Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän lapset ikinä sanoneet mitään pelottavia juttuja?
04.10.2012 |
Kuten tässä uutisjutussa?? =)
Reddit.com-keskustelupalstalla vanhemmat kertovat, millaisilla tarinoilla lapset ovat heitä kauhistuttaneet.
"6-vuotias tyttäreni tuli alakertaan ja sanoi, että Kacey on luultavasti kuollut. Kacey on kolmevuotias tyttäreni. Juoksin yläkertaan tarkistamaan, onko kaikki hyvin. Tällä välin vanhempi tytär livahti keksipurkille."
"5-vuotias tyttäreni tokaisi satavuotiaassa talossamme, että hänellä on supervoimia. Minua kiinnosti tietysti, millaisia supervoimia hänellä on. Tytär kertoi, että hän pystyy näkemään jokaisen lapsen, joka on asunut tässä talossa. Ja että he ovat kaikki tässä huoneessa."
"Tyttärelläni oli muutaman vuoden ajan mielikuvituskavereita. Tyttären ollessa 2,5-vuotias hänelle ilmestyi kuin tyhjästä kaverit Dodo ja Ghana. Muutama kuukausi myöhemmin tytär tuli luokseni ja ilmoitti ilmeettömästi, että Paholainen saapuu tänään. Myöhemmin kävi ilmi, että Paholainen on ihan mukava mielikuvituskaveri. Hänellä sattuu vain olemaan pahaenteinen nimi."
"Poikani olivat kahden ja neljän vuoden ikäisiä, kun heidän lemmikkikultakalansa kuoli. Käytin tilaisuutta hyväkseni, ja selitin lapsille elämän rajallisuudesta. Kun olin lopettanut, nelivuotias kysyi, kuoleeko äitikin. Myönsin hieman surullisena, että näin tulee tapahtumaan. Poika tokaisi, että hyvä, ja käveli ulos huoneesta. Myöhemmin olimme huuhtomassa kalaa alas vessanpöntöstä, kun poika kysyi, voisimmeko syödä kalan. Sanoin, ettemme syö lemmikkejä, koska rakastamme niitä. Poika ilmoitti, että kun minä kuolen, hän aikoo syödä minut."
"Nukuimme kaksivuotiaan poikani kanssa viereisissä huoneissa. Joka ilta seinän takaa kuului kikatusta ja tervehdyksiä. Avasin oven, ja kysyin kenelle poika nauraa. Hän osoitti nurkkaan, ja sanoi, että tuolle miehelle. Muutama vuosi myöhemmin heräsin yöllä vertahyytävään huutoon, jota seurasi tömähdys. Juoksin lapseni luo, joka makasi kippurassa lattialla. Nostin hänet syliini, ja hän kertoi kuolleen, verisen miehen vetäneen hänet sängystä. Sytytin kaikki valot, ja soitin isälleni. Olin kauhuissani."
"Kolmevuotias lapseni makasi rintani päällä, ja sanoi kuulevansa sydämeni lyönnit. Hän jatkoi vielä, että lyönnit kuuluivat kovempana silloin, kun hän oli sisälläni."
Kommentit (51)
Aloivat pikkuhiljaa kadota tai ainakaan lapsi ei enää pelkää niitä, kun yhdessä juteltiin, että ne on suojelusolentoja, jotka tulee paijaamaan uneen.
lapsi pelkäsi noita,jos eivät ole pahantahtosia?
näkeekö niitä kukaan muu?
onko talossa tapahtunut jotain pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en uskaltanut lapsena nukahtaa, koska pelkäsin, että mun vanhemmat tappaa ja syö mut kun nukun. Kastelin sänkyä aktiivisesti 10-vuotiaaksi asti, varmaan pelon takia. Kun isä teki vajassa jotain sirkkelillä, luulin aina, että joku kirkuu tuskissaan, että vanhemmat kiduttaa jotakuta. Pelkäsin oikeasti ihan hemmetisti, ja sitä kesti vuosikaudet. Ahdisti, kun en päässyt pakoon mitenkään. En osaa mitenkään kuvailla sitä pelkoa. 6-12-vuotiaana uskoin, että kaikki lähipiirin ihmiset, lapset ja aikuiset, on robotteja, ja että mulla tehdään jotain kammottavaa ihmiskoetta. 13-vuotiaana aloin näkemään auroja. Enää en niitä näe.
Joo, mulla oli tosi häiriintynyt lapsuus. Kasvoin uusperheessä, jossa käytettiin paljon henkistä väkivaltaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 22:00"]
värijen näkeminen 50% mieli sairautta ps sori jos pelästytin :d
[/quote]
Mikä sairaus sulla on?
En tiedä onko tämä nyt niin pelottavaa, mutta hämmentävää se oli kyllä. Tyttäreni oli 2-vuotias, kun hän eräänä iltana häntä nukkumaan laittaessani alkoi itkeä. Oli äitiä ikävä. Silittelin häntä ja sanoin, että tässähän minä olen. Tyttö vastasi: "Minulla on ikävä sitä toista äitiä. Sitä entistä, jolta kuolin".
