemme oman aikamme lapsia, eikä niiden anopin neuvojen takaa yleensä löydy mitään suurta ilkeyttä ja vihamielisyyttä, vaan heidän aikanaan asiat ja totuus on ollut toisenlainen.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka näin: mitä jo omien lastemme saadessa lapsia olisi trendi ja tutkittu totuus, että lapsia pitää pitää mahdollisimman paljon alasti talvisinkin? ONko ihan varma, ettei koskaan omasta suusta lipsahtaisi että pitäisikö sille nyt laittaa vaatetta päälle, ettei tule kylmä?

'

Ihan samalla tavalla nuo edellisten sukupolvien naiset on saatu uskomaan, että rintamaito ei riitä ravinnoksi kuin hetken, ei se ole mitään ilkeyttä.

Mun anoppi on kans pari kertaa kysellyt että vieläkö imetän, ja että eikö olisi aika jo lopettaa. En tiedä miksi, enkä välitä. Ehkä hönen aikanaan on toimittu toisin. Myös muutama äitituttava on kysellyt samaa, ainakin yöimetys olisi kuulemma hyvä lopettaa.

Neuvoni on, että anna neuvojen ja mielipiteiden mennä toisesta korvasta ulos. Älä suutu, älä ota itseesi. Voit jopa vähän myönnellä, mutta toimit silti ihan oman mielesi mukaan.

Jos lapsi saa hyvää ravintoa, etkä sinä itse väsy yöimetyksistä, niin ei ole mitään ongelmaa olemassa. Keskity omaan elämääsi, ja anna toisten elää omien sääntöjensä mukaan!

Muutaman viikon imetyksen jälkeen alkoi jatkuva vihjailu, onkohan sillä nälkä, eihän nyt pelkällä tissillä ym ym.

Parin kk:n ikäiselle olisi välttämättä antanut lusikalla tavallista maitoa, kermaa tai kermavaahtoa tai muussattua banaania.

Aloitimme kiinteiden maistelun suunnilleen 5-kuisena pienillä annoksilla. Anoppikin pääsi antamaan sitä banaania. Silloin oli niin muikeana että kyllä on lapsi nyt saanut ruokaa, kyllä näkee että on kasvanut.

Huvittavaa on se, että neuvolan käyrät olivat aina aluksi pluskäyrällä kun lapsi pelkällä rintamaidolla ja siitä sitten asettui keskikäyrälle kun tuli muutakin ruokaa. Lapsi on koko ajan ollut sellainen tanakka, ihan pienenä vauvana jopa pullea.

Myöhemmin kun annoin rintaa jossain anopin nähden, hän tuli melkein huutamaan siihen lähelle että mitä täällä tissiä annetaan vielä. Imetys päättyi itsestään isäkuukauden aikana kun lapsi oli 10-11 kk, siihen asti olin antanut kaikki maidot rinnasta.

Olisko taustalla anopin ikäluokan oma epävarmuus, kun suositukset ovat muuttuneet, että ovatko he tehneet väärin tms.

Voisko sun lapsen isä sanoa asiasta äidilleen ettei ihan tarvi hermoja menettää. Teet ihan oikein ja asia ei kuulu anopille vaikka tekisit miten tahansa kun lapsi saa ruokaa ja voi hyvin.

Oma anoppi oli tyrkyttämässä tuoremehua kun esikoinen oli 1,5kk, samoin kuin sokerilientä(jota itseasiassa oli tyrkyttämässä koko ajan).. Kun lapsi oli 2kk olisi ollut aika antaa porkkanaraastetta. Kermaa oli myös tyrkyttämässä rintamaidon oheen.

Voin kertoa että jos olisin saanut euron niistä kerroista kun jouduin laskemaan sataan anopin mielipiteiden tyrkyttämisen aikana, olisin nyt miljonääri..

Ja olihan noita muitakin juttuja. Kun esikoinen nukkui pariviikkoisena rintakehäni päällä, sain kuulla että olen läheisriippuvainen ja että "tuo lapsi nukkuu äitinsä vieressä vielä teininäkin" jne. Hyvin tuo nukkuu nyt kolmevuotiaana omassa sängyssään.

