Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää lapsiani
06.10.2012 |
On aika vaativa työ, ja kaipaisin lepoa iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta se on mahdotonta kun on 6- ja 3-vuotiaat lapset, jotka metelöivät, tappelevat keskenään ja häiritsevät minua koko ajan. Nyt olen siinä pisteessä etten enää jaksa lapsiani, en jaksa edes välittää vaikka isompi mätkii pienempää ja pienempi kaataa isomman majarakennelmia ja kummatkin kirkuu.
Mieluiten menisin peiton alle ja vaan lepäisin, mutta pakonomaisesti yritän ulkoiluttaa näitä kersoja ja tehdä niille ruokaa jne. Mieskin on väsynyt, jaksaa ehkä olla ystävällisempi lapsille ja jotain touhutakin niiden kanssa.
Syvällä sisimmässäni kyllä rakastan lapsiani, jotka syntyivät toivottuina. Silti haluaisin dumpata ne jonnekin pehmustettuun, äänieristettyyn huoneeseen, jossa olisi joku oravanpyörä tms virikettä, enkä nähdä niitä viikkoon.
Ei kai tämä voi olla normaalia? Vai onko se vaan joku tabu? Siis omiin lapsiin kyllästyminen?
Kommentit (27)
Käyppä lääkärissä.
ja minulta otettiin kaikenmaailman verikokeita, joissa ei ilmennyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpommin sanottu kuin tehty, kylläkin.. Mut yritä jotenkin järjestää ja mahdollisimman pian. Mitä pidempään kituutat, sitä pidemmän loman tarvitset. Kuukauden irtiotto voi olla jo tosi hankala järjestää..
vaan työstä. Onko mahdollista lyhentää työaikaa?
haluat lapset pois jotta jaksat paremmin töitä?
Momille yksikin tenava on liikaa, mutta niitä vaan täytyy pykätä! Ei ole lapsienkaan etu.
Terveisin YHDEN lapsen tyytyväinen äiti. Ja lisää ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pienipalkkaisen on vaikea työaikaa vähentää.
Ne lapsetkin on elätettävä. Ok sosiaalituilla lienee helpompaa kuin pienellä palkalla.
Kyllä jokainen äiti välillä väsyy. Negatiiviset ajatukset liittyen lapsiin ovat myös normaaleja.
Järjestä omaa aikaa, lataa akkujasi (mieluiten säännöllisesti), niin jaksaminen lasten kanssa helpottuu.
Vaikka sinusta ehkä tuntuu nyt siltä, että pääset helpommalla, kunnet niin välitä pitää rajoista kiinni, niin mitä vanhemmiksi he tulevat, sen vaikeammaksi tilanne käy ja et enää saakaan lapsia hallintaasi.
Jos et itse pysty omin neuvoin pääsemään tuosta tilanteesta mene lääkäriin pyytämään aikaa perheneuvolaan/mt-yksikköön. Parempi hakea apua kuin jäädä odottamaan vieläkin huonompaa huomista ja herätä eräänä aamuna tajuten, että on pahasti masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt jättää se toinen tekemättä mutta myöhäistä enää katua. Teen lyhennettyä työviikkoa, mutta käytännössä se tarkoittaa viiden päivän töitä neljässä, eli vielä ei ole helpottanut. Tuntuu ettei mikään määrä lepoa enää riitä. Loma lapsista olisi paikallaan, mutta mummolaan ei oikein voi laittaa paitsi ehkä yhdeksi yöksi korkeintaan.
Jos teet lyhennettyä työviikkoa, mutta kokonaistyömäärä on sama, eikö se tarkoita että teet ilmaista työtä päivän viikossa? Miten tämän on tarkoitus muuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa kun sun nuorin täyttää 7v.
Sitten lapsesi kulkevat jo yksin kavereille ja kouluun.
Yritä jaksaa vaikka ajattelemalla tulevaisuutta.
Ota kotiapua joka vie lapsoset sinne kirjaston satutunnille tms niin saat omaa aikaa. Sun kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä psykoloiin tai psykiatriin. Miehen on tultava mukaan arjen sujuttamiseen ja lasten kanssa olemiseen. Siivousapu voi olla paikallaan jos sillä aikaa ootte molemmat lasten kanssa ulkoilemassa. Maksaa mutta maksaa ittensä takaisn ja saa kotitalousvähenystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaaliltahan se kuulostaa, varsinkin jos on vaativat lapset. Ja onhan se ylirasittuminenkin ihan normaalia, lievät masennukset sun muut, eikä se tee susta huonoa vanhempaa, eihän se sun syytäsi ole.
Ja eri mieltä olen tosta lapsiluvusta, kyllä kai musta toisen lapsen tulo helpotti sitä missä määrin esikoinen vaati musta leikkiseuraa, vaikka toki välillä on näitä tappeluitakin.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2012 klo 14:29"]
Ei kai tämä voi olla normaalia? Vai onko se vaan joku tabu? Siis omiin lapsiin kyllästyminen?
