Maailma on epäreiilu: mulla ei varaa ristiäisruokiin, toiset ostaa monen tonnin laukkuja

Onko sulla ja suvullasi niin kalseat välit, ettet voi sanoa vaikka äidille/mummolle/siskolle, että voisiko se leipoa kakun tai tehdä muutaman voileivän ristiäisiin? Ei ristiäiset ole mitkään häät, joissa pitää tarjota parasta mitä maa päällään kantaa. Ihan pelkät kakkukahvit riittää. Kutsut sitten vain kummit ja papin, jos ei tarjottava riitä muille ja jos et pysty sanomaan omalle äidillesi, että vois tuoda tullesaan kakun.

Ei raha tuo onnea, vaikka se elämää monesti helpottaakin.



Meillä on tapana ollut tarjota kakkukahvit ristiäisten jälkeen. Tarjottavat vi myös valmistaa itse ja halvalla on myös mahdollista hommata, jos ei itse osaa/jaksa tehdä.



Mä olen aina stressanut kovasti juhlien järjestämistä, enkä usko että raha tuota stressiä yhtään helpottaisi.



En tajua miksi ihmiset kuvittelevat varakkaan elämän olevan helppoa. Kaikki ne kadehtijat ja hyväksikäyttäjät varjostavat monien elämää ja onhan elämässä muitakin murheita. Flunssakaan ei rahalla parane. Se paranee sitten kun se paranee :)

jolla on varaa ostaa tonnien laukkuja, ei ole koskaan ollut suruja ja murheita?? Eihän nämä asiat mitenkään sulje pois toisiaan?



Itselläni nykyisin on erittäin mukava elämä. Olen päälle 30 vuotias, minulla on kaksi tervettä lasta, onnellinen avioliitto lasteni isän kanssa ja hyvin tuottava yritys mieheni kanssa. Monien mielestä elän helppoa elämää, en siis ole elänyt oikeaa elämää, en ole menettänyt mitään tai minulla ei ole ollut surua. Näin siis ilmeisesti sinunkin mielestäsi.



Mutta totuus onkin aivan toinen. Olen elänyt aivan helvetillisen lapsuuden alkoholistiäidin lapsena. Vasta viime vuosina olen saanut jonkinlaisia välejä äitiini takaisin. Luottamusta täysin häneen en saa koskaan. Olen esim. vähän päälle 10 vuotiaana juossut talvipakkasilla paljain jaloin pikkusisarusteni kanssa äitiäni karkuun kun hän on puukon kanssa ajanut meitä takaa. Olen niin monta kertaa soittanut poliisit paikalle avuksi, kun äitini on uhannut tappaa koko lapsikatraansa, ja voi kuinka ne minuutit ennen poliisin tuloa tuntuivat kestävän iäisyyden. Vihtaisin lapsuuteni koska tahansa päikseen melkeimpä kenen tahansa kanssa.



Minua jotenkin ärsyttää sinun kaltaisten ihmisten mustavalkoinen ajattelu- Eli nyt sitten minun pitäisi esittää elävän edelleen kamalan kurjaa elämää, jotta saisin sinunkaltaisten ihmisten hyväksynnän. Niinkö?

jos afrikan nkereillä ei ole varaa ruokaan, ei suomalainen köyhä saisi syödä?

Ei siihen onneen tarvita rikkauksia vaan kohtuullisen elintason ja oikean asenteen. Miksi verrata itseään rikkaampiin (niitä lähes aina kuitenkin löytyy vaikka olisi kuinka rikas) kun voi verrata heikko-osaisempiinkin? Suomesta jo löytyy miljoonittain kurjempia kohtaloita kuin se, että ei ole varaa ristiäisiin.



Itse olen rutiköyhä, mutta sitäkin onnellisempi. Olen pirun onnellinen, että minulla on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä ja terveys edes kohtuullinen. Olen onnellinen, että minulla on joka päivä mahdollisuus syödä lämmin ateria ja tarjota sellainen myös perheelleni. Olen onnellinen, että en asu sota-alueilla tai muuten turvattomissa paikoissa.. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, yksi hailee, jos joku ostaa kalliita laukkuja... Kyllä heitäkin elämä on koetellut tai tulee koettelemaan. Ei täällä täysin onnetonta elämää olekaan ja kateus ei johda mihinkään. Joka päivä herätessä kun miettii miten tehdä tästä päivästä onnellisempi sekä itselle, että läheisille niin sillä pärjää jo pitkälle. :)

Niin mulla on säteilevän kaunis miljonääri-ystävä, jonka vauva kuoli. Siellä luksuskodissa on pitkin seiniä kuvia ihanasta, hymyilevästä vauvasta, jonka elämä päättyi 6 kk iässä.

Ole vain kateellinen.

Niin, ja mikä sun poinntisi oli? Sekö, että köyhyys jotenkin suojaa muilta tragedioilta? Eiköhän sillä sun säteilevän kauniilla miljonaariystävälläsi ole kuitenkin hiukan helpompaa kuin esimerkiksi vauvansa kuolemaa surevalla JA köyhällä äidillä?

Helkkarin kalliiiksi tulee tilata tarjottavat. Itse tekemällä kakku, voileipäkakku, keksit, karjalanpiirakat jne on yli puolet halvempia kuin valmiina ostetut. Ja miten paljon edes meinasit ristiäisiin kutsua porukkaa. Meillä tapana vain kummit, sisarukset ja vanhemmat.

siis pointtisi, sori kirj.virhe

Ei siihen onneen tarvita rikkauksia vaan kohtuullisen elintason ja oikean asenteen. Miksi verrata itseään rikkaampiin (niitä lähes aina kuitenkin löytyy vaikka olisi kuinka rikas) kun voi verrata heikko-osaisempiinkin? Suomesta jo löytyy miljoonittain kurjempia kohtaloita kuin se, että ei ole varaa ristiäisiin.