Itse en kyllä usko että kyse on epävarmuudesta, vaan siitä, ainakin oman anopin kohdalla, että ei uskota että se miniä osaisi jotain tehdä oikein, ilman hänen hienoja neuvojaan ja elämänkokemustaan. Jos saan kuopuksen synnyttyä kuulla jotain noista neuvoista, otan anopin neuvolaan mukaan kuulemaan ne suositukset ja neuvot..

Vastasin jo äskenkin, että ajat on muuttuneet, ja moni ei ole pysynyt mukana. Ehkä se auttaa jos ajattelee, että anoppikin tahtoo vain vauvan parasta, ja hänen aikanaan se paras on ollut ihan muuta kuin nykyään.

Pitäkää naiset nyt itsetunnostanne kiinni. Jos on terve itsetunto, pystyy kyllä kuuntelemaan toisenkin neuvoja ja tarvittaessa niitä kuuntelemaankin, yleensä kuitenkin toimien oman pään mukaan.

Onneksi se oli oma äiti niin ei tarvinntu saada paskahalvausta ja traumoja :D

Jos miehen äiti uskaltaa suutaan aukaista, on aavemmamma heti järkyttynyt ja tarvitsee terapiaa. Kaikki saadaan käännettyä niin, että anoppi on perkeleestä seuraava ja ihan kuulkaas on kateellinen aaveemammalle:)

Hyvä asia tässä on, että ap,stakin tulee joskus anoppi. Jos saa tyttöjä niin on kuitenkin miehensä anoppi.

Täälläkin anoppi kyseli vauvaa hoitoon jo 6kk ikäisenä (Siis yön yli). En vain ottanut sitä noin.

Minulla ei aika ja mielenterveys riitä miettimään mitä muut ovat mieltä päätöksistäni joten minulle oli hyvin helppoa sanoa etten noin pientä anna hoitoon. Tuota olen hokenut siihen asti että "vauva" oli 2.5 vuotta vanha. Silloin oli ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa.

Toki anopista huomasi ettei tykännyt asiasta mutta pakkohan hänen oli se hyväksyä. Mitä muutakaan olisi voinut?

Jokatapauksessa nyt kun lapsi isompi (5.v) Anoppila on aivan ihana paikka jonne lapsi lähtee mielellään viettämään viikonloppuja.

että anoppi suosii tytön perhettä. Miksiköhän?

Miten saan anoppini tajuamaan, että aion imettää vauvaani sen suositusten mukaisen ajan..? Anoppi jaksaa jankata jatkuvasti, että koska annan vauvan hänelle hoidettavaksi ja että hänen lastensa vauva-aikana oli suositukset sellaisia, että vauva pantiin jo 4 kk iässä hoitotädille ja äidit töihin. Huoh.

Olen yrittänyt sanoa, että nyt eletään 2000-lukua ja imetyssuositukset ovat WHO:n laatimia, perustuvat lääketieteellisiin tutkimuksiin jne. Olen luennoinut hänelle imetyksen hyödyistä sekä vauvan että äidin kannalta, mutta ei.

Tuntuu, että anoppini on kateellinen siitä, että minulla riittää maitoa pakastimeen asti, enkä ole siiirtymässä korvikkeisiin tai kiinteisiin niin kauan kuin omia ruokia riittää. Että teen toisin kuin hän teki. Enkä anna vauvaa hänen hoiviinsä ihan pienenä, vaan hoidan pienen vauvani ihan itse.

Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia? Tuntuu, että tässä menee kohta välit.

aivan sumeilematta sitä poikani perhettä, jossa ei ole mikään kauhuminiä määräilemässä. Ihanaa kun on valtaa!

Jos en saa hoitaa vauvaa, en hoida isompaakaan sitten, missään tilanteessa. En anna rahaa enkä lahjoja. TÄtä en tietenkään ääneen sano etukäteen, vaan miniä saa ihan rauhassa höyrytä hormooniensa kanssa ja sen jälkeen sitten selvitä miten parhaaksi näkee.