Juuri eilen nuorempi tytöistä, pian 4-vuotias, kysyi minulta että muistanko, kun siellä hautausmaalla se pieni poika halusi lähteä meidän mukaan, ja hän jouui sanomaan ettei meille saa tulla, sinun pitää jäädä tänne. Samalla tyttö näytti kuinka oli laittanut käden pojan etten ja "stopannut" tämän...Tyttö sanoi minulle, että olin varmasti nähnyt pojan, koska olin koko ajan hänen vieressään. Muutimme puolitoista vuotta sitten toiselle paikkakunnalle, ja edellinen kotimme oli hautausmaan vieressä, jossa usein kävelimme ja katselimme kukkia ja lintuja, talvella oravia.
Edellisessä kodisamme asuessamme sisareni vauva kuoli muutama päivä ennen laskettua aikaa. Eräänä yönä heräsin ja luulin nähneeni kirkkaan valon huoneessa. Siinä siristellessäni häikäistyneitä silmiäni, vanhempi tytöistä, silloin 3-vuotias (jonka luulin nukkuvan), sanoi että "äiti, Liisa-serkku kävi täällä, näitkö sinä"?
oli myöhäinen ilta, kiikuttelin vauvan kanssa olohuoneessa joka oli pimeä telkkarin valoa lukuunottamatta. 3v esikoiseni nousi sängystä, tuli olohuoneeseen, peuhasi siinä sohvalla.. ja yhtäkkiä kysyi "äiti, kuka siun takana seisoo?"
hyi hemmetti, että meni kylmät väreet!!! selän takana vielä sellainen pimeä nurkka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 3,5-v tyttö oli tässä syksyllä menossa keräämään navetan takaa pellolta "puhalluskukkia" mummolassa, joka on vanha maatila. Yhtäkkiä tyttö pysähtyi säpsähtäen, tiputti ämpärin kädestään ja kysyi "kuka mun selkäni takana puhui?". Oli selkeästi peloissaan eikä uskaltanut jatkaa matkaa eteenpäin. Palasi pikavauhtia pihaan eikä halunnut puhua asiasta jälkeenpäin. Se vähän hämmennytti, koska tyttö on yleensä kova höpöttämään ja kertomaan omia narrausjuttujaan jotka muuttuvat joka kerta erilaisiksi.
Mie nainen 23v muistan lapsuudestani paljon outouksia. Minulla oli aina vessassa "kaveri" jolle juttelin siis en nähnyt mutta tunsin läsnäolon ja kerran se muutti pois ja tilalle tuli toinen ja lopulta 8v se lähti. Kutsuin häntä "tieäjäksi". Nykyään olen erakko ja vaikea olla ihmisten kanssa kun on näitä "mielikuvitus" kamuja. Unihalvauksten ja painajaisten tapaan uhkaavia henkiä mutta kaikki eivät ole uhkaavia mutta sellaisia jotka haittaa elämää, tunteita ja käyttäytymistä. 3vuotta psykoterapia auttoi ja tajusin että nämä seutalaiset ovat joka ihmisella vaikka eivät usko mutta ne laittavat päähämme ajatuksia ja mielikuvia yms. Yksi oivallus lause: en pärjää itseni kanssa. <- kaksi "minää" toinen minä itse. Toinen "omaksuttu" joka kantaa tunteita,muistoja,tarpeita,pelkoa ja tekee selittämätöntä käyttäytymistä. Mielenkiintoista mutta taistelua erottaa nämä todellisesta minusta ehyeksi ihmiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 3-v yrittää vitkutella nukkumaanmenoa ärsyttäviä tavoin. Olen pimeänpelkoinen, muutettiin vanhaan taloon ja nyt poika saattaa nukkunaanmennessään osoitella nurkkiin ja kysellä "kuka tuo on?". Pelkkää pelleilyähän se on, perässä aina kikatusta, mutta silti se saa oman mielikuvituksen kierroksille. :D
4-vuotiaani on myös kertonut seuraavat kaksi elämäänsä. Seuraava on vähän sellainen välivaihe, mutta siinä sen jälkeen tulevassa viihtyy paremmin.
Todella outo tunne tuli niistä jutuista. Eikä ole ikinä mitään jälleensyntymisiä lapselle kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 20:03"]
En tiedä onko tämä nyt niin pelottavaa, mutta hämmentävää se oli kyllä. Tyttäreni oli 2-vuotias, kun hän eräänä iltana häntä nukkumaan laittaessani alkoi itkeä. Oli äitiä ikävä. Silittelin häntä ja sanoin, että tässähän minä olen. Tyttö vastasi: "Minulla on ikävä sitä toista äitiä. Sitä entistä, jolta kuolin".[/quote]
No hyi helvetti, jos tämä on totta. Pistää kuitenkin miettimään, voiko 2-vuotias a) käsittää kuoleman merkityksen näinkin "laajasti" ja b) käsittää koko asian noin moniulotteisesti. "Sitä entistä, jolta kuolin" ei kuulosta 2-vuotiaan puheelta ja lauserakenteelta.
