Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsilla 4-4,5 vuoden ikäero - millaisia kokemuksia?

Vierailija
10.10.2012 |

Onko hyviä kokemuksia tai jos huonoja, niin auttaisiko vuodella odottaminen?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehelläni 4,5 vuoden ikäero siarukseensa.



Molemmilla sama juttu. Ollaan täysin etäisiä, ei mitään yhteistä. Ei samoja kavereita, ei samoja harrastuksia tai mitään muutakaan yhteistä. Ei edes nyt aikuisena vaikka on tullut kaikille omat perheet ja lapset. Voitaisiin yhtä hyvin olla tuntematta näitä.

Erittäin ärsyttävää on kun ulkopuoliset kyselee että mitä sille teijän X:lle kuuluu? Ja itse kiemurtelet siinä ettei olla nyt viimeiseen kymmeneen vuoteen oltu juuri tekemisissä, niin mistäs minä tiedän...

Vierailija
2/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että syy tuohon kaikkeen olisi juuri ikäerossa... Aika hassulta tuntuu jos sisarukset on sellaisia et ihan sama tunnetaanko. Mä luulen et sit on jotain muuta ollut pielessä kuin ikäero, mutta mistäs minä tiedän, minun ja siskoni välillä on 3 vuotta eroa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ihan hyviä kokemuksia siitä on. Isompi odotti vauvaa kovasti ja olikin mahtava isosisko sitten kun vauva syntyi. Nyt isompi on jo 9v. ja ovat hyviä kavereita ikäerosta huolimatta.

Miehelläni on siskonsa kanssa 4v. ikäeroa ja hyvin heilläkin ikäero toimi. Vähän sama meininki heilläkin on ollut kotona lapsena. Nyt edelleen ovat hyvissä väleissä.

Vierailija
4/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä minä olisin se joka olisi halunnut olla tekemisissä oman sisaruksensa kanssa, mutta hänellä ei ole siihen mitään tarvetta.

Aikani yritin ja sitten totesin, ettei mun kannata koska sain siitä itselleni vaan huonon mielen kun tulee jatkuvalla syötöllä torjutuksi.



Mieheni ei puolestaan yritä, ei myöskään hänen veljensä, olla missään tekemisissä keskenään.

Sitäkin suhdetta minä yritin korjailla kutsumalla veljeä meille, mutta jos kaksi ihmistä vaan istuu samassa huoneessa täysin vaiti eivätkä edes yritä tippaakaan seurustella. Ainoa joka hölöttää olen minä, niin kyllä sekin sitten se yrittäminen mun puoleltani hiipui kuuden-seitsemän vuoden jälkeen. Ei ne heidän välit mulle kuulu. Ois kyllä kiva kun medän lapsilla ois läheisiä serkkuja...mutta ei kai kaikkea voi saada, eikä sitä voi toisten ihmisten puolesta päätöksiä tehdä.

Vierailija
5/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehelläni 4,5 vuoden ikäero siarukseensa.

Molemmilla sama juttu. Ollaan täysin etäisiä, ei mitään yhteistä. Ei samoja kavereita, ei samoja harrastuksia tai mitään muutakaan yhteistä. Ei edes nyt aikuisena vaikka on tullut kaikille omat perheet ja lapset. Voitaisiin yhtä hyvin olla tuntematta näitä.

Erittäin ärsyttävää on kun ulkopuoliset kyselee että mitä sille teijän X:lle kuuluu? Ja itse kiemurtelet siinä ettei olla nyt viimeiseen kymmeneen vuoteen oltu juuri tekemisissä, niin mistäs minä tiedän...


Joten syy on kyllä jossain aivan muussa kuin ikäerossa.

Vierailija
6/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehelläni 4,5 vuoden ikäero siarukseensa. Molemmilla sama juttu. Ollaan täysin etäisiä, ei mitään yhteistä. Ei samoja kavereita, ei samoja harrastuksia tai mitään muutakaan yhteistä. Ei edes nyt aikuisena vaikka on tullut kaikille omat perheet ja lapset. Voitaisiin yhtä hyvin olla tuntematta näitä. Erittäin ärsyttävää on kun ulkopuoliset kyselee että mitä sille teijän X:lle kuuluu? Ja itse kiemurtelet siinä ettei olla nyt viimeiseen kymmeneen vuoteen oltu juuri tekemisissä, niin mistäs minä tiedän...

Samaa mieltä kuin muutkin, että kyllä tossa on syynä joku muu kuin ikäero. Mistäs tiedät olisitteko yhtään sen läheisempiä pienemmälläkään ikäerolla?

Meidän lapsilla 3,5 v ikäeroa ja vaikka se tuntuu aika isolta niin silti heillä on seuraa toisistaan ja ovat toisilleen rakkaita. Tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta uskoisin että enemmän kyse on luonteista ja kiinnostuksen kohteista kuin ikäerosta pelkästään. Vanhemmatkin voivat auttaa lastensa lähentymistä. Mielestäni tärkeintä kuintekin se, että lapsia on kaksi ja esikoisen ei tarvitse olla yksin kahden aikuisen kanssa jatkuvasti. Jos saisin valita niin mieluummin kuitenkin 4 v ikäeroa kuin 5. Mitä isompi ikäero niin sen kauemmin kestää, että isompi saa seuraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten missä se syy on, kun en itse sitä pysty keksimään?

En ole vihainen omalle sisarukselleni, enkä tiedä että mikään hiertäisi myöskään mieheni ja hänen veljensä suhdetta.

Teillä varmaan on sitten vastaus tähän?



nro4

Vierailija
8/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meill ikäeroa tulee 5v, vielä en osaa kertoa kun vauva ei ole syntynyt, mutta kovasti 5v lapsi on innoissaan ja odottaa sisaruksen syntymää.



luulenpa ettei sillä juurikaan eroa ole onko 4v vaiko 5v ikäero

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 3v 3kk ikäeroa, mutta koululuokissa 4v. Yläkoulu ja lukio eri aikaan, mikä erotti lapsia eniten. Itselläni on 2v veljeni kanssa, joten oltiin sekä yläkoulussa että lukiossa samaan aikaan ja se oli kivaa, olimme paljon läheisempiä. Ainoa "vika" 4v ikäerossa oli, että piti järjestää samana kesänä sekä lakkiaiset että rippijuhlat.