[/quote]
On täydellinen tabu. Todellisuudessa äitiys ei ole kaikille antoisaa, mielekästä ja miellyttävää vaan stressaavaa, ikävää, raskasta tai yhdentekevää. Moni isoisovanhempiemme sukupolvesta olisi tämän osannut kertoa, mutta jossakin vaiheessa äitiydestä tuli jonkinlainen myyttisen ihana tehtävä, jokaisen naisen onnen täyttymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoile säännöllisesti lastesi kanssa. Heillä on energiaa. Eikö isä ole kuvioissa?
Kyllä on mielestäni suht normaalia. Vaikkakin tabu eikä saisi puhua. Pitäisi vaan jaksaa ja venyä ja täyttää kaikkien toiveet ja vaatimukset, sekä lisäksi itse kuntoilla, tehdä tuhatmiljoonaa asiaa plus käydä töissä.
Itselläni 3 lasta (kaikki supertoivottuja) ja kyllä välillä voisin vain laittaa oven kiinni ja kadota jonnekin missä ei koko ajan tapeltaisi, kiljuttaisi ja oltaisi kriisin partaalla.
Olisin ehkä miettinyt asiaa aiemminkin, mutta elämä vei ja nyt ollaan tässä jamassa. ENkä ole mitenkään masentunut (olen saanut diagnoosin keskivaikeasta muutama vuosi sitten, joten tiedän mitä se voi olla..!), moniongelmainen tai muutakaan. Toki turvaverkot on heikot ja on monia kuormittavia tekijöitä. Jokaisen pitäisi saada aikaa itselleen, omin keinoin. Oli se sitten lenkkeily, jooga, baarissakäynti, lukeminen...ihan mitä vaan tykkään tehdä!
Tsemppiä ap!
Minustakaan se ei välttämättä ole lapsiluvusta kiinni, meillä ainakin toinen lapsi paljon helpompi kuin eka, esikoista joutuisin edelleen viihdyttämään jopa enemmän, nyt on toiveena, että joskus leikkivät keskenään. Kuulosti oikein hyvältä idealta jakaa lastenhoitoa miehen kanssa. Se lasten kärttäminen on toisinaan tosi rasittavaa - tuntuu että annat jo kaikkesi ja silti pitäisi vielä kertoa 111. prinsessasatu. Yksi ilta viikossa itselle, jakakaa miehen kanssa kumpi nousee la ja kumpi su, toinen nukkuu ja nousee valmiiseen pöytään. Joskus se jaksaminen on pienestä avusta kiinni.
miten olisiko lyhennetty työviikko? Joo rahaa tulee vähemmän, mutta jaksaa taas paljon enemmän oikeaa elämää :) Itse teen lyhennettyä viikkoa ja se juuri auttaa jaksamaan.
Kuulostaa täysin normaalilta. Lapset hoitoon ja baanalle! (tai nukkumaan : P )
Järjestä itsellesi ensi alkuun joka viikko yksi ilta vapaata ihan vaan itsellesi. Mies vie lapset muualle ja oleilet kotona tai sitten lähdet itse kaverille, elokuviin, jumppaan tai kävelylle ja rauhoitut. Miehen kanssa voisitte vähän organisoida noita koti-iltoja eli yksi ilta myös miehelle omiin juttuihin, jolloin sinä olet lasten kanssa. Älä jätä lapsia keskenään riehumaan vaan keksi puuhaa. Käykää isovanhemmalla kylässä, kirjastossa, pulkkamäessä, hoplopissa, leikkipuistossa (jossain isossa). Tee suunniteltu ohjelma lapsille, vaikka sinua kuinka väsyttäisi. Huomaat pian, että pääset helpommalla, kun lapsilla on mielekästä puuhaa eivätkä pääse mätkimään toisiaan. Älä kuitenkaan vaadi itseltäsi tai lapsilta liikaa. Pulkkamäessä ei tarvitse olla kauaa, 30 minuuttia riittää. Kirjastossa ollaan sen hetken, minkä lapset viihtyvät (meillä kirjastossa on iltaisin satutunnit, eli puolisen tuntia satuja, suosittelen). Kotiin tultua yksi lastenohjelma rauhoittumista varten, iltatoimet ja nukkumaanmenot tai hetken leikkiä, sitten iltatoimet. Miehen kanssa kannattaa tehdä selkeät vuorot tai jos on helpompaa, niin koko perhe kulkee yhdessä mukana. Toisaalta voisi olla helpompaa, jos mies saisi kotona rauhassa latailla akkuja, kun viet lapset pulkkamäkeen ja sitten hän ottaa lasten iltatoimet hoitaakseen, niin sinä saat sitä hetken rauhaa. Tehkää työnjako!
Viikonloput ovat sitten sitä yhdessäoloa ja koko perheen yhteistä aikaa, mutta jos tuntuu takkuilevan, niiin sinnekin organisoitua ohjelmaa ja miehen kanssa selkeät työnjaot.
Käyppä lääkärissä.