Itse olen rutiköyhä, mutta sitäkin onnellisempi. Olen pirun onnellinen, että minulla on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä ja terveys edes kohtuullinen. Olen onnellinen, että minulla on joka päivä mahdollisuus syödä lämmin ateria ja tarjota sellainen myös perheelleni. Olen onnellinen, että en asu sota-alueilla tai muuten turvattomissa paikoissa.. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, yksi hailee, jos joku ostaa kalliita laukkuja... Kyllä heitäkin elämä on koetellut tai tulee koettelemaan. Ei täällä täysin onnetonta elämää olekaan ja kateus ei johda mihinkään. Joka päivä herätessä kun miettii miten tehdä tästä päivästä onnellisempi sekä itselle, että läheisille niin sillä pärjää jo pitkälle. :)

Tarkoitin tietenkin, ettei täällä täysin onnellista elämää olekaan :)

Itse olen ainakin tyytyväinen, ettei elämäni ole henkisesti ja emotionaalisesti niin tyhjää, että saisin suurta tyydytystä törkeän ylihintaisten ja usein vielä rumien tavaroiden ostamisesta ja omistamisesta. Varsinkin kun noiden esineiden haluttavuus niitä ostavien ihmisten mielissä on suoraan verrannollinen pelkästään hintaan ja brändiin, ei esim. laatuun ja käytännöllisyyteen (kuten vaikka kalliissa harrastusvälineissä voi olla).



Eivät ole happamia, mutta keisari on aivan ilkialasti.

Ainakin saa www.hopeyhdistys.fi

ja

ristiäisetåpidettiin srk-talolla- 0 e vuokra ja kahvit 500 g juhlamokkaa saa 50 kuppia kahvia ja pullapitko oululaisen pullavaa 2 kpl maksaa noin 4 e x 2 kpl= 8 e---



ei maksa kuin 20 e juhlat

Jotkut vaan säästelee johonkin pippaloihin kun maailmassa lapset näkee nälkää. Kyllä nekin pöperöt pitäisi antaa niitä tarvitseville.

bloggareille, vaan sille lapsellesi

Kävin tuossa katsomassa noita täälläkin mainittuja luksusblogeja, kuten adalmiinas secret, ps i love fashion ja se jalkapalloilijan muija. TUntuu ihan kauhealta, että itse joudun tosissaan säästämään että saan vauvalleni kunnon ristiäistarjoilut ja toiset ostelee monen tonnin laukkuja:( MIkähän opettaisi noillekin misukoille oikeasta elämästä, menetyksestä ja surusta? On jotenkin todella väärin, että moni on päässyt aikuiseksi asti ilman murheita ja voi vaan shoppailla...

Kiva että joillakin on vara ostaa kivoja juttuja itselleen ja kenties lapsilleen. Sääli, että joillakin ei ole. Mutta se on itsestä kiinni, ensinnäkin mihin sinulla on vara ja toisekseen nyt kun sinulla on lapsi, mitä sinulla on sille vara kustantaa. Se on sinun muksu, ei muiden. Joten jospa hoitaisit sen ja lakkaisit kadehtimasta muiden käsilaukkuja.



PS. Arvostan äitejä joilla on koulutus, omat rahat ja kenties kalliit laukut. Näitäkin onneksi on.

Odotin joain perustelua ap:n rahapulalle, mutta eihän häntä tässä ketjussa näy.

Ilmeisesti lapsi on tehty yksin ja omin päin, eli perheessäon vain äidin tulot. Omaisia ei ilmeisesti myöskään ole, jotka voisivat osallistua "ristiäistalkoisiin". Luulisi isovanhempien iloitsevan lapsenlapsesta ja osallistuvan jotenkin, varsinkin kun tytär on taloudellisesti noin tiukoilla.

Jos omaisiin ei ole yhteyttä, niin kuinka monta ihmistä ristiäisissä pitäisi kestitä? Kahvi, pullakranssi ja ässä-pikkuleivät muutamalle vieraalle eivät voi kaataa kenenkään taloutta.





60

äitiysloman jälkeen. tai löydä rikkaampi mies.

Oletko itse ikinä ajatellut työn tekemistä, kun lapsi kasvaa? Bloggaajat eivät maksa täyttä rahaa ja tienaavat blogeillaan osa ihan hyvinkin jos on suosittu blogi ja siihen saa myytyä mainostajille bannereita ja kehuu sitä laukkua.

En saa mitään tyydytystä monen tonnin laukuista. Sitävastoin tulen todella iloiseksi hyvistä kirpparilöydöistä ja muutenkin kivoista vaatteista, niitä saa edullisesti Lindexiltä ja H&M:ltä. Tykkään elämästäni tällaisenaan. En ole köyhä, mutten rikaskaan. Kun vähän säästää, on kivempi ostaakin jotain.

vaikka haukkuryöpyt tuleekin niskaan: oliko pakko tehdä lapsi jos ei ole varaa edes ristiäisruokiin?



Mulla ei ole mitään vastaan niitä ihmisiä jotka ostelee kalliita laukkuja, sillä he ovat rahansa yleensä työllä tai sijoituksilla ansainneet. Kukin eläköön varojensa mukaan.