2 vuotiaani usein kysyy että kuka tuolla. (kun olemme vaikka kaksi kotona) Aina menee vähän kylmät väreet vaikka tiedän että hän tarkoittaa kysyä että mikä tuo on, kun osoittaa vaikka kynää. Tai ainakin toivon että sitä hän tarkoittaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 08:20"]
2-vuotiaana tyttäreni kuuli vaarinsa kuolleen ja totesi "mikä vauva vaarista nyt tulee?". Mietimme että lapsi tietää enemmän kuin me. Hänelle ei ollut opetettu mitään jälleensyntymisoppia eikä muutakaan uskontoihin liittyvää.
[/quote]
Itsekin lapsena pidin isoveljeäni vaarinani (joka oli kuollut ennen isoveljeni syntymää) uudelleensyntyneenä, tämä oli minulle päivän selvää. Minullekaan ei oltu koskaan tällaista opetettu, aiheutin paljon ihmetystä aikoinaan.
Poikani, varmaan kuuden paikkeilla, kiemurteli sängyssään ja kysyin, että mikä nyt on. Hän tuumasi, että toi yks pää katselee häntä tuolta kaapin päältä.
Muita vastaavia on ollut myös, tuo ei ollut mikään yksittäistapaus. Tuo oli aika creepyä, muut tapaukset ovat olleet lähinnä hämmentäviä. Kuten se, että poika sai eräänä aamuna (pakko olla alle nelivuotias, koska olin vielä kotona lasten kanssa) päähänsä että nyt mennään kirpparille, siellä on yks juttu minkä hän haluaa ostaa. Oli oikein tuskainen, että täytyy pitää kiirettä, ettei se vaan ehdi mennä.
Ja mehän mentiin. Ei siis oltu käyty ko. paikassa ainakaan pariin kuukauteen, joten mikään "nähnyt edellisellä kerralla"-selitys ei mene läpi. Paikan päällä poika lähti samantien kohti tätä juttuaan ja tuli sitä raahaten kassalle.
Kysyin että mistä tiesit että tuo juttu on täällä ja poika vaan katsoi mua kuin idioottia "no se yks mies tuli sanomaan". Ai mikä mies? No se kenellä on valkoinen parta! En todellakaan tiedä, keneen hän olisi viitannut.
Nyt teini-ikäisenä poika ei enää puhu niistä mutta joskus tuntuu että hän kokee yhä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satuin kerran lukemaan uutisista (mobiili), tästä taannoisesta lenkkeilijätytöstä, jonka ex poltti hylätyssä ladossa ja ihan yks kaks poikani 4v., joka piirteli kaikessa rauhassa vieressä, kysyi: "Äiti sattuuko ihmistä, kun se palaa kuoliaaksi?". Änkytin, että kyllä varmaan, mistä tuommoinen mieleen tuli. Se oli boogia. Poika ei ollut tietoinen uutisesta. Ei käy edes pk:ssa, emmekä keskustele vakavista uutisaiheista hänen kuultensa.
Minun lapseni aina pelleilee sillä että sinä kuolet ja kaikea tuon tapasta mutta kerran poikani huusi ala kerrasta äiti ! Ja joku muka oli hänen takanaan mutta huomasin että ikkuna oli auki säikähdin mutta oli varmaan laittanut sen auki on muka käynyt useammin ei oo nyt onneks näkynyt
Vierailija kirjoitti:
Muut eivät olleet niinkään pelottavia, mutta verinen mies veti lattialle-tarina oli aika järkky. Tulee mieleen todella huomionhakuinen lapsi. :(
Höpö höpö. Tyylipuhdas night terror, eli lapsi huutaa ja potkii unissaan ja herää siihen. Mies lienee unesta tai joku muu lapsen mielikuvituksen luoma nopea selitys. Tällaiset unihäiriöt ovat leikki-ikäisillä yleisiä.
Minä "mihin viet sitä leipää?"
Lapsi "makuuhuoneeseen"
Minä "miksi"
Lapsi "annan sen sille toiselle äidille,joka asuu sun ja isin sängyn alla"
Oli jotenki karmivan tosissaan...:0
Toi ihmis koe juttu on aika pelottava
Toivottavasti meidän lapsi ei ala puhelemaan tuollaisia. Oon muutenkin helposti säikähtävää tyyppiä :D Olenkin vitsaillut että jos joskus olen lapsen kanssa yksin yötä kotona ja hän tulee sanomaan että huoneessa on joku, niin nappaan lapsen kainaloon ja mennään mummolaan yöksi.
-ap